Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi

Vive la Gai ´ism, camaraderie!

Nyt ollaan taas asioiden ytimessä - ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.

Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.

Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä "keskusta kuuluu ihmisille - ei autoille" -läppändeerusta.

Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.

Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.

Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.

Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.

Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.

Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.

Kyöstimaan laulu

Tulppia vaihtaessani huomasin hyräileväni vanhaa laulua, mutta sanat olivat vaihtuneet.

Läpi tuulen ja tuiskun huomasin vanhan katiskani kulkevan  sohjossa ohi pysäkillä värjöttelevien ihmisten. Aloin laulaa...

Kuulkaa kyöstien kuiskintaa,
uusien verojen loihdintaa.
Meidänpä varoja vaanivat nuo,
kyöstit -  ärjyt -  ja surkeat nuo.
Meidänpä vapautta varat on nää,
meidän on tahto, ne meille myös jää.
Meille myös kevätkin maksunsa toi,
verot  ja sopeutus täälläkin soi.

Taival lie hankala – olkoon vaan.
Kyösti lie kitsas – siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
automme ruostukoot paikoillaan.
Vihreiden kerhot, jo vaietkaa.
Vasurit, ryöstäjät, hajotkaa!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja vapaamman maan.

Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon kyöstien mahdollisuus.
Suomi-mies, muista, miss' onnesi on,
vapautes rikkaus riippumaton.
S-maan kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
sosialistit menköhöt merten taa!

Hei sossu, hajoo pysäkilles.

Vihreää biologiaa

Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla on välillä mainioita kommentteja. En itse ole sinne kirjautuneena, enkä aio ollakaan, mutta seuraan sitä kyllä lähinnä pitääkseni itseni kartalla erilaisten ihmisten sanotaanko hivenen erikoisista näkökulmista asioihin. Ei minun näihin homohommiin enää pitänyt mitään kantaa ottaa, mutta nuorten mädätys vuosikymmenten ajan on kyllä tuottanut huimaa tulosta. Teinit ovat jo aivan pihalla asioista, kiitos Aatteen.

Joku nuori vihreä on homoadoptio-innossaan huomannut pari epäkohtaa luonnonjärjestyksessä, ja käy niitä kirjoituksessaan ihmettelemään.

Samaa sukupuolta olevat parit ovat vähemmistö. Vähemmistö, jolla ei ole vielä selkeää ja yksinkertaista tapaa hankkia yhdessä lapsia.

Ohhoh! Miten se nyt silleensä!

sekä

[...]homot ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin. Ainoa ero näiden kahden parin välillä on kuitenkin se, että heterot voivat pamahtaa paksuksi ihan vahingossa ja tahtomattaan. Samaa sukupuolta oleva pari joutuu käymään läpi pitkän prosessin, jolloin tulee ainakin selväksi se, että on halukas ja kyvykäs olemaan vanhempi.

Prosessi kyvykkääksi  suattaapi homoparilla olla tosiaan vielä aika pitkä....

ja vielä

Samaa sukupuolta olevat parit joutuvat tekemään lasten hankkimiseksi paljon enemmän kuin heterot.

Tässä vaiheessa kyllä piti jo puhdistaa aamukahvit läppärin näytöltä. Tasa-arvovero tai jokin muu maksu saattaisi korjata tuon epäkohdan. Suosittelen 3-vuotista valtion suunnittelulautakuntaa, jonka jäsenistöstä 98% on Vihreä Liiton jäseniä. Sillä se lutviintuu.

Vihreän harhan ylistys

Uusi vuosi, huonommat metkut.

Olen kirjoittanut Helsingin tuhosta oletettavasti jo kymmeniä kertoja. Tuho etenee lupaavaa vauhtia, kun harhainen väki päästetään toteuttamaan kieroutuneita visioitaan. Ei vaadi erityistä superälyä tajuta jo nyt, että ydinkeskusta on jossain määrin autioitunut. Suunta oli uutisissa jo vuonna 2005 sekä vuonna 2009, ja palveluiden käyttö vähentynyt koko ajan.

Jokainen voi tätä itse havainnoida kävelemällä keskustassa minä tahansa iltana klo 18 jälkeen. Arki-illatkin käyvät. Tiedämme Stockan tilanteen ja Malmin lentokentän kohtalon, vaikkei kenttä keskustassa olekaan. Betonislummia on saatava rakennettua ja vähäisetkin elämän merkit siirrettyä kaupungin ulkopuolelle, sinne minne vielä autolla kätevästi pääsee.

Tämä on toisalta Aatteen tavoitekin. Sen suhteen näyttää erittäin hyvältä.

Nyt on löytynyt ylistystä Aatteen suunnitelmille oikein Kaliforniasta asti. "Vuonna 2050 saatat haluta asua Helsingissä", kertoo otsikko. On bulevardeja ja kauniita arkkitehtien piirtämiä luonnoksia uudesta Helsingistä. Kaikissa kuvissa paistaa aurinko ja lämmintä on arviolta +25 astetta. (California, anyone?...) Todellisuushan täällä on hieman erilainen. On suurimman osan ajasta kylmää ja tuulista. Kahviloiden terassilla voisi istua jos niitä olisi tai jos niissä tarkenisi ilman pilkkivarusteita. Tai niitä ei mittailtaisi senttimitalla virkakyöstien toimesta.

Autottomia kaupunginosia on pakko rakentaa, jotta saadaan jengi helposti hallittavaksi ja täysin aatteen kontrollin varaan myös liikkumisen suhteen. Itsenäisyys ja vapaus ovat kirosanoja.

Suurin osa haaveillusta muuttoliikkeestä (250 000 asukasta lisää) tulee erilaisina mamuina, jotka eivät pysty itse elättämään itseään. Suunta on ollut selvä jo toista kymmentä vuotta.

Ja kun ei tuo ilmastonlämpeneminenkään ota tulta alleen. Taas on pakkasta ja auton ikkunat jäässä. Sama se meininki on ollut jo vuosituhansia. Ennen vaan mentiin suksilla eteenpäin.

Vihreä joulu

Tylsyyttäni kirjoitin Googleen, huvikseni vain, sanaparin vihreä joulu.

Ajattelin että mitähän tuo tullessaan tuopi....Että ei ne varmaan siihen ole osanneet iskeä.

Niinhän sitä luulis.

Vihreä Joulu.

Katso itse ja ylläty.

Joulu on nimittäin ylläreitä täynnä.

Vihreä vihaa Sinua

On joulun aika. Pitäisi rauhoittua, sekä toivoa hyvää kaikille. Se on joskus yllättävän hankalaa.

Vihreä, tuo totalitarismin ja ihmisvihan sanansaattaja, nostattaa aatteellaan kuitenkin pintaan hetkellisen silmittömän raivon. Viha ja raivo ovat tunteita, joiden käsittely on erityisen hankalaa monille, usein myös minulle. On hetkiä, jolloin niin sanotusti kuppi menee nurin. Uskoisin, että niitä tulee elämän mittaan jokaiselle yksi tai useampi. Erehtyminen on kauheimmissakin tapauksissa vain erehtymistä, jota voi aidosti katua. Minusta sekin on osa elämää, vaikkakin ajatus peruuttamattomista virheistä on kammottava.

Joillekin valitettavasti ei kehity kontrollia tunteisiinsa eikä työkaluja aggression käsittelyyn. Mikään itsehillintäopas tai -harjoittelu ei mielestäni auta loputtomiin etenkään niissä tilanteissa, joissa ihminen ajetaan nurkkaan ja alistetaan sinne saastaisen rotan asemaan.

Ja sitä Vihreät juuri tekevät. Heille yksilö on saastaa, jota pitää rangaista. Vapaus on sairautta, jota pitää vihata. Valinnanvapaus on syöpä, jota vastaan on taisteltava. Vihreä vihaa sinua, sillä mikään ajatus, vaikka vihreäkin, ei sovi, jos se on sinun omasi, ja olet itse valinnut sen. Olen tullut siihen tulokseen, että sosialistin aatemaailma on täynnä Pyhää Vihaa vapautta, ihmistä ja lopulta kaikkea elävää kohtaan ja näihin vapauksiin kuuluu myös ajattelu. Metsän pienet kivet saavat vielä toistaiseksi olla vapaita mutta en tiedä kuinka kauan.

Polttoaineen hinta on viime aikoina ollut suomalaisittain aika matala. Ryöstäveroja on hinnoissa silti vieläkin aivan liikaa. Perintövero karkottaa jo muutamat varakkaat pois Sossulandiasta, mikä on vain hyvä asia.

Nyt kuitenkin tämä yksittäinen joulun valopilkku ennen ensi viikolla käyntiin paukkuvia uusia veronkorotuksia on saanut eräänkin Aatteen Apostolin polttamaan partansa karrelle. Tämä Vihreä on nyt vaatimassa öljytuotteiden verojen nostamista.

Vihreä aate voisi lomailla joulun kunniaksi ja ostaa välipäivinä menolipun takaisin Itä-Saksan kansanmädättämisensuunnitteluviraston toiseksi ylimpään pöytälaatikkoon, josta sen huuruisten urbaanilegendojen mukaan sanotaan olevan lähtöisinkin.

Vihreilläkin on jo tutusta lauseesta oma versionsa:

Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta... ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua.... "muuta pois jos ei kelpaa", tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon - takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa "ennakonpidätys", mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes "abseja" ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen.... Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta ("en ymmärtänyt että" vrt. "noudatin vain saamiani käskyjä", anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.

300. Se on täytetty

Oma aikansa siihen meni mutta niinpä vain tuli 300 kirjoitusta täyteen. Osa niistä on pitkiä, osa lyhyitä. Osa huonoja ja onpa joukossa muutama melko hyväkin.

Kaikki tarvittava on sanottu ja nyt keskityn laatublogien seuraamiseen ja nelivuotissuunnitelmani toteuttamiseen. Loppu kuulostaa sanana niin virastomaiselta, että pannaan sen tilalle tauko. Älä koskaan sano... ja niin edelleen.

Ehkä palaan vielä, ehkä en.

Gaian siunausta ja riemuisaa veronmaksuhalua toivottaen päätän raporttini tähän.

 

Vihreä ja punainen, värit ovat vankeuden.

299. Leffa on tekijöidensä näköinen

Sunnuntaiaamun kahvihetkeen löysin herttaisen hauskan tarinan siitä, miten elokuva kohtaa todellisuuden. En ole peetervonpaakh tätä leffaa analysoimaan mutta minua huvitti Helsingin Totuudellisten Sanomain artikkeli, jossa kerrotaan musiikkielokuvan teosta.

Piipertäjät tekevät näköistään elokuvaa; lauluja lauletaan, teiniäidit antavat lapsiaan huostaan, katuja vallataan, vaaditaan parempia pyöräteitä ja sitä Suuren Saatananpojan eli keskustassa autoilun kieltämistä. Tässähän on jotain kovin tuttua!

Vasemmistotaiteilijat ovat tehneet leffaan peräti 13 kappaletta. Tekijöiden joukossa myös homostelusuutelija Uusivirta, joka wikipedian mukaan on "poliittiselta vakaumukseltaan vasemmistolainen." Mikäpä siinä, ei tässä maassa oikein muuta voi ollakaan mikäli mielii päästä piireihin ja etenkin taiteilijatouhuissa etiäp´päin.

Säveltä en tiedä, mutta tapailen jo kahvin lomassa leffassa laulettavan laulun sanoja minäkin

"Sä päätät tänään sen, miltä näyttää huominen, ja me yhdessä teemme sen, vallankumouksen..."

 

Vallankumouksellista sunnuntaita kaikille, toverit! Ja Gaian siunausta.

Utopia - pakolla

Vihreää utopiaa, jossa autoja ei yksinkertaisesti enää ole, aiotaan edistää Helsingissä oikein huolella.

Mikäpä siinä. En kyllä tiedä missä aineissa viherväki on, jos tosiaan yhä kuvittelevat, että auto on jollekin statussymboli. En tiedä olenko koskaan edes tavannut sellaista ihmistä, jolle se sitä olisi. Kuluhan se on ja osaltaan välttämätön pakkohankinta. Ennen kaikkea se on Valtion lypsylehmä ja mahdollistaa mutkan kautta koko cityvihreän elämäntavan.... etenkin ne kuuluisat "julkiset".

Tuosta lisää otsikolla Tulevaisuuden Helsingissä ei omisteteta autoa.

Koska artikkeli on julkaistu Helsingin Totuudessa, otan tuon otsikon uhkauksena.

Nyt bisselle. Se on vielä sallittua, joiltain osin.

Vuokralle, mun kotona

En välillä (heh heh) ymmärrä verottajaa.

Nykyään, kun tieto liikkuu, on helppo kehitellä kaikenlaista kivaa ihan yksityishenkilönäkin ja jakaa se idea tuhansille muutamassa sekunnissa. Loppuun säädelty Suomikin on saanut maistaa tilkkasen vapautta pitkälti interin netin ansiosta. Surullista tässä on, ja se on samalla myös suurin epäkohta, että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä.

On kaikenlaista Tovi-meininkiä, Ravintolapäivää, ja nyt jopa majoitusta. Kaikkia näitä perustellaan sillä, että se on kivaa ja yhteisöllistä. Ehkä jopa kaupunkikulttuuria.

Minä näen asian toisin: kyseessä on kyllästyminen sääntelyyn ja holhoukseen mutta nämä kivailijat eivät demariaatteen syövyttämien aivosolujensa kanssa sitä näe.

Moni, en sano että kaikki, ovat tietämättään kyllästyneet sääntelyyn ja holhoukseen. Se, miten se ilmenee heille on se tuntuvin ja tavallaan paras mittari lähes kaikelle: hinta. Ei ole kivaa maksaa tuopista 7 euroa, tavallisesta ravintolaruuasta 20 euroa annokselta ja hotelliyöstä halvimmillaan satasta. Ne ovat todella kovia hintoja, kyllä. Mutta niissäpä on julmasti veroa ja monenmoista muuta kulua mukana, ja ne kulut olisivat huomattavasti pienempiä ilman nykyistä hyvinvointivaltio-meininkiä.

Aivan kuten autokauppa ilmoittaa uuden auton hinnassa veron osuuden, voisi oikeastaan jokaikisen tuotteen hintalapussa tai viimeistään kuitissa ilmoittaa, paljonko hinnasta on kyöstittelyn osuutta, perinteisten alvi-kohtien lisäksi.

Aiemmin olen jo ounastellut, että tähän touhuun saadaan täyskäännös vasta, kun ihmiset lopettavat toiminnan rahoittamisen. Joku voi tietysti todeta, että johan se on loppunut, koska velaksihan nytkin vedetään, mutta tarkoitan meitä tavallisia suomalaisia. Siinä hinta on paras mittari mitata järjestelmän aito kannatus.

Kun nyt on tajuttu kolikon toinen puoli; sääntely maksaa, niin sitä aletaan vastustamaan, mutta vastustetaankin seurausta, ei itse syytä. On lapsellinen yksinkertaistus, että "markkinoilla kysyntä ja tarjonta määräävät hinnan". Joukkoon voisi lisätä sääntelyn, tai yleisen kyöstittelyn, joka esimerkiksi asunnoissa maksaa joidenkin arvioiden mukaan jopa 45 prosenttia koko uuden asunnon hinnasta.

Aikuisenkin suomalaisen käsitys bisneksestä on heikko, koska kaupankäynti ja myynti eivät kuulu sosiaalidemokraattisen eetokseen, eikä niistä siten juuri koulussa puhuta. Tämä ilmenee monessa kohtaa näennäisen järkevienkin ihmisten jutuissa, mistä esimerkkinä klassikkopohdiskelu "en ymmärrä miksei ruokakauppa voi jakaa vanhentunutta mutta syömäkelpoista ruokaa ihmisille ilmaiseksi, sillä roskiinhan se menee muuten".

Suomalaisille voi aina yhä uudestaan muistuttaa, etenkin nyt kun toivotaan, että autoilun verotuksessa siirryttäisiin hankkimisen verottamisesta käytön verottamiseen (ja hei, ihan aidosti tätä kuulee melkein joka päivä), että bensahan on todella halpaa, kun otat siitä litrahinnasta sen rapiat euron veroja pois. Ongelma ei ole bensan hinta, ongelma on ryöstöverotus jokaikisellä osa-alueella suomalaisen ihmisen elämässä.

Ne, jotka tästä kärsivät myös omalta osaltaan, ovat tietenkin ravintolat, palveluntarjoajat yleensä (Tovi-hölmöilyssä moni pienyrittäjä jää ilman asiakasta, koska rape korjaa ritun pesukoneliitännän ja ritu vaihtaa napin rapen paitaan arvostaen asiat toveina, joille kyllä löytyy jokaisen mielessä myös euro-arvo) sekä hotelli- ja muut majoitusliikkeet. Ne joutuvat pelaamaan supersäännellyllä leikkikentällä, jossa isolla joukolla pelureita onkin peliin aivan omat säännöt.

Tämä ei ole reilua, eikä ainakaan oikeudenmukaista. Säännöt on oltava kaikille samat.

On aivan herttaisen yhdentekevää onko vaihdon välineen ja mittarin nimi euro vai tovi. Kyse on yksiköstä, jolle ihmiset antavat arvon, joka pystytään mittamaan missä tahansa valuutassa.

Oikea ratkaisu melkein kaikkeen olisi sääntelyn purkaminen ja riistoverotuksen keventäminen. Tätä emme kuitenkaan näe lähitulevaisuudessa jos koskaan.

Nyt kun verottajaa ei näytä kiinnostavan se, että vuokraan oman luukkuni vaikka satasella viikonlopuksi jollekin, en minä käsitä miksi minun on sitten maksettava veroa siitä, että vuokraan sijoitusluukkuni jollekin kuukaudeksi, tai vuodeksi.

Soitankin heti asunnossani majailevalle mukavalle opiskelijapariskunnalle, että "sovitaanko, että asutte siellä aina joka kuukausi määräaikaisina kuukauden kerrallaan ja minä käyn kuun eka päivä keräämässä sataset taskuun, koska tää on niin kivaa".

Ei pidä ymmärtää väärin; minusta tuo olisi mahtava ratkaisu.

Seuraava nettiosoitteeni onkin Airbnbpiste jotain, jos tällainen kehitys kehittyy.

Miten voi olla olemassa pimeä taksi jos ei voi olla olemassa pimeää hotellia?

Miksi en voi tänään lähteä vanhalla rassillani Helsingin yöhön ajamaan kaupunkikulttuurin hengessä ihmisiä koteihinsa pientä korvausta vastaan mutta samaan aikaan voin majoittaa nämä kivat ihmiset luukkuuni pienen pientä korvausta vastaan, koska se on kivaa.

Sääntelyn padot murtuvat, ihmisten tajuamatta edes mitä tapahtuu. Se tässä surullisinta on. Ihmiset keksivät ryöstöverotuksen takia vaihtoehtotalouden ymmärrämättä koko asiaa. Palaamme ihmisen luonnollisimpien toimien äärellä: vaihtamaan hyödykkeitä ilman turhia välikäsiä.

Silloin kyösti on turha. Mitä kyösti tietysti onkin.

Valtion hellä hoiva

Yhä useampi odottaa, että "yhteiskunta huolehtii heistä kaikissa tilanteissa"

Kyöstit vastaavat kyllä ihmisten odotuksiin.  Se, onko se hyvä tai kiva asia, on sitten asia erikseen.

Tällaisia meistä tehtiin vaikka se aikansa ottikin ja tällaiseksi me tulimme.

 

Ei ole Kalevalan päivä mutta en voi vastustaa kiusausta.

Istui virastossa punanuttu, lippu korkeella salossa. Nyrkit valkeet kohti kuuta. Mielessä Uusi Edistys.

 

Alkoi tehdä taikojansa, kuukausipalkalla kovalla. Lomat painoi kyöstin päälle, valui vuosikymmenet. Kaveritkin mukaan saatiin, kahvit pullat maksoi muut.

 

Istui mieliin ihmisten, aatteen väri verinen, jo juohtui mieleen Valtio. Kaiken kivan näyttäjä, suunnan teki selväks heti.

 

Lampaiksi rahastettaviksi muuttui kansa ahkera, vanhat hyvät arvot jäi, mukavampi kun muut maksaa. Vähän aivon käyttäjiksi, virastojen vietäviksi tulivat nuo mokomat. Syntyi Homo sovieticus, ihminen itälähtöinen.

 

Työmiehiä molemmat

... nimittäin minä ja Jyrki. Molemmat aloitimme uuden duunin katselun suunnilleen samaan aikaan, koska veto oli pois. Jyrki aikoi keskittyä perheeseen ja minä sairauden kanssa elämiseen. Olin jopa saikullakin, jonka seurauksia työelämässä voi vielä vain arvailla.

Nythän tässä on käynyt niin, että Jyrki sai hommia Rysselistä. No eihän siitä voi kuin onnitella. Työmies on palkkansa ansainnut ja jyrkillä se on kakskytädonaa kuussa. Itse tienaan hieman vähemmän. Jyrkin liksan maksavat eurooppalaiset veronmaksajat ja minun palkkani suomalainen yrittäjä ainakin toistaiseksi. Sen ihmeempiä sopeutumis- tai asumislisiä en saa; Jyrki saa.

Jygästä ei jäänyt mieleen ministerinä muuta, kuin tuskanhikeä valuva olemus ja täydellinen epävarmuuden paiste joka ikisessä elävän kuvan sekunnissa, missä kaveri vain näkyi.

Takuutusvastuksien piti rajoittua 1,9 miljardiin euroon vähän samaan tyyliin kuin demarit eivät ennen vaalia suostuneet alvinkorotukseen. (jälkimmäisen linkin video on uskomatonta kuunneltavaa mutta toisaalta aivan normaalia suomi-meininkiä)

Aivan aluksi haluan sanoa, että mis sie tarviit hyvvee työmiestä, täs siul on sellane.

Olen sellaisessa tilanteessa, että olisi hienoa opetella jotain aivan uutta. Kaivinkoneenkuljettaja, kalastusaluksen työntekijä... vaiko öljynporauslautalle (no ei sentään). Taitavat ajat olla ohi, jolloin töihin pystyi menemään ja opettelemaan tekemistä siellä. Nyt pitäisi käydä vuosia kouluja melkein kaikkeen muuhun paitsi taksikuskin hommaan.

Helsingin liitteenikin on varmaan jo vanhentunut, ja suoraan sanoen kellon ympäri tehtävät työpäivät onnettomalla provisiopalkalla eivät suoranaisesti houkuttele työssä, jossa käytännössä olet yrittäjä vailla tietoa onko tänään "myyntiä" vaiko eikö ole. Huvikseni selailin taksikuskien avoimia duunipaikkoja ja onhan niitä, mitä en yhtään ihmettele.

Alusta ei enää voi aloittaa, valitettavasti, mutta suuntaa voi vielä hieman korjata. Joudun joskus olemaan joitain päiviä poissa duunista sairauden takia, mutta niinpä ne joutuvat monet muutkin vuositasolla.

Elämänmuutoksen ensimmäisen askeleen jo otinkin, kun laitoin auton myyntiin. Ei ole puhelin soinut.

 

 

 

Kyösti nollaa kertomassa

Aamulla oli tarkoitus kirjoittaa sananen Hesarissa olleesta mainiosta kolumnista, jossa hyvinvointivaltion harhaiset lasit silmiltään aikuisiällä (onneksi) karistanut toimittaja on alkanut oivaltaa elämän perusasioita otettuaan hieman vastuuta itsestään ja tutustuttuaan maksupuolella olemiseen demarimaisen ainaisen vaatimisen sijaan. El Jefe KT ehti kuitenkin ensin ja sanoikin jo kaiken tarvittavan.

Kuten keväällä jo riemusta kiljuen veikkailinkin, otettiin tosiaan kehysriihessä käyttöön Muinainen Ratkaisu kaikkeen. Eilen kerroinkin jo kyöstien yleisimmästä patenttiratkaisusta, eli kieltämisestä.

Ajoneuvovero nousee, koska ei tässä enää muuta voi. Kestävyysvajetta eli yli varojen elämistä siellä nyt käytetään perusteluna. Ja tottahan se onkin. Ihanan herttaisen ja kaikille kivan hyvinvointivaltion maksajilta on rahat loppu, ja jatkot vedetään velaksi kuin parhaissa opiskelijabileissä konsanaan. Kutsutaan vielä naapureistakin nuorisoa mukaan juhliin. Rahaa on.

Kerrotaan myös, että

Samalla valtioneuvosto yrittää vauhdittaa autokannan uudistumista liikenteen ilmasto- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Tuoreempi autokanta parantaisi myös liikenneturvallisuutta ja suosisi vähäpäästöisten autojen ostamista.

Ei tuota pysty nauramatta kommentoimaan, joten antaa olla.

Nyt jo naputellaan viimeisen naulan kantaa kohti Suomi -vainaan ja sen nöyrien lampaiden yhteisen arkun kannen pintaa. Jokunen milli on vielä varaa naputtaa, ja voitte uskoa, että sen kyöstit takovat hartaasti, sikäli kun lomiltaan jaksavat jossain vaiheessa palailla.

Prosentuaalisestihan korotukset ovat huimia, jopa useita kymmeniä prosentteja. Kyösti on keksinyt sellaisenkin erikoisuuden, että koska jotta kun ajoneuvovero perustuu tappavan ja Gaiaa uhkaavan hiilidioksiidin määrään (huomaa Maailmanlopun laskuri tuossa oikealla) niin nollapäästöinen autokin on mukana maksamassa. Kiusa se on pienikin kiusa, hä hä. Niinpä nollapäästöisellekin autolle rapsahtaa noin 40 prosentin veronkorotus sen kummempia kyselemättä.

Tämä on vähän kuin se legendaarinen nollan kertotaulu. Nolla kertaa kymmenen on...

Oli miten oli, on tässäkin asiassa kaikki tarvittava ja paljon muutakin kirjoitettu tuonne Taloussanomien kommenttien puolelle.

Minulla on jo auto myynnissä. Ostakaa pois. Sopuhintaan lähtee siitä hyvä kulkine.

tai kuten valittu kommentti sen kiteyttää

kuinka kauan tätä perseilyä saa jatkua

 

Demarinvihreä nykyisyys, helvetin surkea tulevaisuus. Kuinka kauan sinä annat ryöstää itseäsi?



 

Kielloilla onneen

Virastossa on kesän kunniaksi otettu käyttöön patenttiratkaisu kaikkeen eli kieltäminen. Tällä kertaa Lopullisen Ratkaisun™ kohteeksi joutuu raakamaito. Lopullinen ratkaisu™ on osa Jatkuvan Taistelun™ kulttuuria, joka kuuluu länsimaisen hyvinvointivaltion perusperiaatteisiin. Hupaisalla tavalla tarinoiva, artikkelissa asiantuntijana esiintyvä ties minkä alan erikoisgurukyösti toteaa, että

vuoden alussa voimaan tulleeseen raaka-maitoasetukseen sisältyi ajatus, että valistunut kuluttaja osaa kantaa vastuun, jos riskeistä on tiedotettu.

ja

Nyt vaikuttaa siltä, että viesti ei ole kaikilta osin mennyt perille.

Kävi  niin ikävästi, että yhdeltä tilalta, kaikesta valvonnasta (omasta ja kyöstien) huolimatta pääsi myyntiin maitoa, joka sairastutti 39 äänestäjää (ja ehkä muutaman alaikäisenkin, mene ja tiedä). Ei hyvä, ei. Se riitti ja nyt pannaan se viesti menemään perille. Jopa myyntipakkauksissa oli varoitusteksti ja maininta, että maito saattaa sisältää erilaisia mikrobeja.

Veemäistähän se on sairastua elintarvikkeista. Olen itse kaksi kertaa ollut pahassa ruokamyrkytyksessä. En rehellisesti sanoen tiedä hirveämpää olotilaa. Ei mulla kyllä käynyt mielessäkään anoa kyöstiltä apua tai vaatia korvauksia. Hölmö minä. Vahinkoja sattuu ja tuskinpa minua tahallaan myrkytettiin

Samainen uutinen toteaa, että pitkään maitoa myytiin ongelmitta. Oli valvontaa, oli kokeita, oli varoituskylttejä. Yksi vahinko riitti ja kieltoja ja rajoituksia alkaa paukkua.

Problem solved, toisella kotimaisella sanoakseni.

Sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi sitä maitoa pitää juoda. Mutta se on jo toinen tarina.

Linkkivinkki

Hesarin sunnuntai-liitteessä juttua muutamasta suomalaisesta kommunistinuoresta.

Tuo aivosyöpään verrattava aate vaan jaksaa puskea, ehkä jopa kiihtyvään tahtiin, vaikka osa näistäkin nuorista on syntynyt vuoden 1991 jälkeen. Tai ehkä tässä käykin niin, että kun Neukkulaa ei kukaan oikein enää lopulta kunnolla muista, niin aate ponkaisee taas uuteen lentoon syöksyäkseen taas sadan vuoden päästä suohon. Ehkä ikiliikkuja onkin vasemmistoaate, sossuilu, kommarimeininki, tai millä nimellä sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Kertakaikkiaan uskomatonta, että noinkin nuoria kommareita vielä löytyy. Toivotaan, että ikääntyminen korjaa viat.

Artikkelin nuorista aikuisista paistaa suunnaton typeryys, jonka ehkä lopulta mahdollistaa vain tasapäistävä suomalainen peruskoululaitos ja täällä nykyään vellova asenneilmapiiri, jossa vastuuta ei ole oikein mistään ja kaikki pitäisi saada heti tekemättä itse mitään. 

Kommari ei koskaan ymmärrä sitä yksinkertaisinta ideaa, että se raha pitää ensin jonkun luoda ennen kuin sitä voi väkivaltaisesti ruveta kaikille äänestämällä jakamaan. Se ei käy edes mielessä, että tuossa ideassa olisi hiukkasen jotain pielessä.

Mutta toisaalta niinhän se on, että kaikki raha on Valtion rahaa. Ett´ siinä mielessä miksei sitä oikeestaan niinku vois jakaa tasan kaikille maailman ihmisille, tota niinku hei, oikeesti nyt jätkät.

Se on vallankumous nyt! 

 

 

Loppumetreillä

Tämä taitaa olla 291. tekstini. Linkkivinkkinä mainio blogikirjoitus Miksi Suomessa on niin kallista, Taloussanomissa. Kirjoittajana Jukka Kurki Evlistä. Samaa minä ja monet muut  olemme yrittäneet sanoa jo monet kerrat. Jotkut jo vuosien ajan. Mutta eipä puhe enää auta; on katsottava sossuilun tie loppuun. Kyyti on helvetin kylmää. Suomi  - Takana loistava tulevaisuus.

Tiet rapistuvat, eikä niitä ole enää varaa edes korjata. Kyöstien ja heidän hengenheimolaistensa yhteiseen irvokkaaseen teatteriin riittää kuitenkin rahaa vuodesta toiseen. Suomalainen reaalisosialismi leikkii ja nauraa vielä hautansakin partaalla. Muiden rahat on jo käytetty mutta vedetään jatkot luotolle.

Länsimaisen elämäntavan ylivoima

Meillä



 

 

 

 

 

 

 

 

ja

muulla



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko maailman nykyasuunsa muokanneen, mutta niin vihatun länsimaisen elämäntavan voittokulku on väistämätön. Ei siinä auta kotoisten toimeentulotukianarkistien ja monikulturistien, saati eukkonsa säkittävien Kalashnikov-partaukkojen höpinät yhtään mitään.

Edes miljoonapäiset fanaatikkolaumat, jotka sitä eri tavalla ympäriinsä vastustavat eivät voi muuta, kuin korkeintaan väkivaltaisesti hidastaa elämäntapamme etenemistä. Kuten joskus sanotaan, tappoivat Coca-Cola ja Rock n´ Roll Neuvostoliiton.

Sanonnassa tietyllä tavalla kiteytyy se, mikä sossuilussa ja samoin myös muhamettilaisuudessa mättää: ei kyetä tuottamaan mitä mistään kukaan olisi valmis maksamaan ruplaakaan. Tarjolla on vain kurjuutta ja huonoja tuotteita, jotka on pakolla tarjoiltava ihmisille,  minkä lisäksi muhamettilaisuus tuntuu tarjoavan parhaana saavutuksenaan kivikautista elämäntapaa, yleistä kurjuutta ja järjetöntä väkivaltaa.

Ei ihme, että nuoria vasureita ja mohamedeja vituttaa.

Ja hyvä niin.

 

Verotuksen body count

Olenhan minä tästä jo pariin kertaan aiemminkin maininnut: verotus tappaa. Kun sen sanoo noin suoraan ja kaunistelematta, kertyy ajatukseen tietynlaista rujoa kauneutta. Sinä tai läheisesi voitte kuolla vain sen takia, että teistä on tehty köyhiä, joilla ei ole varaa kunnollisiin välineisiin. Kaunista, eikö? Suomi on. Maailman paras maa, olet varmaan kuullutkin siitä? Opettaja saattoi jo koulussa sanoa, että tämän parempaa paikkaa ei olekaan. "Love it or leave it", jos vähän amerikkaa puhutaan. Jos ei kelpaa, painu vit-  ... kuten kotoisat edistykselliset käänteisesti saman asian ilmaisevat.

Kuitenkin: surullinen otsikko kertoo maakuntien nuorten karuista kohtaloista. 4 ruumista ja kesäyö. Suomi-meininkiä. Suurin osa tieliikenteen ruumissaldostahan kertyy kesäkuukausilta. Minusta se on aina kertonut siitä, että suomalaiset ovat erinomaista "rallikansaa". Joka kelissa ajetaan, turvallisesti ja muut huomioiden sekä ennen kaikkea taitavasti. Ei pidä ymmärtää väärin; ihmisiä kuolee kyllä aina ja kaikkialla. Elämä päättyy kuolemaan. Mutta se, että meiltä suomalaisilta estetään ryöstöverotuksella mahdollisuus liikkua turvallisilla ja nykyaikaisilla välineillä, on julmaa vi**uilua valtiolta.

Tällä kertaa ruumispussiin päätyneet 4 nuorta miestä olivat olleet liikkeellä pahamaineisella BMW-merkkisellä autolla. En ihan joka kerta käsitä, miksi auton merkki on mainittava uutisoinnissa, mutta BMW nyt jostain syystä herättää tunteita jopa niissäkin, jotka eivät autoista muutoin tunnista kuin värin. Ja mikäpä siinä, kyseessähän on erinomainen kulkine. Parhaat ajamani autot ovat olleet BMW-merkkisiä. Superautot ovat vielä ajamatta, valitettavasti.

Minähän en mitään tiedä, mutta kyseessä on saattanut olla niin sanottu linttabemari, joka usein on ikivanha ja puhkiajettu 7-sarjalainen alkeellisilla turvallisuusvarusteilla. Nykyajan autot kestävät yllättävän hyvin rankkojakin osumia. Ei pidä nyt käydä viisastelemaan rekan keulan kimmomoduulin testaamisesta mitään, tiedätte mitä tarkoitan. Toki erittäin tehokas auto voi olla aloittelevalle tai muuten tottumattomalle kuljettajalle vaikea ajettava.  Myös uuden, vaikkapa VAG-vehkeenkin, kanssa voi kuolla, minkä varmaan Itävallan kiistelty hahmo Jörg Heider todisti, ajettuaan päissään Phaetonilla itsensä hengiltä. Salaliittoteoreetikoilla on tässä kohtaa mainio paikka miettiä, miten VAG:n kippo menikin noin rusinaksi (vastaus: ajamalla huimaa nopeutta pöpelikköön. Case closed)

Linkittämissäni aiemmissa kolariuutisissa aito asiantuntija kertoo toiseen tapaukseen liittyen, että

Jos he olisivat olleet liikkeellä vanhalla autolla, he olisivat saattaneet kuolla jo törmäyksen voimasta

Suomalainen autokanta on säälittävää ja valtion tekemä ryöstöverotus on silkkaa väkivaltaa kansalaisia kohtaan. Se ikävä kyllä joskus kiteytyy ruumiina teiden varsilla.

Sanomattakin selvää, ettei mikään auta, jos turvavöitä ei käytetä, sekoillaan päissään, ajetaan liian kovilla tilannenopeuksilla ja niin edelleen.

Mutta siitä huolimatta me suomalaiset maksamme kovaa hintaa maailman sairaimmasta autoverotuksesta.



 

 

Lopulta on vain yksi ongelma...

Vasurin aivot, joihin on iskenyt jonkinlainen häiriö kulttuurisista syistä rankan, vuosia kestävän aivopesun tai hienommin sanoen iskostamisen takia, eivät kykene ymmärtämään Suomen suurinta ongelmaa: ryöstöverotusta. Yksikään ihminenhän ei synny vasurina, minkä tajusin istuessani äsken Tsemppi-pubin terassilla. Tuo aate täytyy syöttää sinuun, niin luonnonvastainen se on. "Sinä et koskaan löydä vasemmistoaatetta, se löytää sinut", sanoo jo vanha viidakon sananlaskukin.

Vielä siinä vaiheessa, kun lentokoneen nokka tai laivan keula lähestyy kohti kalliota, on vasurin ratkaisu vakaa: toisten rahat (ja kaikki muukin, muuten) on mun, mut mun rahat on mun, ei meidän. Vaikka ripauksella vapautta ja vastuuta saisi koneen nokan tai keulan vielä nousuun, ei se käy. On parempi ja varmempi, että kaikki kärsivät, kuin se, että muutamalla menee hyvin siinä missä ikävä kyllä joku aina kopsahtaa rantakivetykseen ohimo edellä.

Itse ryöstöverotuksessa eli toisten omaisuuden siirtämisessä rosvojoukon haltuun väkivallan uhalla ja enemmistön päätöksellä, ei koskaan voi olla mitään ongelmaa.

Ei koskaan.

Mikään ei ole niin ahne kuin vasuri.

Vihreät - Tikka 1- 0

En koskaan ole ollut kotikentälläni täällä Globaalin Vastuunkannon Ytimessä.

Vihreät voittivat nyt tämän erän; laitoin auton myyntiin.

Mutta ottelu ei vielä ole lopussa.

 

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 22: Kuin kuka tahansa meistä

Nykynuorisoa vanhemmat muistavat suuren sankarimme Mustanaamion viisauden

Toisinaan Mustanaamio poistuu viidakosta ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä.

Aivan samalla tavalla Tikka joskus poistuu blogiviidakosta ja liikkuu kaupungilla kuin yksi heistä - vasemmistolaisista. On hetkiä, jolloin soluttaudun valtavirtaan ja aatteeseen, ja kuljen kaupungin kaduilla huomaamattomana.

On eräänlainen kokemus kävellä Kallion kaduilla puoliltapäivin ja ihmetellä meininkiä; haistella ilmapiiriä ja hiilidioksiidin 10 asteiseksi lämmittämää heinäkuun alkua.

Kallion kauneus, sen rujous - ne näyttävät molemmat parhaimmat puolensa. Jossain työmiehet rakentavat mitä rakentavat, pankkiautomaatilla nousuhumalainen resupetteriporukka vaihtaa kaksikymppisiä ja viisikymppisiä, ja velkojat saavat omansa siinä missä uutta velkaa syntyy. Monimuotoisuus kukoistaa kaikessa rähjäisyydessään. Eikä tätä maakuntien kuolevilla omakotitaloalueilla ole nähtävissä. Käveleepä jossain aito somppu kohti Kurvin Lidliä.



 

Silloin on aika Tikan istahtaa Kallion kuuluisimpien keskiolutbaarien pöytään ja ihmetellä iltapäivän jurrimeininkiä. Lehdistä voimme lukea, kuinka KT:nkin mainitsema poikaporukka löytyi jostain ojasta ammuttuna - normipäivä aidossa monikulttuurisuudessa ehkä.

 



 

Naapuripöydissä sattumalta kirotaan muhamettilaiset ja raketteja ampuvat palestiniaanit erityisesti. Pohtiipa joku Saksan jalkapallomaajoukkeen peliä samalla, kun koiranpentu valloittaa baaritiskillä lähes kaikkien sydämet. Jos joku suomalaisia vielä yhdistää niin rakkaus eläimiin. Aiemminkin olen maininnut, että eläinten vihaajat ovat erittäin harva joukko tässä maassa.

Elämän monimuotoisuus on vasemmistolaisuudestaan huolimatta tietyllä tavalla kaunis täällä Vihreyden ja Globaalin Vastuunkannon keitaassa. Paikassa, josta käsin Suomi lopulta joko nostetaan uuteen nousuun tai syöstään yhä syvemmälle Aatteen syövereihin. Täällä aate elää vahvana nyt  ja valitettavasti myös tulevaisuudessa.

Kippis paremmille ajoille.



 

 

 
-----------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 21: Reaalimaailma

Osa 20: Ihmisen katsastus

Osa 19: Viinalasti

Osa 18: Kiihtynyt kulutus

Osa 17: Ihan hyvä juttu

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Hauskanpitoa rajoittamassa

Virastossa ahdistaa. On taas kesä ja ne äänestäjät eivät ymmärrä, että siinä &/(#¤¤ mitään hauskaa ole. Tai virastossa ahdistaisi, ellei kilpailtaisi opettajakyöstien kanssa maailman pisimmistä, muiden maksamista vuosilomista, jotka voivat olla mitä vain välillä 5-10 viikkoa. Opettajat tietty jo valmiiksi muutenkin aivan liian kauan kestävän peruskouluputken pidentämiseksi lomailevat kuukausia vuodesta.

Virkakyöstit ovat kai ennen lomakautta kehitelleet, että nyt loppuu hauskanpito kesäfestareilla. Pienellä kuukletuksella en tähän hätään löytänyt mistä ihmeen laista tahi asetuksesta on kyse, kun festareille ei saa viedä omia juomia. Tai löysin; alkoholilaista mutten tiedä miten kahvi liittyy alkoholilakiin. Ei siis vettäkään pidä alamaisen vievän festareille, ei kahvia, saati viinanpaskaa, jota nuo veronmaksajat kippaisivat kuitenkin puteleistaan löysätäkseen sosiaalidemokratian punaisia mielen kahleita edes hetkeksi. Pori Jazz vielä luulee saavansa jonkin erityisluvan tälle vuodelle. Onnea yritykseen.

Puistobluus jo tietää, että moiset keskitysleiriolot karsivat kävijöitä, mikä on tietty pykälien tarkoituskin. Osta siinä sitten vitosella pieni vesipullo puolen tunnin jonotuksen jälkeen. Tai suomalaisiin erikoisuuksiin kuuluva nollanelosen muovituoppi, jonka hinta on ehkä jotain seiskalla alkavaa.

Alkoholilakia tulkitseva Valvira (valvonta vaikuttaa) on todennut, että laki olkohon kaikille sama. Hölmöilyn kohteeksi voi joutua kahvinjuojakin, kuten mainitsin jo. Minnalta kaadettiin kahvit maahan alkoholilain ja virkamiehen nimissä ja woimassa.

Suomilammas tottunee tähänkin pelleilyyn yllättävän nopeasti ja kantaa varmasti jatkossakin rahansa leirijärjestäjille palkkioksi siitä, että pääsee metalliaidan taakse paikallisen keltaliivisen kapon kyykytettäväksi.

On tämä eri mesta tämä Suomi. Ei puutu enää kuin se, ettei autoaan saa hinauttaa pajalle ellei hinausta maksua vastaan suorittavalla taholla  ole liikennelupaa. Ei... hetkinen, sellainen pykälähän on jo olemassa. Luvan tarkkailusta on vastuussa kuljetuksen tilaaja.  No tässä tietenkin on kyse kilpailun rajoittamisesta, näin EU:ssa kun ollaan.

Kuten joku jossain palstalla kyseli: "jos Suomi ois nyt osa Venäjää, niin mikä siinä lopulta niin kauheeta olis"

Osaatko sinä vastata siihen?

Demariaatteen vimoset hetket

Satakuntavuotias demariaate on kuolinkorinoissaan. Niin se on alettava minunkin jo ajatella. Holhoushölmöily on saavuttamassa loppunsa. Hyvähän se on. Tarkennuksena sanon, ettei se nyt tietenkään viikoissa tapahdu, vaan veikkaan kuten ennenkin, että vuosikymmeniä tässä vielä menee. Loppua en itse ehkä näe eikä sekään tule sekunnissa, kuten ei ennenkään ole "maailmanloput kuten me ne ymmärrämme" tulleet. Asiat enemmänkin kuihtuivat pois ja yksittäinen ihminen harvoin kokee mitään sen kummempaa aatteen kuolemista. Ehkä jokin Neukkulan tai Itä-Saksan romahdus saattoi ollakin varsin nopea yhteiskunnallinen murros, muttei nekään nyt aivan päivässä tapahtuneet.

Se mikä minua on jo pitempään vaivannut, on, että demarius puuduttaa. Ehkä se onkin sen yksi perusase väärinajattelijoita vastaan. Kun holhous ja hölmöily tarjoillaan pieninä annoksina lapsesta asti, tuo väkivaltainen aate turruttaa meidät emmekä jaksa enää pyristellä vastaan. Samaan aikaan tuo kavala holhouskelmu tarjoillaan kerros kerrokselta ympärillesi maailman parhaana ja siihen kannustetaan liittymään. Mitä enemmän sen puolesta liputat ja siihen kääriydyt, sen parempi ihminen olet.

On hyvä huomata, että sosiaalidemokratian omituisiin ominaisuuksiin kuuluu myös Jatkuva Taistelu™ taantumuksellisia voimia vastaan. Jatkuvalla Taistelulla™ tarkoitan sitä, että maailma ei ole "valmis" demareille vaan sitä on väkisin väännettävä tauotta muottiin; mitä nopeammin, sen parempi. Suomesta löytyisi useita esimerkkejä mutta otetaan nyt vaikka klassikkoaiheena Viinaralli. Tupakka on toinen. En tiedä montako sataa tuhatta ihmistä jäisi vaille elantoa jos viimeinen tupakka sammuisi maailmasta tänään. Koittaisi aika, jolloin pitäisi löytyy Uusi Vihollinen. Älkää erehtykö kuvittelemaan, että se olisi vaikeaa Aatteelle.

Olen viinarallista itsekin kirjoittanut ja muut ovat kirjoittaneet paremmin. Viinapykäliä, kuten kaikkia muitakin pykäliä Suomessa hinkataan jatkuvasti; "ketään" ei tiedä mitä ensi viikolla tulee puhumattakaan lähivuosista. Mitä vaan idiotismia voidaan tarjoilla vaikka jo ensi vuonna, koska typeristä ideoista ei virkakyösteillä puutetta ole. Kukaan ei esimerkiksi tiedä autoverotuksestakaan, millaista se ensi vuonna on. Tai mistään muustaan. Jatkuva Taistelu™ vie toivon ja sumentaa ja lamaannuttaa. Uskon sen olevan tarkoituksellista ja kuuluvan vasuriaatteeseen. Sallittuja hyveitä ovat sen sijaan muun muassa kateus, katkeruus ja muiden omaisuuden ja elämänalueiden mahdollisimman kokonaismittainen haltuunotto niin verotuksella kuin henkisestikin.

Aiemmin tänä vuonna viinarallista elantonsa repivät kyöstit ideoivat sinänsä täysin laillisen ja moraalisesti oikein olevan ulkomaan tavaratuonnin suitsimiseksi vihkipapin nimen kyselemistä. Nyt on väläytelty vieraslistan vaatimista, jos juomat tulevat juhliin. Oikeastaan tämä surullisen hilpeä yksityiskohta toi mieleeni ajatuksen koko naurettavan järjestelmän lopusta. Touhu on mennyt niin älyttömäksi leikkipaikkojen keinulaudankorkeuksien ja -ketjujen lenkkikoon mittaamisineen, että ei tämä enää naurata vaan masentaa.

Demari ei ymmärrä, ettei hänelle kuulu hitonkaan vertaa, miksi, millä tai minne eli mistä ihminen juomansa tai yhtään minkään muunkaan tavaransa hankkii. Tai montako senttiä keinulaudasta on Äiti-Gaian herkän ihon pinnalle. Niin yksinkertaista se on. Tämä ei tietenkään vasemmistoaatteelle sovi, sillä tavoitteenahan on totaalinen kontrolli. Kontrollin kaipuu, joka kyösteissä vahvana velloo, verhoillaan usein tuttuun turvallisuuden tai yhteishyvän herttaisen punaiseen lahjapaperiin, joka pahaa aavistamattoman kuluttaja-äänestäjän on mukavampi vastaanottaa.

Moni vastaanottaakin paketin hymyillen, ja onpa suomalaiset ajettu siihen mielentilaan lammasmaisuudessaan, että ihmiset tästä paketista jo kiittävät ja typerimmät sitä suorastaan vaativat. Kyösti hymyilee kalmankelmeää hymyään ja vastaa vaateisiin. Vaatimus on samalla lupaus siitä, että kyösti tarttuu toimeen virka-aikaan, mikäli nyt ei satu olemaan koulutusmatkalla, pitkällä lounaalla, kurssilla, kahvilla, taksissa matkalla virastoon, tai muuten vaan viraston ulkopuolella esimerkiksi huiman pitkällä vuosilomalla.

Sateisen sunnuntain ja käsittämättömän vetisen kesäkuun aikana olen alkanut aiemmasta poiketen vakuuttua, että vasurien epätoivoinen sähläys onkin merkki aatteen väistämättömästä kuolemasta ja vapauden aikakauden alusta.

Pienestä se alkaa ja kunhan punapatoon tulee tarpeeksi iso halkeama, se mokoma romahtaa ja katoaa ikiajoiksi kuin kusi hankeen.

 



 

 

 

Helsinki autoilijan silmin

'Nuff said

Erikoinen valonhäivä

Näin äärisäiden aikaan, eli kun kesällä on hiilidioksiidinperkeleen takia jopa meikäläisittäin hieman kylmä, on hienoa huomata pieni valonpilkahdus uutisviidakossa. Talouselämä uutisoi, että nuoret miehet muuttavat yhteiskuntaa ja että Suomi on nyt nautinnonhaluinen. Sohvanpohjalla makaava, kaltaiseni luontaishistorioitsija saattaisi todeta, että niinpä ne on tainneet ennenkin nuoret miehet muuttaa yhteiskuntaa. Naisille on siinä jäänyt pieni vaikkakin tärkeä sivurooli.

Valopilkkuna Talouselämä mainitsee, että "kuluttajabrändien on yhä vaikeampi löytää vain yhden nimittäjän kuvaamaa kohderyhmää. Esimerkiksi ”syvänvihreitä” eli puhtaasti luonnon pelastamiseen keskittyviä kuluttajia on nyt aiempaa vähemmän."

Tämäpä positiivista. Vihreä Aate eri värisyvyineen, jota vielä 80-luvulla olisi sanottu reippaasti kylähulluudeksi tai hörhöilyksi, on toivottavasti tulevaisuudessa jäämässä yhä sekavamman marginaaliporukan omaksi hiekkalaatikoksi, irrallaan meidän muiden normaalijärkisten ihmisten toiminnasta. Huvittavaa, ettei Totuudelliseen Konserniin kuuluva Taloussanomat mainitse asiaa omassa uutisessaan.

Kuten tiedetään, ei Vihreydellä ole hitonkaan tekoi luonnonsuojelun tai ympäristön hyvinvoinnin kanssa, vaan kyse punaisesta ja vallanhimoisesta vasemmistoaatteesta joka leirittää ihmiset radanvarsiin, tuhoaa puistot ja lähimetsät kaupungista ja pakottaa sinut hankkimaan ekokirppikseltä sikahintaisen fiksi-pyörän, ja päättää lyhyesti sanottuna kaikesta, sinun puolestasi.

Nuorissa on tulevaisuus. Toivotaan, että nuoriso on pirteänä toteuttamassa ihmisen ikiaikaista vaurastumisen ja yhteishyvän keinoa: kaupankäyntiä. Etenkin suomalaiselle, joka vielä tänäänkin poonuskortti takataskussa vaeltaa market-vaatteiden ylihintaiset lahkeet suhisten kohti vanhaa ruosteista Mondeotaan, tekisi terää perehtyä vaikkapa laadun ja tyylin käsitteisiin. Tässä asiassa panen toivoni nuoriin ja koen itsenikin jo kuuluvan menetettyihin sukupolviin, vaikken edes ole vanha.

Keskiviikkoillan kuriositeettina löysin netistä vahingossa hassunhauskan oikeiden vihreiden puolueen. Siinä porukassa ihmisruumiin muokkausta hiilimeininkien pienentämiseksi kaipailevat mengeliuksetkin ovat petollisia kapitalismin ja tuhon profeettoja. Kun vallankumousta tosissaan ajetaan, on viimeinenkin järjen valo perinteisesti ollut hyvä sammuttaa; vedenkeitin vaan pitää sammuttaa ensin.

Muhamettilaista joukkuehenkeä

On tässä tullut vuosien mittaan katsottua joitakin videoita, joita olen itse kutsunut "muhamettilaisten tappopätkiksi":

Netistähän niitä löytyy. Päitä sahataan irti, AK-47 laulaa väkijoukkoon, puoli lipasta tyhjennetään jonkun onnettoman päähän... pää poksahtelee palasiksi kuin meloni. Ohikulkijoita tapetaan kadulla, ammutaan autoihinsa nähtävästi huvin vuoksi. Onhan noita. Ihmiset kuolevat lopulta ihmeen tyyninä. Se on päässyt yllättämään. Myönnän, että minulle(kin) nuo videot aiheuttavat pahoinvointia. Ei tuollaisessa teurastuksessa ole enää mitään järkeä.

Näille joukoille näitä reippaita teurastajapoikia voi osoittaa nyt tukeaan pukeutumalla joukkueen väreihin kuin paraskin fani konsanaan. Joko tänä kesänä Kalliossa vasurit osoittavat kannatustaan joukkueen väreissä, ken tietää.

CNN:n video kertoo lisää. Alussa on ylipitkä mainos, valitettavasti.

Hulluksi on touhu mennyt. Eikä muhamettilaisia näytä pysäyttävän mikään. Vielä.

Maakuntaterveiset!

Elämä on erilaista kuin Vihreän Helssingissä.

Kahden kyöstin hyvä työ

En tiedä teistä, mutta minusta kyöstien työtä pitäisi enemmän tuoda julki. Olen tästä aiemminkin kirjoitellut. Jotkut ehkä muistavat ideoimani TV-sarjan kyösteistä.

No nyt kuitenkin on tehty oletettavasti kuukausitolkulla Hyvää Työtä (lieneekö muuten rekisteröity tuotemerkki...) .

Katariina ja Juuso ovat kirjanneet virkatöikseen päihtyneen ihmisen tunnusmerkkejä. Minusta tämä on erityisen viihdyttävä lista. Toki samassa vihkosessa on muutakin sadepäivän viihdemateriaalia tarjolla. Kannattaa lukea.

Ai missäkö kioskissa työtä on tehty hiki päässä? No Valvirassa. Koska valvonta vaikuttaa, tiedättehän tutun sanonnan.

Katsotaanpa tarkemmin:

- henkilö on sekava tai hänen on vaikea kontrolloida tunteitaan

- hän nuokkuu

- henkilö käyttäytyy häiritsevästi, äänekkäästi tai hänellä on ylenpalttinen itsevarmuus

- hän voi pahoin

muitakin merkkejä löytyy. Ylenpalttinen itsevarmuus yhdistyy minusta lähinnä demarivirkamiesten omaan käytökseen mutta minä nyt olenkin minä.

Mukava myös huomata, etteivät "Valviran Viralliset Valvojat" käsittele alkoholia mitenkään turhan mystisenä aineena, sillä samaisessa opuksessa mainitaan, että alkoholijuomat on selkeästi pidettävä myymälöissä erillään virvoitusjuomista, jotta alkoholin erityisluonne korostuisi. Kyse mahtaakin olla jostain elämää suuremmasta taikajuomasta. Ilmanko sen saanti on täällä tehty hankalaksi ja kalliiksi.

Valtiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.

ettei totuus unohtuisi

Kuin taikaiskusta kesken juhannuksen baarikierroksen muistuttaa valomainos mistä tässä koko touhussa on kyse.

Tämä vaatii vahvempaa humalaa.

Runoni verottajalle

Uutinen ei kerro, onko verottaja "asiakkaitaan" lähestyessään käyttänyt tanka-runoa vai jotain muuta.

Itse en kuulu verorunojen kohteisiin, mutta minullakin on,verottajan tapaan, huumorintajua. 

Täällä "asiakaspuolella" huumorintajulle on kysyntää.

Kirjoitankin tähän oman runoni verottajalle. Erityistä runomittaa tämä ei noudata. Menköön modernismin piikkiin.

Kyösti

joka minut ryösti

se tiesi mitä se teki, tiesi joka kerta.

Lisää otti, ei riittänyt enää

vanhat tutut saatavat,

Lisää otti

nauroi päälle.

Minä maksoin.

 

Viraston ikkunasta maailma näytti taas hetken oikeudenmukaisemmalta.

 

 

 

Avaruusveljien yliopistoissa

"Klassisessa akupunktiossa huomioidaan myös universaali energia", lukee eräänkin akupunktiofirman sivuilla. 

Skeptikon elämä on raskasta. Nykyajan tietotulvassa tulee ähky, eikä aina kertakaikkiaan jaksa ottaa selvää joka ikisestä asiasta. Välillä asioiden on annettava vaan olla. Nyt kun olen sairastunut krooniseen tautiin, olen joutunut mietiskelemään monenlaista uutta ja vanhempaakin juttua jo senkin takia. Taudin oireita helpottaakseni annoin akupunktion miettimiselle aikaa muutaman sekunnin. Kysehän on uskomushoidosta, jossa ki-energiakenttiä ohjaillaan tökkimällä ihmiseen neuloja. Reipasta toiminta, sano!

Ihminen ei toimi järjellä vaan fiiliksellä. Nyt kun olen tuttavapiirissä kartoittanut akupunktio-kokemuksia, on muutama kokenut saaneensa apua siitäkin. Mikäpä siinä, ihmiset kokevat ihmeellisempiäkin asioita.

Olen tässä asiassa valmis kokeilemaan huuhaata akupunktion verran. Mutta en yhtään enempää.

 

 

Terveisiä tulevaisuudesta

No hei vaan taas, kaikki äänestäjät. Hyvinkö on mennyt? Kirjoittelen teille täältä tulevaisuudesta. Vuodesta 2047. Jos ihan lyhyesti sanon, niin aika ankeaa täällä on. Monet teistä eivät eri syistä selviä tänne asti, ja minäkin olen jo vanha mies. Vielä kuitenkin jaksan naputella tätä tietokonetta. Sähköä meillä täällä Globalsingissä on yleensä vain tunti tai pari per päivä. Parikymmentä vuotta sitten, kun Euroopasta sammuteltiin viimeiset ydinvoimalat ja metsät oli pitkälti jo hakattu raiskioksi energiapulan takia, kävi niin ikävästi, että ei meille tänne jäänyt kuin muutama hassu tuulivoimala.

Jos te siellä mietitte, miten niistä sitä virtaa riittää, niin eihän niistä riitäkään. Sama sakki, joka muutti Helsingin nimen Globalsingiksi, muistaakseni joskus 20-luvun puolivälissä, keksi, että vedetään surutta koko Itämeren ranta täyteen tuulivoimaloita. Siis Suomen alueella. No kyllä niitä sitten tehtiinkin. 500 metrin välein niitä on. Eihän niistä nyt toimi kuin ehkä muutama kymmenen, mutta ajatus oli kuulemma hieno. Joku Albania-fani kai sen keksi; piti olla myllyjä kuin Hoxhalla bunkkereita. Olin itsekin yhtä rakentamassa. Se taisi olla jossain Rymättylässä. Hyttysiä oli helvetisti. Ei naurattanut. Oli kesäkuu ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos oli lämmittänyt ilmaston niin, että juhannusviikolla oli puoliltapäivin 4 astetta lämmintä. Onneksi oli hyvät varusteet. Työmaalla kävi Suur-Kyösti itse. Te siellä tunnette samantapaiset tyypit arvonimellä presidentti. Se sanahan ei ole edes suomea. Kyösti on.

Täytyy pitää tämä kirjoitus lyhyenä. Sähköä tosiaan on vain parisen tuntia per päivä. Tuotanto on niin pientä, että siitäkin 90-prosenttia on varattu entisen Katajanokan alueella asuvalle puolue-eliitille. Siinä ne majailevat Rahapajankadun ja Pormestarinrinteen tietämillä. Nykyään ne tunnetaan kylläkin nimillä Vastuunkannonkatu ja Gaianrinne. Katajanokka on nimeltään Vihernokka.

Siinähän oli se siltakin - entisen Enson päärakennuksen kohdalla. Nyt siinä on konekiväärillä varustettu raja-asema, ettei köyhät hypi silmille tai häiritse eliitin yöunta. Minä asun täällä Itä-Pasilassa. Joku ehkä muistaa, että jo aiemmin laitoin kuvan täältä. Onhan täällä vähän harmaata, joo. Risuja poltellaan ja mitä nyt roskia löytyy keräilemällä. Aikaahan meillä on. Viimeiset yritykset laittoivat lapun luukulle joitakin vuosia sitten. Nyt on enää valtion leipäkortti ja vahva eliitti, joka työllistää noin 97 prosenttia niistä jotka vielä töissä käy. Mistään sitä ei kyllä huomaa. Velaksi kai ne elää. Minä en omista enää mitään, koska yksityisomistus kiellettiin melkein heti, kun "ne" saivat lopulta Suomen lyötyä suohon joskus 2018, saattoi se olla 2019 myös. Naapurin Seppo keittelee pontikkaa. Laitontahan se on mutta niinhän se aina on ollut. Sepon nimi on tässä muutettu.

Autoja ei enää ole; paitsi eliitillä. Ne latailee niitä tuulivoimasähköllä ja ajelee tuossa Espalla kiekkoa. Järjetöntä touhua.

Täytyy nyt lopetella, että ehdin lähettää tämän ennen sähkökatkoa.

Nappasin parit kuvat joku vuosi taperin kun minulla vielä oli kamera. Helsingissä oli kuulemma jatkuvasti ruuhkia ja Eliitti lopetti ne kerralla yks tiistai. No sillä kyllä kadut tyhjeni. Ne autot, jotka jäivät keskustaan parkkiin, ne hajottivat perintiseen demarityyliin. Peilit potkittiin irti ja nakattiin liikennemerkit ikkunasta sinään. Nyt on tilaa kävellä. Ja fillaroida. Jos nyt tyhjillä kaduilla tykkää tyhjiä kortteleita käydä pällistelemässä.

 





 


Aika vähän täällä on mitään muuttunut siitä, miten te tämä tämän kylän muistatte. Tuossa vasemmalla paikalliset ekohipit sai virtaa vanhaan taksiin. Siinä se on seissyt jo vuosikausia. Mistä liene kollit akun löytäneet. En viitsinyt kysyä. Nuorisoväkivalta on nykyään melkoinen ongelma, vaikka ihan hyväksyttäväähän se on ollut jo vuosia. Olosuhteidensa uhreja raukkaparat. Kapitalismi ja globaalit markkinavoimat tekivät tehtävänsä. Ei sellaisilta mitään vastuuta voi odottaa.



Itse käyn joskus kävelemässä täällä ja muistelen menneitä. Eipä tässä paljon muutakaan tekemistä ole. Asukasluku on painunut muutamaan tuhanteen. Jengi muutti etelämmäs Eurooppaan Vihreiden vaalivoiton 2022 myötä. Ääniä ne sai 106 prosenttia lasketuista äänistä. Silleen kai se demokratia toimii. Tai niin mulle on kerrottu mediassa. Yks lehti vielä ilmestyy. Sen nimi on Ylen Totuus.

Ylen budjetti on nykysellään puolet valtion budjetista. Sitoivat sen johonkin kiinteään indeksiin ja Pasilassakin on nykyään muistaakseni jotain 33 000 työntekijää tuottamassa muutamaa uutista. Suurin osa niistä asuu jossain Hämeenlinnan seudulla nollaenergiataloissa, joissa on hiilidioksiidin takaisinottojärjestelmät. Sieltä on sitten sähköjunalla yhteiskuljetus Ilmalan seisakkeelle ja iltapäivällä takaisin. Ekologista, helppoa, eikä kukaan joudu maksamaan mitään, koska elämä Suomessa todella on ilmaista - on se. En tiedä miten asiat voisivat enää ihmisellä paremmin olla.

Kävellessäni takaisin Pasilaan onnistuin nappaamaan kuvan ilmastopakolaisista. Siis siitä jengistä, jota on lähtenyt kohti etelä-Eurooppaa osittain senkin takia, että täällä on niin karmean kostea sää nykyään jatkuvasti. Talvella on pakkasta ja lunta mutta muu aika vuodesta menee kylmässä tihkusateessa hytistessä. Kuulostaako tutulta?

Teitähän rahastetaan siellä "nykyajassa" aika monenlaisilla maksuilla, koska tuhoatte Gaian woimat ja muutenkin olette niin vietävän itsekkäitä. Ette usko, vaikka teille lehdissä toitotetaan yksilöllisen elämän tavan ihailun loppumisen tärkeydestä ja siitä, miten Viisaat Miehet tietokoneillaan (kovalla palkalla) määräävät tulevaisuuden suunnan kuin mitkäkin inkojen poppamiehet. No minä voin täältä kertoa, että ihan samanlainen ilmasto se on vieläkin. Sadetta saadaan ja aurinko otetaan, niinkuin viime vuosisadalla laulussakin laulettiin. Sitä sadetta vaan on enemmän puoleisesti.

Niin se kuva:



Siinä niitä menee. En tiedä lopulta pääsevätkö ne perille vai joutuvatko noissa viimeisissä junissa "kulttuurileireille", koska eivät usko aatteeseen enää. Kameran linssi oli vähän huurussa tämän jatkuvan tihkusateen takia, pahoittelut siitä.

Palailen taas, kunhan sähkö ilmestyy. Nyt jo valot pätkii. En luovuta vielä. Ihanata tämän on oltava, koska minulle on aina niin sanottu. Minä vielä elän ja sinnittelen Paremman maailman ja Tulevien Sukupolvein puolesta. Ei siinä pieni näläntunne paina mitään.

Gaian nimeen, terve!

 

p.s. älkää kertoko kellekään, että vähän epäilin tämän Järjestelmän ihanuutta.

 

Vasemmisto ryhtyy...

Pakko lainata hienoa otsikkoa Tontunmäeltä.

Keskiverto-suomalainen on kova demari, suurelta osin tietämättään.
Siihen aatteeseen ei kuulu kunnioitus toisen omaa kohtaan. Vain kateus, katkeruus ja muiden rahat kiinnostavat.
Kyösteillä tietty lisämieleenkiintona päättää, kuinka porukkaa holhotaan.

Jälki on sen mukaista. Viha vapautta ja sen symboleita kohtaan elää voimakkaana sukupolvesta toiseen.

Huomenta, Suomi, hyvin pyyhkii

Demarien lääkkeet todella toimivat: 70 prosenttia suuryrityksistä aikoo siirtää tuotantoaan ulkomaille. Lisäksi on erityisen huvittavaa, että muutama ahtaaja punalippuineen saa kokonaisen valtion pysäytettyä, jos kahvit on menneet väärään kurkkuun ja kitalakikin palaa. Aitoa Suomi-meininkiä! Heilutellaan vaan niitä punalippuja, vaikka kaikki muut kuin kyöstit ja änkyrädemarit ovat jo aikoja sitten nähneet, että uusilla keinulautojen korkeussäädöksillä ei tätä potkukelkkaa enää suosta nosteta.

Sen kunniaksi pidän muutaman päivän tauon ja poistuin paikalta. Lähden käymään maassa, jossa kauppa käy ja hyvinvointi kukoistaa.

Onneksi tänne pääsee aina takaisin Valtion hellään huomaan ja monopolien, duopolien, sekä muiden kartellien tarjoamaan turvalliseen, mutta niin mauttomaan tunnelmaan virkamiehen suojelevan kämmenen alle.

Pitäkäähän punaliput korkealla! Ja varokaa vihaisia fillaristeja.

Vallan symbolit

Siinä sitä on. Gaialle pyhitettyä Vihreää Väylää. Sateessa, ja muulloinkin, se on yhtä hylätyn näköinen kuin entisaikojen merkkimiesten röykkiöhaudat suomalaisissa perinnemaisemissa.

Aika ajaa ohi. Kirjaimellisesti.

Päivän kysymys

[polldaddy poll=8116440]

Yksilöllisyys haisee

Kunpa tulisi vedenpaisumus niin voisimme yhdessä matkata paratiisiin Neukkulan Arkissa. Nooan arkki on jo nähty.

Oman rahan voima

Maanantain kuriositeettina Talouselämä-lehti osaa kertoa tapauksen, jossa eläinrakas ihminen on testamentannut Animalialle huiman summan rahaa.

En nyt tiedä varmaksi, miten ekofasistivihreä Animalia on, vai onko se sitä ollenkaan. Suomalaiset ovat minusta aina olleet eläinrakasta porukka. Harvassa ovat ihmiset, jotka eivät esimerkiksi koirista ja kissoista pidä. Varsinaisia eläinrääkkäjiäkin täällä on kai vähän. Jopa tuotantoeläimillä on jonkinlaiset oltavat ennen päätymistä ruokapöytään. Toisin on muissa kulttuureissa ihan Euroopassakin, saati muhamettilaisilla, joille ei taida kelvata yksikään eläin ei elävänä eikä kuolleena.

Tästä tulikin mieleen, että ihmislapsi luonnostaan saattaa tykätä koirista. jopa vauvaikäinen osaa sanoa "hau hau hau" nähdessään koiran. Kun taas päiväkoti-ikäinen tai vanhempi muhamettilaislapsi kokemukseni mukaan pelkää koiraa ja vaihtaa kadun puolta (koettu useita kertoja Helsingissä)

Olen tullut siihen tulokseen, että mohamud-lasten inho koiriin juontaa juurensa varhain opetetusta käytösmallista.

Se mikä tässä testamenttijutussa on hienoa, on, että joku on päässyt päättämään itse minne rahansa laittaa. Laittakoon ne vaikka Vihreille, jos niin haluaa. Pointti on, että mitä vähemmän valtio puuttuu ihmisten rahankäyttöön verotuksella ennen ja jälkeensen, kun palkka on tilille napsahtanut, syntyy voima, joka on kaunista katsottavaa. Ihmisten oma tahto toteutuu, ihmiset voivat itse vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin; ilman virka-aikana "työkseen" toisten rahoja jakavia ja hamuavia kyöstejä (jotka vielä elätetään näiden muiden ihmisten rahoista ja velaksikin). Vapaus saa silloin puhua ja ohjata tekemisiä; se on kaunista.

Oma raha, oma mieli, parempi tulevaisuus.

 

Kyösti ja millimetri

Kyöstin terve! (kuten me valtiouskossa olevat tapaamme sanoa toverin nähdessämme)

Virkamiehellä on aikaa. Myös mittauslaitteita löytyy. Onpa jossain virastossa todennäköisesti työntömitta ja ehkä mikrometrikin (se on eri metka laite muuten). Niillä on sitten mukava mittailla hiekan raekokoa, ketjun lenkkien maksimikokoa ja muuta jännää mitä maailmasta vielä löytyy. Se, onko, hiekkalaatikossa terävät kulmat, näkyy ihan paljain silmin. Vai näkyykö, sillä mikä onkaan lopulta sanan "terävä" määritelmä. Miettikääpä sitä hetki.

Nyt nimittäin on leikit loppu. Hauskanpito saa nyt riittää ja lapset voivat imeä hymyään jatkossa yhä tanakammin kohti... no, ei kerrota, koska tämä on koko perheen kanava.

Valitettavasti YLEn uutinen uudesta kuluttajaturvalaista ei kerro, mikä virasto on säätänyt uusimmat turva-asetukset. Kuluttajaturvalaki on muutenkin "uutta settiä", ihan tämän vuoden satoa.

Harva varmaan tietää, että keinulaudasta maahan ei saa olla matkaa 39 senttimetriä vaan laillinen mitta on 38. Niinpä talonyhtiöt kilvan purkavat leikkikenttiään, koska uudet määräysten mukaiset leikkikentät tulevat kalliiksi ja ehkä niistä vähän menee se fiiliskin tässä samalla. Joku voi vaikka loukkaantua, tai pöyristyä, kuin entinen kansanedustaja.

Hiekkalaatikon hiekkakin pitää vaihtaa kerran vuodessa. Ja ne terävät kulmat, ne ovat vuosikymmenten aikana niittäneet julmaa satoa läpi Suomenniemen. Olen itsekin lapsena tippunut keinusta, eikä allani silloin ollut turvasoraa, jonka raekoko olisi ollut 2-8 millimetriä. 9mm ei ole turvallinen, tiedättehän.

Ja kun vastuuta kannetaan oikein uralla, on leikkipaikalla oltava kyltti, josta näkee kenelle voi valittaa ja mistä vaatia korvauksia, jos pelin tiimellyksessä kaatuu turvasoralle ja polvi aukeaa. Olinpa hölmö lapsi (ja miten vastuuttomat vanhemmat!), koska omat polveni olivat penskana lähes jatkuvasti verillä, eikä kukaan älynnyt vaatia korvauksia keneltäkään; vähiten talonyhtiöltä. Ajoin joskus polkupyörälläkin päin puuta ja huonostihan siinä kävi. Puun istuttaja on vuosikymmeniä aiemmin sen männyn siihen minua varten ansaksi virittänyt.

Tipuin joskus katoltakin, putosin koskeen, kaveri heitti kivellä päähän, melkein hukuin (piti jonkun puhkua henkeä rannalla ja taju oli pois), putosin puusta, ammuimme haulikolla, ilmakiväärillä, puhallusputkella, jousella, karmeilla ritsoilla, ajoimme alaikäisinä autolla, tosin suljetulla alueella, rakensimme pikkupoikina lautankin ja seilasimme sillä joella ilman aikuisia... kyllähän tässä on melko turvattomana ollut.

En tiedä miksei Valtio ollut vahtimassa sen tarkemmin silloin. Ei ollut turvasoraa eikä kasimillisiä ketjun lenkkejä. Ritsaan tehtiin paksusta sähköjohdosta panokset ja pyörän sisuskumista kuminauha, jolloin lähtönopeus oli huima vaikkakin tarkkuus mitä sattuu. Miten selvisin tästä kaikesta hengissä. Miten kaikki tutut selvisivät. Ainoastaan yksi lapsi kuoli sillä "kylällä" niiden vuosien aikana samasta ikäluokasta jäätyään auton alle pikkutiellä. En muista enää mitä siinä kävi ja kuka oli syyllinen jos kukaan.

Odottelen puuhunkiipeämiskieltoa. Aikanaan toivon myös hauskanpidon ja yleisen hulluttelun ja kaiken uuden kokeilemisen täyskieltoa alle 18-vuotialle..

Meidän kaikkien omaksi parhaaksi ja terveydeksi.

Ja virkakyöstin siunaukseksi.

Kuvan keinu on käsittämättömän laiton



 

 

Kadonneen työn metsästäjät

Pitäisi löytää työpaikka. Se on omalla elämänkokokemuksellani käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tuntuu, että työ on tosiaan Suomessa vähentynyt. Kun kuulee ihmisten tarinoita työnhausta, tai miettii omia kokemuksiaan, tulee mieleen, että yhtä työpaikkaa kohti on ollut todella paljon hakijoita. Tiedän tapauksia, joissa hakijoita on ollut satoja. Tampereen IKEAan haki tuhansia joitakin vuosia sitten ja urheilukauppaan tänäkin vuonna puolentoista tuhatta hakijaa. Toki näistä muutama sata voidaan samantien heivata ohi prosessin, mutta silti.

Syyt siihen, että työtä ei juurikaan ole ainakaan "otettavaksi asti", ovat moninaiset. Niistä voisi joku viisas kirjoittaa kirjan.

Kaikki emme kuitenkaan voi olla lääkäreitä tai juristeja tai kunnan virkamiehiä (hmm....kyösti, siinä sanassa on jotain tuttua... tai ehkä voimmekin olla), joten "jottain tarttis tehrä", että meille tavallisillekin ihmisille tulisi Suomeen enemmän työmahdollisuuksia.

Olen valmis muuttamaan Helsingistä nykytilanteessani työn perässä.

Jos maailma olisi reilu, kuten peruskoulussa lapsille valehdeltiin, voisi homma toimia niin, että työnantajat hakisivat työntekijöitä eikä toisinpäin. Työntekijä voisi kysyä "miksi minun kannattaisi tulla teille". Työvoimapulaa odotellessa ja sen ärjyvää murinaa kuunnellessa joutuu totuttelemaan siihen, että nyt on työnantajan markkinat. Ei oikein enää riitä sekään klisee, että pitää hankkia jotain josta joku on valmis maksamaan. On nimittäin aika moni muukin jo ehtinyt hankkimaan, nuoremmat ainakin. Keski-ikäisen sairastuneen, alkoholille ajoittain person metsänelävän asema ei ole paras mahdollinen. Kupittamista olen kyllä vähentänyt rajusti, mutta mielessähän se on kuten loma - aina.

Ehkä se oli Jutan ja Jyken tarkoituskin lopulta, panna kansa polvilleen kuopan reunalle odottamaan sovhoosin keskusrakennuksen valmistumista. Suomalaisethan diggaavat osuustoiminnasta, ja on mukava olla kusetettava "aasiakasomistaja". Ehkä kolhoosi onkin meille parempi vaihtoehto; siellä jaetaan niitä poonuksia.

Wikipedian lauseessa on tiettyä lohtua. Ainakaan ei kuole nälkään.

Kuten kolhooseissakin, olivat sovhoosien ihmiset sidottuja siihen sovhoosiin, johon he olivat syntyneet

 

Neuvostoliitto, missä sinä viivyt.

Ei se työnteko nyt niin hauskaa lopulta ole.

Kyöstin siunaus

Monet suomalaiset ovat kuulleet niin sanotun papin aamenen. Nyt onkin oltava viinarallissa tarkkana, koska kyösti saattaa kysyä juhlajuomaa hakevalta tai muuten vaan viinanpirulle persommalta kaverilta, mikä onkaan vihkipapin nimi. Jos ei papin nimi mieleen sadamassa juolahda, saattaa tarkastajaköpi lähettää perään jälkivero-lipukkeen. Kyöstiä "sylettää" niin maan perusteellisesti, koska hänellä ei käytännössä ole mitään valtaa päättää yksittäisin viinarallilaisen ostoksista ulkomailla eikä lopulta siitäkään, mihin tämä oman elämänsä sankari juomansa kippaa. "Ken terveyven rahoittaa, se kaikesta päättää", sanoo jo vanha viidakon sanontakin.

Kuten tiedetään, ei köpi-koneistoa närästä mikään muu niin katkerasti kuin se, ettei kontrolli kaikista haaveista ja jumalattomasta yrittämisestä huolimatta ole vieläkään totaalista. Vielä pystyy lipsumaan koneiston silmien ohi hetkittäin, vielä pystyt tekemään ostoksia ulkomailta vaikka netissä vaarat vaanivat, lentokoneet putoilevat muilla mailla, laivat uppoavat... Suomalaisen virkamiehen sitkeästä vastustuksesta ja holhouksesta huolimatta - Vapaus Elää.

Viinakin alkaa olla jo niin last season ja muotitietoisemmat ovat minun laillani huomanneet, että reilu 3 euroa puolentoista litran limsapullosta alkaa olla naurettavaa pelleilyä. Cityhipsterit ja muut kipsterit sekä minä aloitamme heti huomenna limsarallin.

Virkakyöstin heikko huuto kaikuu Kallion kaduilla "ei kukaan limpparia tarvitse, juokaa vettä." Nauramme tälle ääneen samalla kun kaarramme ruosteiset Hiacemme kohti Länsisatamaa. Linkistä aukeavan tarinan protagonistia on tunnustuksen saamiseksi pehmennetty kuukauden tutkintavankeudella. Syytteet on rapsumassa ainakin törkeästä veropetoksesta. Kuten jo aiemmin kirjoitin (Suomalainen hyvä Stasilainen. 27.5.2014), kävi käry tässäkin osittain tarinan sankarin omalta asiakaskunnalta saatujen vihjeiden perusteella. Oletettavaa on, että joku on saattanut raivata tullikyöstien avulla pahan kilpailijansa pois rallimarkkinoilta, mene ja tiedä.

Sitäkään en tiennyt, että kansanterveydellisillä syillä perusteltua makeisveroa on kerätty vuodesta 2011. Oikeastaan ei yllätä yhtään, että kyseessä onkin varsin uusi kepinisku kansalaisille, jotka vielä luulevat voivansa itse päättää mihin rahansa käyttävät. Tällaiset ajatukset on kitkettävä kuluttajilta armotta pois. Sääliä ei silloin tunneta eikä armoa anneta: kaikki, toistan, kaikki raha on valtion rahaa ja mitä et saa Suomessa käytettyä, olet sinä tukena valtiolta saanut. Ulkomaille tuet vievä syyllistyy petokseen. Ne ulkomaat.... ne on niitä veroparatiiseja ne. Älkäätten ikinä niissä käykö.

Aamen, sanoi entinen pappi kun kossun rippileirillä korkkasi.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 21: Reaalimaailma

Elämähän ei aina ole helppo laji eikä sellainen kuin koulussa tai satukirjoissa lapsille valehdellaan. Tästä tulikin välittömästi mieleeni satu Punahilkasta. Tuttua satua on muistaakseni joissain yhteyksissä sensuroitu, tai korrektoitu, enemmän nykylänsimaista pehmomaailmaa vastaavaksi eikä sutta enää täytetä kivillä ja heitetä kaivoon (vai oliko se jokin toinen satu).

Entisaikain maailma oli omalla tavallaan rehellisempi ja monet sadut juontanevat juurensa keski-ajalta tai paljon kauempaakin. Paha sai aidosti palkkansa joskus, eikä valtiorahoitteista, palkallista täysihoitoa loma-oikeudella "vankilassa", joiksi näitä moderneja hotelleja nykyisin nimitetään Suomessa.

Tämä kirjoitus ei nyt käsittele kuitenkaan ikuisuuskysymystä siitä, mikä rangaistus riittää mistäkin teosta. Se on loputon suo kuokittavaksi. Yleisesti voin todeta, että S-maassa (Suomi) rikoksentekijä on Pahan Uhri, ja siten ansaitsee hoitoa. Hoitamatta jäävät usein uhrit ja uhrien omaiset. Kannatan kuolemanrangaistusta törkeimmissä väkivaltarikoksissa ja moninkertaisten murhaajien kohdalla (Esimerkkinä nyt vaikkapa-- no, olkoon).

Sarjamme Alkoholiverokapinallisen elämää on nyt edennyt kahdenteenkymmenenteenensimmäiseen osaansa, jossa tosielämä kohtaa metsänelävän - jälleen kerran .

Sairastuttuani krooniseen tautiin olen kohdannut monenlaisia ongelmia. Kliseisesti voin todeta, että sairastunut jää yksin. En aivan tarkkaan osaa määritellä mitä sillä tarkoitan. Tarkoitus ei ole hakea sääliä tai edes sympatiaa. Tarvitsisin kuitenkin joskus apua ihan arkisissa asioissa (kaupassakäynti) sekä ymmärrystä sille, jos ja kun jonain päivinä veto on pois kuin pääministerillä, enkä jaksa mitään.

Tämän kaltaiset asiat istuvat huonosti työelämään, ainakin "meillä" yksityissektorilla, ja silloin, kun työnantaja ei suoraan juhlapuheista huolimatta ymmärrä, että työntekijä on paitsi pakollinen "resurssi", myös sen toiminnan mahdollistaja. Olen sairauteni takia ollut viimeisen vuoden aikana lopulta töistä pois vain kahtena, kolmena päivänä. Kieltäydyin alan erikoislääkärin lähes pakolla tyrkyttämästä usean viikon sairaslomasta muutama viikko sitten. Samainen lääkäri on tavattava parin viikon päästä, samoissa merkeissä; pitäisi kuulemma jäädä nyt hermo-, lepo-, ties mille lomalle niin sanotusti kelailemaan tätä kaikkea. Lääkärin mukaan "sä tässä nyt siirrät vain väistämätöntä ja pahennat oloasi. Mut sellasii suomalaiset on: liian tunnollisia". Nämä siis lääkärin sanoja, ei minun. En kuvittele todellakaan olevani korvaamaton.

Kuten yleisesti tiedetään, pahentaa stressi melkein jokaista tautia ja vaivaa. Uskon siihen itsekin. Niin se minullakin tekee. Töissä olo lisää stressiä, töistä poissaolo pahentaa sitä ja kierre on valmis. Kärsin itse taudista, sekä sen aiheuttamista suorista ja epäsuorista vaikeuksista. Kärsin myös siitä, että tiedän, että poissaoloni aiheuttaa muille työntekijöille vaivaa - ja stressiä.

Vastoin omaa ohjeistustani kerroinkin varsin avoimesta muutamalle olennaisimmalle työyhteisön jäsenelle, mistä tässä on kyse. Teon viisautta pitänee pohtia jonkin ajan päästä. Toki ihmiset ymmärtävät ja pahoittelevat, enkä minä tosiaan tähän kuolemassa ole.

Työnantajan puolelta kuitenkin tarjottiin heikkotasoista irtisanomispakettia lähes saman tien - olenhan kulu, heikko resurssi eikä, lainatakseni, "ole halua joutua sairauden maksumieheksi". No eipä sitä halua ole minullakaan. Sairaus maksaisi minulle vuoden työttömyyden aikana tasan vuosiansioni verran, mihin voi lisätä vielä kohtuuttoman vaivan työttömyydestä ja virkakyöstien kanssa eri virastoissa temppuilemisesta. Lukija voinee päätellä, kuinka motivoinut kyöstittäjä olen.

Ketäänhän ei saa syrjiä sairauden tai muunkaan takia. Vähän samoin kuin pienempiä ei saa kiusata, ei saa lyödä ikinä "ekana", eikä valehdella eikä mitään muutakaan ilkeää ja pahaa saa tehdä. Niinpä niin.

Mutta kun minä en edes osa-aikaeläkkeelle pääse vielä, vaan pitää ensin sairastaa. Työterveyslääkäri sanoikin "tolla iällä, unohda koko juttu. Vakuutuslääkärit ei päästä sua yhtään minnekään, kun näkee sun iän".

Työttömyys johtaisi taloudelliseen katastrofiin ja Vihreiden iloksi sekä aivan aluksi menisikin auto myyntiin. Työttömällä on aikaa istua ratikassa ja kaupungin bussissa kusen hajussa. Suurimman osan vuodesta olen mielestäni melkeinpä normaalikuntoinen mutta on kausia, jolloin minun pitäisi vastoin omaa tahtoani pystyä vain olemaan paikoillaan vaivojeni kanssa.

Tietäen nyt myös sen, että irtisanomispakettiin sisältyy vahva viesti, joka amerikkalaisittain voitaisiin kirjoittaa muotoon getta fuck outta here, ei työmotivaatio tällä hetkellä eikä oletettavasti tästä eteenpäin nykyisessä duunissa kovin korkea ole.

Jatkoa ajatellen: hankkiudu kunnalle töihin ja luota vanhaan neuvooni:

työnantajalle riittää taudistasi tiedoksi lääkärintodistuksessa mainittu ICD-koodi.

Ei enempää eikä vähempää.

 

---------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 20: Ihmisen katsastus

Osa 19: Viinalasti

Osa 18: Kiihtynyt kulutus

Osa 17: Ihan hyvä juttu

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Vanha kunnon...

Työvoimapula. Suomalainen klassikko jo vuodesta...
Demarit on tehny melkoista jälkeä aatetovereineen.

En äänestänyt, enkä äänestä.
Pitäkää tunkkinne ja punalippunne,
Marxi-markettilaiset.

Suomalainen hyvä stasilainen

.... tai sittenkin ehkä toinen suomalainen. Ei nimittäin voi kuin ihailla Homo Sovieticuksen taivallusta entisen Neuvostoliiton hengessä yhä vieläkin. Sanomalehti tietää kertoa, että suomalaiset antavat erilaisille virkakyösteille päivättäin yli 10 vihjettä verovilpistä. Lukuhan on melko pärisyttävä, eikö vain.

Virkamies kertoo uutisessa, että vuosittain vinkkejä tulee nelisen tuhatta mutta saattaa niitä olla jopa 7000, koska tarkkaa kirjanpitoa ei ole.

Pelkästään näillä vihjeillä veikkaisin työllistettävän muutaman tarkastusneuvos Ilmi-Anna Gyöstensen-Kylliäisen tässä maassa.

Historian hämäristä muistamme, että Itä-Saksan (kavereiden kesken DDR) kivalla turvallisuusvirasto Stasilla oli jossain vaiheessa kunniakasta historiaansa hivenen yli 90 000 työntekijää ja rapiat 300 000 "epävirallista työntekijää". Sielä Horst ja Uta tekivät työtä, jolla todella oli tarkoitus. Saattoipa siellä muutama ilmianto heilua useammastakin aiheesta.

Runomittaa käyttäen:

Kenet tässä itse ilmiantais, pikku vilpistä vihjaisis. Kyöstin tarkan katseen alla,

antaa sananen vakava. Veron kierrosta kieliä, olonsa tuntea yleväksi .