Huumoria, lyhyesti.

Ei hitsivieköön tämä on jotenkin hauska uutinen. Lämpenee, tasaantuu, ei lämpene, meriselityksiä, "jotain varmasti tapahtuu, ihan varmasti kun oikein kovasti uskon", vaikka viilenee niin kyllä se silti lämpenee koska nyt on vain pieni tauko. Mittaushistoriakin taisi kattaa jotain 30 vuotta...

Varmaan hauskaa työtä tuo sääennustajan duuni.

CO2-perusteisen autojen ryöstäverotuksen voisi lakkauttaa ja meitä maailmaa öljynpoltolla (kuulemma) lämmittäviä palkita hyvästä työstä sekä tarjota halukkaille merimatkan lämpimälle, tai nykyään tosi viileelle, suorastaan coolille, Tyynellemerelle.

It´s so cool it´s ice cold!

Kuinka lopettaa veronmaksu

No eihän tämä naurata: 

Palkat nousivat eniten valtiolla

ja velkaa vaan otetaan lisää. Voi kiesus mitä touhua.

Itse olen jo säätänyt oman veronmaksuni minimiin, mutta aikeissa on 

lopettaa se mahdollisuuksien mukaan kokonaan täähän Suomi-nimiseen valtioon.

Työpaikalla

Kun joskus havahtuu ajattelemaan sitä aikaa, jonka ihminen käyttää työyhteisönsä ihmisten kanssa toimimiseen, niin yllättäähän se. Täysin tuntemattomien ihmisten kanssa viettää vuoden mittaan paljon enemmän tunteja kuin läheistensä tai kavereidensa kanssa. Hyvää työporukkaa ei voi oikein itse saada aikaiseksi, sillä henkilökemiat tulevat testatuiksi vasta, kun työsuhde on jo alkanut. Toki jokaisen omallakin toiminnalla on vaikutuksensa siihen, millaiseksi työyhteisö muodostuu. Vuosien varrella on ollut havaittavissa, että yksikin nilkki tai muuten vaan hankala ihminen pystyy omalla toiminnallaan tulehduttamaan usean ihmisen työyhteisön. Olisi hauska kuulla muiden kokemuksia työyhteisöistä. Omani ovat pääosin positiivisia mutta toisaalta joka ikisessä työpaikassa on ollut vähintään yksi, kansanomaisesti sanottuna, mulkku. Joskus hyvä työntekijä, joskus huono, mutta täysi mulkero silti.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt......

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. "Poika" pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin "eesteiltä" ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

---------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Mikähän siinä on?

Taloussanomat tietää kertoa, että Helsinki työntää lapsiperheet ulos, koska asuminen kallistuu huimaa vauhtia. Mene ja tiedä mitkä ne syyt ovat mutta kommenttiosastossa on paljon hyvää pohdintaa.

Kun viikonloppuna ajelin mm. Vitostietä maakunnissa, ihmettelin itsekseni, miksi minä lopulta asun tässä globaalin vastuun ekokylässä, jossa oikeastaan kaikki minua kiinnostavat ja itselleni tärkeät asiat ovat joko älyttömän kalliita tai tehty hankalaksi, tai molempia. Päällimmäisinä nyt liikkuminen autolla, oluen kippaaminen lähibaarissa pari kertaa vuodessa, syöminen hyvissä ravintoloissa....ja töihin meneminen (ne bussikaistat hidastavat ja niitä on tulossa lisää, nähtävästi Koskelantielle. onnea vaan siellä ajelevat) sekä se, että voisi mennä ulos törmäämättä roskaväkeen ja umpihulluihin, kerjäläisiin, järkensä heittäneisiin fillariaktivisteihin, haiseviin rottelobusseihin tai mateleviin kuselta haiseviin raitiovaunuihin ynnä muihin Vihreän Unelman tuntomerkkeihin.

Työhän se täällä pääkaupunkiseudulla pitää. Hissukseen suunnittelen pakoretkeä mutta kyllä se vielä aikaa ottaa.

Paluu tulevaisuuteen

Sateinen ja globaali ekokylä Helsinki näyttää maakuntien rauhasta palaavalle ankeat kasvonsa; tulevaisuus on myrkynvihreä. Vettä sataa, raitiovaunut hidastelevat ja kolisevat ja teiden siniset tukot vievät tilaa omilla eliittikaistoillaan.

Viime viikolla poltin pitkälle toistasataa litraa dieselöljyä liikkumalla toiselle puolen Suomea. Onneksi en ole ilmastovanhempien kannatusjäsen. Ei sinne korpimökille juna mene, ei bussi, ei raitiovaunu, lentokenttääkään ei ole. Autolla sinne on mentävä, hevosella matka kestäisi liian kauan.

Minä lähden pakoon

Veivaan kohta ison dieselmoottorin käyntiin ja ajan maakuntiin, pois hippien ja Virheiden Helsingistä. Kymmeniä kiloja saastaista ja tappavaa hiilidioksiidia vapautuu ilmoille ja tuhoaa kaiken elävän maapallolta vedenpaisumuksellaan.

Tie on avoin, missään ei ole oikeastaan ketään ja pusikot kasvavat, nafta palaa, moottori kiertää verkkaisesti 127km/h vakionopeudensäätimessä, vettä sataa, maantie on kuin kynnöspelto, yksisilmäiset rosvot vaanivat pienempien teiden varsilla... tiedän olevani Suomessa mutten välitä: pääsen taas hetkeksi pois Helsingistä - synkkään impiwaaraan, jossa monikulttuuri ei vielä taida viettää voitonjuhliaan eikä virkamies vielä paikanna minua gps-paikantimella lasku kourassaan ennen kolmetuntista lounastaan ja matkaansa Etu-Töölön luksusasuntoonsa, kateuden pesään, jonka puolueen jäsenkirjan hankinta jo aikoinaan yliopistolla takasi.

Rantasaunalla rapsautan auki riistoverotetun keskioluttölkin ja ja poltan puita sekä kiukaassa että muuripadassa ja vielä takassakin (voi että sitä hiilidioksiidin määrää taas kerran), syön makkaraa, otan ehkä huikan jallupullosta (vain yhden huikan).

Takaisinkin täytyy tulla kuulemaan soininwaaralaisten uusimmat ekoutopiat... hiilidioksiidipäästöt taas kymmeniä kiloja mutta en minä välitä.

Ehkä jopa hieman naurattaa, kun ajattelin ilmastovanhempien sisäistä tuskaa.

 

Vanha tuttu tie: verotus kiristyy

Kylläpä naurattaa kuin räkättirastasta otsalla: sosialistit ottavat heti ensi vuodesta käyttöön parhaan (ja ainoan) aseensa asioiden hoitoon. Tämä ase on Toisten Rahat. Olen minä salaa yksikseni mietiskellytkin kuka haluaa maksaa alati nousevia monikulttuurisuusläänintaiteilijoiden liksoja.

Jutta ja virkamieskaverinsa ovat junailleet veronkorotukset ainakin tupakkaan, alkoholiin, bensaan, "tiisseliin" ja sähköön. No mikäpä siinä, antaa tulla vaan. Korota, Jutta, kerralla oikein kunnolla kaikkia veroja niin päästään nopeammin eroon tästä nykyjärjestelmästä ja saadaan uusi, hyvä alku käyntiin ilman teitä demareita.

Oikein jo odotan, että tämä Suomi-laiva rysähtää kivikkoon.

Sitä ennen lupaan ajaa autolla niin paljon kuin ikinä pystyn sekä kipata runsaasti Tallinnasta kannettuja liian vahvoja oluita. 

Kohta rytisee

Niin, kassahan on tyhjä. Jutan "rakenneuudistukset" lupaavat kylmää kyytiä.  Jutta lupaakin, että "uudistukset tulevat kirpaisemaan jokaista". Toivoa sopii, että tähän joukkoon mahtuvat myös tuhannet ja taas tuhannet virkamiehet aina nettipoliiseista monikulttuurisuusläänintaiteilijoihin, ja ylemmäskin.

Helsingissäkin "uudistetaan" monenlaista, etenkin autoilua hankaloitetaan, kuten monesti on todettu. 

Sen kunniaksi laitoin aamuisen matkani Espalta Länsiväylälle oikein kuvina esille. 

Ruuhkamaksuja kaivataan, tai jotkut kaipaavat. Maailma on pelastettava!

 

Espa kuhisee elämää, kello on noin kahdeksan arkiaamuna.

 

 

Vanhan Kirkon kohdalla Lönkalla voisi pitää hippijuhlat. Tilaa on.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiljaista on, hiljaista.

 

 

Ollaanko tässä Pieksämäen lähiössä vai Suomen pääkaupungissa? 

Vaikea sanoa.

 

 

 

 

Nurmes. Eikä kun joku poikkikatu keskellä Helsinkiä. 

Rauhallista, eikö.

 

 

 

 

 

Mitäs nyt: tien tukkii aito Teiden Tukko. Bussi, subventoitu kulkuväline.

Bussi on ottanut pari kaveribussiakin mukaan.

 

 

 

 

Antaa mennä kun alamäki on - eikä ketään esteenä.

 

 

Kappas, pari köyhää odottaa bussia. Riistoverotus ei mahdollista

kahden auton hankintaa per kotitalous, ja monille ei sen ensimmäisenkään auton.

 

 

 

 

Länsiväylä, Länäri - tie pois Helsingistä.

 

 

 

Muutamalla vielä on duuni, joku pyrkii Helsinkiinkin päin maksaen samalla maailman kalleimmasta autoilusta ehkäpä Euroopan heikoimmalla ostovoimalla.

 

 

Rakenneuudistus, minä odotan sinua. Jos se tarkoittaa, että tähän touhun saadaan jotain järkeä tulevaisuudessa. 

Huumoria viikonloppuun, lyhyt versio.

Vantaan Sanomissa tarinoi Marko....



Jota ahdistaa ,että joillain on jotain, jota Markolla itsellään ei ole.

Siksipä sitä onkin verotettava, tietenkin.

Uskon minä sen, Marko, että sillä vanhalla mondeolla työntely neukkubunkkeriin v***ttaa mutta ajattele sitä vain oikeudenmukaisena ja äänestä jatkossakin demareita (kaikissa niiden eri väreissä). "Sitähän sä halusit", kuten teinit asian ilmaisisivat.