Saatiin mitä haluttiin

Teistä muista en tiedä, mutta minusta Suomea vaivaa yleinen toivottomuus. Kansakunta menee eteenpäin kuin muoviämpäri koskessa virran mukana. Liikettä siis riittää mutta se on holtitonta, vailla kontrollia. Jokainen yrittää rääppiä ja repiä etuja itselleen sen minkä ehtii ja mistä ikinä niitä saa.

Tämän blogin aikana, nyt kun asiaa mietin, on Suomessa muuttunut hyvin vähän ja sekin vähä mitä on muutosta tullut, on tullut oikeastaan huonompaan suuntaan. Hallitukset, pääministerit, virkakyöstit turvallisesti virastoissaan... ne vaihtuvat, luikkivat opportunisteina aina seuraavan tilipussin perään ja palaavat kuin Jyrki Käteinen, jonka luulin jo kauan sitten kadonneen kesken pääministerikauden jonnekin mistä ei enää palata. Ei, niin se vain Käteinen tuli takaisin palkkiovirkaan, jonka Hyvät Veljet parhaita Maan Tapoja mukaillen junailivat tälle useamman sarjan epäonnistujalle. Vihreitä naisia tuntuu nyt olevan puhumassa kauniita asioita. Vihreät valtavirtaistuu, "demarisoituu". Palkkiovirat Veikkauksessa ja vastaavissa houkuttelevat varmasti ohisaloja ja mitä näitä nuoria nyt on. Jonain toisena aikana samaiset hahmot laulaisivat toista valtavirran laulua, joka etuja soisi. 

Vihreys valtaa muutenkin alaa. Ainakin Helsingin kohdalla näyttää, että sitä on saatu mitä on tilattu. Nimittäin autioituva ja kuoleva fillarikeskusta, jonka pelastamiseksi nyt puuhataan keskustatunnelia.  Mainitsin aiheesta vuosia sitten useissa kirjoituksissani. Tunneli sinne tosiaan olisi pitänyt tehdä eri syistä johtuen jo vuosikymmeniä sitten. Nimittäin liikkumisen sujuvoittamiseksi ja yhteisen hengitysilman parantamiseksi. Nyt kivihiili palaa kaupungin keskustassa ja ainoa järkevä reitti itä-länsi -suunnassa vie kaupungin halki. Stockmannin kuolinkamppailuko se teidät cityvihreät säikäytti? Mistä tofu nyt haetaan? Eikö hippi jaksa polkea Aleksanterinkatua kauemmas? Vastatkoon joka tietää.

Samoin Suomen toisessa oikeassa kaupungissa Tampereella on palattu ajassa yli 200 vuotta taaksepäin ja rakennettu muutaman kilometrin ratikkakiskoa jo vuosia. Pari vuotta pitää vielä odottaa, että päästään kävelyvauhdin keskinopeuksiin laitteella, joka varmasti oli vaikkapa 1800-luvun alun keski-Euroopassa kuuminta hottia ja hevosvankkuriin verrattuna tietenkin aikamoista haipakkaa. 

En enää jaksa klikata otsikoita, joissa puhutaan polttoaineveron korottamisesta. Mitään uutta ne uutiset eivät enää tarjoa. Näköpiirissä ei oikeastaan ole tavallista kansalaista, tällaista pienituloista työssäkäyvää köyhää helpottavia asioita. En ole onnistunut nostamaan reaalitulojani viime vuosina. Yleinen hintojen nousu yhdistettynä riistoverotukseen on aiheuttanut sen, että itseasiassa nykyisellään on vähemmän rahaa käytössä kuin viitisen vuotta sitten. 

Surullisena seuraan pyrkyripoliitikkojen juhlapuheita ja mietin, minne paeta, kun maksukyky romahtaa ja lähes tauoton vitutus lopulta katkaisee sen kuuluisan kamelin selän, minkä jälkeen heittäydyn minäkin tukiviidakon osaksi, mikä kai on vasemmistopuolueiden tavoitekin: tehdä kaikesta toivosta ja työssäkäynnistä turhaa.

Yleisemmin olen keski-iän tultua omakohtaiseksi alkanut miettiä jonkin käsityöammatin opiskelua. Elettyä työelämää on takana jo reilusti yli 20 vuotta ja moni tie on katsottu loppuun. Olisi aika tehdä jotain muuta. Eläkeikä nousee tällä meidän sukupolvelle hiljalleen koko ajan, enkä usko, että moista järjestelmää enää 30-40 vuoden päästä on olemassakaan. Mikä siis neuvoksi, mikä eteen. Kuolemanpelko, josta niin usein puhutaan, onkin ehkä totta tässä iässä.

Mobiiliteknologia on vienyt arjen asioita eteenpäin ja helpottanut elämää. Ne edistysaskeleet, mitä maailmassa on tapahtunut, ovat ja olisivat tapahtuneet kyösteistä ja urapoliitikoista huolimatta.

Kuuden vuoden kyöstitys

Tämän pienen blogin ensimmäiset tekstit tehtiin kylmänä kevättalvena 2013. Nokkelimmat laskekoot montako vuotta siitä on. Itse sain tulokseksi reilut 6 vuotta. Viimeiset kolmisen vuotta olen pitänyt hiljaiseloa ja järjestänyt elämäni uudelleen, uusiksi ja paremmaksi. Poistuin Helsingistä, tuosta Globaalin vastuunkannon ytimestä. Sinun ja minun yhteisen ystävän, virkakyöstin, kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä koko tämän ajan. Henkilökohtaisesti en ole tavannut tänä aikana muistaakseni kuin kyöstin tai pari, mutta eihän se mitään vielä tarkoita. Virkakyösti on läsnä arjessamme typerinä ja järjenvastaisina asetuksina, lakeina, "uudistuksina" (heh heh) ja täällä maakunnissa ennen kaikkea huonokuntoisina teinä. Tiet alkavat olla niin huonossa kunnossa, että kelirikko voitaisiin todellakin julistaa koko maahan; pysyvästi.

Mitkä ovat tämän blogin tunnelmat Suomesta vuonna 2019 kaikkien näiden vuosien jälkeen? Muistan jo ennen muinoin äidinkielen opettajan työnsä puolesta sanoneen, ettei omaan kysymykseensä saa vastata itse omilla vastauksillaan. Vastaan silti yhdellä sanalla: toivottomat. Ei se sitä tarkoita, etteikö maailmassa tai täällä Suomessakin olisi hyviä asioita. Onhan niitä paljonkin. Kaikessa tässä mitä vuosien aikana on tapahtunut, on kuitenkin kyse minua ja sinua suuremmista asioista. On kyse Suomesta, yhteiskunnasta, ihmisyydestä ja tulevaisuudesta. Viimeksi kun katsoin, Suomessa vaalikarja äänesti saman sakin uudestaan tunaroimaan lisää samoja ja uusiakin tunarointeja. Kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta pelattiin ulos tai ne jäivät itse rannalle ruikuttamaan. Velkarahalla ostettiin ääniä opportunistien ruokkimiseksi ja elättämiseksi. Jokin huhu myös oli, että Suomen suurin turhuus, pakkoruotsi, palautetaan ylioppilaskirjoituksiin. Loppurahoilla ostetaan lennokkeja, joilla turvataan kyöstiarmeijoiden tilipussit. Myönnän toki, että nyt mennään jo kauas kyynisyyden rajan taa.

Itse tein sen siirron, että poistuin Helsingistä vuosia sitten. En ole siellä sen jälkeen käynyt. Tein oman pienen osani fihadismin estämiseksi. En ole yllättynyt siitä, ettei oma vastarintani pystynyt tekemään tuolle tuhoisalle aatteelle edes pientä haittaa. Joku ihminen tätäkin blogia yhä selailee, sillä kommenttiosioon oli ilmestynyt kommentti Tampereen surkeasti epäonnistuneesta fihadismin ruokinnasta. Kiitos sinulle, anonyymi, kommentistasi. Luonnonvoimia ja järjenkäyttöä vastaan taistelu on toki fihadismin syvintä ydintä, mutta toivoisi silti joskus kireimmänkin trikoosankarin ja fihadistin miettivän edes pari minuuttia Suomen ilmastoa ja vaikka maaston monimuotoisuutta. Ajokeli fillareilla on yhä sopimaton noin 9 kuukautta vuodesta. Mäkiä tulee ja menee, ja jos työpäivääsi ei kuulu suihku ennen ja jälkeen työpäivän ja lisäksi kuljetat mukanasi muutakin kuin uusinta hipsteriluuria, ei fillari ikinä, koskaan, mitenkään ole vaihtoehto työmatkoille jos matkaa on yli 100 metriä (minkä vegaanikin jaksaa kävellä yhtä kyytiä).  Harva meistä lopulta on kuten "Mengele" Stranius, tuo kylmien puurosuihkujen erikoismies. Me muut nimittäin elämme tässä reaalimaailmassa. Niin se vain on eikä se riipu siitä mitä mieltä sinä tai minä siitä olemme. Ilmasto ei tästä kauniimmaksi ihan heti Suomessa muutu.

Tämä yhden miehen kapina ei riitä. Käyn sotaa joka on jo hävitty. Vihreä aate on turmiollisuudessaan niin vahva ja itse itseään ruokkiva pyrkyreiden pelialusta, ettei tässä pelissä minulla ole mitään mahdollisuutta sitä voittaa. En pyri sitä toisaalta voittamaankaan, vaan tallentamaan eräänlaisen protestin internetin maailmaan siltä varalta, että joku joskus tätä lukee. Tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Ehkä jopa muissa kuin meissä suomalaisissa.

Hallitukset tulevat ja menevät, vain veronkorotukset ovat pysyviä. Perinteinen polttoaineen veronkorotus tuli aina ennenkin. Se on pikaratkaisu, jolla puolueet täyttäneet pyrkyrit paikkaavat vuotavaa venettä matkalla pohjaan. 

Matkalla pohjaan voimme kuitenkin nauraa ja ihmetellä yhdessä miten tässä näin kävi.

Virkakyösti, nauti lomistasi! Kun sinä lomailet, ei meille muille ole tulossa uusia vitsauksia siedettäväksi.