Kyöstimaan laulu

Tulppia vaihtaessani huomasin hyräileväni vanhaa laulua, mutta sanat olivat vaihtuneet.

Läpi tuulen ja tuiskun huomasin vanhan katiskani kulkevan  sohjossa ohi pysäkillä värjöttelevien ihmisten. Aloin laulaa...

Kuulkaa kyöstien kuiskintaa,
uusien verojen loihdintaa.
Meidänpä varoja vaanivat nuo,
kyöstit -  ärjyt -  ja surkeat nuo.
Meidänpä vapautta varat on nää,
meidän on tahto, ne meille myös jää.
Meille myös kevätkin maksunsa toi,
verot  ja sopeutus täälläkin soi.

Taival lie hankala – olkoon vaan.
Kyösti lie kitsas – siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
automme ruostukoot paikoillaan.
Vihreiden kerhot, jo vaietkaa.
Vasurit, ryöstäjät, hajotkaa!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja vapaamman maan.

Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon kyöstien mahdollisuus.
Suomi-mies, muista, miss' onnesi on,
vapautes rikkaus riippumaton.
S-maan kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
sosialistit menköhöt merten taa!

Hei sossu, hajoo pysäkilles.