Suomalainen tie

Iltasanomista bongasin uutisen, jonka mukaan yhä useampi suomalainen hakee korvauksia huonojen teiden aiheuttamista vaurioista. Tuttu tilanne varmasti lähes jokaiselle, joka autolla täällä joutuu vielä ajelemaan. Tai pystyy ajamaan, miten vaan.

Tiestö on surkeassa kunnossa. Kansankielellä sanottuna Suomessa on paskat tiet. Mitä sitä kaunistelemaan. Etenkin täällä piäkaapunniseudulla, jossa jopa modernina edistyksen aikana ihmiset käyttävät vapaaehtoisesti nastoja renkaissa, jopa maksavat, että saavat nuo jyrsinterät autoihinsa osaltaan teitä pilaamaan. Monet ovat ne hetket, kun olen kuulut nastasankarin kiroavan karkeita tietä. Melkein yhtä monet kuin ne hetket, jolloin autoverotusta kritisoiva on paljastanut nykyisten hallituspuolueiden (ja edellistenkin) äänestäjäksi. Nasta/kitka -vääntö tässä blogissa päättyy tähän.

No, harva meistä on matemaatikko ja joskus yhtälön ratkaisu kestää kauan.

Ryöstöverotus höystettynä Globaalin vastuun strategialla + X  = huonokuntoiset ja karkeat tiet.

Routahan se on suurin syyllinen varmaan on, tai niinhän se virallinen totuus kuuluu. Sitä en lähde arvioimaan miksi Ruotsissa on noin 10 000 maakuntakilometrini perusteella varsin hyväkuntoiset tiet.

Ne, jotka Helsingissä paljon ajavat, oppivat nopeasti tutut kuopat ja montut. Niistä voi sitten kaverille kertoa ja varoittaa vaikkapa Paciuksenkadulla sekä Munkkaan mennessä että sieltä tultaessa löytyvistä, siinä kai iät ja ajat olleista kuopista. Toinen surullinen tarina, joll´ei oo vertoa on Iisakin Kirkko. En tiedä riittääkö enää kymmenenkään vuotta, kun se on ollut remontissa. Siltasaumat heilauttavat auton ja samalla tarkistuu, ovatko kuskin hampaissa vielä paikat tallella. Varokaa tuota siltaa, jos joudutte siinä ajamaan.

Ihan triviana mainittakoon, että melko kuuluisa, ehkäpä maailman suosituimpiin itsemurhapaikkoihin lukeutuva Golden Gate, siellä kamalassa Amerikassa, valmistui noin neljässä vuodessa (voiko olla tottakaan). Paha ja vapaa markkinatalous suitsee sieltä ihmisiä itsemurhaan pahimmillaan kymmenittäin vuodessa, mutta mitäpä libertaari sellaisesta ymmärtää, kun ei ole kauhalla kuulemma annettu.

Vahva hallinto kai suojaisi näitä ihmispoloja elämän teillä, mahdollisesti korvaten puuttuvat heikot sosiaaliset verkostot.

Suomessahan ei itsemurhia historiallisesti ole mitenkään paljon, kiitos virkamiesten hoivan. Melkein viikottain nykyään joku hoivaan tai muuten elämäänsä kyllästynyt ohjastaa vanhan uskollisen peltilehmänsä päin rekkaa, mutta mitäpä se ketään kiinnostaa. Minusta noissa surullisissa otsikoissa, joita enää harvoin jaksan klikata auki, on samaan aikaan myös jonkinlaista sankaruutta ja kapinaa. Samoin nähtävissä on kierolla tavalla se, kuinka merkittävä ja kallis (monessa merkityksessä) auto suomalaiselle miehelle on; Suomimies valitsee kuolla autossaan.

Google-haku "henkilöauto ja rekka" (lainausmerkit mukaan) avaa meille oman sosiaalidemokraattisen Golden Gatemme ja kertoo niiden hiljaisten miesten tarinoita, joita vaaliteltoilla ruusuja jakavat pyrkyrit eivät halua kuulla maksumiesten poistuessa runollisesti puettuna parempikuntoisille valtateille ajelemaan. Suomimies maksaa, kärsii ja maksaa. Lopulta moni ottaa opt out -kortin käyttöön, kuka mistäkin syistä. Ryöstöverotus ja holhous tappavat, ne lannistavat henkisesti ja vievät elämänhalua kuin kalvava tauti. Vaikka miten pyristelet, ei virkakyösti paljon sinulle jätä. Teet enemmän, teet paremmin, räpiköit elämässä eteen ja ylös: maksat enemmän. Ja vaikket tekisikään, maksat silti enemmän vuosi vuodelta. Eikä mikään riitä.  Kyöstien massat nostavat uutta virastoa ja paisuttavat entisiä; jos ei muuten niin yhteisen hyvinvoinnin, tai turvallisuutenne vuoksi.

Ajattele: tämä ei lopu koskaan. Mikäli epäilet, että loppuisi, käypä tarkistuttamassa mielenterveytesi joko lääkärillä tai vaaliteltalla.

Suojaverkko Golden Gatelle on jo suunniteltu mutta se maksaa, ulkomuistista, noin 60 miljoonaa dollaria ja vaikka Kalifornian verotus on USAn kovimpia ellei kovin,  niin ymmärtäähän sen, ettei se ihan parin päivän projekti ole.

Kaliforniassa ansiotuloverotus on, muistaakseni, kaikkea 4-10 pinnan välillä ja rikkaat maksavat jonkinlaista solidaarisuusveroa yhden prosenttiyksikön lisää. No riistoltahan tuo tuntuu, jos on tottunut pienempiin lukuihin. Siksi kai esimerkiksi Texas vetää maassamuuttoa puoleensa nykyään.  Itsemurhasta kiinnostuneille (no pun jne) suosittelemme elokuvaa The Bridge, joka on hyytävää katsottavaa ja todella surullinen elokuva.

Mutta takaisin kuoppaisiin teihin. Olen kerran tehnyt Helsingin rakennusvirastolle itsekin tuollaisen korvaushakemuksen. Muutama vuosi siitä on aikaa. Ajoin Manskulla yksi kaunis kesäpäivä ja etupyörä upposi johonkin kuoppaan. Se on kovimpia paukauksia, joihin olen näillä kilometreillä joutunut. En siinä jäänyt jonossa ajaessa sitä kuoppaa kuvaamaan tai ihmettelemään, vaikka olisi tietenkin pitänyt. Auto toimi kyllä ihmeen normaalisti, kunnes jokunen viikko myöhemmin menin katsastukseen ja katsastussetä totesi, että täällähän on jousi poikki. Ihmettelin siinä, kuinka hyvin poikki olevalla jousella on matka taittunut.

Mieleeni tuli siinä tuo kuoppa, johon olin ajanut. Minä siinä raapustamaan paperille korvaushakemusta. Piirsin omin pikkukätösin sulkakynälläni kuvan ja kartan tilanteesta sekä kerroin mitä oli tapahtunut. Laitoin alkuperäiset kuitit uusista jousista liitteeksi.

Meni joitain kuukausia, eikä mitään kuulunut. Jossain vaiheessa taisin jo soittaa, että tuliko se hakemus perille. Meni noin puolisen vuotta niin virastotäti soittaa ja toteaa, että

toimistopäällikkö on päättänyt, ettei kyseisellä katuosuudella ole kyseisellä ajalla voinut olla kuoppaa.

Sain saman päätöksen vielä kirjeessä. Skannaan sen tähän jos löydän.

Lähetin kirjeessä palautetta, että toimistopäällikkö on Suomen pätevimpiä selvännäkijöitä ja mahtava tekijä muutenkin.

En osaa sanoa, menikö jousi poikki siinä kuopassa vai ei. Ehkä ei mennyt. Mitä tästä opimme? Jos ajat pahaan kuoppaan, ota siitä valokuva heti ja tee korvaushakemus välittömästi.

Tai osta vanha Land Cruiser, joka kestää vähän paremmin rytinää ja pauketta.

P.s. Jos nämä Rovaniemen mopopojat, jotka tappoivat koiran,  saadaan kiinni, niin toivon, että Suomesta löytyy mahdollisuus panna pojat nälkäpalkalla tietä paikkamaan ihan käsipelissä, ilman koneita, noin vuoteen 2030 asti.

Kulosaaren silta on silloin kai jo melkein valmis.

---

lisäys: sillä, että liian moni päättää päivänsä vetämällä ulkopuolisia siihen mukaan rekkakolareissa tai muuten, ei lopulta ole mitään myönteistä, tietenkään. se on erittäin surullista ja tuhoaa pahimmillaan monen ihmisen elämän sekä elinkeinon.  ihminen, jos itsemurha-ajatukset painavat mieltäsi, kerro siitä jollekin. älä tee sitä. Dont do it, sanois ameriikanserkku.

Harvaseudulta, päivää!

Käyn muutamia kertoja vuodessa harvaseudulla minäkin. Autolla tietenkin. Eihän sinne muuten pääse, ellei halua seisoa kymmenen tai sadan kilometrin päässä juna-asemalla siitä paikasta, mihin olet lopulta yrittämässä mennä ja miettiä siellä että mitteepä tässä ja milläs mäntäs. Tai jos satun olemaan Kymenlaaksossa, pitänee ihmetellä joko myö mennää jonnee vai minnee ja enmiävaantiiä mulku on piä kipee.

Sellainen maa se tämä Suomi on. Suomi perustuu autoon. Autoilu on länsimaisen elämäntavan perusasioita ja kaunis asia itsessään, per se, jos minulta kysytään. Tämä blogi lienee Suomen vääristynein autoblogi muutenkin.

Merja on nyt tullut siihen tulokseen, että maailma muuttuu ja se muuttuu myös autoilun osalta. Ei Merja aivan turhaan ministeri olekaan. En tiedä millainen rannekello Merjalla on mutta autona hänellä on siellä Suomussalmen takamaissa muistaakseni vanha paku. En tiedä mistä olen tämän keksinyt mutta olisiko ollut jostain Hesarin artikkelista. Luulin pitkään minäkin, ettei Merjalla ole edes ajokorttia. Elämä ohjasi tässäkin kiihkeän vasurin raiteilleen. Joskus toki on kiva huristella taksilla mutta auto se on taksikin. Bussi taas ei ole auto, sillä bussi on pyhä laite eikä saastuta ja sen hiilijalka on itseasiassa jo negatiivinen.

EU tai ties mikä taho on kehittelemässä henkilöautoliikenteeseen päästökauppaa, uusia energiatehokkuusviritelmiä ja varmaan muutakin kivaa. Rahaahan sillä halutaan kerätä lisää muttei nyt ajatella sitä.

Merjalla on tässä pieni ongelma. Rahaa pitäisi pumpata vaalikarjalta lisää. Aina löytyy jostain joku virasto-eemeli, joka ottaa mielellään pestin vastaan kun puoluekoneistossa hänen vuoronsa suojatyöpaikkaan käy: on siis tärkeää pitää mahdollisimman moni mahdollisimman tyytyväisenä eikä se ihan halpa laji olekaan. Huomaan sen usein palkkapäivänä ja kaikkina muina päivinä ennen ja jälkeen sen.

Karja on vaan jo pumpattu niin tyhjiin, ettei sitä rahaa oikein enää ole. Velaksi menee jo nyttenkin kaikkien miellyttäminen. Sen mitä olen Suomussalmella muutaman kerran käynyt on yleisin auto siellä vanha Nissan Almera tai joku ikivanha ruosteinen mondeontapainen kulkine. Ihan tavallisia suomi-autoja siis.

Suomussalmelainen kaduntallaaja ei ole välttämäti mikään Raatteentien Einstein, vaikka mukava onkin. Hän ei vaan näe sitä, että köyhyyden syy voisi olla tämä koko järjestelmä. Järjestelmä, jota hän elättää ja tukee vähistä rahoistaan, koska järjestelmä vie häneltä jo nyt niin paljon rahaa, että rahaa on vähän.

Merja kysyy liittyen päästökauppaan:

– Tarkoittaako tämä harvaan asutussa maassa sitä, että entistä isomman osan liikenteen verotuksesta kantavat harvaseutujen ihmiset? Heillä on enemmän polttoainetta kuluttavat vanhat autot ja välttämättömyys käyttää niitä. Ovatko ihmiset silloin oikeudenmukaisessa asemassa suhteutettuna ihmisiin, joilla on vaihtoehtona joukkoliikenne?

Voin paljastaa, ettei kysymystä esitetty minulle. Vastaan kuitenkin:

"Merja. Kyllä. Ihmiset, sinun äänestäjäsi siellä Suomussalmella, ovat oikeudenmukaisessa asemassa."

Rolling Stonesin laulun sanoin; et aina voi saada mitä haluat. Se, että ihmiset äänestävät valtaan heitä veroilla ja sääntelyllä kurittavia ihmisiä tuottaa, tottakai, sen lopputuloksen, että eipä ne vähät rahat sitten muuhun riitäkään kuin siihen paikkailtuun mondeoon. Sillä sitten karautat sinne S/K-marketin parkkikselle ja nostat bonuskorttiruokaa takapaksiin, jonka senkin kansi on lyötävä pari kertaa kiinni, että se pysyy siinä paikoillaan kotimatkan. Ja kohta pitää satanen viskata katsastusverona. No eihän se nyt naurata yhtään.

Semmoista se äänestäminen on. Sillä on seurauksia vähän kuin S/K-kaupalla. Kerran kuussa saat ylihinnan palautusta rapiat 3 euroa, joita voit sitten hautoa tilillä tai vaikka panna ne samaan kauppaan takaisin, jolloin saat taas kohta niitä poonuksia... eihän tuossa nyt voi kuin vaurastua!

Merja, nokkela ministeri kun on, toteaa, että

 Jos malli on se, että kaikki lisäkustannukset tulevat polttoaineen hintaan, niin harvaseudun ihminen maksaa siitä suurimman hinnan. Jos maksurasitusta halutaan jakaa tasaisemmin, niin verojärjestelmää täytyy rukata oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Minä vastaan, vaikkei kysytty:

Voi kyynel. Muuta pois sieltä harvaseudulta. Lopeta vasureiden äänestäminen. En halua maksaa sinun verojasi. Ennen kaikkea: lopeta valittaminen. Oikea kysymys tietenkin on, miksi merjat ylipäätään jakavat "maksurasituksia" tilanteessa, jossa verot ovat tapissa ja niitä kerätään vuosi vuodelta enemmän kuin koskaan.

EU-pelisäännöt ovat tuomassa meille kaikille uusiin autoihin pakollisen paikannusjärjestelmän hätätilanteiden varalta. Turvallisuutenne vuoksi, kuinkas muuten.

Merja tietää, että turvallisuus pyhittää kaiken. Kaikenlainen napina tai muu kitinä siitä, ettei paikannusjärjestelmä nilkkaan autoon jostain syystä nappaisi EU-kansalaista voidaan kuitata sillä, että

Tässä ei ole edes kysytty, vastustavatko ihmiset sitä vai ei, koska ihmishenki menee yksilönsuojakysymyksen edelle.

Mitäpä sitä mitään kyselemään. Äänestävät ne taas ensi vuonnakin.

Eikö kukaan ajattele lapsia ja homoja ja vasemmistolaisia ja...

Mene ja tiedä en ole jaksanut korvaani kallistaa koko homo-hommalle. Nyt kun alkoholimainontaa odotetusti rajoitetaan (demaritädit ja kaltaisensa siellä vain suojelevat lapsia), niin en jaksa siitäkään sen enempää ottaa kierroksia. Tyydyn sanomaan vain "mitäs minä sanoin".

Tämä taitaa olla ensimmäinen homosteleva juttuni. Homous on nätisti sanoen ev(v)vk. Aktivistihomoille, joiksi heitä kai voi leikkisästi kutsua, taitaa olla kova pala, kun suurinta osaa ihmisistä heidän meuhkaamisensa ei kiinnosta pätkääkään. Kaiken maailman pridet ja muut show off -kadunvaltaukset lähinnä rasittavat ja ne vaikeuttavat liikkumista oli asia mikä tahansa.

Kuulin Pelkosen Jaanan tehneen jonkinlaisen avioitumattomuuslupauksen "ennen kuin kaikki ovat tasa-arvoisia", tai jotain muuta yhtä lapsellista. Veikkaan, että Jaana pysyy avioitumattomana vielä jonkin aikaa, jos tuo tempaus on totta.

En keksi millä tavalla tässä homoavioliitto-touhussa on kyse tasa-arvosta. Tasa-arvo on suurelta osin myytti ja joskus tuntuu, että se on nimenomaan sosiaalidemppojen ja heidän hengenheimolaistensa, erilaisten "soussalistien" suosikkimyytti. Utopia, johon pyritään vaikka pakolla silloin, kun se omaa asiaa edistää. Voit juosta sitä kohti kovaa vauhtia ja taas se siirtyy vähän kauemmas. Koska tasa-arvo on saavutettu? Sitten kun kellään ei ole mitään, paitsi Oikeamielisillä? Silloinko utopian portit aukenevat ja kaikki on valmista?

Homoavioliitolla on hyvin vähän jos ollenkaan tekemistä tasa-arvon kanssa. Avioliitto ei ole mikään ihmisoikeus ja minun mielestäni yhteisestä kassasta ei tarvitse lapioida oikeuksia, eli rahaa, kahden homon perheleikkiin. Pakko myöntää, että ajatus kahden homon ja heidän "oman lapsensa" elämästä on kirjoitettava -  juuri näin. Sanan lapsi erilaiset konnotaatiot, ja mitä niitä muita hienoja sanoja vielä onkaan, vaihtelevat.  Kasvattajia he toki voivat olla mutta tietääkö joku, voiko Suomessa virallisesti olla ihmisellä kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä asia kiinnostaa minua. Onko toinen esimerkiksi  isä ja toinen trendikkäästi lähivanhempi?

Biologinen fakta lienee yhä, että jokaisella ihmisellä on isä ja äiti. Jostain se alku on tullut riippumatta siitä, hengittääkö biologinen vanhempasi enää tai oletko häntä koskaan nähnytkään. Adoptiotoimintaa tukenee yhteiskunta, näin olen käsittänyt, vaikka sekin asia on minulle siellä evvk-listalla. Hankkikoot homoparit  lapsensa jollain muulla keinolla. Lapsen "saanti" ei ole ihmisoikeus, mikä on hyvä myös heteroparienkin välillä muistaa. Jos joku hankkii lapsen, se on evvk, kunhan ei vaadi (äänestä) muita osallistumaan elatuskustannuksiin.

Maailma on täynnä erilaisia törkeitä tasa-arvorikkomuksia, kuten vaikkapa uimahallin kävijöiden jaottelu sukupuolen mukaan. Minua harmitti jo ennen internettiä (joskus tossa ysärin puolivälissä), etten päässyt lukiotyttöjen puolelle vain siksi, että koen olevani mies. Viime aikoina aiheesta on ollut jo muutamia mainintoja nettipalstoilla. Sukupuolenhan piti olla oma kokemus, jota ei pitänyt mihinkään ulkoisiin kilkuttimiin rajata. Kateeksi käy homoja tässä. Diggaan saunoa naisten kanssa, joten näen tässä hienoisen tasa-arvo-ongelman, koska en pysty täysin toteuttamaan itseäni yhteiskunnan lyödessä minuun mies-leiman.

Kaikista juhlapuheista huolimatta ei taida miehelle lopulta olla montaa määritelmää.  On muuten melkoista yleistystä wikipediankin miesartikkeli. Me emme ole kaikki lihaksikkaita karvakasoja, joilla on "hartiat selvästi lantiota leveämmät". Onko tämä tasa-arvoinen kuvaus! Sitten mainitaan, että

• kaljuuntuminen yleistä, etenkin valkoihoisilla

Kuulenko rasismi-kellojen jo kilkattavan kilpaa katoavien hiusteni kanssa. En kuule.

Tympii sekin, että tähän vasureiden suosikkiaiheeseen käytetään energiaa näin paljon.  Oikeat ja räikeät ihmisoikeusongelmat, kuten ahvenenmaan omituinen asema elättinä jonkin sata vuotta sitten tehdyn sopimuksen takia (sopimukset on tehty rikottaviksi), väärällä alueella asuvien tai väärää uskoa tunnustavien tai tunnustamattomien lasten ja miesten pakko-otot sotaväkeen (kutsunnat kai yhä 17-vuotiaana), pakkoruotsi ja vaikkapa tappava autoverotus eivät kiinnosta juuri ketään, koska niihin on niin sanotusti totuteltu muutama vuosi. Listaa voi jatkaa päivän mutta tuossa nyt aluksi.  No, ei näistä asioista moni kyllä kiinnosta minuakaan, mutta voi niitä kerran vuodessa tämän verran ajatella kaikkia yhtä aikaa. Ihan joka asian kohdalla ei tarvitse maailmaa olla pelastamassa, kenenkään, mikä vasureillekin tiedoksi annettakoon.

(sivumaininta: ihan ok jos Ahvenet elättävät itse itsensä, ruotsia opiskelevat ne joita se kiinnostaa, armeijaan menevät ihmiset joita se kiinnostaa ja saavat siitä käyvän palkan. Autoverotusta voi tavallaan välttää, kun ei koskaan vaihda enää autoa, mikä on ihan fiksu tapa muuten nykyisen riistoverotuksen vallitessa. Tämä kirjoitus ei käsittele näitä asioita tämän enempää)

Niin sanotusti pohjat homosaatiossa veti joku Vasemmistoliiton kansanennustajaeukko, joka homoavioliitoista (homoilla muuten on jo käsittääkseni ihan pätevät valtion siunaamat liitot missä elää) käydyssä eduskuntakeskustelussa vetisteli salissa, että "kaikilla täytyy olla oikeus elää". Että sillä tasolla parlamentarismi meillä päin. Vasemmisto ei lakkaa yllättämästä. Lienevätkö jatkuvasti muuten päissään, vai millä tuo toiminta selittyy?

Minulle on se ja sama mitä homot puuhaavat, missä suhteessa elävät ja kenen kanssa. Jos onnistuvat jostain hommaamaan lapsia ilman yhteiskunnan rahoja niin aivan sama. Tämä on sitä suvaitsevaisuutta, josta monesti puhutaan mutta harvoin sitä missään käytännössä tavataan. Ihmisillä on kai jotenkin omituinen kuva valtiosta (no älä!). Se saattaisi mennä niin, että valtio ikäänkuin omistaa kaikki ihmiset - ja tietty näiden ihmisten rahat -  ja vain valtion luvalla voit "luvan kanssa" elää jonkun ihmisen kanssa parisuhteessa tai jossain muussa suhteessa. Mistä tällaiset kuvitelmat tulevat, sitä en tiedä.

Tytöille kerrottakoon, että kirkkohäät eivät liity juurikaan valtioon muuten kuin siten, että palkastasi viedään prosentti vuositasolla papin virkityskassaan.Ihan yhtä virallisen yhdessäololuvan valtiota saat ilman sitä kirkkoakin. Ja minä voin täältä antaa myös ihan yhtä pätevän luvan olla ja elää yhdessä, myös homopareille. Sen hienompia perintö- ja muita oikeuksia en pysty antamaan mutta sen luvan, jos mietimme mitä lupa elää jonkun kanssa tarkoittaa, sen te saatte. Saatte hyväksyntäni sekä minun, Intiaanipäällikkö Hiilijalan, Mustanaamion (reilu kaveri mutta kova koville) ja Gaian siunauksen, ellei Gaia ole jossain reclaimthestreetissä juuri silloin. Eikö kuulostakin paremmalta kuin jokin epämääräinen valtio tai jumala, jonka on nimi Jumala.

Vasuri voisi miettiä myös, voisiko suvaitsevaisuus olla sitä, että sitä omaa asia ei tarvitse tunkea muiden kurkkuun. Oman asian voi pitää myös kaukana lapsista ja antaa lasten olla lapsia oli se asia mikä tahansa. Tästä tulee mieleeni englannin kielinen hauska sanonta, jonka joku ehkä muistaa. Homoasia on siis EVVK. Tunnen useita homoja ja tiedän heikäläisiä vielä enemmän. Yksikään ei pidä numeroa itsestään. Mistä ihmeestä tämä "homomellakka" alkoi. Onko tämä nyt taas niitä juttuja, että muutama sata ihmistä saa aikaan helvetinmoisen metelin vaatimalla mediassa itselleen jotain vähän samaan tapaan kuin fillarifasistitaktivistit?

Joka päivä jaksan hämmästellä, miten on mahdollista, että yksittäinen ihminen saa Helsingin Totu..., siis Sanomat käyttöönsä julistaakseen aatettaan, kunhan aate on oikea. Miksen minä pääse Hesariin kiljumaan minulle tärkeistä asioista hienon kuvan kera. Tämä on retorinen kysymys.

Nyt olen kirjoittanut muodikkaasti homoista. En aio palata asiaan.

Lisämainintana vielä, että myöskään lukumääräneutraalia liittoa en vastusta. Siitä vaan, kunhan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Eläkää vaikka kympin kimpassa ja käyttäkää liitostanne nimeä moniliitto. Lajineutraaliin liittoon en jaksa uskoa, koska en usko eläinten varsinaisesti tahtovan mitään. Jos joku haluaa liittoon vaikkapa fillarinsa kanssa, niin käy. Avioliitto voidaan käsitteenä aivan hyvin rajata miehelle ja naiselle. Siinä ei kukaan häviä mitään. Se on vain nimi miehen ja naisen liitolle, jonka valtio siunaa. Se ei ole sen vahvempi tai parempi liitto, se on vain avioliitto, jolle valtio suo joitain etuuksia, joita ei esimerkiksi moniliittoisilla (vielä) ole mutta ehkä joskus on. Semmoinen vekkuli se valtio on, paljon se ottaa (heh heh) ja jotain se antaa. Lisäksi on hienoa, että asioilla on nimiä, eikä kaikki ole vasurityyliin sanakikkailtu merkityksettömäksi sekametelimassaksi.

Tai ehkä olen ymmärtänyt koko sirkuksen aivan väärin.

Harhainen elätti

Koulussa oli ainakin ala-asteella aamunavaus. Usein paikallinen pastori tai muu vastaava kyöstintapainen luki jonkin lauseen jostain viisaiden kirjasta. Siinähän ne vuodet meni horinoita kuunnellessa.

Ajattelin tänään aamunavauksena tarjota teille linkin ja poimia sieltä esiin yhden virkkeen, joka erityisesti jäi poikkoilemaan sydämeni perukoille. Pohdin sitä oletettavasti vielä pitkään ja hartaasti.

Virkeen on kirjoittanut Erityisavustaja-Esa.

Näin se menee:

Hyvinvointivaltion suuri lupaus onkin hyvän elämän edellytysten mahdollistaminen kaikille – taustoihin katsomatta. Kun kommunistisissa valtioissa rakennettiin turvallisuutta epävirallisten, henkilökohtaisten verkostojen varaan, jäi niistä joku aina vaille. Sama ongelma koskee markkinaliberaaleja yhteiskuntia, joissa heikot julkiset rakenteet korvautuvat liian usein rikollisuudella.

 

Koti- tai työpaikkatehtäväksi jaammekin tänään tehtävän,jossa jokainen voi miettiä mitä porukkaa täällä Pohjolan-Koreassa asuu sekä mitä tarkoittaa totaalinen kontrolli.

Oikein hyvää työpäivää kaikille!

 

Maistuisiko Pakko-Kaupan kahvi?

Suomalaiset, nuo pottunokat moukat, diggaavat juoda kahvia. Helsingissäkin kahvi maistuu. En tiedä minkä taivaan ja maan lajin lobbausta Reilun Kaupan tyypit käyttävät mutta voi Gaian kevät se puree tähän porukkaan!

Uusimpana Reilun Kaupan Pakkona kaupunki, siis käytännössä Betoniviidakon Viherväki vaatii, että kaupungissa järjestettäviin ulkoilmatapahtumiin on järjestäjän toimesta tuotava myös kasvisruokaa ja Reilun Kaupan kahvia, näitä on siis oltava yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa tarjolla. Muuten ei tartte tulla niinku järjesteleen hei. Kyseessä yli 1000 hengen ulkoilmatapahtumat. Reilu Kauppa -tuotemerkki kiittää. Fairtrade Foundationin toiminnasta on jonkin verran kritiikkiä luettavissa englanniksi. Kalliiksi se tulee loppuasiakkaalle, sen huomannee jokainen. Rahalla se maailma pyörii vastuunkantajien piireissäkin.

Tarkemmin uuteen maistuvaan pakkotouhuun ja senkirjalliseen dokumenttiin, jota laatimassa on ollut mm.  Päivi Kippo-Edlund, voi tutusta tästä linkistä.

Globaalin vastuun strategisina sillanpääasemina toimivat myös Espoo ja Vantaa.

Vihreä aate - Ne tarjoo, sää maksat.

Taiteilijanimellä taivaaseen

Luin vasta nyt hieman enemmän suomalaisesta kaverista, joka on heittänyt kalashnikovin kivikasaan Syyriassa. Pienellä kuukletuksella tästä uskonsoturista löytyy kuvakin. Kuvassa 20-jotain ikäinen, maastohousuinen ja hupparipäinen, valkoihoinen, tavalliselta suomi-tommilta näyttävä kaveri virnistää ja taustalla on kivistä lähi-itäseinää. Vähän tulkinnasta riippuen kaverin asento on sellainen, että rynkyn kantohihna pilkistää näkyviin. Tai sitten se on jokin kameralaukku. Mistä sitä tietää.

No perkale. Olettaen, että tarina on tosi niin saipa kaveri vähän jännitystä elämäänsä. Taistelijanimenä, nom de querre, hänellä näyttäisi olla Abu Anas. Kuka sitä nyt omalla nimellään muutenkaan taiteilee, miettikää nyt vaikka muusikkoja. Samaisella Facebook-sivustolla on kuvia muista mujahediinimarttyyreistä, usein ruumiina. Osalta vainajista on puoli päätä pois, joten mitäpä tuota tähän linkittämään. Ruumiita tuntuisi muhisten puolella tulevan päivämääristä päätellen reipasta tahtia ja onpa kuvissa muitakin valkonaamoja pottujanokkia.

Siellä sitä nyt suomi-poika menee kohti paratiisia ja innosta hihkuvia nuoria neitsyitä, jotka kantavat viiniä ja ruokaa uskonsoturin nauttia. Ei kuulosta yhtään huonommalta polulta kulkea, jos on taipumus uskoa noihin kuolemanjälkeisiin juttuihin.

Mietin tuossa sitten itsekseni, että kun kerran on mahdollista lähteä muhamettilaisena uskonsoturiksi jonnekin taistelemaan Allahin joukoissa niin kai jossain on ilmoittautuminen myös vastapuolen taistelijoille. Harvalla kai tässä kiire on kuolemaan mutta aina joku saattaisi innostua. Minulla ei niin kiire ole ja taistelijanimen valinnastakin tulisi rutosti päänvaivaa. Eikä vanha enää muutenkaan jaksa samalla tavalla hyppiä ja loikkia kuin nuori. Vanha on vähän väsynyt ja keskittyy nautisteluun.

Sota ja taistelut ovat kautta aikain kiinnostaneet nuoria miehiä ja harvassa ovat ne, jotka eivät pikkupoikina jonkinlaisia sotaleikkejä leikkineet tai puumiekkaa heilutelleet. Vantaan Sanomissa oli loppuvuonna kirjoitus sotimaan lähtevistä nuorista. Tunnetuimpia elämäntapasotureita Suomessa saattavatkin olla itse Mannerheimi sekä Törnin Late. Siinäpä kaksikko jolle sattui ja tapahtui. Latekin kopsahti vuorenseinään ja heitti siinä samalla tuntolevyt nurkkaan jo 60-luvulla, joten tekevälle sattui ennenkin. On myös kerrottu, että Suomesta näitä sotureita olisi lähtenyt taiston tuoksinaan jopa suhteellisen paljon.

Ei hätiä mittään. Muistin aivan oikein: jo syyskuussa demari-Tuula kyseli

 "miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin kuten Syyrian sisällissotaan ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?"

mutta ymmärsi olla hiljaa saatuaan sinidemarien puolta ihan järkevän vastauksen: EVVK, tosin kauniimmin muotoiluna.

Missä mahdollisuus haaskalle, siellä demari. Itse aiheesta eli uskonsotureista täytyy lukaista vielä muutama artikkeli lisää. On siinä etenkin pottunokkaisella suomipojalle sen verran erikoinen "välivuosi".

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 16. Sairasta, sairasta

Flunssan perkale pääsi pitkittymään. Joudun olemaan sairauslomalla, eli saikulla, vielä pari päivää. No eihän tämä naurata.

Kyllä minäkin kieltämättä joskus mietin, miksi työnantajan on maksettava minun lääkärikäyntini, verikoe, tutkimuksia ja liksaa päälle. En valita mutta ihmettelen. Kivojahan ne saavutetut edut ovat. Harva niistä luopua haluaa. Maksanhan palkastani jonkinlaista sairausvakuutusmaksua minäkin.

Mietin jos vetäisisin Paavon tyylin pienet nakit tässä saikun lomassa. Tylsäähän tämä sairaana olo on kuin suomalainen vaaliohjelma. Kuume on laskenut mutta olo on kai sen jäljiltä todella huono ja heikko. Lisäksi alkanut krooninen tauti, jonka kanssa minun on elettevä loppuelämäni, on aiheuttanut kohtalaista... tai no, kovaa ahdistusta. Olen sitä yrittänyt keitottamalla hieman lieventää, vaikka tiedän aivan hyvin ettei se siihen auta. Luin Helsingin Sanomista, kyllä, kiinnostavan artikkelin addiktioista. Herättää ajatuksia, avaa silmiä, pakottaa miettimään asioita uudestaan. Vasta artikkelin loppupuolella toimittaja-Jani joutuu(?) laittamaan mukaan pari Totuudellista uskonkappaletta, kuten:

Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville. Se ei epäröi kajota mihinkään sosiaaliseen yksikköön, jos talous vaatii sen hajottamista tai uudelleen järjestämistä.

Korvaamalla sanan "vapaa markkinatalous" sanalla "kommunismi" tai "sosialismi", ei muuta sisältöä tarvitse muuttaa. Mikään ole niin perso rahalle kuin vasemmistolainen.

Oli miten oli, ehkä totuutta riippuvuuksista ei olekaan. Itsellenihän alkoholi on nimenomaan ystävä. Tunnistan artikkelista sosiaalisen yhteisön korvikkeen ja juurettomuuden teorian.

Tämä uskonkappale Janin naputtelemana on kuin Vihreästä Langasta tai Voimasta:

....nykyinen versio markkinataloudesta repii ihmisiä ja yhteisöjä juuriltaan valtavalla mittakaavalla – ja tilalle se tarjoaa vain palveluita ja kaapit täyteen roinaa.

Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha.

Ihmiset ovat harjoittaneet vaihdantaa jo ennenkuin ensimmäinen sankari vetäisi kännit leirinuotiolla. Kommunismi se vasta alkoholismia aiheuttikin. Tai ihmettelisin jos ei olisi aiheuttanut. Venäjän "markkinatalouden" syyttäminen maan alkoholinkulutuksesta kuulostaa todella erikoiselta näin tavallisen metsänelävän korviin. Juotu siellä on oletettavasti "aina".

Löydämme pienellä kuukletuksella tieteellisen artikkelin otsikolla Alcohol in Russia. En sitä kokonaan lukenut mutta osiossa Conclusions kerrotaan muun muassa, että:

Heavy drinking has a long tradition in Russia. This has led many commentators to argue that it is so ingrained as to be impossible to tackle. Certainly, the pattern of drinking observed in Russia is common to many societies in the far north, such as the Finns and the North American Inuit. However, as the historical evidence reveals, to a considerable extent this culture has been created by successive governments, whether Czarist or Communist.

Että ehkä sitä hörppäämistä aiheuttaa jokin muukin kuin se paha vapaa markkinatalous. Ahdistuneet ja alistetut ihmiset hakevat pakotietä kuka mitäkin kautta.

Mukava huomata myös, että ilmastosta huolta kantaville vielä työsarkaa riittää. Nimittäin Kiinassa myytiin vuonna 2013 peräti 22 miljoonaa uutta autoa. Siinä sitä on ilmastovanhemmalle miettimistä. Onhan se nyt ihan älytön määrä.

Itselläni kohta taas ajankohtaisea katsastusveron maksu. Dieselöljyn voimalla etenevän vanhan rassin katsastus ei enää taida tässä maassa onnistua alle 80 euron hintalapun. On vain ajateltava, että sekin on oikeudenmukaista.

Otan tänään vain pari annosta, koska tauti on vielä kituen mukana menossa. Jätän kupittamisen viikonlopun saunailtaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Sairaan havaintoja

Tämä on 200. kirjoitukseni. Äkkiä se aika kuluu. Ilokseni olen huomannut, että blogin lukukerrat sekä kävijämäärät ovat lähteneet jonkinmoiseen nousuun viime kuukausina. Kiitos siitä kaikille. Tämäkin kirjoitus seuraa pääteemaani suomalaisten rakastamasta itseruoskinnasta ja viher-omituisesta maailmankatsomuksesta. Samasta aiheesta kirjoitin jo toissakertaisessa tekstissäni.

Kun päiväkausia makaa kuumeessa ja aivotoiminta on tavallista rajoittuneempaa, huomaa, että on aikaa ajatella. Harmikseni olen päätynyt työpaikkaan, jossa sairastamista ei katsota hyvällä. Se on eräänlaista väärinajattelemista sekin, jota vastakkaisen aatteen marttyyrit katsovat pahalla silmällä. Monet meistä ovat kai tavanneet "en ole koskaan ollut sairaslomalla"-tyyppejä. No, he ovat olleet sairaana töissä mitä omiin havaintoihini tulee.

Luullakseni joka työpaikalle kehittyy omanlaisena mikrokulttuuri, joka ulkopuolisen silmin monesti näyttäytyy omituisena. Auta armias Gaia sitä, joka vielä työntekijänä ollessaankin jää tämän kulttuurillisen yhteisön ulkopuolelle. Toki hommat silloinkin hoituvat, palkka tulee ajallaan, muutaman sanan voit vaihtaa duunikavereiden kanssa mutta... se ilmapiiri. Se on teennäinen ja täynnä kaksinaamaisuutta. Eli siis väärä työpaikka. No tekevälle sattuu ja paljon tekevälle saattaa sattua vielä enemmänkin.

Ehkä se on ihmisen perustoimintaa kaikki. On me ja ne toiset. Ne toiset ovat vihollisia tai vähintään "outoja". On sulauduttava massaan, tunnustettava uskoaan eri aatteisiin (kenen aatteisiin?). Työpaikalla ne ovat tietyt asiat ja laajemmin Suomessa vaikka sosiaalidemokratia ja hyvinvointivaltio. Helsingissä ehkä se kuuluisa vihervasemmistolainen maailmankatsomus. Olen aina ollut huono uskontunnustuksissa. Se tietenkin on johtanut siihen, että olen jossain määrin erakoitunut etenkin henkisesti. Näistä asioista sitten psykologit ja monenlaiset maailmanparantajat kirjoittelevat kirjoja "13 erilaista työpersoonaa. Kuinka selvitä eri tilanteissa".

Minullakin on tietyt intressini olla kiinnostunut esimerkiksi Helsingin tulevaisuudesta, valitettavasti. Siksi kai minä siitä välillä otankin niin sanotusti pultit. Tosin tarkoitus on muuttaa tilannetta sellaiseksi, ettei tällä kylällä enää olisi mitään merkitystä. Se muutos vain ottaa nyt oman aikansa.

Oli huvittavaa havaita, että jopa Helsingin Sanomat, kavereiden kesken Helsingin Totuus, on joutunut kaivamaan jostain tutkija-Leon tietämään, että ei ole erityisen kiva asia, että keskusta, jota monet ytimeksi nimittävät, kuolee hissukseen. Tai jos ei kuole niin kutistuu. Pelkästään Taloussanomien aiheesta kirjoittaman uutisen kommentit kertovat sen mistä siinä on kyse. Kannattaa lukea.

Sitä saa mitä tilaa. En väsy sitä koskaan toistamaan. Taantumus ja tuho on suurelta osin pienen piirin aiheuttama. Ei, en sano, että se kokonaan on sitä. Länsimainen elämäntapa nyt vain perustuu "ostosteluun" ja autolla ajeluun. Ei sitä mikään muuksi muuta. Jos sinun tai kolmen kaverisi elämä eroaa siitä, niin älä välitä;  siirry seuraavaan blogiin. Eikä nyt jynssätä pilkkua sanomalla, että Aasiassa kaikki ajaa skoottereilla. Ymmärsitte kyllä jopa virheimmät mitä tarkoitan: maailma ei ole sellainen paikka kuin vihertävät opetuslapset oskala-mengelius-särelät haluvat ja uskovat sen olevan. Kylmä fakta, mutta minä pidän kylmistä faktoista. Tutkija-Leo on huolissaan tästä ja tutkija-Leon mielestä "autokaupungin nousukausi on taittunut, sillä ei ole enää hohdokasta tulevaisuutta."

On sillä hyvinkin hohdokas tulevaisuus, elleivät mengeliukset saa lyötyä sille jarrua rattaisiin ja luuta kurkkuun. Sillä, mitä tutkija-Leo haluaa tai kuvittelee, ei tässä ole merkitystä. Ylipäätäänkin Leon keksimä Sormimalli on huvittava. Ihmisillä on rajusti elämää ja aikaa sen sormen ulkopuolellakin.

Lisäksi, jos sormenpäästä kämmenen keskelle matkustaminen kestää hikisessä bussissa 45 minsaa ja saman ajan taittaa autolla viihtyisästi vartissa niin ei siinä paljoa sormimallit naurata. Entäs sitten, kun minun laillani on mentävät töihin pikkurillin päästä peukalon päähän. Haluanko kulkea kämmenen keskeltä 2 kertaa päivässä. En halua. Taloussanomien kommenteissa joku kehotti Leoa vetämään elimen päähänsä mutta ei semmoisessakaan kehotuksessa mitään järkeä ole. Mukava ukko varmasti, mutta joutuu tietysti virkakyöstinä aatetta tunnustamaan.

Helsingin keskustaa ei enää pystytä pelastamaan päättäjien ollessa mitä ovat. Eniten siitä kärsivät tietenkin alueen pienyrittäjät; ne, joita viherväki kaunopuheillaan ja kävelykaduillaan eniten on muka puolustamassa.

Ehdotukseni, joka saattaisi vielä jotain piristystä tuoda: lauantaina maksuton pysäköinti koko keskustan alueella ja parkkihallit (käsittääkseni yksityisomistuksessa) euron tunti (vihje omistajille. ajaisin heti halliin). Arkisin voi pysäköintiä pitää maksullisena kyöstien virka-aikaan 9.. no, 10-15 ja sen jälkeen kiekolla rajoittaa sitä 2 tuntia kerrallaan. Ei tarvitsisi Aleksillakaan lyödä lappuja luukulle tai muuttaa muualle. Ilmastolle emme voi mitään (heh heh). Sen suhteen valtavat hehtaari-ostarit ovat voittamattomia.

Suomalaisten omituisuuksiin kuuluu mielestäni pelko parkkihalleja ja parkkitaloja kohtaan. Ehkä se on on jotain agraarikulttuuriin perua se.

Suosittelen kaikille tutustumista amerikkalaisiin superhyper-ostareihin valtavine parkkialueineen ja vastapainoksi viikonloppua vaikkapa Italian Bolognassa, jossa on pikkukauppoja satoja vuosia vanhojen katujen labyrinteissä. Ja niitä skoottereita. No, paljon siellä on polkupyöriä ja todella paljon autoja. Jostain kumman syystä kaikki tuntuvat mahtuvan tuohon moottorimaahan varsin hyvin.

Ehkä se siitä vielä. Tai sitten ei. Tämä nyt on tätä aikaa. Jääpähän seuraaville miettimistä.



Lisäys: klo 17.04

Italia: kauniiden naisten ja kauniiden autojen maa. La Bella figura. Ruokaa, aurinkoa. Aijaijai. Tässähän tulee matkakuume.
Syyskuusta on jo aikaa. Vessanpöntön kun vielä ottaisivat laajemmin käyttöön niin ne kauniit naisetkin välttyisivät reiältä lattiassa.

Kaikki metsät on verolle pantava.

Ruiskukkasosiaalidemokraatit ovat yhdessä vanhoillissosiaalidemokraattien kanssa ideoineet metsäveron. No helkkari!

Ei minulla metsää ole, enkä taatusti hanki tähän maahan enää mitään omaisuutta, jota ei mukana pysty roudaamaan. Toki kaiken voi muuttaa rahaksi mutta...

No kuitenkin: kauppa ei kukkademarien mielestä käy tarpeeksi ja mikäpä onkaan parempi sitä vauhdittamaan kuin reipas hehtaariperusteinen vero.

Uutisen mukaan

tällä hetkellä metsien hankintaa verotetaan varainsiirtoverolla ja perintöverolla, metsien tuottoa puunmyyntiverolla eli metsistä maksetaan jo nykyään veroja eri muodoissa.

Mutta kun ei se riitä, kuulkaapas. Sosialisointiin on vielä matkaa. Yksityisomaisuuden kielto nopeuttaisi varmasti monenlaista vaihdantaa.

Itse ajattelin lueskella hieman timanteista. En tunne timanttitouhua ollenkaan mutta sain pienen timanttipureman katsottuani eilen vallan mainion, vaikkakin melko synkän elokuvan The Counselor. Ohjaajana Ridley Scott.

Jos joku osaa suositella pääkaupunkiseudulla ampumarataa- tai seuraa, jossa järjestetään kursseja aloittelijalle, niin kiitos, meiliin voi laittaa tietoja.

Tuo tuli mieleeni siitä, että olisi kiva tehdä jotain laillista mutta Vihreiden paheksumaa ihan vaan periaatteesta.

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. "Pääteokseni" kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). "Ketä" kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että "Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia", tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään "ruuhkia" on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate - jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Sopimus on sopimus

Lieneekö aito. Hauska se ainakin on.

H**vetin hyvin menee

Wärtsilä,Stockmann, Hartwall, Lassila & Tikanoja,Stora Enso, Marimekko, Kesko, Anttila, Renesas Mobile, Nokia,STX Finland Rauma, Metso, Tiimari, Tieto,TeliaSonera, Technip Offshore ja UPM...

Kyyti on kylmää, sanoo Talouselämän uutinen.

Ei mitään hätää, äänestäkää kuten aina ennenkin. Käteinen lupasi, ettei sopeuttamista lykätä.

Mikään ei piristä taloutta niin kuin reippaat veronkorotukset.

Valitettavasti toisten rahat loppuvat aikanaan, tai eivät riitä; ei, vaikka käytössä olisi 100 prosentin veroaste.

Tämä sosialistinen järjestelmä nyt vain on sellainen.

Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä muissa maissa, tee se.

(Ei koske virkakyöstejä, koska "työllisten määrä kasvoi julkisella sektorilla ja väheni yksityisellä sektorilla edellisvuoden joulukuuhun verrattuna")

Jos olet kyösti, pistä silmät kiinni ja huuda kovaa, kyllä se liksa tulee vielä ensi kuussakin.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 15: Uudet vitsaukset

Katsoin netistä, sieltä Wikipediasta, keski-ikäisen määritelmää. Artikkelin mukaan se on

määrittelemätöntä aikaa elämässä, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha.

Riippuen vähän keneltä kysytään, ajoittuu keski-ikä eri määritelmissä, Wikipedian mukaan, ikävuosille 36-65.

Mahdun tuohon laajaan otantaan minäkin.

Käsitin jossain vaiheessa, että minä, ja vain minä, päätän mitä tälle sivustolle kirjoitetaan. Se oli huvittava tuntemus. Eräänlainen tämä on minun -elämys, jos joku vielä muistaa vanhoja Vintiöt-sketsejä.

Syy miksi mietin keski-ikää on, etten enää ole nuori. En ole vanhakaan. Tai en tunne itseäni noista kummaksikaan. Voinemme olettaa että olen todellakin nyt keski-ikäinen. Ikääntyminen näyttäytynee eri ihmisille eri tavoin. Olen usein yrittänyt käsittää, kuinka erilaisia maailmankuvia, elämänkatsomuksia ja ihmiskäsityksiä meillä ihmisillä on. On mielenkiintoista pohdiskella mistä ne tulevat, miten ne ovat muotoutuneet ja miksi, tai millaisia olisimme, jos olisimme eläneet täysin eri ympäristössä. Jotain lapsellista tässä on samaan aikaan mutta en anna sen häiritä. Tiedättehän ajatuskuvion Entä jos olisinkin kasvanut ja elänyt koko elämäni vaikka Japanissa.

Suhde omaan ruumiiseen herättää erityisen paljon ajatuksia. Nähtävästi jotkut ovat niin sanotusti fyysisiä ihmisiä. Voin olla varma siitä, että itse en ole. Ruumis, tai vitsaillen ruho, on aiheuttanut minulle omasta mielestäni kohtuuttomasti vaivaa jo näin keski-ikään mennessä. Usein olen kironnut tätä koneistoa, jota pidän lähinnä heikkona kantotelineenä jolla kuljetan mieltäni paikasta toiseen. Tähän asti matkailu ja vaikkapa autolla ajaminen onkin onnistunut näin jälkeenpäin ajatellen ihan mukavasti. Paskemminkin olisi voinut mennä.

Kun jossain vaiheessa nuorena  heittäydyin lapsenuskoisen kristinuskon ulkopuolelle, avautui minulle uusi, todellisempi maailma. Oli hienoa huomata, ettei kaiken itseasiassa tarvitse olla täydellistä tai kenenkään, saati jonkun näkymättömän ja olemattoman saunatonttuun verrattavissa olevan hahmon, päätettävissä. Katkeruutta olen, tässäkin asiassa, kokenut lähinnä siitä, että tuo tietynlainen valaistuminen kesti liian kauan. Se taas on johtanut ajattelemaan, olisinko pystynyt muovaamaan itsestäni jo nuorempana "paremman" ihmisen. Paremmalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista, mitä itse ajattelen ihmisyyden kauneimmillaan olevan. Se on hankalasti määriteltävissä ja tarkoittaa minulle lähinnä jotain itseeni liittyvää kehityskulkua riippumatta sinänsä muista ihmisistä tai heidän toimistaan. Psykiatri joskus vuosia sitten puhui alisuoriutujasta. Menetetyt mahdollisuudet ne eniten harmittavat.

Olen huomattavasti minusta reaalimaailmassa vallitsevaa yleistä käsitystä myönteisempi ihminen. "Vika on niissä muissa", mutta niinhän ne kaikki sanoo. "Alku vain oli huono" ja "oli vähän vaikeaa". Alku oli varmasti huono, ja varmasti oli vähän vaikeaakin mutta annoin sen vaivata minua liian kauan enkä rehellisesti voi sanoa, olenko vieläkään täysin päästänyt irti lapsuuden ja nuoruusajan aiheuttamasta katkeruudesta. Viha ja muut epämääräiset agressiiviset tunteet ovat vaihtuneet pettymykseksi ja huomaan nykyään enemmän pohtivani menetettyjä mahdollisuuksia, sillä kaipa niitä jokaisella teoriassa on.

Hankalinta on ollut huomata, ettei ole yhtä ihmistä, johon kohdistaa kaikki nämä negatiiviset tunteet. Ne on kohdistettava tiettyyn ympäristöön ja siellä vaikuttaneisiin ihmisiin kokonaisuutena. Nuo ihmiset näyttäytyvä minulle nyt vuosikymmenten jälkeen itseasiassa uhreina. Se taas on johtanut ajatukseen, että olen anteeksiannon kynnyksellä. Ja vaikken ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, olen alkanut digata erään menneisyyden supersankarin tokaisusta "anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". En osaa sanoa mikä lausahduksen virallinen sanoma on ja voi olla, että olen kehittänyt sille oman merkitykseni.

Tuo merkitys voisi olla jotain sellaista, etteivät ne ihmiset  -ihmiset yleensäkään-  aidosti olleet sellaisia. Heissä vain oli jokin aate, meemi, tai virheellinen ajatuskuvio, joka jossain toisessa ympäristössä olisi saattanut puuttua kokonaan. Ettei ihminen lähtökohtaisetsi ole "paha", tai ainakaan kaikki eivät sitä ole. Itsekin uskon, että joiltakin harvoilta puuttuu täysin kaikenlaiset myötäelämisen tunteet. Syytä siihen en osaa arvioida. Se voilla rakenteellinen vika tai ympäristön tulos, tai molempia.

En ole filosofi, ellei korpifilosofeja lasketa, mutta yritän tässä sanoa saaneeni nyt keski-iällä uskoa ihmiseen.  Minulla on aina ollut sellainen kokemus, että se jotenkin puuttuu suomalaisista. Eikä tässä nyt ole tarvetta alkaa määritellä kuka on suomalainen ja kuka ei. Mitä enemmän luen ja havainnoin maailmaa, sitä varmemmaksi tulen, että sen olemassaolon määrä vaihtelee kulttuureittain. Jossain sitä vaikuttaisi olevan enemmän kuin toisaalla.

Siinä missä nuoruusajan ongelmat olivat lähinnä psyykkisiä ja ruumis kulki siinä mukana ilman sen kummempaa merkitystä, on pakko tunnustaa erityistä katkeruutta aiheutuneen viime aikoina siinä ajatuksesta, että juuri kun saan niin sanotusti pään kasaan, alkaa ruumis pettää. Sain viime viikolla diagnoosin eräästä taudista. Ei se tapa, ei. Ainakaan suoraan siihen ei kuole, mutta vaivojen ja vitsausten kokoelmana tämä on kyllä ihan omanlaisensa "kirous". Ei ole syytä, ei ole parannuskeinoa. Niin kai se taudeilla usein on.

Jokainen elää omien vaivojensa kanssa mutta minun on tunnustettava, että olen ottanut tämän erityisen raskaasti. En nimittäin halunnnut sairastua. Kuvittelin typeränä, että nyt olisi minun vuoroni elää täysipainoista ja antoisaa aikuisen elämää. Asioiden piti olla kunnossa (ja olihan ne tavallaan jonkin aikaa). Ja eikö vain elämä lyö kapuloita rattaisiin ja kuse silmille.

Ei ole ketään kenelle valittaa, en voi "peruuttaa tilausta". Jopa minä, joka en ole sosiaalinen ihminen enkä sinänsä elä muiden kautta, huomasin katsovani paikallisen vertaistukiyhdistyksen sivuja. Sekin oli uusi kokemus. Yleensä välttelen ihmisiä, etenkin tuntemattomia, mikä on tietysti omituinen ajatuskuvio, koska joskus ne tututkin olivat tuntemattomia.

Viime viikon käytin itselääkintään parhaan kaverini kanssa, eli juopottelin tilaisuuden tullen. En paljoa mutta selvä piikki tässä on nähtävissä vuositasolla. Lääkärin sanoin "helvettiähän se on hetkittäin". Hyvin sanottu.

Se mistä huomaan olevani elossa on, että viime viikolla mieleen hiipineiden itsetuhoisten ajatusten keskelläkään en vaipunut sellaiseen synkkyyteen kuin joskus nuorempana oli tapana etenkin alkoholinhuuruisina aikoina. Päinvastoin tänään, kun heräsin kurkku kipeänä ja mietin kuolenko sikainfluessaan, tuli mieleen, että kylläpä vituttaisi jos nyt kuolisin.

Taistelu alkakoon.

p.s. Wikipedia on hieno asia. Petyin vaan helvetisti, kun luin jostain artikkelin, jossajoku suomalainen tyyppi oli kirjoittanut muistaakseni tuhansia artikkeleita omin käsin wikipediaan. No eihän siinä mitään mutta kaveri oli jokin Vihreiden pikkupoliitikko. Vihreä on aina Vihreä, siellä hymyn takanakin. Vähän samoin kuin todella monille muhamattilainen vaikuttaisi olevan aina ja ensin muhamettilainen. Tiedätte mitä tarkoitan. Tieto on valtaa. Ken hallitsee tietoa, hallitsee sanoja ja lopulta ihmisten ajatuksia. Sitten ollaan suvaitsevaisia kaikki vähän kuten muhamettilaiset suomi-wikipediassa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Koko touhu sai alkunsa Suomesta

Näyttäisi uutisten perusteella siltä, että EU rakentelee erityisen päräyttävää valvontajärjestelmää. Mikäpä siinä, antaa tulla vaan, sillä kansalaiset rakastavat ja himoitsevat näitä järjestelmiä. Ja sitä paitsi kommunismiin on vielä vähän matkaa, vaikkei sitä matkaa ole yhtään niin paljon kuin vasemmistolaiset, kommunistit, sosialistit ja monet muut vastaavat luulevat. Mutta vähän sitä vielä on ja se meidän on (valitettavasti) yhdessä kuljettava käsi kädessä, kiltisti yhä ja alati lisääntyviä maksuja maksellen.

Uutisen mukaan

Pian lähes kaikista EU-maista löytyy tietokone, jolla pääsee käsiksi valtavaan määrään salaisia raportteja, satelliittikuvia ja jopa sotilastietoa. EU on markkinoinut valvontaa merellisenä yhteistyönä. Mukana on kuitenkin myös muuta kuin merellistä tietoa.

EU alkaa esimerkiksi kerätä kaikkien ulkomaalaisten sormenjäljet ulkorajoillaan. Rajat ylittävistä ihmisistä kootaan ehkä maailman suurin tietopankki.

No hittolainen, siinäpä dataa jota tarkkailla. Tuhannet työllistyvät suojatyöpaikkoihin, tulee lisää verorahaa eikä tarvitse säästää sopeuttamalla ja korottamalla veroja. Tämähän on melkein kuin ikiliikkuja!

Jotain erityisen huvittavaa on siinä, että jostai on kaivettu gai´isti, ekosoturi mökki-Cronberg, jonka tehtävä on kai "pelätä" tätä kyttäysjärjestelmää ja oletettavasti sitä kautta houkutella hieman lisää äänestäjiä Vihreille, jotka kuitenkin sitten lopulta kannattavat, elleivät peräti ole itse suunnittelemassa koko helkkarin touhua (no ei Virheillä sellaista valtaa ole).

Uutisen hauskin ja hupaisin kohta aiheuttaa välittömän naurunremakan:

Koko kehitys on saanut alkunsa Suomesta.

Ei muuta kuin iloisin mielin kohti Euroopan Komission unelmaa suuresta Eurosto-leiristä!

Oman sormenjälkeni jo luovutinkin tuossa loppuvuodesta virheettömälle Suomen Poliisille, virkakyllikin todetessa "Poliisilla ei ole oikeutta näihin sormenjälkitiedostoihin - vielä".

Gulagin aidan takana on aina tilaa vielä yhdelle, joka luottaa sokeasti viranomaiseen.

Linkkivinkki

Siinä missä itse naputtelin aamukahvia ryystäessäni (kai kahvi vielä on sallittua) vaatimattoman tekstini Kurjuus on jaettava tasan, liittyen Oikeamielisten ruokaholhoukseen, on yksi Suomen viisahimmista miehistä, eli Henri Heikkinen, tehnyt hienon satiirisen kirjoituksen samasta aiheesta otsikolla Oy Valtion Elintarvike Ab.

Suosittelen Heikkisen kirjoituksen lukemista jos olet hyvän huumorin ystävä. Ja Iloinen Veronmaksaja.

Kurjuus on jaettava tasan

Vasemmistodemokraattisessa tasa-arvo -utopiassa elävät ovat keksineet uuden ahdistuksen aiheen itselleen. Ja yrittävät nyt olettavasti kikkailla, miten ne, joilla on vielä varaa hieman valita, saataisiin erilaisilla maksuilla ja "ohjauksilla" yhtä surkeaa asemaan, kuin ne, joilla ei ole niin paljoa mistä valita.

Kuten olen jo vuosia sanonut, epäilen Oikeamielisten tarttuvan yhä hanakammin ruokaan lähitulevaisuudessa.

Nyt ongelmana on, että " parempiosaiset syövät pienituloisia terveellisemmin, liikkuvat enemmän ja elävät pitempään." eikä siinä vielä kaikki vaan "varakkaat perheet ensinnäkin ostavat ruokaa suurempia määriä, ja samalla hävikki kasvaa. Lisäksi nämä kuluttajat ostavat korkealaatuisempia pihvejä ja esimerkiksi gourmet-juustoja, joilla voi olla jopa 10-kertainen ympäristövaikutus tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna"

Ei käy. Samaa keskusohjattua, muovikelmutettua S&K-moskaa pitäisi jokaisen syömän. Sinne menevät kauniit periaatteet pientuottajista, lähikaupasta, lähiruuasta, omaperäisyydestä... kaikesta paitsi tasapäistämisestä. Tämä kaikki tietenkin puetaan ympäristöystävällisyyden kalmanhajuiseen kaapuun Teidän Omaksi Parhaaksenne. Jos ette usko niin lukekaa asiantuntijalausuntoja HYVINVOIPA-selvityksestä.

Jostain virastosta on kesken pitkän kahvitunnin kaivettu esiin yllättäen kaksiosaisen tehonimen haltijanainen, joka tietää että

 Politiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että kestävät valinnat olisivat jokaiselle helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto eli itsestäänselvyys, huomauttaa Helmi Risku-Norja, MTT:n erikoistutkija.

"Syökää paskaa kansalaiset", kuuluu todellinen viesti. Risku-Neuvostoliitto zu und vom Itä-Saksa tietää mikä sinua eniten houkuttelee.

Vähän samoin kuten demokratia ja vapaus pelottaa vasuria enemmän kuin mikään, myös ajatus siitä, että ihminen saisi itse päättää mitä syö, aiheuttaa virastotädille monia unettomia öitä.

Toteamuksessa

 Elintarvikkeiden kulutuksen ohjaaminen verojen korotuksilla on osoittautunut hankalaksi – tarvittaisiin myös taloudellisia kannustimia, suosituksia ja normiohjausta, kuten rajoituksia sokeri- ja suolapitoisuudelle

on kieltämättä jotain hauskaa: ne kansalaisenperkeleet voivat vielä valita jotain! Asiaan täytyy saada muutos.

Normiohjauksen rikastamaa keskiviikkoa kaikille.

Sopeudu maksamaan

Viikon päätteeksi jostain on kaivettu lausunto Siilinjärven Ajattelijalta. Tämä kuvissa usein voimakkaasti hikoilevalta näyttävä ihminen tietää, että tulossa on kovia sopeutuksia.

Savon Lahja Suomelle kertoo, että

että tulevat veronkorotukset tai leikkaukset tulevat olemaan tosi kovia toimia

Eilen laivalla matkalla Tallinnasta takaisin tänne sopeuttamisen erikoismaahan ajattelin, että  nelivuotissuunnitelmani oman elämäni eräänlaisesta sopeuttamisesta on jatkuttava. Voi olla, että sopeutan itseni tieten tahtoen työttömäksi, tai sitten vakautan itseni aivan muualle. Oman velkaantumiseni aion taittaa kyllä. Siilinjärven Pinokkio saa taitella minun puolestani valtion velkaantumista vaikka maailman tappiin saakka.

Maksetaan sitä ennen kiltisti kun ei oikein muutakaan voi.

Mut pohja se on miunkii säkissäin.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 14: mitä lääkäri tekee työkseen

Kuten varmaan aiemminkin olen todennut, on minulla ollut jo kauan sympatioita Baltiaa kohtaan. Pienissä sitkeissä kansoissa on jotain kunnioitettavaa voimaa ja omaleimaisuutta, sekä nykyisin myös eteenpäin menemisen meininkiä. Kaikki nämä "fiilikset" perustuvat omaan kokemukseeni vierailuista Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Joku voi kokea asiat aivan toisin ja pitää noita maita kehitysmaina ja niiden ihmisiä neuvostoliittolaisina.

Kuitenkin: olen vuosi vuodelta siirtänyt erilaisten hankintojen painopistettä Suomenlahden eteläpuolelle. Auton huollot ja renkaat, kengät, alkoholin (tuon sitä todella vähän tai en ollenkaan), tupakat, lääkkeet, satunnaiset ruokaostokset, baarikierrokset ja ravintolakäynnit ynnä muuta. Vaatteet ostan yleensä Briteistä. Suomi-vaatetta (vertaa suomi-auto) en ole ostanut vuosiin joitain sukkia lukuunottamatta.

Paljolti tässä kaikessa on kysymys siitä, että koen suomalaiset tuotteet ja palvelut valitettavan kalliiksi ja usein suorastaan törkyhintaisiksi. Ja jos sanon, ettei asiakaspalvelua ole, en liioittele paljoa.  Se, miksi Suomessa on monesti maailmanennätyshinnat lähes kaikessa, on sitten isompi arvoitus. Verotuksella on sormensa pelissä ja kun se vielä kertautuu päätyen lopulta tuotteen ja palvelun hintaan, niin näkyyhän se.

Omalta osaltani olen myös terveysturisti. Minulla on tietynlaista vaivaa, johon tarvitsen apua. Erikoislääkärikäynnit Suomessa maksavat todella paljon. Konsultaatio saattaa maksaa Helsingissä 100 euroa tai 250 euroa. Puhumme siis noin vartin juttutuokiosta, jossa ei vielä välttämättä tehdä sen ihmeempiä. Toki kahteen ja puoleen sataan saatetaan jo jotain tehdäkin. Suunta on tuo.

Olen viime aikoina joutunut myös käymään hammaslääkärissä erinäisten vaivojen takia. Vaivat ovat luonteeltaan sellaisia, että kunnallinen puoli ei niitä hoida, joten käyn yksityisellä. Käynnin hinta noin 70 euroa per parikymmentä minuuttia. Siis konsultaatio, jossa on mukana vähän tutkimista. Koko suun röntgenkuva noin 80  euroa. Äkkiähän siinä sataset viuhuu.

No, eilen sitten menin Tallinnaan hammaslääkärille kyselemään samasta aiheesta. Olen oppinut, että lääkärit ovat.... ihmisiä. Niin kauan kuin pää ei ole irti ja kainalossa mukana, saat pitkälti sellaisen vastauksen kuin haluat, kunhan jaksat tavata erilaisia tohtoreita. On uskomatonta, millaisia ihmisiä niihin hommiin hakeutuu. Lähinnä siis se, että niihin hakeutuu, no, kaikenlaisia ihmisiä. Inhimillistä, eikö?

Osaa ei selvästikään "nappaa" yhtään edes selvittää mistä oireet voisivat johtua, jolloin päädytään hoitamaan oiretta. Yleinen "lääke" onkin ollut seuraavanlainen viesti: alat nyt elää sen ongelman kanssa, käyt vertaistuessa ja otat tuosta vähän särkylääkettä.

Sitten on se porukka, josta tulee sellainen fiilis, että pelottaa tietääkö tuo yhtään mistään mitään. Olen monesti miettinyt, että olisin ehkä itse parhaimmillani unelmaduunissa tapaamassa ihmisiä kahdenkesken pienessä huoneessa 10 minuutin ajan. Poissa silmistä, poissa mielessä... "Seuraava, olkaa hyvä!" Motivaation voi menettää, uskon sen. Odotellaan tilipäivää vaan, joka lienee lääkärillä mukavaa odotettavaa.

Näin potilaan näkökulmasta lääkärin uran vaikein ja haastavin rasti monen kohdalla saattaa olla se kouluun pääsy. Jokainen voi miettiä omassa hommassaan kuinka monta vuotta vale-sejase pärjäisi duunipaikalla siinä missä valelääkäri hoiti kai ihmeen hyvin hommia vuosikausia. Että niinkö vaikeita ja haastavia ja raskaita ne perustason hommat ovat, että voi kymmenkunta vuotta olla töissä ammattilaisten keskellä ja tienata siinä sivussa miljoonan eikä kukaan muka huomaa mitään. Siis ilman mitään koulutuksia? No, koulutus nyt on Suomessa muutenkin niin yliarvostettu juttu. Tekemällä oppii myös.

Mihin tämä kaikki sitten johtaa? Se johtaa siihen, ettet voi luottaa lääkäreihin (monikossa), joiden tarinat, teoriat, koulukunnat ja kaikki vaihtelevat riippuen varmaan säästä, päästä, tai ties mistä. On tavattava useita näitä aitoja moniosaajia saadakseen jonkinlaisen linjan siitä, mitä vaivalle ehkä kannattaisi tehdä. Tämä on tilanne, johon en itse haluaisi joutua. Luottaisin mielelläni ammattilaiseen ellei niitä ammattilaisia olisi niin montaa eri mieltä olevia.

Suomalainen lääkäri on tyly ja kiireinen puolijumala. Tiedän, että tämä on julma kärjistys mutta se perustuu vuosien "asiakkuuteen" ja useampaan kymmeneen tapaamaani valkotakkiseen jumalankuvaan, joiden rauhaa olen uskaltanut häiritä pienenä maan matosena tai metsän siivekkäänä. Omat ovat oireeni, anteeksi että vaivasin.

Olen tässä kuussa myös käynyt kaksi kertaa samankaltaisessa konsultaatiossa liittyen hammaslääkäriasioihin. Konsultaatio ja röntgenkuva maksoivat Helsingissä 166 euroa ja Tallinnassa 10 euroa. Kymmenen euroa. Satakuusikymmentäkuusi euroa. Toki Helsingin röntgenkuva oli vähän laajempi kuin Tallinnan. Fakta on, että samoihin vaivoihin tarjottiin hieman erilaista syytä ja ratkaisua niiden poistamiseksi. Viro voitti vakuuttavuudellaan ja kiirettömyydellään Suomen tässä.

Käyn vielä varmaan kolmannella hammaslääkärillä sekä sen lisäksi Tallinnassa erikoislääkärillä liittyen tämän saman vaivan toisenlaiseen hoitoon. On etsittävä Virosta alan erikoislääkäri, koska tapaamani suomalainen erikoislääkäri vähätteli minusta koko vaivaa, mikä suoraan sanottuna aiheutti hetkellisen vihan tuntemuksen. Ehkä se on hyvä tässä tunnustaa kirjoitettuna, jotta asia ei jäisi vaivaamaan.

Hiljaiseksi tämä vetää. Ja hetkittäin se tekee vihaiseksi. Tulee sellainen olo, että kaikki pitäisi tietää itse sekä tehdä itse. Pitäisi olla joka alan erikoislääkäri.

Uskon sen, että monet ihmisten vaivat ovat varmasti todella hankalia ellei mahdottomia hoitaa, vaikeasti diagnosoitavissa ja se motivaatio ihmisten tullessa sinne huoneeseen "valittamaan" saattaa joskus olla kateissa. Omatkin murheet saattavat painaa lääkärin päätä. Mutta kyllä te puolijumalat siitä hyvän korvauksen saatte. Joskus menee työmiehen viikon palkka että heilahtaa. Olette itse siihen hommaanne hakeutuneet, joten älkää te ainakaan potilaalle valittako mitään.

Ei tarvitse olla yliystävällinen feikkaaja vaan asialinja riittää. Kokeilkaa peilin edessä vähän jotain hymyntapaista tai harjoitelkaa kohtaamista potilaan kanssa mielikuvassa. Älä hosu, hätäile tai vähättele potilasta ääneen. Jos et tiedä jotain, niin sano ettet tiedä. Sano "otan selvää" tai "kysyn kokeneemmalta". Ota se puolijumalan henkinen haarniska yltäsi. On varmasti etenkin nuorena uroona mahtava vallan ja voiman tunne viilettää käytävällä valkoinen taikatakki auki släbärit jalassa ja zuumailla hoitsujen takapuolia valkoisten työhousujen läpi mutta töissä siellä silti ollaan ja auttamassa asiakkaita.

Ja niinä päivinä kun ei huvita, niin yritä edes. Niin me muutkit teemme. Teillä se homma on vain erilainen, koska teihin jostain syystä luotetaan kuin jumaliin. Jos lääkärillä itsellään sattuu joskus jotain vaivaa olemaan niin ehkä siitä voi vähän päätellä, miksi se potilas sinne vastaanotolle tuli. Harva siellä huvikseen juoksee, vaikka sellaisiakin varmaan kohtaatte usein.

Tarkoitus ei ole vähätellä lääkäreitä, vaikka ehkä tästä sellainen käsitys välittyy. Arvostan aina ammattilaista ja maksan mielelläni saatuani apua. Lääkäreitä tarvitaan ilman muuta ja on upeaa nähdä, kuinka jotkut ovat selvästi unelmaduunissaan auttamassa ihmisiä, innostuvat etsimään syytä vaivoihin, kyselevät potilaalta kaikenlaista. Ja tosiaan: jaksavat vuosikausia erikoistua johonkin tiettyyn pieneen osa-alueeseen, joista suunnilleen kukaan muu ei ole kuullutkaan. Se on kunnioitettavaa toimintaa semmoinen. Tekisi mieli ihan nimeltä kiittää paria naislääkäriä, jotka ovat auttaneet minua vuosien varrella erityisen paljon.

Ja samalla on todettava, että lääkärinammatti on valitettavan yliarvostettu. Joskus tuntuu, että todella kovat jätkät ( ja miksei mimmitkin) korjaavat diesel-moottoreita.  Enkä ole itse mekaanikko, en.

Onneksi sentään Tallinnassa on kirsikkaolutta hanassa. Kokeilkaapa löytää sitä Suomesta.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

No vihdoinkin

Mietiskelin jo viime vuoden puolella, että hiljaista on ollut uusien virastojen perustamisen kanssa. Mekuja ja muita "jutskia" on viime vuosina tupsahdellut mukavaan tahtiin eri puolella Helsinginniemiä ja muuallekin. On ainoastaan oikeudenmukaista, että valtion pohjattomasta kassasta herutellaan rikkautta myös maakuntiin.

Minulta on varmaan jäänyt huomaamatta, että perusteilla on naurettavan nimen saanut ict-virasto Valtori, joka

 tulee työllistämään tavoitetilassaan 1300 työntekijää. Sen vuosibudjetti tulee myöhemmin olemaan 270 miljoonaa euroa.

Onnea, Suomi!

Polkaistaisiinpa vielä käyntiin valtion traktoritehdas Traktori,  Lyijykynän teroittimia tuottava supertehdas Teroti sekä Valtion Kaikenkattavan Valvonnan Virasto eli Walvoira (hetkinen, tässä on jotain tuttua...)  niin ehkä minullekin liikenesi paikka ansionnousun kiistattoman kuninkaan hovista ja voisimme kaikki laulaa:

"Heruux, heruux, tänään saletisti natsaa - duuni julkisella - Sinullekin!"

Julkisyhteisöjen kokonaismenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ja vuoden 2012 rahassa

Verraton menestystarina

Linkkivinkkinä joensuulaisen demari-Tommin näkemys julkisen sektorin paisuttamisen hyödyistä.

Jos vähän kärjistetään niin ehkä sen tieverkon saisi hieman pienemmällä verotuksellakin. Voin paljastaa, ettei muualla, edes Euroopassa, ajeta härkävankkureilla pitkin kinttupolkuja.

Tai pitänee kysyä paljonko pitäisi maksaa lisää Vapaaehtoiselle verotilille, että saisi Helsinkiin edes muutaman ehjän tien.

Vihreä siivoaa: Intiaanipäällikkö Hiilijalan seikkailut

On tietysti tärkeää, yhteiskuntarauhan takia (kyllä, niin ne sanoo), tunnustaa usko yhteiseen Aatteeseen. Niin kai se on mennyt kautta ihmisen historian aina alusta asti roomalaisten, keskiajan sotaruhtinaiden ja pappien kautta hirrrmuiseen natsisaku-touhuun ja neukkulaan, ja siitä se otti loikan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, joka säätelee verotusta muun muassa sään perusteella. Kaikkea muutakin se sääntelee, mutta ei se haittaa ketään.

Eli tietty ympyrä sulkeutuu täällä meillä, kun mietimme, mitä jo aikoinaan Amerikan mantereella puuhattiin, jotta saataisiin sadetta taivaalta (ja papille enemmän teinityttöjä poljettavaksi sekä pari lisäsulkaa hattuun kivikasan päälle huutamista vauhdittamaan).

Harmittaa etten ehtinyt ottaa valokuvaa Gambina-pullosta eilen. Pullohan on muutettu muoviseksi, mikä nyt suoraan sanoen vie 80 prosenttia koko rubiininpunaisen ruhtinaan viehätysvoimasta. Ei se nyt niin hyvää ole.

No kuitenkin: pullo on siis muovia ja taakse on Valtion Virallinen Alkoholimonopoli laittanut muistaakseni 5 perusteluakin tälle muutokselle.

Ulkomuistista:

-Pienempi pakkauskoko

-Ympäristöystävällinen

-pienempi hiilijalka (tietenkin) 

ja paras:

- kevympi kantaa. 

Oli joku muukin vielä. Rehellisesti olisivat voineet kirjoittaa, että tästä jää meille enemmän rahaa näin.

Kuvahan siitä muovilutkusta oli tarkoitus ottaa mutta pullo tyhjeni ja katosi saunomisen aikana. Missed in Action.

Darran sumentamat silmäni löysivät kuitenkin kaupasta jotain todella outoa. Jos joku tietää, miten Vihreä siivoaa, niin kerro, ole hyvä.

Haaveet kaatuu

Tänään lauantaina aamulla onkin Helsingissä taas lunta ihan normaaliin talviseen malliin, eli helvetisti. Tiet on ainakin näin kello 8 aikaan aamulla aurattu vähän miten sattuu, mikä on meille monille tuttu linja jo vuosien varrelta. Saurin Peke ja kaverinsa ovat joskus varmaan miettineet, että ilmastointi lämpenee sen verran, ettei teitä tarvitse aurata. Erikoista on, että näin aamutuimaan monet pikkukadut, kuten vaikka Alppikatu, on aurattu mutta esimerkiksi Aleksis Kiven Katu näytti äsken olevan täysin lumen peitossa.

Minullakin on vajaavetoinen auto, eikä toden sanoakseni joka kerta naurata, kun sitä lumesta kaivaa pois. No, osin se on tietenkin oma valinta mutta suurimmalta osin Iso-Veljen minulle "ohjaama" ratkaisu tässä autoverotuksen erikoismaassa. Kunnollinen neliveto jokseenkin järkevästi hankittuna maksaa kymmeniä tuhansia euroja vielä käytettynäkin. Toki klassikkomaastureita 90-luvulta saa kymppitonnilla jo valitakin mutta se on sitten erilaista ajamista se.

Nyt, kun kai jo piipertäjätkin ovat todenneet, ettei ilmastointi lämpene vaan muuttuu, on valitettavasti niin, että hehän siinä lopulta voittavat. Nyt ihan mikä tahansa sääilmiö todistaa vakavasti ja erityisen väkevästi ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta,johon ainoa ratkaisu on maksaminen, eli rahauhri Gaialle (parin välikäden kautta, toki). Aiemmin kun hörhöt rahastivat ja rassasivat pikkupissiksiä lämpenemisellä oli sentään helppo nähdä itse kunkin, ettei tämä touhu tästä lämpene vaan talvi tulee kaikkialla maailmassa aikanaan. Joskus aiemmin ja joskus vähän myöhemmin.

Nyt on toisin: satoi tai paistoi, lunta tai vettä, sammakoita tai pieniä kiviä, tuulta, myrskyä, tyyntä, kuivaa. Kaikki käy! Se on se ihminen kaiken takana, mokoma ahne riistäjäotus! Tulisi pian aito kommunismi ja kaikilla olisi hyvä olla! Kun vain valtio säästäisi lisää rahaa veroja korottamalla ja kieltämällä kaiken paitsi raitiovaunut ja luomutuotteet, niin minäkin joisin lauantaisin vähemmän sitä keskiolutta.

Valtio tukee minunkin taksimatkoja baarista kotiin alennetulla verokannalla, näin sanoi virkamieskin lehdessä. Kaikenlaisten verojen oikea taso on tasan 100 prosenttia. Kaikki alle sen on tuettua toimintaa.

Lämpeneminen takas, lumet alas!

"Niinq oikeesti määki tykkään Vihreistä Tytöistä, mutta silleen eri tavalla you know."