Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 21: Reaalimaailma

Elämähän ei aina ole helppo laji eikä sellainen kuin koulussa tai satukirjoissa lapsille valehdellaan. Tästä tulikin välittömästi mieleeni satu Punahilkasta. Tuttua satua on muistaakseni joissain yhteyksissä sensuroitu, tai korrektoitu, enemmän nykylänsimaista pehmomaailmaa vastaavaksi eikä sutta enää täytetä kivillä ja heitetä kaivoon (vai oliko se jokin toinen satu).

Entisaikain maailma oli omalla tavallaan rehellisempi ja monet sadut juontanevat juurensa keski-ajalta tai paljon kauempaakin. Paha sai aidosti palkkansa joskus, eikä valtiorahoitteista, palkallista täysihoitoa loma-oikeudella "vankilassa", joiksi näitä moderneja hotelleja nykyisin nimitetään Suomessa.

Tämä kirjoitus ei nyt käsittele kuitenkaan ikuisuuskysymystä siitä, mikä rangaistus riittää mistäkin teosta. Se on loputon suo kuokittavaksi. Yleisesti voin todeta, että S-maassa (Suomi) rikoksentekijä on Pahan Uhri, ja siten ansaitsee hoitoa. Hoitamatta jäävät usein uhrit ja uhrien omaiset. Kannatan kuolemanrangaistusta törkeimmissä väkivaltarikoksissa ja moninkertaisten murhaajien kohdalla (Esimerkkinä nyt vaikkapa-- no, olkoon).

Sarjamme Alkoholiverokapinallisen elämää on nyt edennyt kahdenteenkymmenenteenensimmäiseen osaansa, jossa tosielämä kohtaa metsänelävän - jälleen kerran .

Sairastuttuani krooniseen tautiin olen kohdannut monenlaisia ongelmia. Kliseisesti voin todeta, että sairastunut jää yksin. En aivan tarkkaan osaa määritellä mitä sillä tarkoitan. Tarkoitus ei ole hakea sääliä tai edes sympatiaa. Tarvitsisin kuitenkin joskus apua ihan arkisissa asioissa (kaupassakäynti) sekä ymmärrystä sille, jos ja kun jonain päivinä veto on pois kuin pääministerillä, enkä jaksa mitään.

Tämän kaltaiset asiat istuvat huonosti työelämään, ainakin "meillä" yksityissektorilla, ja silloin, kun työnantaja ei suoraan juhlapuheista huolimatta ymmärrä, että työntekijä on paitsi pakollinen "resurssi", myös sen toiminnan mahdollistaja. Olen sairauteni takia ollut viimeisen vuoden aikana lopulta töistä pois vain kahtena, kolmena päivänä. Kieltäydyin alan erikoislääkärin lähes pakolla tyrkyttämästä usean viikon sairaslomasta muutama viikko sitten. Samainen lääkäri on tavattava parin viikon päästä, samoissa merkeissä; pitäisi kuulemma jäädä nyt hermo-, lepo-, ties mille lomalle niin sanotusti kelailemaan tätä kaikkea. Lääkärin mukaan "sä tässä nyt siirrät vain väistämätöntä ja pahennat oloasi. Mut sellasii suomalaiset on: liian tunnollisia". Nämä siis lääkärin sanoja, ei minun. En kuvittele todellakaan olevani korvaamaton.

Kuten yleisesti tiedetään, pahentaa stressi melkein jokaista tautia ja vaivaa. Uskon siihen itsekin. Niin se minullakin tekee. Töissä olo lisää stressiä, töistä poissaolo pahentaa sitä ja kierre on valmis. Kärsin itse taudista, sekä sen aiheuttamista suorista ja epäsuorista vaikeuksista. Kärsin myös siitä, että tiedän, että poissaoloni aiheuttaa muille työntekijöille vaivaa - ja stressiä.

Vastoin omaa ohjeistustani kerroinkin varsin avoimesta muutamalle olennaisimmalle työyhteisön jäsenelle, mistä tässä on kyse. Teon viisautta pitänee pohtia jonkin ajan päästä. Toki ihmiset ymmärtävät ja pahoittelevat, enkä minä tosiaan tähän kuolemassa ole.

Työnantajan puolelta kuitenkin tarjottiin heikkotasoista irtisanomispakettia lähes saman tien - olenhan kulu, heikko resurssi eikä, lainatakseni, "ole halua joutua sairauden maksumieheksi". No eipä sitä halua ole minullakaan. Sairaus maksaisi minulle vuoden työttömyyden aikana tasan vuosiansioni verran, mihin voi lisätä vielä kohtuuttoman vaivan työttömyydestä ja virkakyöstien kanssa eri virastoissa temppuilemisesta. Lukija voinee päätellä, kuinka motivoinut kyöstittäjä olen.

Ketäänhän ei saa syrjiä sairauden tai muunkaan takia. Vähän samoin kuin pienempiä ei saa kiusata, ei saa lyödä ikinä "ekana", eikä valehdella eikä mitään muutakaan ilkeää ja pahaa saa tehdä. Niinpä niin.

Mutta kun minä en edes osa-aikaeläkkeelle pääse vielä, vaan pitää ensin sairastaa. Työterveyslääkäri sanoikin "tolla iällä, unohda koko juttu. Vakuutuslääkärit ei päästä sua yhtään minnekään, kun näkee sun iän".

Työttömyys johtaisi taloudelliseen katastrofiin ja Vihreiden iloksi sekä aivan aluksi menisikin auto myyntiin. Työttömällä on aikaa istua ratikassa ja kaupungin bussissa kusen hajussa. Suurimman osan vuodesta olen mielestäni melkeinpä normaalikuntoinen mutta on kausia, jolloin minun pitäisi vastoin omaa tahtoani pystyä vain olemaan paikoillaan vaivojeni kanssa.

Tietäen nyt myös sen, että irtisanomispakettiin sisältyy vahva viesti, joka amerikkalaisittain voitaisiin kirjoittaa muotoon getta fuck outta here, ei työmotivaatio tällä hetkellä eikä oletettavasti tästä eteenpäin nykyisessä duunissa kovin korkea ole.

Jatkoa ajatellen: hankkiudu kunnalle töihin ja luota vanhaan neuvooni:

työnantajalle riittää taudistasi tiedoksi lääkärintodistuksessa mainittu ICD-koodi.

Ei enempää eikä vähempää.

 

---------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 20: Ihmisen katsastus

Osa 19: Viinalasti

Osa 18: Kiihtynyt kulutus

Osa 17: Ihan hyvä juttu

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän