Kadonneen työn metsästäjät

Pitäisi löytää työpaikka. Se on omalla elämänkokokemuksellani käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tuntuu, että työ on tosiaan Suomessa vähentynyt. Kun kuulee ihmisten tarinoita työnhausta, tai miettii omia kokemuksiaan, tulee mieleen, että yhtä työpaikkaa kohti on ollut todella paljon hakijoita. Tiedän tapauksia, joissa hakijoita on ollut satoja. Tampereen IKEAan haki tuhansia joitakin vuosia sitten ja urheilukauppaan tänäkin vuonna puolentoista tuhatta hakijaa. Toki näistä muutama sata voidaan samantien heivata ohi prosessin, mutta silti.

Syyt siihen, että työtä ei juurikaan ole ainakaan "otettavaksi asti", ovat moninaiset. Niistä voisi joku viisas kirjoittaa kirjan.

Kaikki emme kuitenkaan voi olla lääkäreitä tai juristeja tai kunnan virkamiehiä (hmm....kyösti, siinä sanassa on jotain tuttua... tai ehkä voimmekin olla), joten "jottain tarttis tehrä", että meille tavallisillekin ihmisille tulisi Suomeen enemmän työmahdollisuuksia.

Olen valmis muuttamaan Helsingistä nykytilanteessani työn perässä.

Jos maailma olisi reilu, kuten peruskoulussa lapsille valehdeltiin, voisi homma toimia niin, että työnantajat hakisivat työntekijöitä eikä toisinpäin. Työntekijä voisi kysyä "miksi minun kannattaisi tulla teille". Työvoimapulaa odotellessa ja sen ärjyvää murinaa kuunnellessa joutuu totuttelemaan siihen, että nyt on työnantajan markkinat. Ei oikein enää riitä sekään klisee, että pitää hankkia jotain josta joku on valmis maksamaan. On nimittäin aika moni muukin jo ehtinyt hankkimaan, nuoremmat ainakin. Keski-ikäisen sairastuneen, alkoholille ajoittain person metsänelävän asema ei ole paras mahdollinen. Kupittamista olen kyllä vähentänyt rajusti, mutta mielessähän se on kuten loma - aina.

Ehkä se oli Jutan ja Jyken tarkoituskin lopulta, panna kansa polvilleen kuopan reunalle odottamaan sovhoosin keskusrakennuksen valmistumista. Suomalaisethan diggaavat osuustoiminnasta, ja on mukava olla kusetettava "aasiakasomistaja". Ehkä kolhoosi onkin meille parempi vaihtoehto; siellä jaetaan niitä poonuksia.

Wikipedian lauseessa on tiettyä lohtua. Ainakaan ei kuole nälkään.

Kuten kolhooseissakin, olivat sovhoosien ihmiset sidottuja siihen sovhoosiin, johon he olivat syntyneet

 

Neuvostoliitto, missä sinä viivyt.

Ei se työnteko nyt niin hauskaa lopulta ole.