Natsivihreät

Martin Durkin -nimisen hemmon kotisivuilta löytyy ihan mielenkiintoinen kirjoitus vihreän liikkeen ja jatkuvasti tapetilla olevien natsien samankaltaisuuksista otsikolla Nazi Greens - An inconvenient History.

Mietin jo hetken yrittäisinkö kääntää jutun suomeksi. Lukijamäärät ja aiheesta kiinnostuneet saattaisivat olla kuitenkin pieni joukko, joten luovuin aikeesta.

Tämä on samalla eräänlainen testibloggaus tänne Bloggerin puolelle. Katsotaan toimiiko.

Totuus leireilee

Alan vuosi vuodelta kyllästyä yhä enemmän natsi-Saksan perseilystä kertoviin artikkeleihin. Vaikea sanoa, mistä se tarkalleen johtuu. Olen enemmän tai vähemmän aina seurannut aihepiiriä ja pitänyt sitä mielenkiintoisena. Kävin viime vuonna Aatun Kotkanpesällä. Upea paikka päiväretkelle jos Baijerissa liikutte.

Saattaa olla, että niin sanotun natsi-kortin pelaaminen on viime vuosina yleistynyt ja tuo sinänsä todella erikoinen yhteiskuntakokeilu ihmiskunnan historiassa on sen takia alkanut tuntua vähän loppuun kalutulta aiheelta.

Helsingin Totuus muistanee jutullaan leirin vapauttamisen vuosipäivää.  Artikkelin teko ei ole vaatinut edes paikan päällä käyntiä, ja samanlaisia on tehty harva se vuosi varmaan Hesariinkin. No, kyllä maailmaan juttuja mahtuu. Toivoisi kuitenkin, että kaiken jo kirjoitetun keskeltä yritettäisiin vaikka muunkin sivun kuin wikipedian avulla vielä kaivaa jokin uusi näkökulma aiheeseen. Toivo voi olla mahdoton toteutettavaksi. Natsi-kortti on pelattu kohta tunnistamattomaksi. Kortin yläkulmasta voi vielä hahmottaa kuluneen hakenkreuzin yksittäisen sakaran.

Jotenkin flunssaiseen mieleeni juolahti, että HS:n kirjoitus palvelee myös tulevia vaaleja, sillä kommenteista on melko nopeasti, rivien välistä luettavissa, kuinka on varmistettava "ettei sama enää koskaan toistu, eikä muukalais- tai muukaan viha nouse enää". Rivien välit paljastavat, että usein manattua äärioikeistoa on syytä pitää silmällä. Harva sitä nähnyt on, mutta tarkkailu on ollut sitäkin aktiivisempaa.

Naurahdin tahtomattani, kun jutussa kerrotaan kuolemanleireille eräänlaisina vapauttajina saapuneiden neuvostosotilaiden tarjonneen "hellyyttä jonkin verran".

Neuvostoarmeija kyllä mielellään tarjosi "hellyyttään" ympäri itä-Eurooppaa  - ja aatteellisesti laajemminkin. Pieninä annoksina puna-aatteen myrkkyä riitti myös itärajan viattomille siviileille. Lapsiakaan eivät jättäneet rauhaan. Toki Hesari mainitsee, että aika veikeä vankileirijärjestelmä Joosepillakin oli tuohon aikaan. Ja oli jo paljon ennen Aatuakin.

Lopulta ympäri maailmaa tosiaan ilmestyi erilaisia "punaisia armeijoita".  Löytyipä sellaisista jopa japanilainen versionsakin. Jos aate ei vielä ollut jossain kirjaimellisesti verenpunainen, pystyi lapsikin laulamaan Suomea myöten, kuinka Lenin setä asuu yhtä lähellä kuin Setä Ho Chi Minh. Eikä näistä asioista ole koskaan miten "puhdistusta" tehty täällä, enkä tiedä, onko tehty muuallakaan kovin yleisesti.

Stalinen tappokoneiston yhdelläkään jäsenellä tuskin oli erityistä syytä helliä ensimmäistäkään puolalaista, kun muistelemme minkälaisia sosialistinkauppoja kaksi historian suurinta reaalisosialistia, Aatu ja Jooseppi-setä, keskenään tekivät.

Kävin itse Auschwitzissa viime vuosikymmenellä. Menihän siellä päivä kierrellessä. Sää suosi silloin.

Oma natsisaku-tiedonjanoni vaimeni tehokkaasti luettuani aikoinaan tuoreeltaan Sir Ian Kershawn kirjan Hitler. Kirja vastasi moniin minua askarruttaneisiin kysymyksiin sekä tarjosi hienon kokonaiskuvan aikakauteen, jona tuo kiero sossuilun tapa sai tulta alleen ja leimahti liekkeihin tuhoten käytännössä koko Saksan.

Pari asiaa on jäänyt silti hiemaan mietityttämään, vuosien jälkeekin.

Miksi ihmeessä saksalaiset tuhosivat "todistusaineistoa" leireistä. Tätä termiähän usein käytetään. Tuhotyöt tilanteessa ,jona kaik on mänt. Mitä merkitystä sillä enää on.

Sekä se, miksi tuhoamiskoneistoon Euroopassa riitti niin valtavasti resursseja, kun samaan aikaan alkoi jo olla pula lähes kaikesta sotamateriaalista ja vihollinen kolkutteli ovella.

No eipä silti, sosialistien viha ihmistä ja vapautta kohtaan ei järkeä tunne. Tänäkään päivänä.

Tauti iski

Ensin ajattelin, että naputtelin pari riviä jonkun vasemmistotädin uutislähetyskielto lapsille -jutusta mutta antaapa olla. Sama virsi on kuultu moneen kertaan.

Töistä joudun olemaan tänään pois kuumeen ja lihaskipujen takia. Kävin lääkärin vastaanotolla ja selvisi, että influessaa minulla ei ole.

Nyt lääkettä, lepoa ja hyviä blogeja tämä viikonloppu.

Vihreä Lanka - Näivetä käsityksesi

Vihreä Hirttolanka tarjoilee aika klassista viherfeminististä käsitystä tasa-arvosta.

Suosittelen erityisesti klassisemman tasa-arvokäsityksen ystäville tätä lyhyttä Aatteen viestiä.

Annakaisa Suni tarjoilee muutamia helmiä:

Naisille kuuluu puolet vallasta – ei yksi kahdeksasosa. (viittaus kai puolueiden puheenjohtajiin)

Päivi Räsäsen mahdollisuus päästä puoluejohtajaksi ja ministeriksi on tasa-arvotyön tulos

(Päivi ei ole oikea nainen, niinkö?)

Päivi Räsänen taas tekee työtä tasa-arvoa vastaan.

(Joo, Päivi ei todellakaan ole oikea nainen)

 

                 Vihreä lanka - Näivetä käsityksesi.

Kun Vihreä aalto ei katkea

En tiedä teistä, mutta kylläpä minua nauratti lukea Helsingin Totuudellisten Sanomien ja siellä suosikkitoimittajani, fillariaktivisti Moision juttu liikennevaloista.

Ei Helsingissä tarvitse kauan ajaa, kun valo-ohjauksen kirjaimellisesti Vihreä aalto selkeytyy.

Keskellä yötä ja keskellä ei-mitään punaisina helottavilla valoillekin löytyi selitys. Sen saatte etsiä tarinasta itse.

Antaapa fillariporukan kertoa legendaa. Antoisia lukuhetkiä tarjolla tästä.

P.s. Tähän liittyen suosittelen itse myös vanhoja kirjoituksiani samaa aihetta sivuten.

Vihreä aate ei toimi

Hei, me pyöräillään

Helsingin Sanomat tietää mitä sinä tarvitset

Helsingin Totuus ja fillari-Teppo 

viimeisestä tulee mieleen jokin poikien seikkailukirja, mutta kyllä todellisuus on kuvitelmaa ihmeellisempää toimintaa ainakin täällä meilläpäin.

Kyöstille pyyhkeitä

Kirjoittelin joku aika sitten pari riviä kyöstien toisille jakamistaan moitteista.

Nyt kyösti on jakanut toiselle pyyhkeitä. Mikäpä siinä, sillä hyvän pyyhintätavan vastaista on toiminta taas ollutkin.

Maan tapa (ital. Cosa nostra) jatkaa voittokulkuaan kohti vääjäämätöntä romahdusta.

Sitä ennen vaimolle töitä kyöstilästä, sillä

Suuressa organisaatiossa on väistämättä töissä esimerkiksi sukulaisia tai puolisoita

OK. No ei mulla sitten mitään, selvähän tämä.

Kauniimpaa perustelua nepotismille ei keksisi edes kielitoimiston työkseen kieltä pohtiva kielikyösti.

Täällä ei ole mitään nähtävää. Palatkaa maksamaan veroja. Muuten saatte minulta moitteet - tai pyyhkeitä.

 

Kun kyösti moitteet sai

Kyösteily väsyttää. Osaltaan se on varmaan kyösteilyn loputtoman uutisoinnin tarkoituskin; vastarinnan murtaminen väsytystaktiikalla.

Yhä enemmän olen miettinyt, onko mahdollista, että kokonaisen valtion ovat kaapanneet rikolliset. Siis varkaat, nuo rosvoryövärit. On kai se mahdollista. Tuohon jengiin sitten lopulta kuuluu suurin tuon alueen asukkaista: osa sukulaiskaupoilla, osa muuten vaan, jotkut hyvällä onnella, tai suoran sattuman kautta, suurin osa pyrkyrinä sinne itsensä puhuneena - rahakkaisiin sisäpiirihommiin. Sieltä sitten nauretaan maksupuolella oleville oikein porukalla, jos lomilta ja pullakahveilta ehditään.

Nostellaan ilmaisia asuntolainoja, joista sitten naapuriviraston kyöstiltä saa moitteet. Vähän samaan tyyliin kuin ennen vanhaan opettaja torui poikia, että antakaapa pojat olla ja soo soo. Aatetta tunnustamalla pääsee pitkälle. Yllättävän monet sosialistit ovat edenneet professoreiksi asti, mikä on ajatuksena aivan hirvittävä. Näiltä syöttiläiltä sitten tilataan kyösteilyä, joka usein ilmaistaan uskontunnuksen omaisesti kannattamalla veroja, joko uusia tai vanhojen korottamisia. Edes ruoka ei tälle porukalle ole vielä tarpeeksi kallista. Enemmän pitäisi maksaa, vaikka nyt jo hintataso on Euroopan, ellei maailman korkeimpia. Vaikea kuvitella, että missään olisi kalliimpaa, kun ostovoima huomioidaan.

Tavallaan ymmärrän, että pahimmat kommarilausunnot poikivat tappouhkauksia. Maksajan säkissä on nimittäin pohja. Kyllä siellä on. Nyt sitä jo monella tapaa raavitaan ja kaavitaan. Aikanaan se pohja kuluu puhki ja veri valuu, mikä on se karmein visio. Kaikella on rajansa ja raja on myös ryöstämisen sietämisellä.

Tähän asti on voinut äänestää vain jaloillaan. Äänestyslippuihin on voinut raapia vain erilaisten sossuilijoiden numeroita eikä mitään muita. Jalat on otettava alle. Se on ainoa tapa vaikuttaa ryöstöjengin perseilyyn. Voi lomailla ulkomailla, tehdä ostokset ulkomailta. Voi muuttaa ulkomaille tai siirtää yrityksensä sinne - kyöstin kalmanhajuinen käsi ei sinne vielä kovin hyvin yllä. Toki vasuri laulaa kulunutta virttään taustalla: Muuta pois jos ei kelpaa. Virsi on tuttu jo vuosikymmenten ajalta.

Tosikommunisti kyllä vaatii vielä ulkomaitakin myöten toisten rahoja itselleen.

Sillä kaikki, mitä ei ole verotettu 101 prosentilla, on itseasiassa valtion antamaa tuloa juuri Sinulle.

Ja sellainen peli ei vetele, kuulkaapas.

Anna kyöstille mikä kyöstin on

Tässäpä Veronmaksajien keskusliiton kokoama lista uusimmista kyöstinelatusmaksuista.

Fiilistelin ajatusta, jossa jokaisella kansalaiselle määrättäisiin omakyösti. Nimettävä virkakyösti, jonka elättämiseen rahat kerättäisiin. Toki yksi kyösti pitäisi jakaa useamman kansalaisen rahoitettavaksi, mutta hienolla tavalla se konkretisoisi tätä loputonta maksurallia.

Omalääkärihän on jo monelle tuttu käsite. Sitä vähän soveltaen sinullakin voi pian olla - omakyösti.

Jos valita saisi, valitsisin varmaan jonkin alkoholitarkastajan itselleni tai ehkäpä yhden uusista, Tullin palkkaamista uudesta, lähinnä alkoholinkyttäämisen erikoistuvasta elätistä.

Pankaa lisää niitä maksuja, mulla on vielä muutama euro tilillä! Ostan niillä alkoholia.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Suojakattoja rakentelemassa

Meillä täällä Kalliossa ei vielä ole viherkattoa suojaamassa luonnon kostolta. Mitenkäs teillä päin on asian laita?

Vihreiden vedenpaisumusfantasioissa, tai kauhukuvissa, tällaisille katoille on kuitenkin äärimmäinen tarve, minkä takia Helsinki sellaisia jo hiljalleen rakentelee. Jostain syystä yhtenä monista kaupunginjohtajista puuhasteleva radiopsykologi on päässyt tässä asiassa ääneen.

Muistan itsekin, kun kävin vuonna 2007 Kauppatorilla ihmettelemässä melko korkealle noussutta vettä. Mutta so what, joskus se vesi nousee ja sitten se laskee taas. Ei se kyllä silloin ollut lähelläkään Viherpalatsin (kaupungintalon) seiniä, kun minä sitä katselin.Tulvapenkereitäkin suunnitellaan jo Helsinkiin. Itämeren kosto on oleva julma, kunhan Äiti Gaia saa tarpeekseen luontoon kuulumattoman syöpälajikkeen toiminnasta ja päättää kostaa laskemalla alleen oikein kunnolla. Vettä tulee kuin... ja jälleen kerran on jokin jumala hukuttava syntiset ihmiset veteen ja vihaan. Kuulostaako tutulta kouluajoilta? No ei ihme, ei ne Vihreät hirveän omaperäisiä ole noissa kauhujutuissaan. Vedenpaisumus on klassikko. Sehän tunnetaan eri kulttuureissa ajasta aikaan.

Osittain vihreiden ja kaikkien muiden vasemmistopuolueiden hölmöilyn takia Helsingin asukasluku vaan kasvaa. Harva täällä varsinaisesti haluamalla haluaa asua, enkä halua minäkään, mutta täällä sitä nyt ollaan. Vihreät tulkitsevat nämä lainausmerkeissä väestönsiirrot muualta maasta siten, että ihmiset haluavat asua Helsingissä ja "meidän aate niinku hei toimii ja tosi jees". Tämä toimii taas Aatteen eduksi, sekä mainiona tekosyynä "tiivistää yhdyskuntarakennetta", kuten Aatteen mies Maaseudun Tulevaisuuden uutisessa toteaa.

Ja sitten kun sitä yhdyskuntarakennetta oikein Aatteen pauhussa ja woimassa tiivistää, huomaa jo tyhmempikin vihreä, että niitä viheralueita tarvitaan muun muassa siihen, että vesi imeytyisi maahan. Ja onhan viheralue hienon näköistä, metsää ja sen semmoista pusikkoa oravien ja hyönteisten temmeltää. Vitut ne vihreille mitään merkitse -  ne puskat ja oravatkaan. Utopia luo taas omanlaisiaan ongelmia, joten maailmaa on muutettava.Vähän samaan tapaan kuin jos minä ostan linja auton omaan käyttööni se saastuttaa aivan hirvittävästi. Sama rottelo kaupungin bussina on Pyhä Auto - puhdas kuin muodokas teinityttö (yli 16v, tarkennus) kesäillassa saunan jälkeen. No, poikkeus vahvistaa säännön tässäkin.

Erityisen huvittavaa on, että yks tällainen Helsingin iso suoalue , joka varmasti imisi vettä maaperään, on nyt muutettava betoniseksi nukkumalähiöksi. Malmin lentokenttähän siinä on kyseessä.

Kuten olen koko ajan sanonut, ovat Vihreät ihmisvihansa lisäksi lopulta myös luonnonvihaajia. Pieniä metsän eläimiä isoine silmineen on hyvä käyttää propagandan välineenä. Tarvittaessa tällaiset hellyyttävät esteet raivataan kylmäverisesti altapois, jotta saadaan taas uusi betonilähiö nousemaan parhaaseen Jätkäsaaren hiilineutraalin tapaan niin, ettei naapuriin seinään taida omasta ikkunasta enää kymmentä metriä olla.

Kyse koko väkivaltaisessa aatteessa väestönsiirtoinen, ajatuskontrolleineen, loputtomine syyllistämiseen mitä ihmeellisimmistä asioista on siitä, että Vihreä tarvitsee sinun rahasi ja ruumiisi palvelemaan omaa valtaansa.

Sen takia sinä et saa valita. Vihreä päättää.

Odotettavissa iltaan saakka: turvallisempi olo

Sannalle kiitos mainiosta vihjeestä. Ahkerana netinselaajana en ole aiemmin kuullutkaan jalankulkusäästä.

On varmaan upeaa olla huippupalkkainen meteorologi arpomassa, onko tänään "liukasta" vai "normaalia". Vuosien yliopistokoulutus ei mennyt hukkaan kenenkään kannalta katsottuna. Syntyi uusi kyösti, joka taatusti ei lähde rasittamaan pahaa yritysmaailmaa, vaan pysyttelee osana Ilmatieteenlaitoksen noin 720 työntekijän joukkoa. Työ erilaisten uhkakuvien luojana jatkuu.

Tarvitaan yhä uusia uhkia, koska vanhat tutut, kuten väestöräjähdys, otsoonikato-aids (tuo kasariklassikko), ilmaston lämpeneminen, ilmastonmuutos, ilmaston äärisäittyminen sekä ilmasto nyt yleensä, ilmastointi.... Venäjä, Puuttin, tappava yksinäisyys, yrittäjät, veropakolaiset ynnä monet muut hauskat jutut menettävät jatkuvasti toistettuna tehonsa.

Ehkä jo ensi syksynä saamme varoituksia puista irtoavista lehdistä, jotka voivat raivoten pieksää sinua naamaan ja sotkea autosi. Ai niin, eihän autoilla niin väliä. Keväällä voisi olla varoittaa pajunkissoista, noista pusikoiden julmista petoeläimistä.

Voin lähteä turvallisin mielin viikonlopun viettoon. Minua on varoitettu.

p.s. Vedenpaisumus unohtui uhka-listalta.

Kun pakkasesta äärisäätä tuli

Enpä teistä muista tiedä, mutta minusta 25 asteen pakkanen talvella on, miten sen nyt sanoisi, aivan helevetin normaali lämpötila. Aika kaukana siitä äärisää on.

Uuskieli naurattaisi ellei kieli olisi väline, jolla muokataan ihmisten ja massojen ajatuksia, ja jolla näitä massoja lopulta hallitaan. Näin juhlakauden aikaan tämäkin on hyvä tajuta, jotta voi toivotella herkimmille oikein rauhallista juhlakautta.

Koska olen taipuvainen muistelemaan menneitä, täytyy todeta, että nuoruuteni Suomessa, heti tuossa itärajan tuntumassa, Neuvostoliiton kaikenkattavassa huomassa, parinkymmenen asteen pakkanen tuntui olevan se normaali olotila talvella. Kovin pakkanen, johon jouduin, oli rapiat 40 ja risat astetta Celsiusta. Saattoi olla noin 44 meidän kylällä. Kävely kouluun oppia hakemaan oli omanlaisensa prosessi. Silmäripset jäätyä napsahtivat ja sormia sulateltiin kyläkoulun ikivanhan rautapatterin rakosissa. Luokassa istuttiin loppupäivä ulkovaatteet päällä ja hoettiin Aapiskukon tarinoita mi-nus-ta tu-lee i-so-na vir-ka-kyös-ti...no okei, tuon viimeisen sanan sävelsin ihan itse äsken. Ei siellä nyt sentään niin lukenut.

Liitutaulun yläpuolelle oli varmaan joku opettaja jo vuosikymmeniä aiemmin ripustanut sellaiset aakkostaulut. Tiedättehän, A:n kohdalla oli A niin kuin Auto, ja kuvassa tietenkin se auto. Se mikä minua nyt vuosikymmenten jälkeen on jäänyt mietityttämään, tai mietityttään, on, oliko N-kirjaimen kohdalla sana neekeri  (älä klikkaa jos olet herkkä) vai ei. Ei varmaan ollut, mutta joku urbaani legenda kertoo, että sellaisiakin aakkostauluja on käytössä ollut, niinkuin onkin. Ne meidän koululla olleet taulut olivat todella vanhoja, sen minä muistan.

Kun sitten joskus harvoin oli nollakelit, me pojat kutsuimme sitä suvikeliksi, sillä silloin maassa oleva lumi oli, luonnollisesti, suvilunta tahi nuoskaa. Kunhan suvilumi sitten taas aikanaan jäätyä rapsahti, tuli hankiainen. Olimme reippaita ulkoilevia lapsia me pojat. Erikoisuus, jota moni ei maailmassa koe, on polkupyörällä ajo hankiaisen aikaan pitkin lumisia metsiä ja peltoja. Lapsenhan se vielä kantaa se tuore hankiainen, eikä siellä aikuisia näkynytkään. Tätäkään jaloa lajia en ole vuosikymmeniin kokeillut. Olihan se tunne, kun keskellä peltoa metrisessä lumessa ajaa mankelilla, fillarilla, tai tsygällä - Vihreiden Pelillä.

Niin kai se lopulta on; ennen talvi oli talvi. Nyt sekin on äärisäitetty ilmiö, josta pitäisi kai kokea syyllisyyttä.

Enpä koe.

Gaia varjele...

... mitä sieltä tänä vuonna tulee.

Lähdetään nyt liikkeelle pari minuuttia sitten voimaan tulleilla veronkorotuksilla.

Kaikille muille paitsi sosialisteille, etatisteille ja virkakyösteille toivotan parempaa tätä vuotta.