Kun tänään lähden

Vasse Vasuria vituttaa (linkistä löytyy mainio video. Etenkin nuorin haastateltu kaveri on hyvässä vauhdissa ja omaksanut sosiaalidemokratian perusteet hienosti). Suomalaiset varakkaat ja rikkaat eläkeläiset pakenevat veroja ja ilmastoa Portugaliin. Sellainen peli ei vetele, mikäli Vasselta kysytään. 

Tiettyä komiikkaa tässä touhussa on, koska ryöstöverotushan tämän kaiken aiheuttaa. Vasurit, virkakyöstien säestämänä, huutavat ensin "muuta pois jos ei kelpaa" ja sitten, kun ihminen todella muuttaa, ei kommarisetä tai -täti olekaan tyytyväinen vaan itkee kannustajineen, kuinka muuttajalla ei ole "häpyä".

Se missä häpyä ei ole on suomalainen kyöstitys, joka on poikinut sen, että ne jotka pystyvät ja osaavat, suunnittelevat toivottavasti poistumista vasurionnelasta yhä sankemmin joukoin. Kansalaistorilla moku-miekkarissa huudetut "Suomi kuuluu kaikille " -huudot aiheuttavat ainakin minussa sen, että joka ikinen päivä tämän touhun maksaminen verotuksessa kiinnostaa vähemmän ja vähemmän.

On Portugalin asia, kuinka siellä paikallisia mamuja verotetaan. Turha siitä on täällä itkeä. Verokilpailu on tervettä ja suotavaa. Se vie asioita eteenpäin tarjoten ihmisille ja heidän rahoilleen sekä ideoilleen mahdollisuuden kanavoitua sinne, minne niiden pitääkin kanavoitua. Täällähän meillähän ne valuvat loputtomaan kyöstittämiseen ja tätä nykyä yhä enemmän moku-kultin ylistämiseen eri muodoissa.

Iloista huomata myös se, että muuttajille on tarjolla eräänlaista muuttoapua tiedon ja muun mukavan muodossa, toki korvausta vastaan.

Vapaa valinta on ihmeellinen asia; vain se mahdollistaa ihmisarvoisen elämän. Ei virkakyöstien ja vasemmistolaisten pakkosyöttämä ryöstöideologia, vaikka suurin osa suomalaisista niin uskookin.

Hyvää matkaa kaikille, jotka matkaan kykenevät.

Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi

Vive la Gai ´ism, camaraderie!

Nyt ollaan taas asioiden ytimessä - ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.

Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.

Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä "keskusta kuuluu ihmisille - ei autoille" -läppändeerusta.

Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.

Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.

Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.

Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.

Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.

Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.

Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta... ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua.... "muuta pois jos ei kelpaa", tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon - takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa "ennakonpidätys", mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes "abseja" ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen.... Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta ("en ymmärtänyt että" vrt. "noudatin vain saamiani käskyjä", anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.

Tikka mainostaa: Verot jäävät Viroon

Ajattelin hieman säästää. On tullut vedettyä luottokortille muutamia juttuja. Keksin nerokkaan säästösuunnitelman. Jatkan kulutusta entiseen tahtiin mutta ryöstän naapurin Sepolta kympin joka päivä. No, kyllä minä vähän leikkaankin. Nimittäin jätän loppuvuonna 8 tuoppia juomatta. Naapurin Seppo ei ehkä diggaa ajatustani mutta eipä häneltä kysyltä. Sepollakin on velkaa mutta ainahan on maksettava eikös juu.

Lisäksi siirrän kiihtyvään tahtiin kulutustani, ajankäyttöäni ja hankintojani Viroon. Verot jäävät sinne. On siellä nyttenkin tullut rampattua suunnilleen joka toinen kuukausi. Pääsiäisenä taas matka edessä: autonhuoltoa, rengashankintoja, naiskauneuden ihailua, ruokaa, juomaa. Ja kyllä: saatan minä sieltä muutaman putelin tuoda viinaakin. Ja tupakkia. Mutta nämä kaksi ovat vain tavan vuoksi listalla; Juttaa kiusatakseni.

Erilaisten demarien värittämän, surkuhupaisan hallituksen tunarointi meni kehysriihessä pitkälti kuten kaavailinkin. Mistään ei säästetty mitään ja YLEnanto suitsuitti veronkorotuksia (eli ryöstämistä) säästönä suureen ääneen tv:ssäkin. Aika pitkälle soussalismissa alamme tosiaan olla. Kuten tiedämme, on kaikki raha valtion rahaa ja aikuisten oikeesti ihmisillä ei ole oikeutta yhtään mihinkään. Kaiken, siis kaiken, myöntää valtio Rakkaudessaan.

Työntekohan täällä ei ole kannattanut enää vuosiin. Suurin osa suomalaisista puskenee töissä käytännössä muutaman satasen takia per kuukausi. Eri lähteistä on voinut vuosien mittaan päätellä, että elämäntapatyötön pääsee noin reilun 1000 euron kuukausiansioille nettona. Lisäksi jos esimerkiksi silmälasit, sähköt, vakuutukset ja muut maksetaan vuoden mittaan, alkaa kuukausiansio helposti lähennellä jo puoltatoista tonnia, mikä vaatii noin parin tonnin bruttotulot tavalliselta tallaajalta.

Petyin siihen, ettei alvikantoja korotettu. Olisin nauttinut ihmisten itse itselleen äänestämästä lisäkurjuudesta. Tiedämme historiasta ja yleisestä elämänkokemuksesta, että tehokkain vaalikarjan orjuuttaminen on kurjuuden, ei vaurauden jakaminen. Kun sen sisäistää, ymmärtää paljon Suomesta.

Veikkaukseni autoilijoiden lisäriistosta osui oikeaan, tietenkin. Samoin energiaverotukseen kaavaillaan korotuksia. Kansa on saatava, s**tana, kunnolla polvilleen siihen montun reunalle ennenkuin Nagant pamahtaa. Odottakaa vielä jokunen vuosi niin tulee valmista. Mutta muistakaa äänestää taas ensi vuonna kurjuuden jakajia, muuten ei homma etene.

Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin minäkin jo miettiä, myisinkö auton pois ja siirtyisin muiden maksamaan ikivihreään, julkiseen liikenteeseen.

Jos sairauteni mahdollistaa osatyökyvyttömyyseläkkeen, niin ei se oikeastaan tällä hetkellä edes kuulosta huonolta. Lähiaikoina saan lisätietoa siitä. Jatkakoot muut demareiden elättämistä, mie vuan ruppeen juopottelemmaan ja matkustelemmaan.

 

Hiljaista on

Eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Venäjän öykkäröintiä maailmalla en jaksa seurata, tekevät mitä tekevät. Ne tekevät kuitenkin sen mitä haluavat, eikä niille kukaan mitään voi. Toki joku paikallinen vasuri tai muu mosuri voi "paheksua" tai "tuomita" mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Rauta se on millä asiat ratkaistaan, ja oveluudella sekä häikäilemättömyydellä. Tavallaan siitä voi itänaapureille antaa pisteet, sillä se peli siellä on aina osattu.

Mene ja tiedä olen kehitellyt sellaistakin ajatuskuviota, ettei Venäjä nyt lopulta niin karmea välttämättä ole. Suomessa tietenkin meillä täällä asuvilla on historiallisista syistä omat ennakkoluulomme, eikä varmasti aiheetta. Vaikea uskoa, että Neukkulassa vaikkapa muhamettilaiset hyppivät silmille, mikä tuntuisi olevan yleiseurooppalainen trendi sekin.

Nykyään sitä paitsi käy usein mielessä, että sotien aikaiset melkein 100 000 vainajaa ja lukematon määrä eloon jääneitä kärsineitä saattoivat kärsiä ja kuolla osin täysin turhaan. Tarkoitus varmasti sillä hetkellä oli jalo ja näkymät omanlaisena, ja se saattoi tuntuakin mielekkäältä toiminnalta, mutta siinä missä neukunketkut epäonnistuivat tankeilla ja teräksellä, he lopulta voittivat Setä-Josifin metkuilla taiston meidän suomalaisten mielessä. Tämä ei ehkä lopulta aidosti onnistunut juuri missään muualla, kosak se Neukkulan todellisuus tuli paikallisen nukkehallituksen kautta riittävän tutuksi ympäri Eurooppaa. Meistä tuli eräänlainen Neukkula vuosikymmeniksi ja sitä me täällä tavallaan vieläkin olemme. Neuvostoliitto voitti, ja hyvänä ja kilttinä kakkosena tuli pieni ja nöyrä Suomi.

Vaihtoehtohistoriana voitaisiin kelata ajatuskuviota, jossa Suomi olisi muiden itä-Euroopan maiden mukana miehitetty ja x määrä jengiä lahdattu leireille tai ammuttu tavatessa kadulle. Ruumiita tuli toteutuneessakin historiassa jo ihan kiitettävä määrä, jokainen valitettavasti liikaa. Jo nuorena muistan ihmetelleeni eri paikkakuntien hautausmailla sankarivainajien rivistöä. Miten niitä laattoja olikin joka kunnassa niin paljon. Mitä nuo, usein nuoret miehet, miettisivät, jos tietäisivät touhun nyt. Sitä huomaan usein ajattelevani.

Suomeen on neuvostohengessä onnistuttu rakentamaan sosiaalidemokraattinen pahoinvointivaltio, jossa kateus, kyttäys, holhous ja virkamiehistö voivat erinomaisesti. Valtio vielä ryöstää kansalaisiaan, mistä Iltasanomilla on antaa hyvä esimerkki. Kateusesimerkki löytyy siitä, että jopa ryöstetyille osaa suomalainen olla kateellinen. Mietipä: ensin sinulta viedään 270 000 euroa rahaa ja sen jälkeen vielä naapuri vittuilee päälle ja kylällä joku paikallinen urpo naarmuttaa autoasi. Kiitä hyvinvointivaltiota, sen kauniita kasvatteja.

Yleisellä elämänkokemuksella voin sanoa, että melkolailla kaikkia muita taitaa vähän ahdistaa. Näennäisesti, paperilla, asiat ovat malliikkaasti. Vaan niinpä ne olivat Neukkulassa ja lienevät nykyään kaikissa banaanivaltioissa. Tosiasiassa jengi masentuu, "työnteko ei kannata", tiet ovat kuin Uzbekistanissa, paitsi, että todennäköisesti Uzbekistanissa on ihan ok tiet. En ole käynyt, en osaa sanoa. Lääkäriin pääsee jokainen, jos jaksaa odottaa kuukausia tai ei kuole jonoon.

Hammaslääkäri maksaa kunnallisella muutaman kympin, mutta kun odotat sitä tarkastusaikaa puoli vuotta ja maksat sitä ennen pienistä tuloistasi helposti neljäsosan tai jopa kolmasosan veroina jonnekin, käy mielessä että entäpä jos se maksaisikin sen 79 euroa ja pääsisi heti ja veroprosentti olisi kaikilla 13 (kuten kai Neuk--- Venäjällä on ja vissiin Kiinassakin)

Kiina, jota monet pitävät omituisena kommaridiktatuurina (minä myös) on tasaveroprosentti eikä miehiä viedä rangaistuksen uhalla armeijaan. Vissiin menevät sinne ilman kutsuntoja, mikä sopii kyllä. Täällä sellaista ei voi kokeilla, koska meillä on tutkitusti erittäin korkea maanpuolustustahto. Itseasiassa niin korkea, että nuoriso on pakotettava siihen osallistumaan. Hip hei ja hurraa.

Nyt kun sairastuin krooniseen tautiin, olen käynyt sekä kunnallisella lääkärillä (peruskäynti 29 eur) ja yksityisellä (samanlainen käynti 79 eur). Lääkärit molemmissa ihan kiinnostuneita, tai sitten ei. Ammattitaitoansa en pysty arvioimaan. Kuvia on otettu ja miestä jututettu, sekä lääkkeitä kirjoiteltu.

Lääkkeet voin hakea apteekkisäännellystä apteekista sikahintaan. Pikkukunnissa oli ennen vanhaan apteekkarilla aina kylän suurin Mersu. Liene tuo siitä aika vähän meno muuttunut.

Baarissa ei viitsi enää käydä kun tuoppi maksaa yleisesti jo Kalliossakin 6-8 euroa, kiitos helvetinmoisen verotuksen ja sääntelyn.

Helsingin kaupunki tukee sääntelemätöntä ruokamyyntiä omilla festareillaan naurettavilla sanakäänteillä

Kakkukahvit mattolaiturilla, herkkupaloja auton takaluukusta, kuuden ruokalajin kattaus omassa olohuoneessasi - vain mielikuvitus on rajana.

ja samaan aikaan lyö aitojen yrittäjien kioskeille yhä uusia maksuja ja rajoituksia höystettynä kyttäyksellä, joka tarjoillaan vittuilupedillä.

Mitä helvetin touhua tämä on, niinku oikeesti?

Jokainen tietää, ettei aito ruokapaikan pitäjä saa ilman paskapoliisia hienoa Oiva-tarraa kelmeällä hymynaamalla ovenpieleen ja samaan aikaan, ihan tosissaan, saa myydä ruokaa ihmisille auton takakontista. Oikein kaupungin kannustamana! No tietäähän sen, että mikään ei ole niin saastaa ihmisenä kuin yrittäjä, riistäjä - porvari, joka nukkuu vielä huonosti ja ahneuttaan pyytää pizzasta 12 euroa ravintolassaan, jota sääntelystä elävät akkalaumat kyttäävät taulukoineen ja mittatikkuineen. Silloin ei kakkukahveja ehdi kiskoa siellä mattolaiturin nokassa, koska siitä saattaa joutua mereen tai järveen jotain pahaa! Pahaa saastetta, joka pilaa jo valmiiksi maailman saastaisimman rapakon eli Itämeren.

Lopulta Neuvostoliitto voitti. Se elää meissä suomalaisissa. Venäjältä se taisi jo kadota aikoja sitten.

Meno muuttuu kunhan asenteet muuttuvat ja toisten rahojen jakaminen äänestyslipukkeilla lopetetaan. Sitä odotellessa:

Hymyillään kun tavataan.  Valitse sinäkin alta hymysi. Mulla se on huono.

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. "Pääteokseni" kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). "Ketä" kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että "Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia", tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään "ruuhkia" on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate - jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Tapaniajelulla

Polkaisenkin kohta auton käyntiin ja kiertelen tuttavilla kahvittelemassa.

Värikästä loppuviikkoa kaikille, mutta jätetään Vihreä väri siitä pois.

 

 

Vapaus ei naurata tuota porukkaa, keskustelu on vaiennettava, jos se ei ole oikean väristä keskustelua.

Jostain syystä alla olevaan kylttiin on jostain ilmestynyt sana "huonojen" kun siinä pitäisi lukea "vihreiden".

 

Periksi ei anneta - ensi vuonnakaan.

 

Pohjolan-Korealainen paikannusneuvos

En tarkkaan muista, koska ensimmäisen kerran kuulin maasta nimeltä Pohjolan-Korea. Olen tutkinut tuota maata ja sen omalaatuisia kansalaisia siitä asti.

Maassa on pieni virkamiespoliittinen eliitti, joka ryöstää miljoonia kansalaisiaan silmittömästi ja täysin häpeilettömästi omia etujaan ajaakseen. Erikoisinta kuitenkin on, että aina kerran neljässä vuodessa nuo miljoonat, miten sen nyt sitten sanoisi... idiootit, luulevat voivansa vaikuttaa jotenkin omiin asioihinsa raapimalla rähjäisen puukehikon sisällä, paikallisen homekoulun aulassa, valkoiseen paperinpalaan jonkin numeron listalta, joissa on usein satojen heitä ryöstämään haluavien ihmisten kuvia.

Kuvaavaa näille kuvissa oleville ihmisille on, että jo vuosikymmenet jokainen heistä on vuorollaan osannut kertoa mitä kaikkea kannattaa mutta harva muistaa kuullensa mitä kuvan henkilö ei varmasti kannata. Tämä on osa Pohjolan-Korean erikoista kulttuuria.

Varsinainen eliitti, joka niin sanotusti tekee temput, ei naamaansa näytä. Kutsukaamme heitä tässä tuomoiksi. He ovat tukevasti virastoissa, nimettöminä ja kasvottomina. Tuomoja on eräiden lähteiden mukaan satojatuhansia. Se on melko paljon.



Pohjolan-Koreassa siis järjestetään sosiaalidemokraattiset vaalit aina neljän vuoden välein. Sitten taas ryöstetään ja hakataan kepillä, toistaiseksi kai kuitenkin vain henkisesti, seuraavat neljä vuotta. Idiootit valittavat taas vähän enemmän ja vaativat itselleen lisää veroja, koska se on oikeudenmukaista. Tätä ajatuskulkua tukemaan he tilaavat toisiltaan hauskasti nimettyjä kirjoja, kuten vaikkapa Kuningasjako - Miksi verotus on oikein. Tätä kehää ne siellä ovat kiertäneet jo vuosikymmeniä kiistelleen verotetaanko helvetisti  - vai aivan saatanasti.

Pohjolan-Koreassa on erityisen tärkeää tunnustaa usko yhteiseen jumalaan nimeltä Hyvinvointivaltio. Uskovaisimmat perustavat joskus yhdistyksiä, ikään kuin eräänlaisia seurakuntia, joissa Hyvinvointivaltiota palvotaan. Tiedossani ei ole, millaisia palvontariittejä on käytössä tai mitkä ovat yhteisön pyhiä kirjoja. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Pohjolan-Korean hyvinvointivaltio-uskosta ovat vuosikymmenten takaa. Vaikutteita usko on saanut lähinnä naapurimaista, joista nimeltä voidaan mainita Myrdalia ja Iloisten Kansojen Tosiyhtenäinen Kerho (IKTK), joista jälkimmäinen meni jostain syystä nurin jokunen vuosi sitten.

Erikoista porukkaa, eikö?



Mutta maassa maan tavalla, sillä niin ne jotkut umpimieliset siellä yhä hokevat tietämättä, että aidosti kaikki maailman maat, kulttuurit ja toimintamallit ovat ihan samanlaisia ja yhtä arvokkaita keskenään. Monet pohjolan-korealaiset ovat nykyään sitä mieltä, että pohjolan-korealainen elämäntapa ja valtio on niin upea, että muualta jostain syystä sinne muuttaneet ihmiset on kauniisti ohjaten pakotettava noudattamaan tuota pohjolan-korealaista elämäntapaa ja heitä on tuettava siinä taloudellisesti keneltäkään, edes tuen kohteilta, siitä mitään kysymättä.

Pohjolan-Korean uusimpia villityksiä ovat seuranta, tiukka valvonta ja peloitteet. Virastoissa, joita Pohjolan-Koreassa on lukemattomia, majailee arkisin puolenpäivän tietämillä tuomoja ja muutama merjakin, jotka kiimaisina keksivät pohjolan-korealaisille uusia rahastus- ja valvontamenetelmiä. Tulevaisuudessa Pohjolan-Koreassa saattaakin löytyä teiden varsilta kymmeniä valvontaportteja, joiden läpi Äänestävät Idiootit (registered trademark) ajavat ikivanhoilla autonromuillaan.

Eihän se kovin tehokasta valvontaa vielä ole yksinään, joten tarkoitus on lisätä teillä liikkuvat kahden kytän partiot mukaan kyttäykseen. Lisäksi porttikyttäys ja muu siihen liittyvä valvonta saattaisi "työllistää" jopa 350 pohjolan-korealaista. Ei ole aihetta epäillä, etteikö porttikytän virkaan olisi tätä nykyä tuhansia hakijoita.

Satelliittipaikannus, jonka nämä idiootit hihkuen ottavat käyttöönsä velkaisissa/ruosteisissa autoissaan, on tässä suunnitelmassa tukevasti mukana: pohjolan-korealainen haluaa, että hänellä on turvallinen olo. Virastossa lounastava merja takaa sen, sillä hän elää siitä . Usein tuomo ja merja palkitaan Pohjolan-Korean tapaan hassunhauskalla neuvoksen arvonimellä hyvin tehdystä työstä. Neuvoksia riittää: on liikenneneuvosta, esittelijäneuvosta ja muuta monenlaista neuvoa antaa neuvosta. Verotusneuvoskin löytyy. Tulevaisuudessa odotamme paikannusneuvosta ja gps-neuvosta, sillä virastoissa on aina tilaa yhdelle, joka diggaa valvontaa.

Kyttäys- ja ryöstöjärjestelmä (tärkeysjärjestys on tuo Pohjolan-Koreasta saamamme nimettömän tiedon mukaan) on myös suunniteltu siten, ettei minkäänlaiselle vapaamatkustamiselle tai veronkierrolle anneta mahdollisuutta. Jossain maissa tällaista on päässyt tapahtumaan.

Sellainen on pohjolan-korealaisen virkamiehen mukaan maan verottajalle vieras malli.

Käyttövoimakilometrivero ja muut haaveet

Hiljaiseksi vetää tämä päivä. Otsikoita olisi vaikka kuinka, enkä jaksa kaikkia ainakaan tänään lukea.

On parempi kelata tätä pari päivää ja miettiä mitä helvettiä täällä Suomessa on oikein tapahtunut parin viime vuosikymmenen aikana ja onko Suomi tällaisenaan enää mitenkään tarpeellinen edes suomalaisille. Ehkä tilalle olisi saatava jokin terveempi järjestelmä ja syylliset tähän nykytilanteesen saatettava jonkinlaiseen vastuuseen teoistaan.

Ehkä tämä kaikki onkin vain unta, josta kohta herään: aurinko paistaa ja touhussa on jotain järkeä.

Ajatusten Raatteentien äänestäjät (ja oikeastaan lähes kaikki muutkin): saitte mitä tilasitte. Live with it, kuten Amerikassa sanoisivat.

Jos minulta joskus tulevaisuudessa, gps-paikantinten nakuttaessa,  kysytään vasemmistolaisten klassikkokysymys "missä sinä olit silloin kun se alkoi", vastaan kuin Rowley Birkin, QC:

"olin todella, todella jurrissa".

Lisäys 16.12. klo 22.40:

olin melkoinen pioneeri jo viime syyskuussa (Oikeudenmukaista ja älykästä). Linkitin silloin LVM:n powerpoint-esityksen tähän blogiin.

Uusi, uutisten aiheena tänään ollut loppuraportti löytyy tästä. 

Jos nyt yhden kysymyksen Merjalle ja Jormalle esittäisin: onko Suomen valtion ryssittävä asiat aina etujoukoissa?

Kun voittaja selkäänsä sai

Kannattaa lukea tästä Taloussanomien uutisesta tarina siitä, kuinka käy, kun yksittäinen autoileva ihminen uskaltaa haastaa Oikeamielisen Valtion ja virkamiesarmeijan. Kansalainen voitti mutta kostaakseen valtio päätti "näpäyttää" kaveria, sillä virkamies sanoo aina viimeisen sanan.

On tämä uskomaton maa. Ihmeellistä, että täältä vielä toistaiseksi pääsee pois.

Sain Vihreän herätyksen

Vihreä Usko on minulle yksi elämän suurimpia mysteerejä. Nautin tuon salatieteen ja sen jäsenten tutkimisesta, heidän ajatustensa tarkkailusta ja kultin tempausten ihmettelystä. Itsehän en ole saanut minkäänlaista "herätystä", mitä nyt muutaman kerran väsyneenä herännyt töihin ja vähän useamman kerran herännyt hirveässä krapulassa tosielämään.

Koska kysymys on nyt ja aina uskonnosta, ei tietenkään kukaan voi todistaa mitään suuntaan eikä toiseenkaan. Ainoastaan profeetat ja heidän tietokonekäyränsä tietävät totuuden. Onhan meillä kotimaisiakin Vihreitä profeettoja risupartoinen ja kulahtaneina villapaitoineen. Ulkomailta löytynevät ne Vihreyden kovimmat apostolit.  Heidän nimiään en tunne.

Gaia-kulttia tutkiessani löysin nautinnokseni viime vuodelta Kodin Kuvalehden tekemän artikkelin Riikka Suomisesta. Aidosti kiitos, Kodin Kuvalehti, olette tehneet hyvää työtä kuvatessanne uskovaisen elämää. Eihän se tosiaan ulkopuolisen silmiin herkulta näytä, koska kilvoittelu on jatkuvaa. Toisaalta en minä sitä tuomitsemaan käy, sillä kukin taapertaa tyylillään. Toivoisin, ettei tuota kulttia tyrkytettäisi meille muille mutta se nyt on turha toive. Vihreys on tämän hetken suosituin uskonto Euroopassa. Sen korvannevat aikanaan muhamettilaiset. Pohdinnan paikka onkin, onko jossain Vihreitä muhamettilaisia.... siinäpä yhdistelmä.

Riikka on jo ikänsäkin puolesta sosiaalidemokratin kauneimpia kasvatteja (me ollaan demareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan) ja täysin indoktrinoitu varmaan jo kouluiässä, koska muistelen itsekin kuulleeni ensimmäisen kerran näitä vihertarinoita 80-puolivälissä kouluaikoina. "Tsernopili" poksahti, väestö räjähti justiinsa... erona nykyhetkeen ehkä vain se, että jääkausi oli silloin tulossa tai niin se opettaja ainakin sanoi.

Nyt on hieman eri kaiku askelten;  pukkaa lämpöä, trombia ja kohta varmaan zombeja. Se mikä ei muutu on, että ongelmat tulevat "pian" (vaikka siirtyvätkin aina vähän eteenpäin) ja ratkaisu näihin ongelmiin löytyy kultin jäseniltä, joilla nykyään on verotusoikeus. Artikkelin huvittavana yksityiskohtana Riikka kertoo, että asuessaan vuoden Etelä-Ruotsissa, hän ei juurikaan liikkunut siellä, koska ei voinut matkustaa autolla. Jäi monet hienot paikat näkemättä varmasti, sillä auto, sillä kulkee kaikki. Jotkut muistanevat tuon vanhan mainoslauseen.

Uskon, että tuolla Ruotsissa suoritetulla kilvoitusharjoituksella Riikka kuitenkin nousi pari tasoa lähemmäs Gaiaa ja sai ehkä karismapisteitäkin alan piireissä. Huvittavintahan kultin jäsenissä on itselleni aina ollut se, että siihen ilmeisimpään ekotekoon, eli lisääntymättä jäämiseen, he eivät itse pysty. Hivenen kliseistä vihertelyä on, että asutaan Käpylän puutalossa tai vastaavassa - ja saarnataan muille miten elää. Itselläni ei esimerkiksi tässä elämässä riitä rahat asua puutalossa lähes keskellä Helsinkiä. No, kuten muillakin uskovaisilla, on Riikallakin selitys valmiina ja voitte lukea sen artikkelista.

Joka tapauksessa: suosittelen ilmastonlämpimästi kaikkia lukemaan tästä linkistä pdf:nä latautuvan tarinan.

Gaian siunausta teille kaikille ellei peräti Gaian terve!

Virheä kyttä

Muistellaanpa hetki, miksi Virheys ei ole niin hieno asia kuin moni luulee.

Palatkaamme vuoteen 2011 ja Talouselämän uutiseen:

Vihreät saanevat satelliitit valvomaan autolla ajajia

 

Vihreät iloitsevat hallitusohjelman kirjauksesta, jossa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottaminen.

Vihreiden puoluejohtaja Ville Niinistö oli perjantaina iloinen liikennepolitiikan muutoksista. Niinistön mukaan vihreät saavuttivat hallitusneuvotteluissa kaikissa liikennepolitiikan tavoitteissaan "edistystä".

Vihreät lukevat voitokseen sen, että valtio saattaa ryhtyä valvomaan autoilijoita satelliittien avulla. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvia tienkäyttömaksuja.

Viime vaalikaudella autoilijoiden satelliittivalvonta sai jokseenkin täystyrmäyksen.

Satelliittivalvonta on teknisesti varsin helppo toteuttaa. Kun valvontalaitekannasta tulee vääjämättä suuri, kustannuksetkin pysyvät kohtuullisina.

Tietulleja, ruuhkatariffeja ja muita autoilun rajoitustoimia on varsin yksinkertaista lisätä ja muunnella, kun GPS-satelliittipaikannukseen perustuvat tallentimet määrätään autoihin.

Kun samalla viranomaisten valvontavaltuuksia lisätään, poliisikin kiittää pakollisista satelliittitranspondereista. Periaatteessa niistä saadaan automaattisia nopeusvalvojia eikä tienvarsien liikennekameroita tarvitse välttämättä lisätä.

Kuten nykyään asian näen, ei tässä ole kysymys enää edes rahastuksesta ja kiusanteosta.

Kysymys onkin, miksi oskaloita kiinnostaa tietää missä muut liikkuvat?

Joku oskala voisi vaikka vastata jos lukee tämän.

Tervettä ihmistä ei toisten meneminen ja tuleminen kiinnosta pätkääkään.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt......

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. "Poika" pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin "eesteiltä" ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

---------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Ruuhkamaksu on edellytys - rahastukselle

Uutisointia seuraavat ovat saattaneet huomata pieniä kesäisiä otsikoita vanhasta klassikosta eli ruuhkamaksusta. Tarinahan kertoo, että Vihreiden Suurvisiirit tietävät, että ruuhkamaksu on sujuvan liikenteen edellytys. On pystytetty selvitysryhmiä, joihin on kannettu mukaan kehäraakkeja yritysjohtajia jo haudan partaalla olevista firmoista. Taustalla häärii runoileva apteekkiapulainen, joka diggaa taksimatkailusta sekä tietenkin joukko maailmanpelastajia, lobbareita ja jokunen valtionapua nauttiva teknologiafirma kieli pitkällä veroluonteisina maksuina tulevaan riskittömään tuloon. Keppihevosena tässäkin on luultavassti "oikeudenmukaisuus", "käyttäjä maksaa", ja mitä niitä muita peruslöpinöitä nyt onkaan. Verokarhun ja satojentuhansien virkamiesten kassa on tyhjä: jottain tarttis tehrä... ja tehräänkin kohta.

Maailmanpelastamisella sen sijaan on aina kova kiire, sillä tuho tulee kohta, ellei pian. Vähän niin kuin Jeesuskin tulee pian.

Oletko sinä valmis?

Suomalaisten lomakausi on lopuillaan ja monet palailevat töihin. Ruuhkanperkaleet lisääntyvät. Totta se on, minulla on siitä valokuvia.

Valokuvat ovat Suomen pääkaupungin yhdeltä ruuhkaisimmilta (ruuhka siten kuin Vihreä Mieli sen käsittää) tieosuudelta eli Helsingin Tukholmankadulta noin klo 8 keskiviikkona 31.7. 2013

En tiedä kuinka selvisin perille tässä autojonossa ilman ruuhkamaksuja.



Tarkimmat, jopa vasemmistolaisesti ajattelevista, huomaavat, että tämähän on oikeasti Nuurdensöldinkatu mutta olenkin vasta matkalla Tullinpuomille. Malttakaa vielä. On nimittäin jonoa ja matka kestää - pari minuuttia. Ihailkaa sillä välin pyöräilyä ylistävää valkoista monumenttia, sillä osa teistäkin on sitä maksanut minun lisäkseni.

Nyt näyttää pahalta: täällähän on joku muu tukkimassa tietä.



Joku muukin siis pyrkii pois Helsingistä! Ei käy. Tietä ei riitä meille molemmille ilman gps-laskutusjärjestelmää.

Hetkinen nyt: mitäs vehkeitä nuo siniset ovat.



Eliitille on oma kaista, niin oli kuulemma Neukkulassakin: ne jotka maksavat vähiten, saavat eniten eli oman kaistan käyttöön 24/7.  Se vaatinee puolueen jäsenkirjan. Aidosti tietenkin kysymys on siitä, että saataisiin niitä "ruuhkia" paremmin aikaiseksi ja niinpä kaistoja poistetaan järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kuvassa joku tollo maalainen pyrkii Helsinkiin autolla! Eikä käy sekään! Saisi, mokoma, maksaa ainakin 12 euroa, joka kilometriltä, etenkin tuo punaisella kotterolla ajava, joka varmasti äänesti persuja eduskuntavaaleissa.

Nyt alkoi jännittää, mäen alta nousi jotain suurta ja mahtavaa: kolmas bussi peräkkäin!

oikeamielisethän ne sieltä tulevat sinisillä saastekasoillaan. Vain noin 50 litraa verovaroin tuettua polttoainetta sataa kilometriä kohti kaupunkiajossa ja kuski päälle elätettävänä. ja "ruuhka" on valmis, liikennes seisoo punaisissa valoissa, vaikkei ketään näy yhtään missään.

Valo-ohjaus on yksi tehokkaimpia tapoja Helsingissä luoda ruuhkia. Kokeilkaapa ajaa Pohjoisrantaa pysähtymättä Liisankadun risteyksen valoihin. Ei onnistu, ei yöllä eikä päivällä. Jos onnistuisi, se helpottaisi ajamista ja vähentäisi matkaan käytettävää aikaa. Ei käy, ei.



Siinäpä sitä nyt on: ruuhkaa. Autoja niin ettei eteensä näe. En todella tiedä miten ikinä selvisin perille tänä aamuna.

Nopealla arvioinnilla noissa kolmessa eliittikaistalla kuolemaa työntävässä bussissa oli yhteensä noin 20 ihmistä kyydissä. Ja matkat maksoin osittain minä, oman matkani lisäksi.

Kiitos, helsinkiläiset äänestäjät, kun äänestitte Virheitä. Saatte tämän kylän kuolemaan ja ghettoumaan ennätysvauhtia.

Eikö mitään uutta

Onpas ollut jotenkin tylsä kesä sääntelyn ja lisämaksujen sekä autoilijoiden kurittamisen osalta. Tietty kuntasektorilla ja virastoissa ollaan pitkillä, pitkillä lomilla ja kyllähän se muutenkin saattaa laiskottaa, kun aurinko paistaa parina päivänä vuodessa. Onneksi tulossa on alkoholiveron korotus jo ensi vuoden alusta, näin luki lehdessä.

Eilen hieman piristi, kun huomasin, että Töölössä ja Olympiastadionin nurkilla on kantakaupungin viimeisille ilmaisille parkkipaikoille vedetty jo maksuautomaatit (3. vyöhyke). Kaapeloinnitkin on jo tehty, enää liikennemerkit ovat vaihtamatta. Sittenpä rahastus ja kantakaupungin autioittaminen pääseekin taas yhden pykälän kiivaampaan vauhtiin.

Kunhan viimeinenkin "kivijalkakauppa" lyö lapun luukulle, lienee Virheiden unelma toteutunut: yksinäinen raitiovaunu kolisee autiossa kylässä Itämeren rannalla vieden yliopiston kehitysmaarunouden lisurityötä tekevää ja aina Virheitä äänestänyttä Lissua kohti kampusta. Vaunun takaosassa virkamiespariskunta Heimo E. J. Makkonen ja Maj-Lis Säändelssön-Makkonen siirtyvät työpäivän jälkeen kohti etu-Töölön 134 neliöistä kattohuoneistoaan, jonka he kovalla työllään ovat juuri saaneet maksettua.

*tarinan nimet ovat keksittyjä ja kaikki yhteneväisyydet eläviin tai kuolleisiin todellisiin henkilöivät ovat silkkaa "couinssidenssiä".

Verotus tappaa, sanotaan

Suomessahan tunnetusti on pikkasen kireän puoleinen tuo autoverotus. Kiitos siitä kaikille sossuille ja muille viheriäisille siellä vasemmalla.

Ihmisiä kuolee sen takia.

Sen voi ehkä kuulla ammattipelastajan sanomana, rivien välistä .

"Jos he olisivat olleet liikkeellä vanhalla autolla, he olisivat saattaneet kuolla jo törmäyksen voimasta", Ryhänen arvioi.

 

 

Kohta ei naura enää...

Kuten tiedetään, on Oikeamielisiltä rahat loppu. Kupattavaa ei riitä enää kovinkaan paljoa.

Otetaan apuun VTT (Valtion Turha Tutkimuskeskus) ja rahantuloa ei voi estää.

Aiemmin olen jo todennut, että Sampo on hivenen yskinyt, joten taonnassa olleita vikoja on korjattava.

Tämä uutinen on kyllä lähes mykistävä. Samalla se on aitoa suomalaista nouhauta, nimittäin autoilijan rahastusta. Siitä se vientituote lähtee jos mistä.

Tiedä sitten mitä siitä pitäisi ajatella, että uutisen poliisia harmittaa, että Suomessa yksityisyydensuojasta on vielä rippeet jäljellä. Ja jos sinulla ei ole alkolukkoa, olet rattijuoppo.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Rakkain harrastukseni juominen on vähentynyt vuosi vuodelta. Siitä on enää muistot jäljellä. En tunne itseäni enää siksi samaksi ihmiseksi, joka nuorempana keskitti kaiken energiansa juomiseen. Sitä se käytännössä oli, tajuan sen nyt vuosien kohtuukäytön ja kliseisesti "uuden elämän" jälkeen. Anonyyminä se on helppo myöntää. Juominen oli tavoite, päämäärä, syy, tarkoitus. Sen ympärille rakennettiin oikeastaan kaikki muu tai kaikki muu jotenkin tuki sitä. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja varmaan myös viimeinen illalla ennen nukahtamista. Kovin paljoa en liioittele, kun näin sanon.

Elämäni hienoin kokemus on, yhä, ensimmäinen känni tai humala, tai millä nimellä sitä sitten kutsuukaan. Varmaan se useimmille, etenkin miehille, on ensimmäinen tai toinen kerta eri tavalla kosteissa merkeissä mutta minulle ei: minä olen kokenut voimakkaimman ensikertani Kuningas Alkoholin kanssa. Mikään koskaan sen jälkeen eikä varsinkaan sitä ennen ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Se oli paras kaverini ensi tapaamisesta lähtien. Rakastuimme toisiimme välittömästi, etenkin minä alkoholiin, sillä tuskin juoma sinänsä minusta piittasi. Kuljettuani jollain tapaa jopa pitkän ja monivaiheisen tien nykyhetkeen alan nähdä syitäkin sille, miksi etanolista lopulta tuli niin keskeinen asia elämässäni varsin pitkäksi aikaa. Toki osa asiasta voidaan panna geenienkin tilille, mutta tuskinpa ne ovat koko totuus.

Nykyäänkin, kun olen jo lopettanut säännöllisen kippaamisen ja keskittynyt muihin asioihin, joudun myöntämään, ettei mikään näistä nykyisistä mielenkiinnon kohteista aiheuta yhtä voimakasta tunnetta tai tunnu muutenkaan, rehellisesti sanoen, niin hyvältä ja mielekkäältä kuin juominen. Mutta kuten sanonta kuuluu: "näillä mennään". Toinen vaihtoehto olisi niin paljon karumpi, että on tyydyttävä tähän rooliin - on elettävä. Pidettävä pää kasassa ja huolta itsestä ja ympärillä olevista.

Tänään olenkin ollut kaksi viikkoa tipatta. Ei se vaikeaa ole enää. Kerron joskus, miten tähän on tultu ja kuinka tie lähti viemään eri suuntaan. Itse matkankin varrelta on lukuisia tarinoita. Ne ovat hauskojakin monet, sattumuksia on eri mantereiltakin, olen tavannut lukuisia hienoja ihmisiä pitkälti alkoholin ansiosta, jos näin voidaan sanoa. Toki siellä on muutamia tapauksia, joita en mielelläni muistele, mutta kokonaissaldoa tarkastellessa niitä on yllättävän vähän.

Viikonloput tuntuvat selvin päin pitkiltä. Mutta en minä tästä maasta enää alkoholijuomia osta kuin poikkeustapauksessa. Minulle riittää tämä holhous ja verotus jo muutenkin. En maksa enää yhtään ylimääräistä euroa alkoholiverotuksessa. Jos joskus juonkin, kumoan muutaman tuopin lähibaarissa ja muistelen miltä tuntui teini-ikäisenä, kun elämä oli edessä ja nousuhumala alkoi potkia nuorta mieltä eteenpäin. Sitä tunnetta en koskaan sen jälkeen enää saavuttanut, vaikka niin kovasti yritin.

Jos joku teistä lajitovereista painii juomisen kanssa ja haluaisi vähän hillitä sitä janoa, voin sähköpostilla kertoa tarkemmin jotain omista kokemuksistani. Raivoraitista saati absolutistia minusta ei tullut, sillä ei sekään tuntunut omimmalta tieltä, mutta kohtuukäyttöön pääsin. Siitä olen todella ylpeä.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 4 – Simaa!

Kun tässä nyt jo kohta neljä kuukautta on ollut ostamatta alkoholia vähittäismyynnin puolelta, niin ei se janokaan sillä tavalla enää vaivaa. Pari tölkkiä ostin maaliskuun alussa, siinä se on tämän vuoden saldo. Anniskelupaikoissa olen jonkin verran kipannut, mutta vähentynyt sekin on. Kyllästyin kertakaikkiaan koko ajan kallistuviin hintoihin, veronkorotuksiin ja yleiseen holhoamiseen.

Viimeiseisin käsittämätön tempaisu Kasarmintorin S-marketin simainen "hassuttelu", jossa keski-ikäiselle naiselle ei myyty simaa.

Aidosti: minä lopetan käymisen S-marketissa, S-liikkeissä ja kohta varmaan kaikissa muissakin liikkeissä, jos tämä pelleily jatkuu. Esitän tässä vaiheessa vain yhden kysymyksen: kun tässäkin mielettömyydessä on tarkoitus käsittääkseni suojella lapsia, kuinka se estää sitä lasta saamasta alkoholia jos minä, tai kuka muu tahansa, näytän paperit kaupan kassalla ostaessani kymppikassin bisseä ja sen jälkeen kuljetan sen kassin sille alaikäiselle, joka silmät kiiluen odottaa kaupan nurkalla, ja otan vielä "hakuja" päälle.
Silloin kun minä nuori olin, sai "hakija" palkaksi "hakuja". Todennäköisesti kaikki muut paitsi valtion sossutädit ja -sedät tietävät, mitä tarkoitan.

Miten määritellään "alle 30-vuotiaalta vaikuttava"? Miltä "vaikuttaa" 30-vuotias, entä 31-vuotias?

Onko sima edes alkoholituote alkoholilainsäädännössä?

Mikseivät näiden järjettömyyksien keksijät tule omilla nimillään ja kasvoillaan ihmisten eteen perustelemaan näitä alati lisääntyviä kyykytys- ja holhousasetuksia?

Suositukseni kaikille: lopettakaa alkoholin osto Suomesta. Tilatkaa netistä ulkomailta, käykää Virosta tai muualta, tai kerätkää vaikka isompi porukka, joka siten hakee "kuorman" ulkomailta. Alistumalla saa vain lisää paskaa niskaansa.



Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2 Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän



 

Liikkumismaksut tulevat - Suomen kansalaiset satelliittivalvontaan

Suomen Tulevaisuustoimiston uutisia:

Liikkumismaksujen pohdinta on täydessä vauhdissa Suomessa. Kansalaisiin tarvitaan palikka – mutta onko se isoveljen aisapoika vai portti auvoiseen älyliikkumiseen?

Suomalaisen kannattaa varautua jo ajatustasolla jatkuvaan ja näkymättömään seurantaan. Tulevaisuuden valvontamaksuissa tarvitaan todennäköisesti taivaan silmiä.

– Uudet järjestelmät perustuvat yhä enemmän satelliittipaikannukseen, ja ajoneuvolaitteisiin on tulossa tiemaksujen lisäksi myös muita palveluita, nimettömänä pysyttelevä liikenneneuvos liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo.

EU:n yhteentoimivassa valvontamaksujärjestelmässä valvontalaitteen teknologioita ovat satelliittipaikannus ja lyhytaaltokommunikaatio (DSRC). Valvontamaksujen eurooppalaiset keräysjärjestelmät ovat tilanteessa, jossa vanhoja järjestelmiä päivitetään EU-yhteentoimiviksi.

Halpa härpäke
kertoo sijainnin

Liikkumisen tulevaa hinnoittelua, eli käytännössä erilaisia vaihtoehtoja veroluonteisiksi maksuiksi, selvittää liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä, jonka jäsen virkamies on.

Hän hahmottaa, miltä tulevaisuus luultavasti näyttää. Kansalaisiin tulee jonkinlainen härpäke, ja tällä hetkellä yleisesti käytössä on niin sanottu OPU eli on-person-unit.

Opu lähettää paikannustietoa ja alkaa olla kooltaan navigaattorin luokkaa tai pienempikin. Kehitys on nopeaa. Laite sinänsä voisi olla jopa näkymättömissä, asennettuna tai laitettuna johonkin kohtaan ihmiskehoa.

Opu-laite voisi myös olla korkeintaan euron kolikon kokoinen ja ulkopinnaltaan muovinen boksi, jonka sijainti olisi ihmisen kehossa.

Keskeistä on, että tietokone tai vastaava antaa infoa kansalaisille liikkumismaksusta, kuten mitä maksaa ja niin edelleen. Oletettavasti tähän tulee myös palveluita, jotka antavat tietoa suoritettavasta matkasta, kuten paljonko maksaa lähteä nyt tai myöhemmin.

– Meillä on selvitettävänä myös vaihtoehto, että tähän järjestelmään sisältyisi muitakin palveluita, joten varsinaisesta opusta tullee halpa, jollei peräti ilmainen, esimerkiksi jonkinlainen pantti, liikenneneuvos valottaa.

Muut palvelut liittyisivät niin sanottuun älyliikenteeseen ja voivat tarkoittaa vaikkapa liikenne- ja kelitiedostusta. Viime kädessä visioissa on kattava valvonta, jonka ylläpito vaatii yhä enemmän ihmisiä.

Virkamies ei usko valvontamaksujen edellyttävän kadunvarsiteknologiaa, eli järjestelmä olisi vain ihmisen sisällä.

Pitkä huoli
yksityisyydestä

Miksi sitten satelliittiseuranta? Koska kulunvalvontamaksuihin pohditaan vakavasti kilometripohjaista hinnoittelua kävelemis- ja juoksemisveron sijaan. Ehkä jopa hengitysveron sijaan tai ainakin sen rinnalla.

Kansalaisen yksityisyys on ollut jo vuosia huolena, kun pääkaupunkiseudun valvontamaksuja alettiin pohtia. Valvontamaksut voivat edelleen olla osa tulevaisuuden järjestelmää, koska OPU-valvonta antaa mahdollisuuden vaihdella hintaa ajan ja paikan mukaan.

Työryhmän ja myös OPU-sensoreita tuottavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja  on sanonut "kun puhutaan valvontamaksuista, mieleen nousee helposti huoli oman yksityisyyden suojasta ja paikantamisesta. Tämän huolen otamme vakavasti".

Virkamies ministeriöstä vakuuttaa, että "tietosuojakysymykset ovat ratkaistavissa tienkäyttäjiä tyydyttävällä tavalla". Yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset on pyritty alusta lähtien huomioimaan, minkä vuoksi selvitystyöhön on otettu mukaan tietosuojavaltuutettu.

Yksityiskohtia tavoista varmistaa tietosuoja on kuitenkin vaikea antaa tässä vaiheessa. Työryhmän tiedossa ei ole tietosuojaan liittyviä ongelmia muissa maissa.

--------------------------------------------------------------------------------