torstai 31. lokakuuta 2013
Juttuvinkki
Tästä se lähtee.
Ai mitäkö huonoista valinnoista seuraa? No lisää tukia tietenkin. Asumiseen menee toista tonnia kuussa - hurjan köyhää.
Tottahan se on, että aina on mukavampi chillailla, kirjoitella runoja ja haaveilla, kuin tehdä jotain joka veisi eteenpäin.
Ja mitäpä sitä tekemään mitään mikä ei nappaa tahi kiinnosta, kun haaveilulla pääsee parin tonnin kuukausituloille. Jättää suosiolla ikävämmät hommat muille ja maksattaa lasten karatetunnit vaikka naapureilla. Ihanan oikeudenmukaista on se.
Köyhää tuo kaveri ole nähnytkään. Tai sitten täällä Suomessa on köyhiä aivan helevetin paljon.
Ne muut köyhät vain ovat vuosikausia olleet töissä haaveilun sijaan.
Tai ehkä sittenkin on niin, että köyhä oo sellainen, jolla ei ole varaa kaikkeen mitä haluaa.
Ei helkkari.... minähän taidan olla köyhä.
"Niillä on julma valta"
Ennen maailmaa hallittiin väkivallalla ja nyt sinun turvallisuutesi taataan hymyillen. Hymy kaunistaa, sanotaan.
Yksi valvonnan ja kyttäyksen tärkeimpiä tehtäviä on pelata pienet pelurit pois markkinoilta isoja ruokataloja ja ketjuja haittaamasta. Sama pätee osin myös ravintolabisnekseen, pois lukien monikulttuuriset paikat, joita ei juurikaan valvonta, tai jos valvotaan, on se läpi sormien katsomista.
Toisin on suomalaisen perunanenäisen yrittäjän kohtalo, Helsingin Pravdassa tällä kertaa. Virkakyöstiä ja -kyllikkiä lappaa ovista ja ikkunoista mittatikkujen ja lomakkeiden kanssa. Moni ei arvaakaan, että tästä tarkasteluhommasta lähetetään lasku yrittäjälle. Hän tilasi palvelua, hän on "asiakas". Tosin tahtomattaan, mutta se nyt on vain hidaste. Olemme kaikki virkamiesten asiakkaita. Tämä on virkamiesten suurimpia oivalluksia heudän tarjotessaan sinulle palvelua, jota et halua.
Eläinten ruuaksi meneville ruuille pitää olla eri tilat ja laitteet kuin ihmisten ruuaksi meneville. Eläin tunnistaa, että tämä jauheliha on ollut samassa tuotantotilassa ihmisten ruuan kanssa ja suuttuu siitä.
Oli kummin päin tahansa, yrittäjä menettää joskus myyntiluvan toimittuaan väärin ja mainekin ehkä kärsii.
Mitäpä vastaa asiasta todennäköisesti päättämässä ollut leppoisan tittelin haltija, Vantaan ensimmäinen kaupungineläinlääkäri, kun asiasta kysytään häneltä:
"Ymmärrän, että se voi tuntua ihmeelliseltä, mutta niin se vain on"
Miljardivelkaisen kunnan kuukausipalkkaisen virkamiehen on helppo oivahymyillä. Edut säilyvät ja palkka nousee myös ensi vuonna.
Pitkä vuosilomakin on kohta taas edessä.
tiistai 29. lokakuuta 2013
He olivat tavallisia miehiä ja naisia.
Helposti. He toimivat oikein. Noudattivat sääntöjä ja lakeja. Niinhän mekin teemme joka päivä, suurin osa meistä.
Sopivissa oloissa teemme itse kukin melkeinpä mitä vain. Tarkastamme tv-lupia ovelta ovelle, toimimme alkoholivalvontaviranomaisina... järjettömiä ja turhia, jopa haitallisia tehtäviä on ollut lukuisia, on yhä. Tehtäviä hoitavat suorittavat ne yleensä hyvin ja asianmukaisella vakavuudella, koska se on oikein. Oikein tekeminen, toimiminen auktoriteettia miellyttävällä tavalla normaalia ihmisen toimintaa.
Natsitkin diggasivat toimia "Fuhreriä kohti"(saks. Dem Führer entgegen arbeiten). Meillä on samanlainen dogmi toimia "sosiaalidemokratiaa kohti", mutta ei mietitä sitä sen enempää tänään. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Hyi helvetti, Suomen armeija. Orjat joutuvat vielä kapojen kidutuksenkin kohteeksi vapaudenriiston lisäksi.
Pannaanpa arvomerkit tähän alle:
Armeijasta saa uusia kasvattavia kokemuksia, kavereita, oppii olemaan erilaisten ihmisten kanssa, toimimaan paineen alaisena, kunnioittamaan esimiehiä, siisteyttä, järjestelmällisyyttä, noudattamaan aikatauluja, tappamaan vihollisia eikä ihmisiä...
mitähän niitä muita vielä oli.
Samat hienot opit löytyvät varmasti myös vankileiriltä.
Ja juuri tämän takia armeijan on oltava vapaaehtoinen. Joka vapaaehtoisesti haluaa kidutettavaksi, kidutettavaksi pääsköön.
Jos maasta ei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia, joutaa järjestelmä laukkauttaa ja miettiä sellainen valtio tai maa, jota ihmiset ovat motivoituneet puolustamaan väkivalloin mutta ilman pakkoa.
Sanottaakoon lopuksi, että itse uskon Suomesta löytyvän vapaaehtoisia melkolailla saman verran mitä armeijan käyviä on nykyäänkin.
lisäys: nähtävästi tässä leppoisassa harjoituksessa, jossa pistettiin injektioruiskulla ja pidettiin esinettä peräaukolla, ei ollut mukana varusmiehiä. Sinänsähän vapaaehtoiset leikkijät ovat vapaita vaikka raiskaamaan toisiaan. Huvittavinta on, että tuen tätä lapasesta lähtenyttä toimintaa verorahoillani minäkin.
Ei kiitos.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Hyvää omaatuntoa kaupan
On tässä tullut kirjoiteltua koht´sillään puolentoista sataa lyhyttä tai pidempää huomiota hyvinvointivaltiosta, oikeudenmukaisuudesta, Vihreistä, alkoholista ja pari sanaa autoistakin. Kaikki alkoi pitkälti mestariblogistien lukemisesta ja joskus teki mieli kommentoida jotain, vaikka aluksi sekin pelotti. Muut vaikuttivat niin hemmetin viisailta ja ne kehvelit olivat varmasti jo ajatelleet aivan kaikesta kaiken.
Vaikkei näitä kirjoituksia moni luekaan, olen silti yllättänyt, kuinka paljon klikkauksia eri jutuille on kertynyt laskurin mukaan. Kiitos lukijoille ja kannustajille. Suomalaiset mestariblogistit toimivat esikuvinani. Lähes jokainen tähän blogiin naputeltu ajatus on jo varmasti sanottu jossain paremmin ja kattavammin, ja sanotaan jatkossakin. Ajattelen kuitenkin, että laitan omia pieniä huomioitani tänne nettiin sekaan, omasta elämästäni ja näkökulmastani.
Psykologi kysyi minulta kerran, tunnenko kateutta. Sanoin, että enpä kai. Kävimme asiasta mielenkiintoisen keskustelun. Lopulta huomasin, että kyllä minä itseasiassa kadehdin joiltain osin joitakin ihmisiä. Kateus vaan minulle tarkoitti ennen sitä sellaista kateutta, että haluaisin jotenkin niiltä muilta sen asian tai ominaisuuden pois. Eihän se niin ole tietenkään ja ehkä minulla olikin hieman väärä käsitys sanan merkityksestä.
Enemmän se kateus on sellaista, että kunpa voisin itse olla yhtä hyvä tuossa ja siinä. Sehän on oikeastaan aika tervettä, se vie hommaa eteenpäin. Ja on sillä samalla sekunnilla juuri sitä, mitä vasemmistoaate ei ole ollessaan kateellinen. Vasemmistolaisille, eli käytännössä kaikille suomalaisille, se, jos jollakin on jotain, on aina pois muilta. Kuinka väärinajattelemaan tämä kulttuuri meistä monet onkaan muovannut. En minä ole oikeastaan koskaan halunnut muilta mitään pois. En edes lapsena.
Muistan kerran, olin varmaan alle kouluikäinen, kun leikkikaverillani oli lego-mopo ja minulla ei. Se tuntui minusta käsittämättömän pahalta ja tunne oli voimakas. Halusin samanlaisen. Se on itseasiassa ehkä ainoa kerta, kun olen varastanut jotain. Varastin kaverini lego-mopon enkä koskaan kertonut sitä kenellekään. En sitä tietenkään voinut käyttää leikeissä enää eikä moposta niin ollen ollut enää iloa kenellekään. Tajusin nopeasti, että eihän tässä ole mitään järkeä. Lapsi kun olin, ei minulla ollut enää pokkaa sitä palauttaa vaikka nyt ajatellen olisin voinut "löytää sen vahingossa" vaikka pihalta.
Anteeksi, Matti (nimeä ei muutettu) kun varastin moposi. Lupaan, että jos se joskus tulee kesämökillä laatikossa vastaan, etsin sinut ja saat sen takaisin näiden vuosikymmenten jälkeen. Sinulle tuli varmasti siitä mopon katoamisesta todella paha mieli. Enkä ole ikinä kertonut tätä tapausta kenellekään. Tuskin luet tätä mutta saatat vielä tunnistaa itsesi.
Tämä kirjoittaminen on vähän kuin musiikissa tai autourheilussa. Saa kai sitä soittaa rämpytellä, vaikkei ole Eddie Van Halen tai aja kuin Kankkusen Juha. Suurmestareiden nimiä voisi luetella pitkät pätkät, tai lopulta vain muutaman joka lajissa.
Menohan ei uskoakseni Suomessa tästä enää parane, joten voimme keskittyä kukin tahoillamme, tai yhdessä täällä virtuaalimaailmassa, seuraamaan, kuinka alasajo tapahtuu. Ei sitä romahdusta pidä ottaa pelkästään huonona asiana. Tuhkasta voi nousta hyväkin viritelmä nykyisen tilalle mutta melko varmasti se vaatii muutaman sukupolven eli toisin sanoen uudet ihmiset.
Asiahan on vähän kuin maailmanloppu. Eihän se kertapamauksella tule. Ja jos hetken mietimme, huomaamme, että niitä erilaisia maailmanloppuja on tullut kautta aikojen, niin pienille ihmisille kuin suurille kansoille ja järjestelmille. Ja tulee niitä jatkossakin. Niiden kanssa on vain elettävä, varsinainen muutos on usein hidas ja näkyy vasta aikojen kuluessa. Se mikä säilyy, tai niin minä ainakin uskon, on ihmisen kaipuu vapauteen ja totuuteen, lähimmäisistä välittäminen, omista huolehtiminen ja uuden etsiminen sekä kauniiden asioiden ihmettely. Ne ovat ajoittain olleet vähän kadoksissa mutta siellä pohjalla ne varmasti ovat meissä ihmisissä. Siksi kai tähän on tultu läpi ongelmien.
Omalta osaltani olen jo lähes täysin luopunut toivosta tämän yhteiskunnan suhteen. Olen ottanut käyttöön eräänlaisen nelivuotissuunnitelman, joka nyt käytännössä lyhyesti ilmaisten tarkoittaa sitä, että yritän olla neljän vuoden päästä velaton aloittaakseni tavalla tai toisella alusta: täällä tai mieluummin jossain muussa paikassa. Paria paikkaa on jo katsottu ja käyty ihmettelemässäkin. Saa nähdä miten siinä miehen käy. Suuriin linjoihin kuuluu myös ystäväni alkoholin jättäminen kokonaan mutta eipä tuo mokoma vieläkään ymmärrä lähteä kävelemään meikäläisen seurasta. Sitkeä toveri, ollut mukana jo ainakin kolmella vuosikymmenellä.
Eihän tähänkään nelivuotissuunnitelmaan pidä hirttää itseään. Voi olla, että minua kohtaa jokin loskainen aamu Vihreä Herätys. Saan sen niin kuin ne monet mirkat ja mikot kautta Suomen ovat saaneet. Onhan minullakin hyvä pohja käytynä: läpeensä sosiaalidemokraattinen peruskoululaitos. Sieltä on moni ponnistanut jo ministeriksi asti ja vielä useammat kuntaoksalle keikkumaan ja vuosilomia odottelemaan. On vain luontevaa liittyä voittajien puolelle ja suosittelenkin sitä kaikille.
Sitä ennen ostin kuitenkin, vahingossa, purkin Hyvää Omaatuntoa.
Tähänkö on tultu. Mistä pitäisi tulla huono omatunto? Taidan tietää.
Nyt v*tuttaa.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Verotuksen edelläkävijä
Nyt samantapaisen ajatuksen on esittänyt ilmoille Autoliiton Helsingin osasto. Tietenkin tällainen ehdotus aiheuttaa raivoa, ellei suoranaista vihaa, niissä vihervasemmistolaisissa, jotka eivät ole tottuneet maksamaan siitä mitä käyttävät. Kyseessä on kai paljolti sama porukka, joille sähkö tulla tupsahtaa pistorasiasta ja vesi hanasta. Rahakin tulee seinästä.
Sama maksuhaluton joukko tietenkin itse hokee koko ajan tuttua "käyttäjä maksaa"-periaatetta.
No, esimerkiksi minä en halua maksaa euroakaan pyöräteistä. En niiden rakentamisesta enkä ylläpidosta. Töölöön on nähtävästi vedetty jotain pyöräkaistoja parkkipaikkojen kustannuksella tänä kesänä. Käykää katsomassa Nuurdensöldinkatua, niin huomaatte. En ole kenenkään nähnyt niissä vielä fillaroivan. Entä mitä näille punaisille viherkaistoille tapahtuu talvella, kun Suomi on puoli vuotta pyöräilykelvottomassa kunnossa? Sama tilanne Manskulla Stokkan ja Vanhan kohdalla.
Missä käytössä nämä kaistat ovat, kun lunta on maassa ja fillarit laiduntavat talvet lämmitetyissä varastoissa, joita on kalliilla rakennettava uusiin rakennuksiin. Hyvä esimerkki tästä järjettömän kalliista idealismista löytyy Teollisuuskadulta eräästä uudesta kerrostalosta. Kannattaa sitäkin käydä katsomassa. On suurta lasi-ikkunaa ja korkeaa tilaa, jonka takana säilyttää sitä viidenkympin ruosteista mankelia lämpimässä. Käyttäjä ei maksa sitäkään. Jokainen asunnon siitä yhtiöstä ostava osallistuu kustannuksiin, halusi tai ei.
Ehkä oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan lopulta käy viheriäisille. Siinä kun joutuisi itse kustantamaan omaa elämäänsä.
Pakollinen liikennevakuutus ja katsastus polkupyörille heti 1.1.2015 alkaen. Ajovalopakko heti ensi kuun alusta.
Ja maailma pelastuu!
Nopeammin se pelastuu, kun julkinen liikenne etuoikeuksineen vähennetään olemattomiin ja 24h-eliittikaistat poistetaan: ihmiset pääsevät liikkumaan edullisesti omilla aikatauluillaan ja itse valitsemillaan välineillä ilman pelkoa ihmisvihaa lietsovan aatteen keksimistä rangaistuksista tai maksuista.
Jyrkkä EI julkisen liikenteen ja polkupyöräilyn pakkotukemiselle.
torstai 24. lokakuuta 2013
Onni matkassa
Koska olen suuri koirien ystävä ja pidän koiraa aidosti ihmisen parhaana ystävänä, täytyy kiinnittää pieni huomio monikulttuurisuuden viheliäisimpiin muotoihin eli asuntomurtoihin, vaikka ryöstöjähän ne lopulta ovat. Jos tunkeutuu toisen asuntoon, on mielestäni valmistautunut käyttämään ja kohtaamaan väkivaltaa.
Tällä kertaa tapaus Espoosta. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja murron kohteeksi joutuneen perheen (kuvasta päätellen) jo hieman iäkkäämpi mutta urhea Onni-koira selvisi hyökkääjän väkivallasta vaurioitta.
Harmi, ettei suomalainen yhteiskunta mahdollista ihmisille välineitä tehokkaaseen itsepuolustukseen vaan apuun on kutsuttava virkakyösti, joka tulee ajallaan.
Eikä tämäkään ainakaan paremmaksi ole näillä näkymin muuttumassa.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Pellelauma eli Holholasta päivää
Annetaanpa pieni näyte HS:n nettisivuilta liittyen uusiin terassimääräyksiin Helsingissä:
Uudet terassiohjeet ovat pikkutarkat. Päivänvarjojen ja markiisien tulee olla yksivärisiä. Pleksi- tai lasikaiteita ei sallita, eikä niihin saa ripustaa suojakankaita.
Painekyllästettyjä kalusteita, penkkejä ja halpoja muovituoleja ei sallita. Valkoisia kalusteita ei saa käyttää, koska väri erottuu häiritsevästi katukuvassa ja häikäisee auringossa.
Helsingin tilanne on vähän kuin koko Suomenkin tilanne: ei täällä mikään rahapula ole. Rahaa on mutta se käytetään aivan vääriin ja usein täysin järjettömiin kohteisiin. Tasapäistäminen on suomalainen tyyli mutta ihanko tosiaan ne valkoiset tuolit niin kovasti häikäisevät..
tiistai 22. lokakuuta 2013
Maailma pelastuu sittenkin
Kuulosta hyvältä.
Uskon, että voimakas ja läpitunkeva suomalainen sosiaalidemokraattinen oikeamielisyyskin voitaisiin valjastaa energiantuotantoon.
Sen verran voimakkaasta ajatusmallista on kyse, että sen vaikutukset säteilevät täällä jo kaikkialle.
Uuden ajatusenergiamuodon tutkimukset kannattaa aloittaa sosiaalidemokratian voimakkaammasta muodosta eli vasemmistolaisesta kaikkitietävyydestä.
Joskus kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Tässä on jotain makaaberia huumoria mukana.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Passi vanhenee
Niinhän siinä kävi, että passi menee kohta vanhaksi. Nyt onkin enää vaihtoehtoina antaa sormenjäljet isoveli-virkamiehen haltuun tai olla matkustamatta Suomesta pois. Mahtavat vaihtoehdot.
Lienenkö sitten melkolailla ainoa jota tällainen "kehitys" EU:ssa huolestuttaa.
Vai oliko se niin, että "rehellisellä ei ole mitään pelättävää".
lauantai 19. lokakuuta 2013
Isona meistä kaikista tulee eläkeläisiä
Jos vakavammin ajatellaan, ainakin minusta tuntuu erikoiselta, että näin pienessä maassa olisi joka vuosi rapiat 13 000 niin sairasta nuorta ihmistä, ettei heistä enää työelämään ole.
Väkisinkin tulee mieleen nykyajan muotitermit masennus ja ahdistus. Itsekin ne kokeneena tiedän, että ei siitä helposti ylös nousta mutta että näissä määrin jo eläkkeelle vuosittain... Urbaanit legendat toki kertovat, että kulmahousut ovat kaikki eläkeläisiä jo teini-ikäisinä, samoin monet saharaneteläpuoleisenafrikanmuslimit (eufemismi. ennen pelättiin karhua ja nimiä oli sitä myöten monia, nyt pelätään Isoveljeä) mutta heitä nyt ei sentään noin paljoa ole, eihän.
Yksi kaverini sairastui skitsofreniaan kolmenkympin tietämillä eikä mielestäni ole millään tapaa työkykyinen tällä hetkellä. Hän on alle 40-vuotias vielä ja ulee todella huonosti toimeen niin taloudellisesti kuin muutenkin. Omituinen sairaus tuo skitsofrenia, koska se muutti ennen niin iloisen ja reippaan ihmisen pelokkaaksi ja araksi. Siinä meni oikeastaan kaikki kaverit ja ihmissuhteetkin hänellä, mitä en sinänsä ihmettele.
Sairaan kanssa "hengailu" ei ole helppoa. Minä ainakin olen sen kokenut vaikeaksi. Käymme joskus kävelyllä tai syömässä mutta suoraan sanoen ei se mitenkään erityisen mukavaa yhdessäoloa ole. Ei ole enää niin paljoa juteltavaa ja vaikkakin sairas on sama ihminen yhä, hän ei sitä kuitenkaan ole. Raskasta se on mutta kai tässä on sen verran kiltti, että yrittää edes jotenkin auttaa toista. En todella tiedä miksi hänelle ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä tai vastaavaa. Voi tosin olla ettei hän haluakaan.
Sivumennen sanoen yksi sosiaalivaltio-Suomen erikoisemmista piirteistä on, että tänne voi muuttaa eläkeläiseksi. Kuten tiedämme, on sosiaalivaltio laajenevaa ja paisuvaa lajia eikä sen laajenemista pitele valtioiden rajat, koska ne eivät pitele muuttolintujakaan.
Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan tämä eläkeläismeininki. Asiasta olisi mukava lukea enemmänkin. En kaipaa eläkkeelle itse. Järjestelmää tuskin on olemassa nykymuodosaan kun olen itse yli 60-vuotias. Nautin kyllä nykyisestä työstäni:työporukka on hyvä, palkkakin on ok, muutkin ehdot pitkälti kohdillaan mutta kuten työkaverin kanssa tällä viikolla lounaalle pohdimme: "jos olis muutama miljoona niin saattaisin minä jotain kiinnostavampaakin tekemistä keksiä".
Esimerkiksi vaikka matkustaa jonnekin lämpimään testaamaan, milloin alan kaivata takaisin sosiaalivaltion hellään huomaan maksamaan käyttövoimaveroa ja muita maksuja. Uusimman diesel-maksulipun sain eilen. Kiitos siitä. Oikeudenmukaisuutta ei voi estää.
perjantai 18. lokakuuta 2013
Omin käsin onneen
Minkä ostat, sen kannat jalkapatikassa laivasta ulos omin pikku kätösin.
Kunpa joku jalaton tai kädetön kansalainen haastaisi valtion oikeuteen syrjinnästä.
Mutta ei tämä sirkus vielä lähivuosina laita lappua luukulle. Meno käy vielä jonkin aikaa hullummaksi mutta lopulta pääsemme aloittamaan alusta ja Suomestakin tulee hyvä maa elää.
En kyllä pidätä hengitystäni sitä odotellessa.
torstai 17. lokakuuta 2013
Verinen maila
Kun jutun lopussa asunnosta löytyy vanha pesäpallomaila, jossa on kuivunutta verta, tiedän lukevani satua, jossa paha saa palkkansa ja muuttuu Oikeamieliseksi.
Iltasadun tarjoaa Helsingin Sanomat.
Maila-Jukka on median oma tämän vuoden Enkeli-Elisa
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Merjalle kyytiä
Kuvittelen Merjan olevan kyydissäni. Allani on uusi panssaroitu S-Mersu tai jokin budjettiluokkaisempi kulkine, kuten Audi A8L. Vain parasta silloin kun Suomussalmelle lähdetään matkaamaan. Nyt ei taksi ole vaihtoehto.
Ajan rauhallisesti ja varoen. Katselen vastaantulevien maalaisten lipumista työpaikoilleen Helsinkiin.
Koska meillä on arvovieras kyydissä, ei videossa ole ääntä, ettei Ajatusten Raatteentien mietiskelyrauha häiriinny. Toveria kyyditessä ovat ympäristöarvotkin korkealla, joten keskitymme gps-paikantimen toimintojen pohdiskeluun 4.2 -litraisen dieselmoottorin hurinaa kuunnellessa. Konehuoneessa heräilevät luomukauraa koko elämänsä syöneet 326 hevosta: matka taittuu, nahkapenkit lämpenevät napin painalluksella.
Elämä on ihanaa - kun sen joku muu kustantaa.
Päivän mietelause
Olen tullut tänään siihen tulokseen, että suomalaiset ansaisevatkin tulla silmään kustuiksi - ja oikein kovalla paineella.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Tervist
Tärkeintä tietenkin on, ettei näistä retkistä mene oikeastaan euroakaan Jutan ja Oikeamielisten rahakirstuun, josta sitten jaetaan rahaa miten sattuu, kenelle sattuu ja useimmiten niille, joille sitä vähiten tarvitsisi jakaa.
Viron ja Baltian hienoimpia puolia on hankalasti määriteltävä "tekemisen meininki", pienten yritysten ja ruokapaikkojen monimuotoisuus, asiakaspalvelun taso ja katukuvasta täysin puuttuva monikulttuuri sen tutuissa ilmenemismuodoissaan. Valitettavasti suomalaiset ketjuliikkeet ovat löytäneet sinnekin. Karmeimpana esimerkkinä "poonusta" jakava S-ryhmä. Hyi helv...
Sattumalta huomasin siellä telkkaria katsellessani, että maassahan on vaalit. Nähtävästi kuntavaalit, mikäli oikein ymmärsin. Näin nimittäin tv:ssä paikallisen sosiaalidemokraattipuolueen vaalimainoksen, jossa mustaan pukuun pukeutunut, puhuva miehen pää lupaili kansalle työtä, yhteistä hyvää, tasapuolisuutta ja melko varmasti monille suomalaisille tuttua oikeudenmukaisuutta. Tai niin minä ainakin mainoksen viestin tulkitsin. "Teemme yhdessä paremman Viron", kuten mies tuntui sanovan. Näin varmasti on. Odottakaa vaan, virolaiset, että pääsette nauttimaan tästä sosiaalidemokratiasta täysin rinnoin. Niin mekin täällä Suomessa teemme, ihan jokainen.
Õlu on vielä järkevässä hinnassa mutta en minä sitä sieltä lavakaupalla kanna. Jos rehellinen olen, nostin auton perälle vain 5 tölkkiä tällä kertaa. Tuopin hinta kulmakuppilassa oli noin 2,60 euroa. Minusta se on kohtuullista.
Virolaisia voi pitää kaukaa viisaina: viron kielen sana hallitus tarkoittaa hometta.
Kippis sille!
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Lyhyttä huumoria
Suomalaiset maailman kärkikastissa kouluvertailuissa, ja mitä niitä muita on.... nuorissa on tulevaisuus.
Pitkälle on ehdollistaminen ja indoktrinaatio mennyt, kun yhden nettisivun kaatuminen saa puoli koulua paniikkiin.
Odottakaapa, lapsukaiset, työelämää ja sitä, kun joku ei tunnin välein kerro mitä nyt pitää tehdä ja minne mennä. Ja netistäkään sitä ei voi tarkistaa. Eikä voi haahuilla kummituksena käytävällä.
Täältä tullaan elämä!
tiistai 8. lokakuuta 2013
Tatun päiväuniaika
Ei nämä tarinat ihan turhasta tule enkä jaksa enää epäillä, etteivätkö toimeentulotukisummat ole pääkaupunkiseudulla ja muuallakin nykyään melkoisia. Huvittavintahan tässä on, että tänne voi kai tulla nykyään ulkomailtakin nostelemaan tukia. Virolaiset, venäläiset kai siinä ykkössijoilla.
Varmasti hauskaa touhua tuollainen parikymppisenä, ehkä vielä kolmekymppisenäkin. Voi nukkua pitkään ja "chillailla" milloin missäkin. Jossain vaiheessa saattaa vain huomata, että on jäänyt melko yksin ja aika on käynyt pitkäksi, eikä mikään ole muuttunut enää vuosiin. Nelikymppisenä urautunut tukinotkuja on jo veteraani, jolla on takanaan mahdollisesti parinkymmenen vuoden ammattilaisura työn ja vastuun välttelijänä.
Vihjeeni Tatulle ja nimimerkille Päiväuniaika: äänestäkää vasemmistoliittoa tai demareita, tai vihreitä, tai jotain niitä muita puolueita, onhan niitä monenlaisia. Pääasia että äänestette; pysytte leivässä.
Kevyt sanktiointi eli kuinka Merja rankaisee
Kenellekään ei tapahtunut mitään vahinkoja, jos mukaan ei lasketa sitä, että oikeamielisyys karisi maailmasta pieneltä osin.
Tiedän, että tein väärin, koska en noudattanut sääntöä, jota itsekin pidän varsin järkevänä. Keskittymiseni herpaantui sekunniksi tai pariksi. Sinussa ja minussa on, Merja, muutamia eroja. Ilmeisimpiä niistä ei varmaan tarvitse luetella mutta pari eroa voidaan mainita:
- sinä pyrit täydelliseen maailmaan. Täydellisessä maailmassa ei tapahdu vahinkoja eivätkä ihmiset tee virheitä tai jos tekevät, niistä seuraa rangaistus. Sinä olet vasemmistolainen mutta eipä juuri muut täydellisyyttä tavoittelekaan.
-minä en pyri täydelliseen maailmaan, koska sellaista ei ole eikä tule. Tosielämässä vahinkoja tapahtuu. Ne voivat joskus olla hyvinkin ikäviä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, mutta niiden kanssa meidän on vain elettävä. Jos ihan rehellinen olen, en tiedä miksi vahingosta pitäisi rangaista oikeastaan koskaan.
-sinä et aja autolla. Sinä istut taksin tai ministeriauton takapenkillä. Et ole ehkä koskaan ajanutkaan autolla, joten et oikeastaan tiedä millaista se on. Kuulin jostain, ettei sinulla ole ajokorttia. Tieto voi olla väärä.
-minä ajan paljon autolla. Se on pääasiallinen kulkuvälineeni ja sitä se on ollut oikeastaan koko aikuisiän. Kuljetan sillä itseäni, tavaroita, lemmikkieläimiä, ystäviä, sukulaisia ja kerran otin liftarinkin kyytiin. Kuljen autolla kesät ja talvet, yöt, päivät, lumessa, sateessa, jäisellä tiellä ja mökkiteillä, säässä kuin säässä. Teen vuorokauden aikana useita erilaisia "ajosuoritteita", joskus ex tempore, joskus suunnitellusti ja joskus muuten vaan. Puhumme tuhansista ajotunneista ja riittävästä määrästä ajokilometrejä Suomessa sekä ulkomailla. Ja tiedätkö mitä, Merja: vahinkoja tapahtuu. Kukaan ei ole koko ajan parhaimmillaan, en minä etkä sinä. Me ihmiset teemme virheitä, halusimme tai emme.
Tästä maasta on muokattu vuosikymmeniä sellaista kuin sinä ja kaverisi, sekä teitä ennen täällä sählänneet ihmiset ovat halunneet. Minulta ei ole kysytty mitään. Minulla ei ole vaikutusvaltaa niin kuin sinulla. Ja vaikka olisi, en keksisi sinulle uusia rangaistuksia ja maksuja.
Yleisesti ottaen ajotyylini on kuin vanhalla nunnalla. Kai nunnallekin voi vahinko sattua?
Tänään matkaamme siitä mihin eilen jäimme, eli Paciuksenkadulta, Eläintarhan Nesteelle. Läpi "ruuhkaisen" Tukholmankadun.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Tikkana radalla
Mulla on yks maaseutukaveri, joka ei aja Keimolan Nestettä etelämmäs vaan minun on mentävä citystä sinne ja siellä sitten vaihdamme kuskia, jotta pääsemme perille Helsinkiin. No, meitä on monenlaisia. Olen usein miettinyt sitäkin, eikö Vihreä matkusta minnekään. Eikö hän tiedä miten muualla eletään? Tietenkin matkailu on Syntiä isolla ässällä, koska hiiltähän siitä tulee.
Voi myös olla että YLEn ja peruskoulun antamat ehdottoman totuudenmukaiset mielikuvat siitä, millaista muualla on, riittävät Vihreälle: Amerikassa köyhä kuolee kadulle, jalkaleikkaus maksaa 150 000 dollaria ja muualla ihmiset ovat laiskoja sekä kiistatta epärehellisiä. Vain suomalainen on jalo ja aito, uskoo aina hyvää ja parasta jokaisesta eikä koskaan huijaa; Suomi onkin maailman paras maa. Niin minullekin on monesti kerrottu eri tahoilta rivien välistä ja joskus suoraankin.
No tässä on ottamani kuva "Ameriikasta". Ei tuo nyt ainakaan minulle suoraa kärsimysnäytelmää välitä.
Toisin kuin oikeamieliset vihertävät särelä-oskalat ja mitä näitä on muita mengeliuksia, haluavat uskoa, ei tämä Globaalin vastuun Strateginen "metropolitukikohta" ole kuin tuulinen ja ankea - sekä suurimman osan ajasta vielä kylmäkin - kylä Itämeren rannalla. Ihmiset ovat apeita, kadut hirveässä kunnossa, lähes joka ikinen tasainen seinäpinta jotenkin töhritty ja muutaman kilometrin matka "julkisilla" kestää kolme varttia, jonka aikana voit haistella kusen eri aromivivahteita ja kuunnella narkkien örinää.
Viheriäisten kiusaksi yhä vaan oikeastaan joka paikkaan Kehäkolmosen sisällä ajaa noin puolessa tunnissa riippumatta siitä mistä lähtee ja minne on menossa. Tiedän, vihreä, teet parhaasi, että hommaan saataisiin muutos. Olo on varmaan kuin Vartti Mainiolla: yöunet menee. Koeta jaksaa vielä, onnistut varmasti.
Vuosaaren perältä Lauttasaareen saattaa joskus kestää vähän yli puolisen tuntia mutta se nyt johtuu vain siitä tosiasiasta, että sillä hetkellä ihmiset palailevat töistä tai ovat töihin menossa. Ne jotka uutisia seuraavat tietävät, että rangaistusmaksuja työssäkäyntiin suunnitellaan kovaa vauhtia.
Jotkut meistä, ei onneksi kohta enää monet tätä vauhtia, ovat töissä "firmoissa", kuten Viherpiireissä kai sanotaan. Hauska termi sinänsä tuo, ja on helppo kuvitella siihen ladatut mielikuvat riistäjästä, joka joka päivä miettii miten saisi vasurin selkänahasta revittyä vielä lisää hyötyä itselleen. Virastossa tahi laitoksessahan kukaan ei riistä ketään, lounaat ovat pitkiä, palkat nousevat tasaisesti ja ihmiset ovat ihania sekä hymyilevät kuin Naantalin aurinko suunnitellessaan yhteisiä juoksulenkkejä kunnan tarjoamien lukuisten ilmaisten liikuntamahdollisuuksien lomassa.
Mahdollisuuksieni mukaan aion kuvata Helsingin liikennettä nyt jonkin aikaa videolle, ennen kuin Oikeamieliset saavat lyötyä viimeisen naulan renkaisiini.
Tästä linkistä videoon. Jos joku tietää miten videon saa upotettua tähän tekstiin, niin aloittelijana otan neuvoja vastaan.
http://www.veoh.com/watch/v62084531KSpKtn27
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Todista virkamiehelle
En yllättyisi vaikka tämäkin säädös tulisi voimaan uuden alkoholilain myötä.
Jotain keskustelupalstaa selatessani huomasin jonkun esittämän kysymyksen:
koska valtio on viimeksi tehnyt kansalaisen elämää helpottavan tai vapautta lisäävän lain tai asetuksen muutoksen.
Tuleeko kenellekään mitään mieleen?
perjantai 4. lokakuuta 2013
Kun uutinen ei yllätä
Puistojuopottelu halutaan kuriin ja sitä nähtävästi kannattavat "kaikki", tai niin ainakin jostain virastosta kaivettu neuvos taas kertoo.
Hyvä tietää. Eipä ole muutosta tai vapaampaa tuulahdusta tulossa tähänkaan asiaan, päinvastoin.
Pidin erityisestä tästä neuvosmiehen lausahduksesta:
Eli nyt näyttää siltä, ettei ole kenenkään etu jos ravintolan ulkopuolelle voi perustaa oman ravintolan ja voi ruveta ryypiskelemään omia, esimerkiksi virosta tuotuja kaljoja tai viinoja
Samaan aikaan kuitenkin kuka tahansa voi perustaa ruokaravintolan päiväksi ihan mihin tahansa ja myydää siellä ruokaa, koska se on "hauskaa".
Ruokamyynnillä tapahtuva pimeä työ, veronkierto ja harmaa talous on siis kaupunkikulttuuria mutta puistossa bissen siemailu ei ole.
Kaipa tässä se "demokratia" toteutuu, kun erilaiset etujärjestöt ja muut tyhjänpäiväiset verorahoilla toimivat kerhot pääsevät kehittelemään itselleen mieleisiä lakeja Oman Virkamiehen kanssa.
Maistuis varmaan sullekin.
torstai 3. lokakuuta 2013
Hieman hyvääkin
On erityisen hienoa huomata, että pekkapuskien ruoka- ja etenkin rasvafasismi saattaa ajan kanssa korjaantua terveempään suuntaan ja suomalaiset voivat syyllistämisen ja itsesyytösten sijaan alkaa lopulta maistaa jotain ja nauttia leivän päällä muitakin kuin 1980-luvulta jostain ilmestyneitä kissanrasvoja ja mitä ihmeellisempiä kevyttuoteita ja rasvattomia juttuja. Aiheesta kertoo Maaseudun Tulevaisuus.
Tervetuloa, hyvät luonnolliset raaka-aineet ja maut Välimereltä ja muualta. Tervemenoa kaikki ruokaan liitetyt ilmastohuuhaa-jutut a la Mengelius Lihattomalla Lokakuulla.
Eniten tervetuloa Vihreätön Vuosi, joka toivottavasti joskus koittaa.
Kun voittaja selkäänsä sai
Kannattaa lukea tästä Taloussanomien uutisesta tarina siitä, kuinka käy, kun yksittäinen autoileva ihminen uskaltaa haastaa Oikeamielisen Valtion ja virkamiesarmeijan. Kansalainen voitti mutta kostaakseen valtio päätti "näpäyttää" kaveria, sillä virkamies sanoo aina viimeisen sanan.
On tämä uskomaton maa. Ihmeellistä, että täältä vielä toistaiseksi pääsee pois.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Mikä ei kuulu joukkoon
Lemminkäinen, Outokumpu, Kuusakoski, Tieto, Componenta, LahtiEnergia, Incap, Pohjolan Sanomat, Kunnat&Valtio?