Oman rahan voima

Maanantain kuriositeettina Talouselämä-lehti osaa kertoa tapauksen, jossa eläinrakas ihminen on testamentannut Animalialle huiman summan rahaa.

En nyt tiedä varmaksi, miten ekofasistivihreä Animalia on, vai onko se sitä ollenkaan. Suomalaiset ovat minusta aina olleet eläinrakasta porukka. Harvassa ovat ihmiset, jotka eivät esimerkiksi koirista ja kissoista pidä. Varsinaisia eläinrääkkäjiäkin täällä on kai vähän. Jopa tuotantoeläimillä on jonkinlaiset oltavat ennen päätymistä ruokapöytään. Toisin on muissa kulttuureissa ihan Euroopassakin, saati muhamettilaisilla, joille ei taida kelvata yksikään eläin ei elävänä eikä kuolleena.

Tästä tulikin mieleen, että ihmislapsi luonnostaan saattaa tykätä koirista. jopa vauvaikäinen osaa sanoa "hau hau hau" nähdessään koiran. Kun taas päiväkoti-ikäinen tai vanhempi muhamettilaislapsi kokemukseni mukaan pelkää koiraa ja vaihtaa kadun puolta (koettu useita kertoja Helsingissä)

Olen tullut siihen tulokseen, että mohamud-lasten inho koiriin juontaa juurensa varhain opetetusta käytösmallista.

Se mikä tässä testamenttijutussa on hienoa, on, että joku on päässyt päättämään itse minne rahansa laittaa. Laittakoon ne vaikka Vihreille, jos niin haluaa. Pointti on, että mitä vähemmän valtio puuttuu ihmisten rahankäyttöön verotuksella ennen ja jälkeensen, kun palkka on tilille napsahtanut, syntyy voima, joka on kaunista katsottavaa. Ihmisten oma tahto toteutuu, ihmiset voivat itse vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin; ilman virka-aikana "työkseen" toisten rahoja jakavia ja hamuavia kyöstejä (jotka vielä elätetään näiden muiden ihmisten rahoista ja velaksikin). Vapaus saa silloin puhua ja ohjata tekemisiä; se on kaunista.

Oma raha, oma mieli, parempi tulevaisuus.