Helsinki on jalankulkijan painajainen

... minkä takia täällä maakunnissa elämä onkin monella tapaa parempaa laadultaan. Liikkuminen maakunnissa, välineestä riippumatta, on sujuvampaa kuin Viher-Helsingissä.

Jonkun kotkalaisen Hesariin kirjailema mielipidekirjoitus on poikinut hyviä kommentteja.

Samaa olen itse jauhanut tässä blogissa jo vuosia. Nyt muutettuani pois vihermädätetystä fihadismin pesästä, en ole jaksanut enää paljoa kirjoitella. Aika aikaansa kutakin. 

Voi olla, että koittaa aika, jolloin tämä blogi kaivetaan historian arkistojen hämärästä esiin ja ihmetellään "eivätkö he muka tienneet", tai jotain muuta sellaista. Voin sanoa, että kyllä "me" tiesimme ja olimme eri mieltä kuin kovaääniset vihreät fihadistit. 

Äänemme ei vain kantanut kovin kauan aikana, jolloin vegaaninen fihadisti Kallion kaduilla oli se henkinen univormu, joka puettiin Fjällräven repun ja parkatakin lisäksi päälle matkalla yliopistokahvilaan pohtimaan muinaiskehitysmaalaisen kansanviulunrakennusfilosofian jatkokurssin antia paremmille ja oikeassa oleville ihmisille samalla, kun pihalla seisoi fixipyörä ja kahvikin oli niin spesiaalia, ettei sen nimeä suurin osa suomalaisista osannut edes käsityöolut-huuruissaan kirjoittaa oikein. Kaiken kruunasi suussa maistuva nyhtökaurainen lihaton lihapiirakka, tai mikä se vegaanien feikkituote nyt nimeltään onkaan.

Veganismi on gai´ismin tämän hetken korkein uskontunnustus, jonka suurimmat gurut kehittelevät ja tunnustavat vain tuotteet, jotka näyttävät ja maistuvat eniten esikuviltaan sisältämättä mitään niiden alkuperäisten esikuvien raaka-aineista. Melko kieroa, voisi joku sanoa.

Mutta kyllä: meitä fihadismin nousun todistaneita oli muutama. Sen nousun ja valtakauden hintana oli elinkelpoisen Helsingin tuho mutta sen vihersakki maksatti muilla ilomielin prideissa marssien.