lauantai 28. syyskuuta 2013

Persudemari

On hämmentävää vuodesta toiseen todeta, kuinka syvällä sosialistinen ajattelumalli on suomalaisissa; kateus velloo kaduilla ja pihoilla, ja jos jollain on jotain mitä itsellä ei ole, se on tietenkin muilta pois. Näin usein kuulen ihmisten ajattelevan. Henkilökohtainen suosikkiperusteluni kanssaihmisiltä on ollut jo vuosia "koska kukaan ei tarvii [lisää tähän jokin asia]  sitä välttämättä".

Kuten usein sanonkin, meissä jokaisessa asuu demari kun oikein silmiin katsotaan, sillä niin syvälle on tuo ideologia lähes meihin jokaiseen iskostettu vuosikymmenten aikana eri keinoja käyttäen. Viime vaaleissa kuvittelin perussuomalaisten olevan jotenkin erilaisia, vähemmän veroja haluavia ja uudistusmielisiä. En tiedä mistä nuo mielikuvat olivat syntyneet mutta vääriä ne toden totta olivat.

En aio enää äänestää. Äänestämisellä ei nykyisillä vaihtoehdoilla ole mitään merkitystä, koska valittavana on paljon lisää maksamista ja holhoamista tai vaihtoehtoisesti aivan todella paljon lisää maksamista ja holhoamista.

Tällä viikolla perussuomalaisten edustajat ovat tunnustaneet uskoaan sosiaalidemokratiaan vaatimalla verorahoin maksettujen koululounaiden myymistä 1,5 eurolla kenelle tahansa (hulppeaa PS/Vihreät ajatusyhteistyötä muuten!), tyhjänä tai muuten vaan käyttämättä olevien asuntojen verottamista (demarilogiikalla lisäverotus aktivoi, kuten tiedämme) ja viimeisimpänä joku tuntematon möllikkä ehdottaa veneille veroa (lisätuloja pitää kuulemma kerätä. Kuluistahan ei koskaan voi karsia, kun vasurit mellastavat).

On tainnut käydä niin, että ne opportunistit jotka eivät ole saaneet nostetta perinteisemmissä demaripuolueissa, ovat hypänneet persujen viimevuosina vauhdikkaasti suihkineen kelkan kyytiin toivoen sitä kautta saavansa ääntään kuuluville.

Minusta tuntuu että koko Perussuomalaisten suosio on Jussi Halla-ahon ansiota. Muuta hyvä tuossa puolueessa ei enää olekaan.

Loppuun muutamia mainioita meistä suomalaisista niin paljon kertovia kommentteja Aamulehden venevero-aiheisen artikkelin kommenttiosastosta.
 - Ei turhenpaa touhua olekkaan kun pörrätä tai tuulen työntämänä kulkea saaristoa sotkemassa

- Veneily ei ole kenellekään välttämätöntä. Ihan hyvä verotuskohde.

- Loistava ehdotus, lisäksi arvoasunnoista ja ökyautoista ylellisyysvero

jossain on aina myös järjen ääni:
- Mihin hävisi persujen alkuperäinen ideologia menojen leikkaamisesta uusien verojen sijaan?
Varsinaisia takinkääntäjiä.

Odotan sähköhammasharjaveroa. Tässä taloustilanteessa se on vain oikeudenmukaista eikä kukaan tarvitse välttämättä sähköhammasharjaa. Sitäpaitsi se kasvattaa hiilijalanjälkeä.

Käy koukkuun!

Ei helkkari, virkamiesryhmä testailee ovatko pelit "liian koukuttavia".

"Uusi pelejä valvova viranomaisryhmä aloittaa toimintansa tällä viikolla. "

No mikään ei piristä niin kuin uusi virkamiesryhmä, se on ehkä parasta mitä verorahoilla saa. Miten tuohon ryhmään pääsee testaajaksi? Minulla on useammalta vuosikymmeneltä kokemusta erilaisista peleistä.

Menee jo niin överiksi, ettei pysty näin yöaikaan kommentoimaan mitään.

Toivottavasti testimetodeista kerrotaan jatkossa lisää. Varokaa nyt, virkakyöstit, ettette itse jää koukkuun peleihin. Tai ehkä oikeamielisyyden suojakilpi suojelee teitä pelikoneen pahalta silmältä.

 

torstai 26. syyskuuta 2013

Sain Vihreän herätyksen

Vihreä Usko on minulle yksi elämän suurimpia mysteerejä. Nautin tuon salatieteen ja sen jäsenten tutkimisesta, heidän ajatustensa tarkkailusta ja kultin tempausten ihmettelystä. Itsehän en ole saanut minkäänlaista "herätystä", mitä nyt muutaman kerran väsyneenä herännyt töihin ja vähän useamman kerran herännyt hirveässä krapulassa tosielämään.

Koska kysymys on nyt ja aina uskonnosta, ei tietenkään kukaan voi todistaa mitään suuntaan eikä toiseenkaan. Ainoastaan profeetat ja heidän tietokonekäyränsä tietävät totuuden. Onhan meillä kotimaisiakin Vihreitä profeettoja risupartoinen ja kulahtaneina villapaitoineen. Ulkomailta löytynevät ne Vihreyden kovimmat apostolit.  Heidän nimiään en tunne.

Gaia-kulttia tutkiessani löysin nautinnokseni viime vuodelta Kodin Kuvalehden tekemän artikkelin Riikka Suomisesta. Aidosti kiitos, Kodin Kuvalehti, olette tehneet hyvää työtä kuvatessanne uskovaisen elämää. Eihän se tosiaan ulkopuolisen silmiin herkulta näytä, koska kilvoittelu on jatkuvaa. Toisaalta en minä sitä tuomitsemaan käy, sillä kukin taapertaa tyylillään. Toivoisin, ettei tuota kulttia tyrkytettäisi meille muille mutta se nyt on turha toive. Vihreys on tämän hetken suosituin uskonto Euroopassa. Sen korvannevat aikanaan muhamettilaiset. Pohdinnan paikka onkin, onko jossain Vihreitä muhamettilaisia.... siinäpä yhdistelmä.

Riikka on jo ikänsäkin puolesta sosiaalidemokratin kauneimpia kasvatteja (me ollaan demareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan) ja täysin indoktrinoitu varmaan jo kouluiässä, koska muistelen itsekin kuulleeni ensimmäisen kerran näitä vihertarinoita 80-puolivälissä kouluaikoina. "Tsernopili" poksahti, väestö räjähti justiinsa... erona nykyhetkeen ehkä vain se, että jääkausi oli silloin tulossa tai niin se opettaja ainakin sanoi.

Nyt on hieman eri kaiku askelten;  pukkaa lämpöä, trombia ja kohta varmaan zombeja. Se mikä ei muutu on, että ongelmat tulevat "pian" (vaikka siirtyvätkin aina vähän eteenpäin) ja ratkaisu näihin ongelmiin löytyy kultin jäseniltä, joilla nykyään on verotusoikeus. Artikkelin huvittavana yksityiskohtana Riikka kertoo, että asuessaan vuoden Etelä-Ruotsissa, hän ei juurikaan liikkunut siellä, koska ei voinut matkustaa autolla. Jäi monet hienot paikat näkemättä varmasti, sillä auto, sillä kulkee kaikki. Jotkut muistanevat tuon vanhan mainoslauseen.

Uskon, että tuolla Ruotsissa suoritetulla kilvoitusharjoituksella Riikka kuitenkin nousi pari tasoa lähemmäs Gaiaa ja sai ehkä karismapisteitäkin alan piireissä. Huvittavintahan kultin jäsenissä on itselleni aina ollut se, että siihen ilmeisimpään ekotekoon, eli lisääntymättä jäämiseen, he eivät itse pysty. Hivenen kliseistä vihertelyä on, että asutaan Käpylän puutalossa tai vastaavassa - ja saarnataan muille miten elää. Itselläni ei esimerkiksi tässä elämässä riitä rahat asua puutalossa lähes keskellä Helsinkiä. No, kuten muillakin uskovaisilla, on Riikallakin selitys valmiina ja voitte lukea sen artikkelista.

Joka tapauksessa: suosittelen ilmastonlämpimästi kaikkia lukemaan tästä linkistä pdf:nä latautuvan tarinan.

Gaian siunausta teille kaikille ellei peräti Gaian terve!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Veronumero

Joko sinä olet tilannut omasi?

Veronumero on ensi kesän hitti.

Aikoinaan erilaisilla "uudelleenkoulutusleireillä" tatuoivat numeroita ihmisten käsivarsiin. Olivat mokomat muodin ja tehokkuuden edelläkävijöitä. Univormutkin oli suunnitellut joku paikallinen nokkamies, joka vieläkin tunnetaan paremman laadun tekijänä.

Avant-gardea oli se - vieläkin jaksaa kiehtoa ihmisiä.

Työssäkäyville musta haalari ja virkamiehille punainen. Muut värit kiellettävä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ensipuraisu

Ensipuraisu on hieno asia. Kirjoitin aiemmin ensipuraisustani parhaan ystäväni alkoholin kanssa. Tänään koin vaatimattomamman mutta pitkästä aikaa uuden puraisun, kun ajoin elämäni ensimmäistä kertaa niin sanottua pikku-dieseliä eli pienellä diesel-käyttöisellä moottorilla varustettua henkilöautoa. Niin omituista kuin se oikeastaan onkin, olen tähän asti ajanut vain isoilla dieselmoottoreilla sekä järkyttävällä määrällä erilaisia bensiinimoottoreita.

En ole autojen suhteen varsinaisesti ennakkoluuloinen kuin ehkä ainoastaan VAG-konsernin vehkeiden kanssa. Oletukseni oli, että jonkinmoiseen nuhapumppuunhan sitä kiivetään, kun kotteroon sisälle astuin. Heti ensimmäisillä metreillä auto kuitenkin vakuutti minut erinomaisuudestaan omassa luokassaan. Pikkukippo olikin sitkeä etenemään eikä ihan niin mopokaan kuin ehkä voisi kuvitella.

Maantieajo oli vähän heppoisaa, sillä lyhyt akseliväli ja korkeat mutta kapeat renkaat tekivät ajamisestä vikuroivaa ja levotonta. Oli ohjattava lähes tauotta ja auto pyrki menemään milloin mihinkin suuntaan. Kaupungissa moottori oli sen sijaan kuin kotonaan. Päivän aikana Kehäkolmosen sisällä ajetun noin sadan kilometrin lenkin polttoaineen keskikulutuksen jäädessä 4,6 litraan ei voi kuin ihmetellä nykyaikaisen tekniikan hienoja ominaisuuksia.

Kahta varmemmaksi sen sijaan käy se, että valtio ja oikeamieliset neuvokset virastoissaan ovat aidosti suuressa hädässä: lehmä ei lypsä enää entiseen malliin. Ja kuten tiedetään on valtion verotulot taattava.

Oletettavissa siis polttoaineen hinnannousua ja olliloiden virittelemiä uusia maksuja meille lypsylehmien omistajille. Ja kun aikanaan autoilu loppuu oikeamielisten vaatimuksesta, tulevat vastaavat maksut muille kulkuvälineille, sillä virkamiesarmeija ei kuole koskaan. Ainoastaan sen vaatimat elatusmaksut muuttuvat ja kustannukset nousevat. Virkakyösti saa omansa aina.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Oikeudenmukaista ja älykästä

Kun kuulen sanan oikeudenmukaisuus, poistan... autostani seisontajarrun ja painan kaasua.

Jonkinsortin neuvos, ja niitä riittää, on kai vääntänyt nettiin "sidosryhmiä" varten lukiotasoisen tilannekatsauksensa. Voisi hyvin kysyä mistä näitä neuvoksia tulee, tai paremminkin kuinka kalliiksi tämäkin neuvos(to)timo veronmaksajille käy.

Virkakyöstin parhaat palat on helppo kasata yhteen:

"Miksi selvitetään"

" Veropohja rapautumassa: polttoainetehokkuuden lisääntyminen, autoilun sähköistyminen, biopolttoaineet yms."

"Maksuilla on tarkoitus kattaa vähintään infrastruktuurin  ylläpitoon, ruuhkautumiseen, ilmansaasteisiin ja meluhaittoihin
liittyviä kustannuksia."

Siis Suomessako? Pelkästään Pietarissa lienee enemmän autoja kuin koko Suomessa. Ja veroja kerätään jo nyt liikenteestä miljardeja, ja taas miljardeja.

Annetaan kyöstin kertoa lisää:

"Motiivit ja pääkysymys"

"Taloudellisella ohjauksella halutaan vaikuttaa liikennesuoritteeseen eli tehostaa liikennejärjestelmää, vähentää ympäristöhaittoja ja parantaa turvallisuutta (ja taata valtion verotulot)"

Olennaisen virkakyösti on näköjään laittanut kavereita varten sulkuihin. Ehkä tarkoitus oli poistaa se ennen julkaisua. Huvittava yksityiskohta kuitenkin!

Kyseessä ei ole mikään ihan tyhmä jätkä, sillä

"Tieliikenteen verotuksen taso on poliittinen päätös kutenmyös verotulojen käyttö"

Loppupuolella neuvosmies kiteyttää:

"Päätelmiä"

"Kilometriveromallin yhteiskuntataloudelliset hyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin nykyverojärjestelmän"

"Valtiontalouden tulopuoli toteutuu paremmin, koska kmveron tuotto ei vaihtele, kuten autoveron tuotto"

Diggaan sanasta "yhteiskuntatalous". Soi paremmin kuin "riistoverotus".

Verotus - mitä kaikkea ihanaa sillä saakaan!

Jutta automaassa

Löysin netistä suosikkidemariani Juttaa guuglailemalla hassunhauskan vanhan powerpoint-pohjan, jonka perusteella Jutta on kai pitänyt puhetta jossain vuonna 2009. Teemana on "Verotuksen tulevaisuus".

Huippukohtia tässä:

"Millä hopealuodilla turvataan sekä työnteon kannustavuus että riittävät verotulot?"

No mikäli demareita on uskomista niin hirrrrmuisella veronkorotuksella tietenkin. Luoteja sosialistit ovat monesti käyttäneetkin maailmanhistoriassa.

Korkean veroasteen - sinänsä - ei ole todettu olevan haitallista taloudelliselle toimeliaisuudelle tai talouskasvulle".

Muuten vaan firmaa kaatuu ja töissäkäynti alkaa olla jo hölmöläisen hommaa, kun tekemättä saa kohta saman käteen.

"Luonnollisten henkilöiden pääomaveroa on varaa korottaa ilman kilpailukykyvaikutuksia"

No varmasti, jos oikein kovasti uskoo.

Suomessa omaisuuden verotus on olematonta muuhun Eurooppaan verrattuna (kiinteistö- ja perintöverotus) – Myös oikeudenmukaisempaa, koska varallisuuserot ovat paljon tuloeroja suuremmat"

Onkohan tämä sama Suomi jossa minä elän. 

Autoveronkorotuksen ei pitänyt Jutan mielestä vaikuttaa oikeastaan mihinkään muuhun kuin siihen ,että verorahaa tulisi lisää. Hivenen pieleenhän se meni sekin arvio. Kävikin tänään mielessä moniko Delta-Auton työntekijöistä äänesti näitä erilaisia demareita. Oletettavasti melkein jokainen. Saitte äänillenne nyt vastinetta kautta Suomenmaan.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Alkoholiverokapinallisen elämää,osa 11: Aine helvetin esikartanosta

Viikko on ollut rankka juomisen kannalta. Työmatkalla join joitain annoksia joka päivä. On selvää, että nukkuminen on silloin ihan mitä sattuu. Olen nukkunut tällä viikolla tdella huonosti. Eilen tuli kupitettua hieman enemmänkin, minkä seurauksena olen joutunut tärisemään koko lauantain ja kärsimään huonosta olosta joka jatkuu pari päivää. Vaikka nykyään olenkin kohtuukäyttäjä, joudun silti taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni juomishaluja. Ainahan se mielessä on - alkoholi.

Nykyään, ongelmista selvinneenä, pystyn sentään analysoimaan tilannetta. Erotan sen, ettei jokapäiväinen tissuttelu ja jokaviikkoinen kännääminen itseasiassa ole normaalia toimintaa ihmiselle. Ei se ole terveellistäkään, siihen menee rahaa ja aikaa ja lopputulos ei ole millään tapaa positiivinen. Pystyn nykyisellään lopettamaan juomisen jossain vaiheessa iltaa jättämällä vaikka täydenkin annoksen pöydälle. Nuo ovat hienoja tapoja ja huomioita, jotka osoittanevat, että suunta on oikea. Aidosti suunta on raittius, sillä sitä sen on pakko olla. Tämä on pitkä matka mutta onhan tässä aikaa. Kohtalotoverini varmaan tietävät sen hauskan fiiliksen kun kanuuna alkaa helpottaa ja ensimmäisen kerran käy mielessä "kyllähän tässä saattaisi yksi mennä...". Vakuutan, että silloin olet jo itsepetoksen tielle lähtenyt kovaa vauhtia. Minulla itselläni on juuri se fiilis tällä hetkellä, vaikka koko päivän olen kironnut,  että pitikö tässä näin käydä.

Neuvoni onkin: älä ota sitä ensimmäistä. Tai jos otat, mieti koko ajan miksi joisit lisää. Maistuuko se juoma enää miltään kuudennen annoksen kohdalla, entä onko tarvetta päihtyä lisää.

Krapulapäivänä tee ajatusharjoitus: keskity rauhallisesti ja mieti juomista. Ota juominen,  mielessäsi,  vaikkapa tennispallon kokoisena asiana käteesi ja laske se lattialle. Voit tehdä liikkeen aidosti. Kuvittele juominen siellä lattialla. Seiso itse siinä vieressä. No, miltä näyttää? Melko mitättömältä, eikö. Et sinä sitä tarvitse. Voit vaikkaa jättää sen "juomispallon" sinne lattialle pariksi päiväksi. Mieti jotain muuta sen sijaan, sillä varmasti moni muukin asia kiinnostaa. Ja veikkaanpa, että aika moni muu asia kiinnostaa paljon enemmänkin. Keskity niihin, lue joku uusi juttu sinua kiinnostavasta aiheesta. Katso video netistä. Älä soita sille kaverille, jonka kanssa käyt kippaamassa.

Hanki muita kavereita, semmoisia joilla on muutakin miettimistä kuin seuraava baarikierros.  Mene töihin, pese auto, tee mitä tahansa muuta mutta pidä ajatus mahdollisuuksien mukaan irti alkolista. Piristyt jo muutamassa päivässä koska saat kunnolla nukuttua. Ei tästä ehkä apua ole jos tilanne on paha eikä kunnon "ammattilaiset" mitään nettiä selaile muutenkaan mutta meille työssäkäyville pienikin tönäisy oikeaan suuntaan saattaa auttaa paljonkin. Niin ja kaada ne kotonasi olevat viinat viemäristä alas. Kierrä kaupan alkoholihyllyt mahdollisuuksien mukaan kaukaa tai niiden kohdalla käännä katseesi pois siitä suosikkijuomastasi. Pikkuasioilla on monesti iso vaikutusvalta näissä hommissa.

Olen jo aiemminkin pohdiskellut syitä siihen, miksi juuri alkoholista tuli minulle vitsaus numero yksi. Syyt ovat varmasti sekä geneettiset että psykologiset: keitto nyt vain maistuu ja se osui nuorena jotenkin niin hyvää saumaan yleisen ahdistuksen keskelle oloa helpottamaan. Paras kaverini alkoholi, ehdottomasti. Ja samalla se ikävin kaveri. Kaikki ne sadat päivät, jotka olen krapulassa maannut ja tärissyt ja kironnut tuota helvetin ainetta, jonka käyttöä en ainakaan aiemmin pystynyt hallitsemaan. Vaihtaisin ne heti pois selviin päiviin jos pystyisin. Harmittaa ja inhottaa, etten ole pitänyt itsestäni parempaa huolta nuorempana. Olin kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti hölmö, näköalaton päihderiippuvainen.

Eihän kukaan pakota juomaan tietenkään. Kaiken kaadan itse kurkusta alas omin käsin. Vitsinä alkanut ja Jutan innoittama alkoholiverokapinani on osoittautunut pieneksi menestykseksi, sillä en ole koko vuonna vieläkään ostanut vähittäismyynnistä kuin pari hassua keskaripulloa. Aiemmin tuli tissuteltua harva se ilta ja kierreltyä kaupan oluthyllyjä. Painokin on pudonnut tänä vuonna viitisen kiloa kuin itsestäään.

Ehkä tämä viikko on kuitenkin jonkinlainen poikkeama vuositasolla. Niin ainakin haluaisin uskoa.  Onhan tässä mennyt viikkoja täysin tipatta kesälläkin. Kesä jos mikä on itselleni vaikeaa aikaa, koska kaikenlaisia tilanteita, joissa juomaa on tarjolla, on harva se viikko. Tiedän itsestäni sen, että rutiinit ovat minulle hyväksi. Talviaikaan elämä on tasaisempaa ja houkutuksia juomiseen on vähemmän. Nykyään pystyn kieltäytymään tarjotuista juomista mutta aivan joka kerta ei yksinkertaisesti viitsi sanoa ei.

En silti ole kieltämässä alkoholia, sillä kiellot eivät auta kun on Iso Jano. Jano joka ei vedellä lähde. Päinvastoin: jos minä saisin päättää olisi Suomessa alkoholia myynnissä joka nurkalla kellon ympäri, kuten monissa muissakin paikoissa. Aikanaan se varmasti johtaisi koko aineen arkipäiväistymiseen ja siitä katoaisi kaikki vähäkin hohto. Ehkä joku tulevaisuuden nuori välttyisi näiltä mietteiltä ja krapulapäiviltä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

perjantai 20. syyskuuta 2013

Hyvä palkka

Viikon työt ovat ohi, on aika siirtyä vapaalle. Jotenkin onnistuin nettiä selatessani eksymään jollekin "naisten valituspalstalle", jossa pohdittiin hyvää palkkaa.

Sieltäpä tarttui näkökenttään kommentti, jota kirjoitettaessa ainakin tuntipalkka on ollut varmasti kohdallaan.

Image

On tämä, jumalauta, hullu maa. Kuvan tytsy valittaa, vaikka moni tekee Suomessa kuukauden töitä saadakseen saman näppiin, mikä nopealla arviolla vastannee noin 1600 euron kuukausituloja.

Mutta kuten yleisesti tiedossa on, niin valtiohan sen kaiken maksaa. Ei siis mitään hätää. Rahaa on. Taikaseinästä saa tarvittaessa lisää.

torstai 19. syyskuuta 2013

Postikortti Sinulle, Vihreä

No terveisiä täältä maailmalta!

Uskotko muuten, että on mukava ottaa päivällä lasi kylmää limpparia aurinkoisella terassilla. Join minä yhden oluenkin, mutta älä kerro kellekään.

Image

Kun vähän päätään kääntää niin näkyy kaikenlaisia luonnonihmeitä, Gaia on tehnyt taikojaan, eikö?

Klikkaamalla saat suurennettua kuvaa, jos sitä mietit.

2013-09-16_15-31-24_421

Autothan täällä maailmalla nopeita ja upeita, eikä niitä veroteta niin kuin meillä koti-Suomessa. Et taida kyllä  tietää miltä Ferrari Californian V12-moottori kuulosta, kun 460  hevosta hirnuu konehuoneessa?

2013-09-17_14-08-11_234

Auto tarjoaa melkoiset kyydit, mutta mitäpä sinä siitä tietäisit. Mietit siellä kuitenkin niitä hiilijalkojasi ja vaihdat fillariisi ketjut juuri nyt, myönnä pois.

Maistelin muuten lentokoneessa saksalaisia panimotuotteita auringonlaskua katsellessa. Kaikkea se saksalainen keksii, liekö keksinyt auringonkin.  Eihän tämä nyt ihan kävelymatkan rentoutta vastaa, mutta kyllä sen kestää, kun tästä palkkaa saa.

2013-09-18_19-31-06_160

Nähdään taas Suomessa uusien kieltojen ja rajoitusten merkeissä!

terveisin ystäväsi Tikka

maanantai 16. syyskuuta 2013

100 lasissa: Apteekin kautta

Sadannen blogitekstin kunniaksi totean, että en ole varsinainen naistenmies. Mielessä liikkuu useimmiten ihan muut asiat. Sokea en onneksi ole ja huomaan kyllä silloin tällöin monenlaisia luonnonihmeitä ja onpa pääkin kääntynyt joskus kävellessä ja totta puhuakseni vielä useammin autoillessa. Gaia panee parastaan laittamalla kauniita naisia kaduille ja "ne todella kääntää mun pään", olin naistenmies tai en.

Tänään kuitenkin kävi harvinaisempi tapaus ja ei näitä usein tapahdu. Kävin apteekista hakemassa lääkkeitä ja asiakaspalvelijana ollut nuori nainen oli kertakaikkiaan niin kaunis ja lumoava, että hämmennykseni siinä tilanteessa lienee näkynyt metrien päähän. Olin aamulla hieman ajatuksissani maisteltuani eilen muutamia panimotuotteita, joten havainnointikyvyssä oli lievää heikkoutta.

Varmaan muillekin miehille ja miksei naisillekin on joskus käynyt niin, että joku uusi ihminen kirjaimellisesti sekoittaa sanat ja saa ihmisen toimimaan vähän hassusti. Ehdin jo luoda nopean ensisilmäyksen siinä apteekin penkkiin istuessani mutta kun sitten katsoin toisen kerran niin ohhoh. Siinähän meinasi horjahtaa. Äänikin oli niin miellyttävä, kaunis hymy siihen vielä mukaan, hiukset siisti laiteltu, yleisolemus oikein naisellinen, suorastaan klassisella tavalla kaunotar punaruskeatukkainen, kuin vanhoista elokuvista. Puuttui kaikki hipeille ominaiset jutut eli lävistykset, näkyvät tatuoinnit, söherö tukka ja huono ryhti yhdistettynä kierrätyskeskuksen tai luomukaupan rytkyihin hamppukasseineen, mikä vielä kruunataan yleisvetelällä EVVK-mä-äänestän-vihreitäniinku -asenteella. Apteekin daami oli Jotain Aivan Muuta.

Yritin siinä hieman pelata aikaa sillä välin kun lääkkeet tipahtelevat siitä putkilosta, jonka toimintaperiaatetta olen usein miettinyt. Ja kun kuulin kysymyksen "ovatko nämä lääkkeet sinulle tuttuja", sanoin tietenkin hyvin rauhallisesti, että "no eipä ne kyllä oikein ole". Silkka valhehan se oli, koska tunnen nuo pillerit kyllä. Kaunotar siinä sitten piti minulle pienen luennon lääkkeistä ja katsoi ehkä hieman liian pitkään suoraan silmiin oletettavasti tajuten mitä peliä pelasin.

Keksin siinä vielä jonkin hölmön lisäkysymyksen tyyliin "kannattaako resepti ottaa ulkomaille mukaan" ja "mitähän sivuvaikutuksia näillä ehkä on", kuin jokin hölmö teinipoika ihastustaan jututtamassa. Melkein jo nauratti itseänikin mutta elämä on peliä ja kai asiakas saa tyhmiä kysellä. Joskus näitä mykistäviä naiskaunottaria sattuu myös tämmöisen tavallisen siivekkään kohdalle. Vastaava aiempi tapaus on niin kaukaa historiasta, että pitää ihan muistella koska se oli.

En liene vielä täysin tunteeton minäkään. Tarkkailin tämän kaunottaren käsiä ja vasemmassa nimettömässä oli sormus. Täytyy sanoa, että joku jannu on todella onnensa ansainnut ja minä olen aidosti kateellinen nyt. Suomalaista naiskauneutta vailla vertaa oli hän.

Myönnän, että hetken jo kuvittelen meidät ajamassa punaisella Alfa Romeo 159:n avomallilla Toscanan kumpuilevissa maisemissa; minä ajaisin voimakkaan 3.2-litraisen V6-bensiinimoottorin murinaa ihaillen sen tuottaessa 265 hevosvoimaa 6200 kierroksen kohdalla - sillä hetkellä autoa kauniimpaa olisi vain hän ja auringonlasku viinitilan taakse kesäisessä illassa.... Totuus on kuitenkin, että veivaan oman riistoverotetun purkkini käyntiin ja kuuntelen suomalaista roudan ja nastojen raiskaamaa maantietä, kun liian vanhat ja liian matalaprofiiliset renkaat vonkuvat sitä vasten ja diiselmoottori kiertää huipussaan noin 3000 kierrosta, ja varsinainen ajamisen ilo jää autolehtien mainoksiin.

On aika lähteä katsomaan naiskauneutta ulkomaille. Toivon mukaan tarjoutuu mahdollisuus ajaa paikallisia teitä joitakin kilometrejä.

2013-09-15_19-12-34_851

Suunta on nyt  auringonlaskuun ja autolla kohti lentokenttää, ilman oikeudenmukaisia gps-paikantimia moottori jylisten.

Lentokone tuottanee hipeille muutaman kilon hiiltä nieltäväksi taas kerran, mutta nyt olen niin hyvällä tuulella, että toivon hippienkin selviävän tästä aiheuttamastani hiilimäärästä.  Ja hipit ja muut muhametit, älkää säkittäkö naisianne, älkääkä hamstratko naisia meiltä muilta. Antakaa kauneuden näkyä ja loistaa, se tekee maailmasta paremman paikan.

Kunhan lennän takaisin loppuviikosta niin katsotaan missä tilassa Suomi on ja "mitäs tänään kiellettäisiin", vai mikä se mainossanonta oli.

2013-09-15_19-12-19_898

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kuntaoksalle, eli En ole katkera mutta kuitenkin

Minullehan Suomi ja ajoittain koko maailma, lähinnä siis ihmisten toimet, on jo vuosia näyttäytynyt eräänlaisena sirkuksena. Maailmankuvani, ihmiskäsitykseni tai elämänkatsomukseni on melko karu tai inhorealistinen, monet ovat niin sanoneet. Minusta se on vain aito ja todellinen, omani. Vahvasta demariympäristöstä olen tasapäistävän ja ankean koululaitoksen kautta läpi vaikeuksien räpiköinyt todenmukaiseen ja aitoon maailmaan ihan omin siivin. Ei uskoisi miten vahva olikaan koululaitoksen ja kasvuympäristön sosiaalidemokraattinen hapatus. YLEnanto lähetti tv:stä Kössi Kengurua (Kössi on kingi) ja Nukkumattia ja Suomi oli maailman paras maa. Muualla oli kaikki päin persettä, jos vähän kärjistetään.  Minäpoika uskoin kaiken kuin vain lapsi uskoa voi. Valehtelivat, perkeleet, ja opettajat pahimpina.

Maailma on vähän kuin klovnien esitys, jossa esiintyjät vaihtelevat ja välillä joku heittää kakun naamaan. Nauraa sitten tekonaurua hassu nenä päässään peruukki heiluen. Jos et naura mukana olet tosikko etkä ymmärrä omaa parastasi, sillä parempaa viihdettä ei voi olla; kaikkihan sen nyt tietävät. Naura, tai et kuulu meihin. Mitään erityisen järkevää sirkuksessa tapahtuu enää harvoin eivätkä esiintyjät aina edes pyri siihen, koska ei tarvitse. Kulisseissa tietenkin touhu on vakavaa ja sillä on tavoitteitakin. Jos joku kysyy niin tärkeää tämä on, tärkeää. Työtä tehdään yhteisen hyvän vuoksi. Pelletkin kokevat tekevänsä tärkeää työtä tässä sirkuksessa, vaikka esityksen jälkeen, kun pakolliset liturgiat on lausuttu, avautuu viinaputeli ja punainen nenä lentää seinään.

Kuten jo aiemmin ehdottelin, kaipailen sellaista tosi-tv -sarjaa, jossa seurattaisiin virkamiesten, vaikka nyt sitten kuntaoksalla vuosikymmenestä toiseen keikkuvien virkakyöstien elämää. No onhan niitä erilaisia Poliisit, Tullit, mitä lie palomiehiä mutta ketä ne nyt kiinnostavat. Minä haluan nähdä virastokyöstien ahkerointia ja ideointia siitä miten "kosketukseen rinnastettava tapa" syntyy kyöstin mielessä pitkällä lounaalla. Menikö munkki jälkiruuaksi ja mikä oli virkakyöstin ilme, oliko munkki omenahillolla vai mansikalla. Haluan nähdä yksityiskohtia, kun suunnitellaan ja tullaan siihen tulokseen, ettei munasillaan voi mennä mökkirannasta uimaan, koska joku voi loukkaantua. Ja kuten tiedetään, ei tämä aika suosi loukkaantumista.

Koko touhussahan ei ole mitään järkeä, mutta ei sitä ääneen sovi mennä sanomaan.  Jos siellä nyt jokunen hammaslääkäri tekee oikeata työtä niin sitä kohden löytynee useita, joilla puuhastelu on teatteria ja sirkusta. Täytyy tunnustaa, että olen minäkin ollut julkisella puolella hommissa, tosin teininä. Olen ollut monessa mökkirannassakin.

Olin nimittäin kuukauden tai pari Tielaitoksella, vai mikä ihme se oli silloin nimeltään, yhden kesän. Toisen kesän olin erään pienen kunnan maanmittausosastolla tekemässä jotain, en oikein muista enää mitä. Palkan siitä sai ja ostin sillä useamman kymppikassin bisseä, koska se oli aikaa ennen mäyräkoiria ja monipakkauksia. Lahden Erikoista sai vihreällä etiketillä vielä silloin, mikäli nyt en väärin muista. Sittemminhän siitä tuli Sinistä. Ai että minä kaipaan sitä olutta ajoittain. Se etiketti oli aidosti taidetta, kuka lieneekään suunnittelija ollut.

Kymppikassi oli aikamoinen kannettava ja jos joku osti kaljakorin, sitä piti mennä ihmettelemään erikseen. Nyt samaiset 24 annosta kulkee kätevästi joka toisen teinin kainalossa kohti puistoa.

Maanmittaustoimistosta on jäänyt mieleen se, että ajelimme erään Päämittarin, sanottakoon häntä vaikka Arvoksi,  Saab Ysisatasella ympäri metsiä ja saloja mittailemassa ihmisten saunoja ja niiden seiniä. Mittasimme myös rakennusten etäisyyksiä rannasta. Arvohan oli jo vähän vanhempi mies silloin ja luultavasti ollut ikänsä kunnan hommissa. Varmaan sieltä saanut rahaa Saabin ostoon. Ysisatanen oli oman aikansa parempi auto  eikä se huono varsinaisesti ollutkaan. Kakslitrainen bensakone siinä maailmanajassa oli luksusta. Suurin osa kuntalaisista työnteli japanilaisilla ykskolmosilla ja samat autot ovat ajossa suurelta osin yhä. Ei tästä monta viikkoa ole kun näin vuoden 1982 Mazdan etenevän moottoritiellä. Ilmastointia Arvon autossa ei muistaakseni ollut tai ainakaan sitä ei saanut käyttää. Oli kuuma kesä ja jostain syystä Arvo ei antanut avata ikkunoita, pelkäsi kai vilustuvansa. Tupakki paloi tietty Saabissakin lähes tauotta.

No siinä sitä ajeltiin viikkokausia. Tuli metsätiet ja ihmisten mökkipihat tutuiksi. Koko jutun juonihan oli tietenkin siinä, että joka kilometristä Arvo nosti kilometrikorvaukset. Ajoimme parhaina päivinä useamman sata kilsaa. Kunta on yhä aika iso pinta-alaltaan. Hommiin mentiin seitsemäksi. Ensin juotiin puoltoista tuntia kahvia taukohuoneessa ja luettiin lehdet. Sitten ajeltiin kylällä pari kiekkoa ja lähdettiin mittailemaan. Ruokatunti oli pitkä eikä tullut kiire syödä. Kahden maissa mentiin takaisin toimistolle ja polteltiin tupakkia taukohuoneessa. Ei onnistu sekään enää. Kolmelta sitten kohti kotia. Erikoisesti on jäänyt mieleen ne tuntilaput, joita piti täyttää joka päivän päätteeksi. En tiedä kuka luki ne mutta varmaan jotain Ylikyöstiä kulmahuoneessa ne kiinnostivat. Merkattiin kellonajat tunnin tarkkuudella mitä milloinkin tehtiin:

klo 7-8: mittaamassa Tontunmäellä

klo 8-9 mittailemassa Tikkalanojan rannassa, 

ja sitä rataa. Tehtiinköhän siinä työtä jolla on tarkoitus... Tärkeää se varmasti oli siinä mielessä, että ihmiset saivat virkakyösteiltä luvat mökkeihinsä. Rakennuksesta rantaa piti olla tietty metrimäärä matkaa ja aika tarkkaan se Arvon kanssa katsottiin; ei sentin päälle mutta aika lähelle kuitenkin.  Voitte arvata kummassa päässä mittanauhaa minä olin. Taisi olla kertoja, jolloin Arvo avasi Saabista ikkunan ja piti mittanauhaa käsissään istuessaan autonpenkillä: minäpoika kävelin kohti rantaa.

Siinä se kesä meni leppoisasti teinipojalla. Perjantaina iltaisin kiusattiin tyttöjä ja tuhottiin kymppikasseja paikallisella uimarannalla. Aikuisuus oli alkamassa, tyttösten uimapukuja tiirailtiin kiinnostuneina, kovimmat pojat jo vähän tiesivät niistä jutuista enemmänkin. Nuorena oli monella tapaa helpompaa mutta vähemmälle olisi tuo kupittaminen saanut jäädä jo silloin.

Joka tapauksessa oli se erikoista hommaa molemmissa kunnan virastoissa. Vähän niistä on mitään muistikuvia jäänyt lopulta. Enimmäkseen kahviteltiin ja ajeltiin autoilla tekemään tuntikausia hommia, jotka aidosti olisi saanut tehtyä vartissa. Ei vain sopinut olla liian tehokas, ettei tule enempää tekemistä samalle päivälle. Tielaitoksella toiminta oli samantapaista, joskus pidettiin mittatikkua tienreunassa pystyssä ja katsottiin, että tie menee suunnilleen tasaisena tietyllä matkalla. Ihan hyviä hommia ne olivat teinille.

Arvo lienee ollut eläkkeellä jo iät ja ajat ja Saab varmaankin.... siellä se kiertää yhä, veikkaan. Arvonalennusta ei enää ole. Mutta Arvolle tuo swedujen kärry lienee tehnyt vuosien aikana aikamoisen tilin. Minullekin kelpaisi 10-15 vuoden irtisanomissuojakierre veronmaksajien piikkiin, sitä minä oikeastaan tässä yritin sanoa.

Eläin on yes sir

Moni suomalainen blogisti on viisas kuin pöllö.
"Samoin rangaistavaa on sellaisten lausumien esittäminen, joissa ihmisiä verrataan eläimiin"

"Kiellettyjen lausuntojen levittäminen voi tapahtua esimerkiksi julkaisemalla ne internetissä."

Tein juuri jotain kiellettyä. Heti aamusta.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Konsensus on kaunis sana

Olen aina ihmetellyt mitä tämän ekomiehen blogi tekee muuten niin laadukkaassa Vapaita poimintoja -listauksessa....

No kuitenkin, viher-utopiat etenevät huimaa vauhtia. Kalliiksi se tulee mutta onhan meillä varaa.

Läpi tuulen ja kinosten, polkien kohti parempaa huomista. Kuntavaaleissa ääni Helsingissä menee jokatapauksessa vihreille, raapaisetpa

lippuun minkä numeron tahansa.

baava

tiistai 10. syyskuuta 2013

Länsimainen tyyli

Mielenkiintoinen koe siitä, miten ainakaan maantieteellä ei ihan hirveästi voi selittää sitä, miksi jokin porukka menestyy ja toisen menestys jää, nätisti sanoen, vähän heikommaksi:

Otetaan kaikki saksalaiset ja pannaan niille aita väliin.  Toinen puoli saa aikaan Trabantin ja toinen Mercedes-Benzin.

Tämä koe lienee jo tehty, tai jotain tuttua siinä on, jos pieni karrikointi sallitaan.

Niall Fergusonin mielenkiintoinen parikymmentäminuuttinen luento länsimaisen elämäntavan vauraudesta ja ylivoimasta muihin nähden.  Ei suositella Vihreille eikä vasureille, sillä te ette pidä tästä, mutta muille kyllä. Vaihdantaa, kilpailua ja kaupankäyntiä, ideoiden vaihtamista ja uuden etsimistä -  myös entisen tilalle, vaikka se tuntuukin joskus hieman turhalta. Ja tietenkin se, että  mitä ikinä tehdääkin niin tehdään se kunnolla ja opitaan virheistä. Oikeus omistaa, ehkä se tärkein kaikista.  Länsimaat rulettaa. Vapaus on parhautta.

Ja huvittavinta minusta on ollut jo vuosia, että tämä kaikki täytyy nähtävästi tuhota meidän länsimaisten toimesta.

Mutta eipä anneta periksi ihan vielä, eihän.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Demarien taisto

Tavallaan aika mielenkiintoinen näkökulma demariuteen Tampereelta.

Ei pidä sinun riveistä karkaaman, sanoo toveri. 

Aamulehti uutisoi:

Tampereen kaupunginvaltuuston sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on tehnyt ryhmäpäätöksen Rantaväylän tunnelista.

Päätös velvoittaa jokaisen demarivaltuutetun äänestämään 16. syyskuuta kaupunginvaltuuston kokouksessa tunnelia vastaan.

Mikäli valtuutettu äänestää tunnelin puolesta, hänet erotetaan valtuustoryhmästä loppukaudeksi.

Tätä perustellaan sillä, että ei tunnelille -kanta oli SDP:n keskeinen kunnallisvaalipoliittinen teema syksyllä 2012, eikä ryhmä hyväksy vaalilupauksen rikkomista.

– Kyse on SDP:n uskottavuudesta Tampereella, ryhmän tiedotteessa korostetaan.

Tunnelihan sujuvoittaa liikennettä, sellainen ei käy päinsä punaisissa piireissä.

Hiiletön lanssi

Vihreässä aatteessa on tulevaisuus, ainakin jos heiltä itseltään kysytään. Ja siinä porukassa, jos jossain, on fillarointi suosittu laji. Mitä enemmän poljet, sitä paremmaksi ihmiseksi eheydyt. Polje siis lujaa ja paljon, jos haluat kuulua oikeamielisten joukkoon.

Viikon aluksi luomme katseen tulevaan. Ei nyt välitetä siitä, että menneeseenhän tuo jalompien yksilöiden aate meitä vie, vaan katsotaan miten sairaskuljetukset tulevaisuudessa hoidetaan: hiilineutraalisti ja maailmaa pelastaen.

[caption id="attachment_2585" align="aligncenter" width="260"]bike_ambulance
Fillarilla kuljetus on nopeampaa ja turvallisempaa ja ennenkaikkea hiilivapaata.[/caption]

Bicycle-Ambulance 2



Ennen oli kaikki paremmin. Nämä hipit ovat luultavasti ranskalaisia, niin on kavereilla komeat viikset, että kateeksi käy. Ei hiilijalanjälkeä näkyvissä.


[caption id="attachment_2586" align="aligncenter" width="480"]bicycle_ambulance
Kypärästä päätellen tässä on brittiläinen viherpiipertäjä matkalla sairastuvalle.[/caption]

 

 

 

 

 

 

[caption id="attachment_2588" align="aligncenter" width="480"]ambulance Afrikassa homma toimii.
Yksi tekee töitä ja muut katsovat. Tämä on meille tuttua puuhaa "kaupungin hommista."
Kuvassa ei ole yhtään hiiltä. Vai näetkö muka hiiltä, mitä?[/caption]

[caption id="attachment_2583" align="aligncenter" width="480"]niki-ambulance
Innokkaimmat varmaan jo miettivät, kuinka saan oman fillarilanssini kasaan. Ota tästä mallia. Huomaa, ettei tämä ole todellakaan ainoa tapa valmistaa kulkinetta vaan voit halutessasi käyttää erilaisia menetelmiä, materiaaleja ja työtapoja.[/caption]

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikon viimeinen kyttäys

Sen sijaan, että valtio ja virkamiesarmeijat ottaisivat järjen käyttöön ja alentaisivat Suomessa alkoholin verotusta, he tekevät sen suomi-tyyliin ilmeisimmän peliliikkeen niin sanotun viinarallin hillitsemiseksi. Ai mikäkö se sellainen siirto on?

Se on lisää virkamiehiä, lisää kustannuksia, lisää kyttäystä ja valvontaa.

EU:ssa, vuonna 2013: viinakyttien ammattikunta. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että Jutta tiesi jo viime maaliskuussa, ettei viinantuonti lisäänny.

Onnea Suomi! 

En malta odottaa mitä ensi viikon uutisvirta tarjoakaan ihmeteltäväksi. Sitä odotellessa alan varata matkaa Tallinnaan ihan vain Jutan kiusaksi.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Tosi-TV: Oikeudenmukaisuus mainittu

Kyttäysjärjestelmien ystävät aukonevat jo juhlajuomiaan, sillä taas jossain virastossa on ollut aikaa mietiskellä uusia autoilevia kansalaisia kiusaavia menetelmiä.

Tätäkö te todella haluatte? Onko suomalaisten erikoisominaisuus alistuminen maksajan rooliin mitä ikinä paskaa niskaan kaadetaankaan? Tyhmempää porukkaa saa jo hakea.

En minä usko tuon koskaan toteutuvan enkä myöskään sen jormaolliloiden gps-rahastusjärjestelmän, mutta mistäpä sitä koskaan tietää mitä tapahtuu, kun virkamiesten ja äänestäjien viisaat aivot tekevät yhteistyötä.

Ai niin, uutisessa mainitaan oikeudenmukaisuus. Jokaisen pienen suomalaisen sosiaalidemokraatin suosikkisana. Sosiaalidemokraatti ei tässä tarkoita samannimisen puolueen jäsentä.

Jostain tuli mieleeni, että nykyaikahan on tositeevee-aikakautta. Jos joku tuotantoyhtiö kaipaa ideaa kiinnostavalle formaatille, ehdotan sellaista vuoden mittaista, joka päivä lähetettävää sarjaa, jossa seurataan eri virastojen virkakyöstien "työtä" ja elämää.

Ihan aidosti, kanssaihmiset, minua kiinnostaa millaiset ihmiset näitä valvonta-asioita ja monia muita ihmeellisyyksiä keksivät. Millaista heidän elämänsä on, mitä he tekevät työajallaan tai vapaa-ajallaan. Mistä he tulevat, miksi he ovat sellaisia kuin ovat. Miltä he näyttävät, entä mitä he syövät. Miksi erilaisia neuvoksia on puoli Helsinkiä täynnä, missä he asuvat, millä autolla ajavat.

Kertokaa kaikki uudessa menestyssarjassanne, jota tässä ideoin. Miksi sossuneuvos-ylitarkastaja ann-lisamarie virgaströmmers-kyöstiäiset käyttävät todella usein kaksiosaisia sukunimiä, millainen maailmankuva heillä on, entä millainen ihmiskäsitys. Tai miksi niin moni virasto on kuin teinipojan uni - täynnä naisia.

Tuosta saa vapaasti lähteä rakentamaan uutta menestysformaattia. Työnimenä sarjalla Oikeudenmukaisuus mainittu.

Lupaan katsoa joka jakson.

perjantai 6. syyskuuta 2013

torstai 5. syyskuuta 2013

Käteisrajoitus

Mykistävää uutisointia, käteisen käytölle suunnitellaan rajoituksia. Aina jostain löytyy neuvos, hallitusneuvos tai jokin muu turhakeneuvos joka suunnittelee meille kaikkea hyvää ja ihanata, omaksi parhaaksemme. Missä todellisuudessa nuo ihmiset elävätkään?

Eikö tähänkin paras lääke olisi tasaveroprosentti 100 ihan jokaiselle. Ja rajoille piikkilanka-aidat.

Entäs kun menen taas kerran veropakolaisena Tallinnaan huollattamaan autoani? Täytyy ottaa luottokortti mukaan, koska satamassa voi olla rahakoira tutkailemassa, etten vie valtion rahoja pois maasta.

Kyllähän rahaa saa viedä niin paljon kuin haluaa, siitä pitää vaan ilmoittaa, ettei koira turhaan hauku kymppitonnia suurempia summia.

No minä ajattelin kyllä ihan satasia viedä vain, anteeksi Jutta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Virheä kyttä

Muistellaanpa hetki, miksi Virheys ei ole niin hieno asia kuin moni luulee.

Palatkaamme vuoteen 2011 ja Talouselämän uutiseen:

Vihreät saanevat satelliitit valvomaan autolla ajajia


 

Vihreät iloitsevat hallitusohjelman kirjauksesta, jossa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottaminen.

Vihreiden puoluejohtaja Ville Niinistö oli perjantaina iloinen liikennepolitiikan muutoksista. Niinistön mukaan vihreät saavuttivat hallitusneuvotteluissa kaikissa liikennepolitiikan tavoitteissaan "edistystä".

Vihreät lukevat voitokseen sen, että valtio saattaa ryhtyä valvomaan autoilijoita satelliittien avulla. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvia tienkäyttömaksuja.

Viime vaalikaudella autoilijoiden satelliittivalvonta sai jokseenkin täystyrmäyksen.

Satelliittivalvonta on teknisesti varsin helppo toteuttaa. Kun valvontalaitekannasta tulee vääjämättä suuri, kustannuksetkin pysyvät kohtuullisina.

Tietulleja, ruuhkatariffeja ja muita autoilun rajoitustoimia on varsin yksinkertaista lisätä ja muunnella, kun GPS-satelliittipaikannukseen perustuvat tallentimet määrätään autoihin.

Kun samalla viranomaisten valvontavaltuuksia lisätään, poliisikin kiittää pakollisista satelliittitranspondereista. Periaatteessa niistä saadaan automaattisia nopeusvalvojia eikä tienvarsien liikennekameroita tarvitse välttämättä lisätä.

Kuten nykyään asian näen, ei tässä ole kysymys enää edes rahastuksesta ja kiusanteosta.

Kysymys onkin, miksi oskaloita kiinnostaa tietää missä muut liikkuvat?

Joku oskala voisi vaikka vastata jos lukee tämän.

Tervettä ihmistä ei toisten meneminen ja tuleminen kiinnosta pätkääkään.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Päivän miete

Joskus kieltämättä tulee mieleeni ajatus, että millainen Suomi mahtaisi ollakaan, jos Stalin olisi aikanaan onnistunut tavoitteissaan. Vaihtoehtohistoriaa on hauska pohdiskella. Ruumiita olisi tullut, mutta tuli niitä joka tapauksessa liikaa. Joku voisi sanoa jopa että täysin turhaan, näin jälkeenpäin ajatellen.

Olisiko tilanne nyt huonompi vai peräti parempi.. tai niinköhän nykytilanne olisi vähemmän sosialistisempi jos Itä-Euroopan maiden tapaan Suomikin olisi 90-luvulla päässyt irti sossuilun kahleista. Tuskin sentään olisi.

Tai ehkä näin pessimistisenä maanantai-illan ajatuksena vain on vaikea käsittää onko täällä pakko ryssiä ihan kaikki asiat vuoron perään.

Enkä edes kysy mitä viherpiipertäjä tekee Eduskunnan ympäristö- ja liikennevaliokunnassa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tämä on ryöstö

Aina kun kuulen Jutan (tai kenen tahansa vastaavan vasurin) sanovan sanan "oikeudenmukaisuus", muistan mistä siinä on kyse. Annetaan suomalaisen autoverotuksen puhua omasta puolestaan. Esimerkkinä käy uusien Range Rovereiden hinnasto.

Untitled-1