maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tee ekoteko, jätä luomu ostamatta

Gaian terve! (kuten meillä Helsingissä on tapana sanoa)

Luomutuotanto kuormittaa ympäristöä enemmän kuin tavanomainen maataloustuotanto. Näin kertoo uutinen ja uusi tutkimus.

Kautta aikain Vihreiden uskonkappaleisiin kuulunut luomu saa saavillisen kylmää vettä (jonka hiilijalka on hyvitetty) niskaansa.
2013-03-28_16-05-21_542.

 
 
 
 
 


Kunnon uskovainen ei tästä tietenkään vapise vaan kantaa entistä uljaampana marttyyrina vihreää ekoviittaansa kohti jättiaaltoja ja rankkasateita. Sulien mannerjäätikoidenkin yli he soutavat puuveneellään niille viimeisille vuorenhuipuille, joille valtamerten raivoten noussut pinta on suojannut nuo onnettomat gai´istit kärsimään nälänhätää.

Matkalla vastaan tulee heinäsirkkaparvi, jonka wiisaat tiedemiehet loitsuavat tietokonemallintamilla laskelmillaan ja erivärisillä kaavioilla noin 2,13 kilometrin päähän tuosta onnettomasta joukosta. Maailmanloppu siirtyy taas.

Ei sillä, etteikö merenpinta tosiaan olisi muutamia millejä noussutkin viime vuosina. Ehkä muinaisten intiaanien sadetanssien vaste(aika) oli pitkä.

Luomu-asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista järjen valon puolelle pimeistä "aatteen voimista" siirtyneen dosentti Tammisolan mietteitä.

Luomueläinten hoitaminen homeopatialla lienee teholtaan sadetanssiin verrattavaa toimintaa.

Eikö ilmastonmuutosta voisi tanssia pois erityisellä muutoksenpysäytyshumpalla?

Gaian johdattamaa työviikkoa kaikille.

Kuva

pieni lisäys: minuakin alkaa nyt hirvittää: Kossu saattaa loppua!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 18. Kiihtynyt kulutus

Elämässä viime aikoina tapahtuneet melko isot muutokset ovat aiheuttaneet alkoholinkulutukseeni pienen nousun. Todettu sairaus on aiheuttanut ahdistusta, jonka kansanomaisempi nimi on kai vitutus. Olen lääkinnyt sitä wanhalla tutulla lääkkeellä eli alkoholilla. Helmikuussa oli joitain viikkoja, jolloin nautiskelin tuota lääkettä päivittäin. Annosmäärät pysyivät parissa kolmessa annoksessa, vaikka tietenkin viikonloppuisin oltiin jo selvästi juovuksissa iltana tai kahtena.

Verotus tappaa, suorasti ja epäsuorasti. Se vie monilta ihmisiltä toivon paremmasta ja tyrehdyttää halun tavoitella parempaa elämää; pyristellä eteenpäin omin avuin. Puhumme nyt siis riistoverotuksestä Finlandese. Vaikuttaahan se minuunkin. Pidän jossain määrin itseäni jo melko ulkopuolisena tarkkailijana täällä Suomessa; toisin sanoen en välitä enää vaan keskityn ihmettelemiseen ja yhden miehen asennesotaan. Asun täällä, maksan maksuni ja odotan, että tilanne kääntyisi parempaan. Eihän se näillä näkymin käänny, mikä on surullista seurattavaa. Aloittamani nelivuotissuunnitelma tähtää siihen, että sen päätyttyä olen yhä riippumattomampi päivätöistä ellen sitä ennen joudu/pääse osatyökyvyttömyyseläkeläiseksi.

Uusimmat kehysriihessä sorvatut kansanryöstötoimet aiheuttivat pariksi päiväksi kuohuntaa päässäni. No, vitutustahan sekin on, kun ihminen tulee vihaiseksi. Otin kuppia sen takia eilen. Minä en ole asioista päättäviä äänestänyt, enkä äänestä. Eikö olisi oikeudenmukaista, että Jutan ja Jyrkin äänestäjät kantaisivat sen vastuun yksinään. Mukana tietenkin muita puolueita äänestäneet suomilampaat. Suomen toivoton tilanne yhdistettynä faschismus Finlandaee -nimiseen aivo-oireeseen sairastuneisiin suomalaisiin ei, kuulkaapa kanssaihmiset, naurata enää.

Kuten monet ovat sanoneet, täytyy ihmisessä olla jotain aitoa lääketieteellistä vikaa, jos vielä aikuisiällä kannattaa vasemmistolaisuutta. Epäilenkin, että faschismus Finlandaee on levinnyt suomalaisiin tv-lähetysten ja juomaveden mukana. Niin käsittämättömäksi tämä touhu on mennyt.

Tätäkin kirjoittaessani nautiskelen kotimaisen, pienehkön panimon mallastuotteita. Panen kuitenkin hanan kiinni tämän yhden tuopin jälkeen, koska huomenna on maanantai ja on mentävä tienaamaan Jyrkille lisää rahaa jaettavaksi ympäri virkakuntaa. Huvittavaa, että poliisille usein nauretaan ja vitsaillaan sakkotulojen keräämisen olevan poliisin tärkeimpiä tehtäviä. Nyt on ilmennyt nimettömästä poliisi-lähteestä, että asia todella taitaa olla niin. Poliisilta vaaditaan "tulosta". Tiedämme jokainen kenen pussista se tulos kaivetaan. Mainitsin Sammon yskimisestä jo reilu vuosi sitten (Liikenneturvallisuus. 23.2.2013)  Eksyneen näköinen pääpollari selittää, että valvontamääräykset, eli tuotto-odotus, tulee poliitikoilta. Enpä varsinaisesti sitä epäile.

Turvallisuuden kanssa yksisilmäisillä tienvarsien rosvoilla ei ole mitään tekoa. Turvallisuus lähtee asenteista ja hyvistä välineistä. Asenteisiin vaikuttavat monet asiat mutta välineet valtio rosvosi sinulta ja minulta jo aikoja sitten. Ottakaamme esimerkiksi vuosituhannen alun japanilaisvalmisteinen maastoauto, jonka Suomi-hinta on tänäpäivänä helposti noin 15 000 euroa siinä missä sen yleiseurooppalainen myyntihinta on noin 5000 euroa. Tuonti ei kannata, koska veron osuus on näiden vehkeiden kohdalla aikalailla puolet Suomen myyntihinnasta + kulut päälle. Että terve!

Autokanta vanhenee vanhentumistaan ostovoiman laskiessa täällä Autoilun Albaniassa. Vasemmistolainen ei sitä ymmärrä, mutta maailma toimii edullisella energialla ja kumipyörillä. Jos ne eivät rullaa, alkaa meno hyytyä. Liikkumisen estäminen on väkivaltaa, joka johtaa siihen legendaariseen suomalaiseen lausahdukseen: työnteko ei kannata. Suomessa ollaan nyt lyömässä lisää kapuloita rattaisiin lisäämällä eri energiamuotojen verotusta. Kiitos siitä voitaneen suurelta osin laittaa Vihreiden Hörhöjen piikkiin, kuten eräässäkin blogissa mainitaan ,vaikkei tosin aivan noin suoraan vaan todetaan, että
Vihreät, RKP ja Kristillisdemokraatit suorittivat kansalaisvelvollisuutensa takaamalla päätöksille äänienemmistön eduskunnassa. Vihreiden ansioksi voinee laskea myös energia-, hiilidioksidi-, polttoneste- ja ajoneuvoverojen korotuksen yhteensä noin 400 miljoonalla eurolla.

(jätän linkin pois, ettei taas tule pahaa silmää jostain kahvihuoneen peränurkasta)

Ei tarvitse olla yliopistolla virkaköpinä ymmärtääkseen mistä tässä touhussa on kyse.

Muutamat onnettomat ovat ne syrjäseutujen asukkaat, jotka huomaavat olevansa aikanaan hankkimansa asunnon vankeja. Suomalaisten intoa velkakiikkuun ei voi kuin ihailla vuodesta toiseen. Eroon ei pääse, pois ei kannata lähteä, eikä kohta ole varaa ajella töihinkään muutamaa kilometriä pidemmälle. Tosiaan: nyt voi olla aika lähteä.

Lähteä etsimään syytä siihen, miksi rosvolauma kaappasi kokonaisen valtion ja kuppasi sen tyhjäksi.

Toivoa sopii, että syylliset joskus joutuvat aidosti vastuuseen teoistaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 17: Ihan hyvä juttu

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Valtiovirsi

Valtiovirsi

 

1.
Jo joutui uusi vero
ja lasku suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
verottaa Käteinen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö viraston,
se maksut uudeks luopi,
sen potkii elohon.

2.
Taas Kyöstit ilakoivat
on palkat nousussa.
Muut yksin katkeroivat
osa AA-kerhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Valtio,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas Kyöstit laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Jutan kansa
veroistaan kiittäisi!
Mun maksuni, sä liitä
myös verovirastoon
ja virkaherraa kiitä,
kun laupias hän on.

4.
Oi Valtiomme jalo
ja kallis paisteemme,
sä hyvinvoinnin valo,
ain asu luonamme.
Sun elatuksen liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista paheemme.

5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Holhouksen.
Suo uudet maksut mulle
ja kaste Kyöstinkin.
Kun maksumuistutuksen
vain köyhä saanut on,
keväisen kauhistuksen
se saa kuin onneton.

6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti velkojas,
tarpeemme meille anna
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös köyhän uskossaan,
ain armos sille paistaa,
niin s´on maksuhalukas.

Kuva

Kylymä talavi ilima

Huomasin jostain, että taas pitäisi sammutella valoja. On siis Earth Hour´in aika. Viime vuonna naputtelin siitä kaiken tarvittavan. Viha länsimaista elämäntapaa kohtaan on levinnyt länsimaiden ulkopuolelta tänne elämänpiirimme sisälle. Kiittää siitä voi osaa meistä "länkkäreistä", kuten maailmantuskaa soveltavan pakolaismaantieteen laitoksella ja/tai kehitysmaiden aurinkorannoilla rastat suhisten potevat tiedostavat nuoret sanovat.

Kokeilkaa, hipit, seuraavaksi Lääkkeetöntä Vuotta. Truely Natural Year. Kuolette nopeammin pilaamasta ilmaa. Eikös se ole hyvä asia?

Otsikko sai innoituksensa työhöni liittyneestä kurssista, jossa olin kuuntelemassa alan uusimpia standardeja (eli myös lainsäädäntöviidakkoa a la Virkaköpi). Parin päivän aikana ehti käydä useampi kyösti kertoilemassa lisääntyvästä sääntelystä ja pykälistä. Pariin otteeseen mainittiin tietenkin "turvallisuuden takia" -käsite. Kurssin teema on omalla tavallaan osa juuri samaa länsimaista elämäntapaa, jota nyt pitäisi vastustaa sammuttelemalla Pahan Silmiä, eli valoja. Pimeässä kaikki ovat kai enemmän tasa-arvoisia, ajattelee vasuri.

Ei siinä mitään, osa käsittelyssä olleista pykälistä perustuu ihan yleiseen järkeen, ammattimiesten vuosikymmenten aikana tekemiin havaintoihin ja on aidosti turvallisuuttakin parantavia sekä suomalaistenkin elämänlaatua (valitettavasti, joidenkin mielestä) mahdollistavia juttuja. Oma vaatimaton veikkaukseni on, että samat toimintatavat olisivat suurilta osin käytössä ilman pykäläviidakkoakin. Toisaalta nuo "pykäläviidakon köpit" elävät sääntelystä. On käsittämättömän haastavaa yrittää käsittää köpien määrää tässäkin asiassa, siis pelkästään Suomessa.

Sitä nykyihminen elää tiedostamattaan uskomattoman monen standardin keskellä, vaikkei sitäkään tarvitse sen kummemmin ajatella.

Erilaisesta alaan liittyvästä sääntelystä ja valvonnasta saanee suoraan tilinauhansa monen monta kyöstiä ympäri Suomen. Kävi siinä jo itselläni mielessä, olisiko minun mahdollista siirtyä sääntelypuolelle. Ja toki se mahdollista onkin mutta vaatisi ns. eforttia ja ennen kaikkea asennemuutosta. Koulun penkki ei suoranaisesti houkuttele enää. Toisaalta taas...

"Kylymä talavi ilima" alkaa väistyä kesän tieltä. Ja hyvä niin. Tervetuloa kevät.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tikka mainostaa: Verot jäävät Viroon

Ajattelin hieman säästää. On tullut vedettyä luottokortille muutamia juttuja. Keksin nerokkaan säästösuunnitelman. Jatkan kulutusta entiseen tahtiin mutta ryöstän naapurin Sepolta kympin joka päivä. No, kyllä minä vähän leikkaankin. Nimittäin jätän loppuvuonna 8 tuoppia juomatta. Naapurin Seppo ei ehkä diggaa ajatustani mutta eipä häneltä kysyltä. Sepollakin on velkaa mutta ainahan on maksettava eikös juu.

Lisäksi siirrän kiihtyvään tahtiin kulutustani, ajankäyttöäni ja hankintojani Viroon. Verot jäävät sinne. On siellä nyttenkin tullut rampattua suunnilleen joka toinen kuukausi. Pääsiäisenä taas matka edessä: autonhuoltoa, rengashankintoja, naiskauneuden ihailua, ruokaa, juomaa. Ja kyllä: saatan minä sieltä muutaman putelin tuoda viinaakin. Ja tupakkia. Mutta nämä kaksi ovat vain tavan vuoksi listalla; Juttaa kiusatakseni.

Erilaisten demarien värittämän, surkuhupaisan hallituksen tunarointi meni kehysriihessä pitkälti kuten kaavailinkin. Mistään ei säästetty mitään ja YLEnanto suitsuitti veronkorotuksia (eli ryöstämistä) säästönä suureen ääneen tv:ssäkin. Aika pitkälle soussalismissa alamme tosiaan olla. Kuten tiedämme, on kaikki raha valtion rahaa ja aikuisten oikeesti ihmisillä ei ole oikeutta yhtään mihinkään. Kaiken, siis kaiken, myöntää valtio Rakkaudessaan.

Työntekohan täällä ei ole kannattanut enää vuosiin. Suurin osa suomalaisista puskenee töissä käytännössä muutaman satasen takia per kuukausi. Eri lähteistä on voinut vuosien mittaan päätellä, että elämäntapatyötön pääsee noin reilun 1000 euron kuukausiansioille nettona. Lisäksi jos esimerkiksi silmälasit, sähköt, vakuutukset ja muut maksetaan vuoden mittaan, alkaa kuukausiansio helposti lähennellä jo puoltatoista tonnia, mikä vaatii noin parin tonnin bruttotulot tavalliselta tallaajalta.

Petyin siihen, ettei alvikantoja korotettu. Olisin nauttinut ihmisten itse itselleen äänestämästä lisäkurjuudesta. Tiedämme historiasta ja yleisestä elämänkokemuksesta, että tehokkain vaalikarjan orjuuttaminen on kurjuuden, ei vaurauden jakaminen. Kun sen sisäistää, ymmärtää paljon Suomesta.

Veikkaukseni autoilijoiden lisäriistosta osui oikeaan, tietenkin. Samoin energiaverotukseen kaavaillaan korotuksia. Kansa on saatava, s**tana, kunnolla polvilleen siihen montun reunalle ennenkuin Nagant pamahtaa. Odottakaa vielä jokunen vuosi niin tulee valmista. Mutta muistakaa äänestää taas ensi vuonna kurjuuden jakajia, muuten ei homma etene.

Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin minäkin jo miettiä, myisinkö auton pois ja siirtyisin muiden maksamaan ikivihreään, julkiseen liikenteeseen.

Jos sairauteni mahdollistaa osatyökyvyttömyyseläkkeen, niin ei se oikeastaan tällä hetkellä edes kuulosta huonolta. Lähiaikoina saan lisätietoa siitä. Jatkakoot muut demareiden elättämistä, mie vuan ruppeen juopottelemmaan ja matkustelemmaan.

 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Demarimaista säästöwoimaa

Kauan kaipailemani kehysriihi käynnistyi, kadonnut lentokone löytyi sieltä mistä arvelinkin ja Neukkula Kaksi nappasi Krimin niin että heilahti. Varsinainen mielenkiinnon kohde näistä on kuitenkin Kehysriihi, joka on kaltaiselleni demarifanille kuin Superbowl amerikkalaiselle: ei malta odottaa mitä tuleman pitää. Uusia veronkorotuksia, leikkauksia sieltä mistä viimeiseksi pitäisi leikata, uusia virastoja, tarkistuksia kyöstien liksoihin... Mikä jännitysnäytelmä!

Olen koko talven veikannut alvikantojen korotusta yhdellä prosenttiyksiköllä. Lähipäivinä selvinnee miten käy. Polttoainevero nousee, tottakai, samoin ennustan korotusta ajoneuvoveroon ja ehkäpä myös autoveroon. Sähkövero on niin varma kohde, ettei sitä kannattaisi edes mainita. Leikkauslistalla on jotain huimaa ja merkittävää; ehkä jokin varuskunta tai jätetään poliisille yksi moottoripyörä ostamatta.

Kuten me demarifanit tiedämme, kaikki mitä ei ole verotettu 101%prosentin mukaan on itseasiassa tukea. Kun - sinultakin - vietäneen palkasta pois noin 25-50 pinnaa kaikkinensa, on sekin itseasiassa mieletön tuki valtiolta. Ajattele, saat parhaimmillaan montakymmentä prosenttia suoraa tukea joka liksassa! Oikeasti et ansaitsisi senttiäkään työskentelemällä jollekin riistäjälle. Vain valtio voi tarjota oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa pohjattomasta kassastaan. Ja vielä moni uskaltaa valittaa moisesta kohtelusta. Hävetkää.

Kaikki paitsi vesi ja leipä ovat tukea valtiolta. Kunhan saavutamme reaalisosialismin kauneimman tason, ei muuta sitten olekaan tarjolla: koska ketään ei muuta tarvitse, kuten kulunut eteläsuomalais-vasemmistolainen sanonta kuuluu.

Nämä asiat ovat kuulkaa niin helppoja että lapsikin ne ymmärtää. Katsokaa vaikka tästä linkistä iloisen nuorenparin kuvaa. Riihessä on toki vielä vähän tahmea meno ja hiljaista, mutta kyllä se tästä vielä lähtee, kunhan yön tunneille päästään ja ehkä käydään Säätytalon naapurissa hakemassa Patiksesta vauhtia.

Syynä tahmeaan "kisamenestykseen" erilaisilla demareilla on virallisesti,
että säästöjen tekeminen on vaikeaa eikä niitä kukaan halua tehdä.

No kuka nyt säästää haluasi! En minä ainakaan. Käytän mielelläni rahaa ja tarjoan kavereillekin silloin tällöin kaikkea kivaa, niinhän demaritkin tekevät. Pieni erohan siinä toki on, tarjoaako omalla käteisrahalla vai toisten velkarahalla, mutta ei mietitä pikkuseikkoja.

Olen minäkin joskus velaksi rillutellut ja matkaillut, mutta onpa nuo tullut omalla työllä maksettua. Woimakaksikko Jutalle ja Jyrkille liksa tippuu joka tapauksessa kuin demariministerille erityisavustajineen ensi kuun tilinauha, joten ei tässä mitään hätää ole. Se on vaan sitä vastuunkantoa se. Vaalitkin on sitäpaitsi tulossa ja tuli luvattua kaikenlaista pari vuotta takaperin. Ei ole kiva pettää lupauksia.

Sitä tikulla silmään, joka säästöjä miettii. Tärkeintä on tunnustaa uskonsa aatteeseen viimeiseen velkaeuroon asti.

velka_ja_julkiset_menot

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tikka leikkaisi rajusti

Siinä missä Demari-Antti käyttäisi tilanteen korjaamiseen perinteistä SDP-menetelmää ja ottaisi lisää velkaa, velkaa velkaa, velkaa leikkaisin minä rajusti lähes joka nurkasta julkisen puolen kuluista. Kehitysapu jäihin, kyöstien palkoista 30 pinnaa samantien veke. Sulkisin useita virastoja ja laitoksia kokonaan. Niitä voisi sitten viiden vuoden päästä katsoa huomaako niiden poissaoloa muut kuin niissä viineriä mussuttavat köpit. Mamu-teollisuuden voi lakkauttaa kokonaan, samoin ulkomaalaisten ilmaisen opiskelumahdollisuuden.

Se mitä Demari-Antti jättää kertomatta, on tietenkin, että samaan velkapakettiin kuuluvat veronkorotukset ja yhä lisääntyvä sääntely.

No, kohteita voisi luetella tuntikausia.

Varmaa on vain, että Demari-Antin mahtisuunnitelma otetaan käyttöön kun taas ensi vuonna voi suurin osa suomalaisista äänestää itselleen kaikkea kivaa.

Luulin vuosia, ettei äänestämällä voi vaikuttaa. Kyllä sillä voi, mutta vain kohti sosiaalidemokraatia.

Ja senpä takia en äänestä.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Hiljaista on

Eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Venäjän öykkäröintiä maailmalla en jaksa seurata, tekevät mitä tekevät. Ne tekevät kuitenkin sen mitä haluavat, eikä niille kukaan mitään voi. Toki joku paikallinen vasuri tai muu mosuri voi "paheksua" tai "tuomita" mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Rauta se on millä asiat ratkaistaan, ja oveluudella sekä häikäilemättömyydellä. Tavallaan siitä voi itänaapureille antaa pisteet, sillä se peli siellä on aina osattu.

Mene ja tiedä olen kehitellyt sellaistakin ajatuskuviota, ettei Venäjä nyt lopulta niin karmea välttämättä ole. Suomessa tietenkin meillä täällä asuvilla on historiallisista syistä omat ennakkoluulomme, eikä varmasti aiheetta. Vaikea uskoa, että Neukkulassa vaikkapa muhamettilaiset hyppivät silmille, mikä tuntuisi olevan yleiseurooppalainen trendi sekin.

Nykyään sitä paitsi käy usein mielessä, että sotien aikaiset melkein 100 000 vainajaa ja lukematon määrä eloon jääneitä kärsineitä saattoivat kärsiä ja kuolla osin täysin turhaan. Tarkoitus varmasti sillä hetkellä oli jalo ja näkymät omanlaisena, ja se saattoi tuntuakin mielekkäältä toiminnalta, mutta siinä missä neukunketkut epäonnistuivat tankeilla ja teräksellä, he lopulta voittivat Setä-Josifin metkuilla taiston meidän suomalaisten mielessä. Tämä ei ehkä lopulta aidosti onnistunut juuri missään muualla, kosak se Neukkulan todellisuus tuli paikallisen nukkehallituksen kautta riittävän tutuksi ympäri Eurooppaa. Meistä tuli eräänlainen Neukkula vuosikymmeniksi ja sitä me täällä tavallaan vieläkin olemme. Neuvostoliitto voitti, ja hyvänä ja kilttinä kakkosena tuli pieni ja nöyrä Suomi.

Vaihtoehtohistoriana voitaisiin kelata ajatuskuviota, jossa Suomi olisi muiden itä-Euroopan maiden mukana miehitetty ja x määrä jengiä lahdattu leireille tai ammuttu tavatessa kadulle. Ruumiita tuli toteutuneessakin historiassa jo ihan kiitettävä määrä, jokainen valitettavasti liikaa. Jo nuorena muistan ihmetelleeni eri paikkakuntien hautausmailla sankarivainajien rivistöä. Miten niitä laattoja olikin joka kunnassa niin paljon. Mitä nuo, usein nuoret miehet, miettisivät, jos tietäisivät touhun nyt. Sitä huomaan usein ajattelevani.

Suomeen on neuvostohengessä onnistuttu rakentamaan sosiaalidemokraattinen pahoinvointivaltio, jossa kateus, kyttäys, holhous ja virkamiehistö voivat erinomaisesti. Valtio vielä ryöstää kansalaisiaan, mistä Iltasanomilla on antaa hyvä esimerkki. Kateusesimerkki löytyy siitä, että jopa ryöstetyille osaa suomalainen olla kateellinen. Mietipä: ensin sinulta viedään 270 000 euroa rahaa ja sen jälkeen vielä naapuri vittuilee päälle ja kylällä joku paikallinen urpo naarmuttaa autoasi. Kiitä hyvinvointivaltiota, sen kauniita kasvatteja.

Yleisellä elämänkokemuksella voin sanoa, että melkolailla kaikkia muita taitaa vähän ahdistaa. Näennäisesti, paperilla, asiat ovat malliikkaasti. Vaan niinpä ne olivat Neukkulassa ja lienevät nykyään kaikissa banaanivaltioissa. Tosiasiassa jengi masentuu, "työnteko ei kannata", tiet ovat kuin Uzbekistanissa, paitsi, että todennäköisesti Uzbekistanissa on ihan ok tiet. En ole käynyt, en osaa sanoa. Lääkäriin pääsee jokainen, jos jaksaa odottaa kuukausia tai ei kuole jonoon.

Hammaslääkäri maksaa kunnallisella muutaman kympin, mutta kun odotat sitä tarkastusaikaa puoli vuotta ja maksat sitä ennen pienistä tuloistasi helposti neljäsosan tai jopa kolmasosan veroina jonnekin, käy mielessä että entäpä jos se maksaisikin sen 79 euroa ja pääsisi heti ja veroprosentti olisi kaikilla 13 (kuten kai Neuk--- Venäjällä on ja vissiin Kiinassakin)

Kiina, jota monet pitävät omituisena kommaridiktatuurina (minä myös) on tasaveroprosentti eikä miehiä viedä rangaistuksen uhalla armeijaan. Vissiin menevät sinne ilman kutsuntoja, mikä sopii kyllä. Täällä sellaista ei voi kokeilla, koska meillä on tutkitusti erittäin korkea maanpuolustustahto. Itseasiassa niin korkea, että nuoriso on pakotettava siihen osallistumaan. Hip hei ja hurraa.

Nyt kun sairastuin krooniseen tautiin, olen käynyt sekä kunnallisella lääkärillä (peruskäynti 29 eur) ja yksityisellä (samanlainen käynti 79 eur). Lääkärit molemmissa ihan kiinnostuneita, tai sitten ei. Ammattitaitoansa en pysty arvioimaan. Kuvia on otettu ja miestä jututettu, sekä lääkkeitä kirjoiteltu.

Lääkkeet voin hakea apteekkisäännellystä apteekista sikahintaan. Pikkukunnissa oli ennen vanhaan apteekkarilla aina kylän suurin Mersu. Liene tuo siitä aika vähän meno muuttunut.

Baarissa ei viitsi enää käydä kun tuoppi maksaa yleisesti jo Kalliossakin 6-8 euroa, kiitos helvetinmoisen verotuksen ja sääntelyn.

Helsingin kaupunki tukee sääntelemätöntä ruokamyyntiä omilla festareillaan naurettavilla sanakäänteillä
Kakkukahvit mattolaiturilla, herkkupaloja auton takaluukusta, kuuden ruokalajin kattaus omassa olohuoneessasi - vain mielikuvitus on rajana.

ja samaan aikaan lyö aitojen yrittäjien kioskeille yhä uusia maksuja ja rajoituksia höystettynä kyttäyksellä, joka tarjoillaan vittuilupedillä.

Mitä helvetin touhua tämä on, niinku oikeesti?

Jokainen tietää, ettei aito ruokapaikan pitäjä saa ilman paskapoliisia hienoa Oiva-tarraa kelmeällä hymynaamalla ovenpieleen ja samaan aikaan, ihan tosissaan, saa myydä ruokaa ihmisille auton takakontista. Oikein kaupungin kannustamana! No tietäähän sen, että mikään ei ole niin saastaa ihmisenä kuin yrittäjä, riistäjä - porvari, joka nukkuu vielä huonosti ja ahneuttaan pyytää pizzasta 12 euroa ravintolassaan, jota sääntelystä elävät akkalaumat kyttäävät taulukoineen ja mittatikkuineen. Silloin ei kakkukahveja ehdi kiskoa siellä mattolaiturin nokassa, koska siitä saattaa joutua mereen tai järveen jotain pahaa! Pahaa saastetta, joka pilaa jo valmiiksi maailman saastaisimman rapakon eli Itämeren.

Lopulta Neuvostoliitto voitti. Se elää meissä suomalaisissa. Venäjältä se taisi jo kadota aikoja sitten.

Meno muuttuu kunhan asenteet muuttuvat ja toisten rahojen jakaminen äänestyslipukkeilla lopetetaan. Sitä odotellessa:

Hymyillään kun tavataan.  Valitse sinäkin alta hymysi. Mulla se on huono.

Kuva

torstai 13. maaliskuuta 2014

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 17. Ihan hyvä juttu

Merkillistä on tämä elämä. Hetken kun olen seuraamatta Suomen menestystietä - suoranaista voitonmarssia - kohti Lopullista Sosiaalidemokratiaa, niin eikö uutisissa ole uutta virastoa tarjolla. Helkkarin pienihän tuo on, Koulutuksen arviointikeskus, mutta kulut moisella "asiantuntijalaumalla" saattavat olla melkoiset. Paraatipaikallekin on saatu konttori eli Helsingin keskustaan Postitaloon.

Sieltä onkin hyvä tehdä työtä, jolla on tarkoitus: arvioida koulutusta. En juurikaan keksi tärkeämpää virastoa. Tai no tulee mieleen se Turussa notkuva Tulevaisuuden tutkimuskeskus kymmenine ennustajineen. Arvokasta, kirjaimellisesti.

Siinä missä monet virkaköpit jo into piukeena tälläkin hetkellä selaavat Audin nettisivuilta uusimpia malleja, ajelin minä pitkin Nelostietä monttuja väistellen vanhalla ruostepurkillani pohjoiseen seuraamaan suomalaista elämäntapaa aidoimmillaan. Matkalla näkyi taas tuttuun tyyliin ruosteisia mondeoita ja jokunen kasari-ooppelikin.

holh

Parin tuhannen kilsan aikana ehti pohtia monenlaista ja silmään pisti maakunnissa vastaantulevien Audien määrä; niitä oli varsin paljon. Ei kai Olympiavolkkari nyt huono varsinaisesti olekaan, etenkin jos ajaa tehdastakuilla. Puhun siis uudehkoista Audeista nyt, mitä vastaan tuli. Kuntaliitosten viiden vuoden suojaduunit nostattanevat kummasti ostohaluja. Ja ainahan voi liittyä uuteen kuntaan ja tuplata suojan. Nerokasta! Pitää olla täysidioottia kärsiäkseen yksityisellä kun kuntaoksalla voisi vaan nauraa ja rallattaa naftaa tankkiin.

Samaan aikaan on jostain taas kaivettu ääneen erilaiset täti-ihmisten yhdistykset itkemään viinanpirua alimpaan helvettiin. Oikein Itkijänaiset 2014 -seura, tai mitä nimeä nyt kukakin käyttää. Taas on kaksiosaiset tehonimet käytössä ja aalto-matturit manaavat alkoholia helevettiin ja kieltolakia meirän kaikkein siunaukseks ja etenki yhyteiseksi hyväksi nii. Tietty mitä tehokkaammin manaa, sitä tehokkaammin juoksee omalle järjestölle Valtion siunaamaa rahaa lisämanausta varten.  Kyllä siinä naama vääntyy ja loitsu lähtee poikineen, kun ensi vuoden rahoitusta taas pohditaan.

Pankaa, mokomat ketkut, nyt se kieltolaki päälle! Heti! Minen jaksa tämmöstä nitkutusta, sanoin kouvolan mies. Tulis tosiaan kuula ja tappas, ni ei tarviis enää sitä saunakaljaa kuuden jälkeen lähtee sieltä lähikaupasta kolmella eurolla ostamaan per pullo. Onneks vielä laiva kulkee ja just ostin huhtikuulle matkan Tallinnaan.

Nelostien on routa ja nastasankarit jyrsineet siihen kuntoon, että aikuista miestä hävettää olla suomalainen.

Olen puhunut.

p.s.

Vihreille tiedoksi, että matkalta kertyi hiilidioksiidia laskennallisesti noin 262,4 kiloa.

Ilmanko on ulkona jo aika lämmin.

Sori, ilmastovanhemmat.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Yleistä hyvää

ja oikeudenmukaista keskiviikkoa lähes kaikille.

YLE paisuu, sinunkin rahoillasi.
Ylessä työskenteli  kuukausipalkkaisessa työsuhteessa vuoden 2013 lopussa 3 173 henkilöä. Kaikissa aikapalkkaisissa työsuhteissa kertyi henkilötyövuosia 3 456, mikä on 77 enemmän kuin vuonna 2012.

osittain senkin takia zuumailen nykyään www.valtiolle.fi osoitteessa!

Siellä meille kaikille on duuni tarjolla aikanaan. Kokeile onneasi jo tänään.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

GloVaSTU ja mä - parhaat ystävät.

Otin kumipyörät alle ja hurautin maakuntiin Globaalin vastuunkannon Strategisesta tukikohdasta (GloVaSTu). Halusin nähdä tavallisia suomalaisia, en gai´isteja enkä hipstereitä. Hipstereistä en toden puhuakseni aivan tarkkaan tiedä, miltä he näyttävät.

Mitä matkallani sitten näin?

Ruosteisia vanhoja autoja: mondeoita ja muita, joiden helmat ja pyöräkotelon reunamat ruskea kukinto on jo värjännyt ja leiman hakeminen aiheuttaa ahdistusta. Kolmostiellä eräästä mondeosta puuttui takapuskuri kokonaan. Auto saattoi olla vuosimallia 1994. Näin köyhyyttä, jollaista kai ihmisten mielikuvissa löytyy Itä-Euroopasta, ehkä jopa ajankohtaisesta Ukrainasta.

Usein mainitsemani nastasankarit ovat testivoittajarenkaillaan ja halpiskumeillaan jyrsineet vähälumisen talven aikana tiet siihen kuntoon, että käytännössä ajamme nyt mukulakivillä: tosin pienillä sellaisilla. Piki on aikoja sitten hävinnyt auton pelteihin ja ihmisten keuhkoihin. Suomalainen arvostaa turvallisuutta, vaikka nastoja paremmin sitä autoillessa toisi moottorisaha takakontissa ja pistooli hanskalokerossa.... ajotaidot, pelisilmä, se kuuluisa terve järki. Psykologiaa, you know.

No, kohta ei tarvitse enää ohjata autoa. Auto menee urissa perille itsestään. Turha Googlenkaan käyttää miljoonia itseohjautuviin autoihin: täältä löytyy jo. Etenkin ne nastasankarit, jotka ajavat 120km/h ja joiden autojen pyörien tienpintaa raiskaava metallinen sointi, suoranainen meteli, kuuluu kymmenien metrien päähän erittäin voimakkaana. Minä en ymmärrä heitä.

Laskeskelin, että maakuntamatkastani Gaia nettosi noin 70 kiloa hiilidioksidia. Tien pinnan karkeus nostaa polttoaineenkulutusta autossani noin puolisen litraa, ellei litrankin. Ajoin reipasta vauhtia, noin 110km/h moottoritieosuuksilla. Jokunen köyhä tai katkera vetäisee joka ikinen kerta peräkärryn kanssa ohi, joskus lapset takapenkillä. "Aja hiljaa, isi" ei soi silloin.

Kuva

Ihmisen mielen ollessa kyseessä, ei tietenkään haittaa, että eniten Euroopassa näitä teillä liikkuvia ruostekasoja taitaa olla täällä meillä tasa-arvoisessa ja pisa-testeissä menestyneessä, haukionkala-opetuksen mallimaassa. Vai muistatko miten banaanikärpäset risteytettiin, tässä Yhden Totuuden maassa? Osaatko värittää Kiinan joet kartalle sinisellä puuvärillä ja nimetä ne?

Ihmiset valitsevat itse köyhyytensä täällä. Suomalainen rakastaa katkeruuttaan ja kateuttaan, ja siksi onkin parempi, ettei kenelläkään ole oikein mitään. Eipähän tule paha mieli murjottaa neukkubunkkerissa, jonka maksamiseen korkoineen jengi käyttää koko työikänsä. Se on sitä elämisen laatua se, oikein quality of life. No kylmähän se on pahvilaatikossa asua näillä leveyksillä.

Ja toisinkuin perus-suomalainen, ikänsä vasemmistoaatetta hengittänyt luulee: raha ei tee onnelliseksi.

Sosiaalidemokraattinen ryöstöeliitti takaa jatkumon tähän, kupatessaan kansaa vuosikymmenestä toiseen: hei, eliitti tarvitsee köyhänsä. Kuka niitä muuten äänestäisi. Mitä surkeammin keskivertosuomalaisella menee, sitä varmempi äänisaalis erilaisille demareille. Ja kurjuutta se sakki osa jakaa, katsokaa vaikka ympärillenne ja avatkaa silmänne hetkeksi edes maanantaisin.

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan, ottaa muutama tuoppi vaan ja mennä kotiin nukkumaan. Minkä kyllä teinkin. Eksyin maakuntalähiön merkilliseen suomi-baariin. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Oli haalistuneet kalusteet, nurkassa jasso sekä kantapöytä, jossa noin tusina arviolta 50-60 vuotiasta kirpputorin ale-laatikosta kaivettuihin vaatteisiin pukeutunutta varsin päihtynyttä "veteraania" aloitteli karaokea. Tuopilliseni aikana sain kuulla pari tangoa sekä varsin merkillisen tulkinnan Neljän Ruusun kappaleesta Valuva taivas.

Siinä sitä sitten istuin siipi maassa miettien; kuunnellen ja katsellen. Join tuopin kotimaista kura-olutta hanasta. Kitkeräähän se on. Luin lehdestä Vappu Pimiän kadottaneen raskauskilonsa ja jonkin sadistiporukan tappaneen julmasti baarissa tapaamansa, entuudestaan tuntemattoman miehen. Lopulta onneton uhri oli kai pahoinpitelyn jälkeen paleltunut kuoliaaksi. Tietynlaista kohtalon keljuilua sekin, että poliisiauto oli ajanut parinkymmenen metrin päästä ohi saatuan ilmoituksen baaritappelusta, tai muusta vastaavasta. Kai tuollaisesta taposta muutaman vuoden saa istumista valtion hotelleissa lomineen kaikkineen. On tämä yksi sairaiden aatteiden maa. Voin pahoin eilen tuosta lukiessani ja toivoin, että oikeus olisi jotain muuta kuin suomi-oikeus.

Siirryin tuosta Suomi vuonna 1983 -tyylisestä baarista paikallisen lähiöostarin toiseen anniskelupaikkaan. Tunsin olevani maakunnissa, kun ostarille oli paikallinen jeesuskerhokin perustanut jonkinmoisen nuorisotilan. Tilan ikkunassa oli risti ja ulkopuolella mopopojat huudattivat ritsojaan teinityttöjen ihmetellessä meteliä liian kireissä farkuissaan. Taksitolpalla oli kolme taksia odottelemassa aamuyön kyytejä, jolloin väsyneet viedään kotiin ja kuskin vuoro päättyy.

Seuraavassa paikassa olinkin alkuillan tunteina ensimmäinen asiakas. Tilasin tuopin ja luin lehtiä. Paikalle alkoi valua maakuntien ihmisiä puhuen paikallista murretta voimakkaalla nuotilla. Pari daamiakin oli eksynyt paikkaan ja heidän laittaessaan aivan liian monta Cheekin kappaletta jukeboxista peräkkäin soimaan, päätin, että eiköhän tämä ollut tässä. Olipa ostarilla vielä kolmaskin pieni baari, mutta asiakaskunnan olemuksen ja tilan koon perusteella arvioin, etten paljoa menetä, jos en sinne mene.

Matkailu avartaa.

Samaa touhua jatkossakin Sinulle nyrkki pystyssä tarjoaa laulu- ja soitinyhtye Jutta & Alvin korotus.

Kansainvälinen kuulostaa paremmalta livenä.

Kuva

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Special agent Eltsussa

Erityis-Esan siivittämänä blogini lukijamäärät nousivat neuvostoliittolaisen raketin lailla hetkeksi; kovaa ja korkealle mutta lento voi olla lyhyt. Esalle tästä tietty mitään kunniaa kuulu, vaan asiasta on erikseen nimeltä mainiten nostettava esille Kumitonttu -  Suomen kovimpia jätkiä muuten.

Odottelin viime yön, enemmän tai vähemmän, mustan auton saapumista pihaan, ja yritin muistella millainen ääni ovikellossa on, jos se kello 3 aamulla soi. Nykyään niin harvoin enää kukaan käy kylässä, ettei tuo sota-ajan hi-techiä edustava kello soi kuin kerran tai pari vuodessa. Aamuyön tunnit olivat hiljaiset, ovikello ei soinut ja aloitinkin aamutoimet jo kello neljän aikaan lukemalla uusimmat uutiset.

Päivä meni omaa rataansa ja koska on työmiehen perjantai, arvelin, että tässähän joutaa vetäistä pienet sihneet tänäänkin. Tämän suoranaisen kuningasidean innoittamana suunnistin kusivaunulla kohti ydintä (eli matkustin raitiovaunulla keskustaan), kävin muutamassa baarissa, silmäilin neitoja ja paria keski-ikäistäkin daamia  ja join muutaman oluen. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä päädyin siitä sitten Eltsun Nesteelle. Paikassa on sitä jotain. Siinä on omalaatuinen "kulttuurikeskus", joka ei nuku koskaan.

Siellä näet elämän koko kirjon, autopainotteisesti. Eltsussa on pieni K-marketti, Hesburgeri, Nesteen Motorest-ruokapaikka, mukavia nuoria henkilökuntana, mahtavat munkit tyt... tiskillä esillä ja kahvia aina tarjolla. Monenlaista porukkaa istuu pöydissä. Mamuillakin on nähtävästi oma vakiopöytänsä ja paljon puhuttu äbäläwäbälä täyttää ilman kilvan umpijurristen teinien kanssa. Sekaan vaan! Suvaitsevaisuus kukoistaa.

Mamuista monet ovat taksikuskeja. Siinä on asia, joka on syytä muistaa maahanmuuttokriittistenkin. Ei sillä, että taksit ilman mamuja ajamatta jäisivät vaan sillä, mikä se tilanne on, kun tienaat arkiyövuorossa noin 5 euroa tunnissa ja umpijurrinen mattiveikko sopertaa sinulle "mennään tonne Vantaalle. Se osoite on tota Itäinen Valkoisenlähteentie", josta kuski ehkä saa selvän siinä vaiheessa suunnilleen: "Men, to,  Van, Itäin, teentivittu". Se laji kysyy, tytöt ja pojat, sisua keskivertomamulta.

Toki polttoainetta ja muuta pientä on saatavilla Eläintarhan Nesteeltä. Yöaikaan paikka onkin erityisesti taksikuskien suosiossa. Ja itse asiassa: Meklun Esson jäätyä S-mafian vihreän kouran alle aikoinaan ja Manskun Esson kuoltua kokonaan pois, on Eltsu ehkäpä Helsingin viimeinen melko aito ja alkuperäinen autoilijan keidas tässä kylässä. Pientä Itämeren kylää painaa globaali vastuu ja kylän takaraivoon rutistuu hiilijalanjälki yhä tiiviimmin.  Ruskiksen (Rusan) TB:llä on kova maine silläkin, joten ei unohdeta sitä. Legendan mukaan paikasta ei tänä päivänäkään saa alkoholiajuomia mutta pornolehtiä kyllä - omistajan vakaumus ei alkoa suvaitse. Paino sanalla legenda tässä.

Kai se Eltsu siinä on ollut jo vuosikymmeniä ties millä nimillä mutta idea on pysynyt samana: autoilijan paikka. Yökeitto on jo pieni klassikko, käykääpä kokeilemassa.

Helsinki ilman Eltsua olisi kuollut, eli Vihreä.

Tätä agendan sivusta tehtyä kirjoitusta innoitti myös se tosiasia, ettei tässä mitään kiihkoilijoita olla. Otetaan rennosti ja annetaan tilaa muillekin. Maailma on muutenkin jo täynnä vakavuutta, joten välillä on hyvä ottaa vähän iisimmin.

Etenki kovassa kanuunassa.