Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta... ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua.... "muuta pois jos ei kelpaa", tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon - takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa "ennakonpidätys", mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes "abseja" ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen.... Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta ("en ymmärtänyt että" vrt. "noudatin vain saamiani käskyjä", anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.