Virkamiehellä on aikaa. Myös mittauslaitteita löytyy. Onpa jossain virastossa todennäköisesti työntömitta ja ehkä mikrometrikin (se on eri metka laite muuten). Niillä on sitten mukava mittailla hiekan raekokoa, ketjun lenkkien maksimikokoa ja muuta jännää mitä maailmasta vielä löytyy. Se, onko, hiekkalaatikossa terävät kulmat, näkyy ihan paljain silmin. Vai näkyykö, sillä mikä onkaan lopulta sanan "terävä" määritelmä. Miettikääpä sitä hetki.
Nyt nimittäin on leikit loppu. Hauskanpito saa nyt riittää ja lapset voivat imeä hymyään jatkossa yhä tanakammin kohti... no, ei kerrota, koska tämä on koko perheen kanava.
Valitettavasti YLEn uutinen uudesta kuluttajaturvalaista ei kerro, mikä virasto on säätänyt uusimmat turva-asetukset. Kuluttajaturvalaki on muutenkin "uutta settiä", ihan tämän vuoden satoa.
Harva varmaan tietää, että keinulaudasta maahan ei saa olla matkaa 39 senttimetriä vaan laillinen mitta on 38. Niinpä talonyhtiöt kilvan purkavat leikkikenttiään, koska uudet määräysten mukaiset leikkikentät tulevat kalliiksi ja ehkä niistä vähän menee se fiiliskin tässä samalla. Joku voi vaikka loukkaantua, tai pöyristyä, kuin entinen kansanedustaja.
Hiekkalaatikon hiekkakin pitää vaihtaa kerran vuodessa. Ja ne terävät kulmat, ne ovat vuosikymmenten aikana niittäneet julmaa satoa läpi Suomenniemen. Olen itsekin lapsena tippunut keinusta, eikä allani silloin ollut turvasoraa, jonka raekoko olisi ollut 2-8 millimetriä. 9mm ei ole turvallinen, tiedättehän.
Ja kun vastuuta kannetaan oikein uralla, on leikkipaikalla oltava kyltti, josta näkee kenelle voi valittaa ja mistä vaatia korvauksia, jos pelin tiimellyksessä kaatuu turvasoralle ja polvi aukeaa. Olinpa hölmö lapsi (ja miten vastuuttomat vanhemmat!), koska omat polveni olivat penskana lähes jatkuvasti verillä, eikä kukaan älynnyt vaatia korvauksia keneltäkään; vähiten talonyhtiöltä. Ajoin joskus polkupyörälläkin päin puuta ja huonostihan siinä kävi. Puun istuttaja on vuosikymmeniä aiemmin sen männyn siihen minua varten ansaksi virittänyt.
Tipuin joskus katoltakin, putosin koskeen, kaveri heitti kivellä päähän, melkein hukuin (piti jonkun puhkua henkeä rannalla ja taju oli pois), putosin puusta, ammuimme haulikolla, ilmakiväärillä, puhallusputkella, jousella, karmeilla ritsoilla, ajoimme alaikäisinä autolla, tosin suljetulla alueella, rakensimme pikkupoikina lautankin ja seilasimme sillä joella ilman aikuisia... kyllähän tässä on melko turvattomana ollut.
En tiedä miksei Valtio ollut vahtimassa sen tarkemmin silloin. Ei ollut turvasoraa eikä kasimillisiä ketjun lenkkejä. Ritsaan tehtiin paksusta sähköjohdosta panokset ja pyörän sisuskumista kuminauha, jolloin lähtönopeus oli huima vaikkakin tarkkuus mitä sattuu. Miten selvisin tästä kaikesta hengissä. Miten kaikki tutut selvisivät. Ainoastaan yksi lapsi kuoli sillä "kylällä" niiden vuosien aikana samasta ikäluokasta jäätyään auton alle pikkutiellä. En muista enää mitä siinä kävi ja kuka oli syyllinen jos kukaan.
Odottelen puuhunkiipeämiskieltoa. Aikanaan toivon myös hauskanpidon ja yleisen hulluttelun ja kaiken uuden kokeilemisen täyskieltoa alle 18-vuotialle..
Meidän kaikkien omaksi parhaaksi ja terveydeksi.
Ja virkakyöstin siunaukseksi.
Kuvan keinu on käsittämättömän laiton
Olihan ne koukkarit eli koukkuritsat potentiaalisesti silmälle vaarallisia, mutta en ole kuullut että kukaan olisi näköään menettänyt. Ja niillähän saisi vain silmän kerrallaan. Jäljellä olevalla voi sitten katsoa laseria. Kyösteily on oikeasti ns. 1. maailman ongelma.
VastaaPoistaOmaan lapsuuteeni kuului laudasta tehtyjen keinujen vaihtaminen vanhoista auton renkaista tehtyihin. Tiijä sitte, miten pari-kolme kiloa painava lautaistuin kolkkaa kun kolahtaa, verrattuna auton rengakseen. Luulisi siinä silkohapsien niskan olevan lujilla kun paukahtaa zeniitistä suoraan päähän nokian hakkapeliitta tms.
Ritsoissa oli melkoiset voimat. Kertaakaan en muista että niillä ois pojat toisiaan ampunu, ymmärrettiin jo siinä iässä että se sattuu jos täräyttää kaveria semmosella. Lapsikin osas "kantaa vastuuta" välineisetään ja kavereista. jotain peltipurkkeja niillä ammuttiin mutten muista ikinä että olis mitään elävää ammuttu. Kaikki eläimet sai olla rauhassa, jopa naapurin lehmät. Lapsikin ymmärtää ihmeen paljon miten muita kohdellaan.
VastaaPoistaKyllähän ne keinulaudat joskus kolisi milloin minnekin mutta tässä sitä ollaan.
Mun kaveripiirissä kellekään ei sattunu mitään pysyvää vahinkoa tai vammaa, vaikka se toilailu vuosien mittaan oli ihan uskomatonta. Meitä oli tuttuja ja tutun tuttuja poikia kymmenittäin.
" Kyösteily on oikeasti ns. 1. maailman ongelma."
VastaaPoistaKyllä ongelma on jo aika paha, kun kyöstit määrittävät keinun maksimietäisyyttä maan pinnasta. Kertoo myös siitä, että kyöstejä on liikaa ja heillä on liian vähän oikeaa tekemistä.
Kyösteilyn poistaminen poliittisesti on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Vaatisi todella tarmokkaan ja aikaansaavan ministerin eikä sellaisia kasva joka oksalla.
Niinpä "managerial state" jatkaa voittokulkuaan kautta koko läntisen maailman.
Kiitos kommentista, Hammer. Pauli Vahteran uusin kirjoitus on kyllä taas kerran tiukkkaa asiaa. Kun hommia ei kohta ole muille kuin kyösteille.... ja mitenkään tätä ei voi enää muuttaa. On katsottava kun kone syöksyy vuorenseinään. sit voidaan kerätä rippeet ja aloittaa alusta.
VastaaPoista