Taiteilijanimellä taivaaseen

Luin vasta nyt hieman enemmän suomalaisesta kaverista, joka on heittänyt kalashnikovin kivikasaan Syyriassa. Pienellä kuukletuksella tästä uskonsoturista löytyy kuvakin. Kuvassa 20-jotain ikäinen, maastohousuinen ja hupparipäinen, valkoihoinen, tavalliselta suomi-tommilta näyttävä kaveri virnistää ja taustalla on kivistä lähi-itäseinää. Vähän tulkinnasta riippuen kaverin asento on sellainen, että rynkyn kantohihna pilkistää näkyviin. Tai sitten se on jokin kameralaukku. Mistä sitä tietää.

No perkale. Olettaen, että tarina on tosi niin saipa kaveri vähän jännitystä elämäänsä. Taistelijanimenä, nom de querre, hänellä näyttäisi olla Abu Anas. Kuka sitä nyt omalla nimellään muutenkaan taiteilee, miettikää nyt vaikka muusikkoja. Samaisella Facebook-sivustolla on kuvia muista mujahediinimarttyyreistä, usein ruumiina. Osalta vainajista on puoli päätä pois, joten mitäpä tuota tähän linkittämään. Ruumiita tuntuisi muhisten puolella tulevan päivämääristä päätellen reipasta tahtia ja onpa kuvissa muitakin valkonaamoja pottujanokkia.

Siellä sitä nyt suomi-poika menee kohti paratiisia ja innosta hihkuvia nuoria neitsyitä, jotka kantavat viiniä ja ruokaa uskonsoturin nauttia. Ei kuulosta yhtään huonommalta polulta kulkea, jos on taipumus uskoa noihin kuolemanjälkeisiin juttuihin.

Mietin tuossa sitten itsekseni, että kun kerran on mahdollista lähteä muhamettilaisena uskonsoturiksi jonnekin taistelemaan Allahin joukoissa niin kai jossain on ilmoittautuminen myös vastapuolen taistelijoille. Harvalla kai tässä kiire on kuolemaan mutta aina joku saattaisi innostua. Minulla ei niin kiire ole ja taistelijanimen valinnastakin tulisi rutosti päänvaivaa. Eikä vanha enää muutenkaan jaksa samalla tavalla hyppiä ja loikkia kuin nuori. Vanha on vähän väsynyt ja keskittyy nautisteluun.

Sota ja taistelut ovat kautta aikain kiinnostaneet nuoria miehiä ja harvassa ovat ne, jotka eivät pikkupoikina jonkinlaisia sotaleikkejä leikkineet tai puumiekkaa heilutelleet. Vantaan Sanomissa oli loppuvuonna kirjoitus sotimaan lähtevistä nuorista. Tunnetuimpia elämäntapasotureita Suomessa saattavatkin olla itse Mannerheimi sekä Törnin Late. Siinäpä kaksikko jolle sattui ja tapahtui. Latekin kopsahti vuorenseinään ja heitti siinä samalla tuntolevyt nurkkaan jo 60-luvulla, joten tekevälle sattui ennenkin. On myös kerrottu, että Suomesta näitä sotureita olisi lähtenyt taiston tuoksinaan jopa suhteellisen paljon.

Ei hätiä mittään. Muistin aivan oikein: jo syyskuussa demari-Tuula kyseli

 "miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin kuten Syyrian sisällissotaan ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?"

mutta ymmärsi olla hiljaa saatuaan sinidemarien puolta ihan järkevän vastauksen: EVVK, tosin kauniimmin muotoiluna.

Missä mahdollisuus haaskalle, siellä demari. Itse aiheesta eli uskonsotureista täytyy lukaista vielä muutama artikkeli lisää. On siinä etenkin pottunokkaisella suomipojalle sen verran erikoinen "välivuosi".