Kun päiväkausia makaa kuumeessa ja aivotoiminta on tavallista rajoittuneempaa, huomaa, että on aikaa ajatella. Harmikseni olen päätynyt työpaikkaan, jossa sairastamista ei katsota hyvällä. Se on eräänlaista väärinajattelemista sekin, jota vastakkaisen aatteen marttyyrit katsovat pahalla silmällä. Monet meistä ovat kai tavanneet "en ole koskaan ollut sairaslomalla"-tyyppejä. No, he ovat olleet sairaana töissä mitä omiin havaintoihini tulee.
Luullakseni joka työpaikalle kehittyy omanlaisena mikrokulttuuri, joka ulkopuolisen silmin monesti näyttäytyy omituisena. Auta armias Gaia sitä, joka vielä työntekijänä ollessaankin jää tämän kulttuurillisen yhteisön ulkopuolelle. Toki hommat silloinkin hoituvat, palkka tulee ajallaan, muutaman sanan voit vaihtaa duunikavereiden kanssa mutta... se ilmapiiri. Se on teennäinen ja täynnä kaksinaamaisuutta. Eli siis väärä työpaikka. No tekevälle sattuu ja paljon tekevälle saattaa sattua vielä enemmänkin.
Ehkä se on ihmisen perustoimintaa kaikki. On me ja ne toiset. Ne toiset ovat vihollisia tai vähintään "outoja". On sulauduttava massaan, tunnustettava uskoaan eri aatteisiin (kenen aatteisiin?). Työpaikalla ne ovat tietyt asiat ja laajemmin Suomessa vaikka sosiaalidemokratia ja hyvinvointivaltio. Helsingissä ehkä se kuuluisa vihervasemmistolainen maailmankatsomus. Olen aina ollut huono uskontunnustuksissa. Se tietenkin on johtanut siihen, että olen jossain määrin erakoitunut etenkin henkisesti. Näistä asioista sitten psykologit ja monenlaiset maailmanparantajat kirjoittelevat kirjoja "13 erilaista työpersoonaa. Kuinka selvitä eri tilanteissa".
Minullakin on tietyt intressini olla kiinnostunut esimerkiksi Helsingin tulevaisuudesta, valitettavasti. Siksi kai minä siitä välillä otankin niin sanotusti pultit. Tosin tarkoitus on muuttaa tilannetta sellaiseksi, ettei tällä kylällä enää olisi mitään merkitystä. Se muutos vain ottaa nyt oman aikansa.
Oli huvittavaa havaita, että jopa Helsingin Sanomat, kavereiden kesken Helsingin Totuus, on joutunut kaivamaan jostain tutkija-Leon tietämään, että ei ole erityisen kiva asia, että keskusta, jota monet ytimeksi nimittävät, kuolee hissukseen. Tai jos ei kuole niin kutistuu. Pelkästään Taloussanomien aiheesta kirjoittaman uutisen kommentit kertovat sen mistä siinä on kyse. Kannattaa lukea.
Sitä saa mitä tilaa. En väsy sitä koskaan toistamaan. Taantumus ja tuho on suurelta osin pienen piirin aiheuttama. Ei, en sano, että se kokonaan on sitä. Länsimainen elämäntapa nyt vain perustuu "ostosteluun" ja autolla ajeluun. Ei sitä mikään muuksi muuta. Jos sinun tai kolmen kaverisi elämä eroaa siitä, niin älä välitä; siirry seuraavaan blogiin. Eikä nyt jynssätä pilkkua sanomalla, että Aasiassa kaikki ajaa skoottereilla. Ymmärsitte kyllä jopa virheimmät mitä tarkoitan: maailma ei ole sellainen paikka kuin vihertävät opetuslapset oskala-mengelius-särelät haluvat ja uskovat sen olevan. Kylmä fakta, mutta minä pidän kylmistä faktoista. Tutkija-Leo on huolissaan tästä ja tutkija-Leon mielestä "autokaupungin nousukausi on taittunut, sillä ei ole enää hohdokasta tulevaisuutta."
On sillä hyvinkin hohdokas tulevaisuus, elleivät mengeliukset saa lyötyä sille jarrua rattaisiin ja luuta kurkkuun. Sillä, mitä tutkija-Leo haluaa tai kuvittelee, ei tässä ole merkitystä. Ylipäätäänkin Leon keksimä Sormimalli on huvittava. Ihmisillä on rajusti elämää ja aikaa sen sormen ulkopuolellakin.
Lisäksi, jos sormenpäästä kämmenen keskelle matkustaminen kestää hikisessä bussissa 45 minsaa ja saman ajan taittaa autolla viihtyisästi vartissa niin ei siinä paljoa sormimallit naurata. Entäs sitten, kun minun laillani on mentävät töihin pikkurillin päästä peukalon päähän. Haluanko kulkea kämmenen keskeltä 2 kertaa päivässä. En halua. Taloussanomien kommenteissa joku kehotti Leoa vetämään elimen päähänsä mutta ei semmoisessakaan kehotuksessa mitään järkeä ole. Mukava ukko varmasti, mutta joutuu tietysti virkakyöstinä aatetta tunnustamaan.
Helsingin keskustaa ei enää pystytä pelastamaan päättäjien ollessa mitä ovat. Eniten siitä kärsivät tietenkin alueen pienyrittäjät; ne, joita viherväki kaunopuheillaan ja kävelykaduillaan eniten on muka puolustamassa.
Ehdotukseni, joka saattaisi vielä jotain piristystä tuoda: lauantaina maksuton pysäköinti koko keskustan alueella ja parkkihallit (käsittääkseni yksityisomistuksessa) euron tunti (vihje omistajille. ajaisin heti halliin). Arkisin voi pysäköintiä pitää maksullisena kyöstien virka-aikaan 9.. no, 10-15 ja sen jälkeen kiekolla rajoittaa sitä 2 tuntia kerrallaan. Ei tarvitsisi Aleksillakaan lyödä lappuja luukulle tai muuttaa muualle. Ilmastolle emme voi mitään (heh heh). Sen suhteen valtavat hehtaari-ostarit ovat voittamattomia.
Suomalaisten omituisuuksiin kuuluu mielestäni pelko parkkihalleja ja parkkitaloja kohtaan. Ehkä se on on jotain agraarikulttuuriin perua se.
Suosittelen kaikille tutustumista amerikkalaisiin superhyper-ostareihin valtavine parkkialueineen ja vastapainoksi viikonloppua vaikkapa Italian Bolognassa, jossa on pikkukauppoja satoja vuosia vanhojen katujen labyrinteissä. Ja niitä skoottereita. No, paljon siellä on polkupyöriä ja todella paljon autoja. Jostain kumman syystä kaikki tuntuvat mahtuvan tuohon moottorimaahan varsin hyvin.
Ehkä se siitä vielä. Tai sitten ei. Tämä nyt on tätä aikaa. Jääpähän seuraaville miettimistä.
Lisäys: klo 17.04
Italia: kauniiden naisten ja kauniiden autojen maa. La Bella figura. Ruokaa, aurinkoa. Aijaijai. Tässähän tulee matkakuume.
Syyskuusta on jo aikaa. Vessanpöntön kun vielä ottaisivat laajemmin käyttöön niin ne kauniit naisetkin välttyisivät reiältä lattiassa.
Kävin eilen illalla Hesan ydinkeskustassa hakemasta kuppilaan sammuneen luurini, ja ihmettelin moneen otteeseen mielessäni, miten tolkuttoman hiljaista siellä on, kun ei ihmisillä ole varaa käydä ravintoloissa. Eikös ne menneet boikottiin, kun kaupunki vaati sadan euron tuolimaksua ensi kesän terassikaudelle?
VastaaPoistaKönigissä oli kympin sisäänpääsymaksu, kun se jää talolle katteeksi pienemmällä aklv-kannalla.
Danke für dein komment, KT. sanois saksalainen.
VastaaPoistaRavintola-ala on pääpiirteissään pienikatteista hommaa. Usein sitä tehdään, kliseistä kyllä, rakkaudesta alaan. Etenkin ruokapuolella. Harvat aidot pubit Helsingissä ovat ihan aatteellista toimintaa. Verotushan se on syynä tuohon pääsymaksutouhuun. Siitä jää vähän enemän katetta kuin perusalvista. No, tää nyt on tätä suomi-touhua. Antaa mennä ku alamäki on.
hiljaista on ytimessä, hiljaista. Jengi pakkautuu autoihin ja ajaa ilmaisen pysäköinnin parkkihalliin jumboihin, selloihin, omenoihin, ja kaariin. Voi ristinkiesus mikä kuhina Kaaressa oli yks ilta. meno ku Ämericässä. ja jokainen boonuskorttituulipukutallaaja on pois keskustan yrittäjiltä. Kun autolla ei pääse =(on niin kallista ja hankalaa, ettei kannata vaivautua).
uskon yhä, että suomi on etenkin ruokaravintoloiden suhteen menossa hyvään suuntaan kekkoslovakian aikoihin verratessa. täällä on intoa ja osaamista. puuttuu vain se ostovoima joka nyt muutenkin puuttuu vaalikarjalta.
kaikki ainekset ois olla vaikka mikä menestystarina, oikein Sveitsi 2.0 ja enemmänkin mutta ei. Itseruoskinta jatkuu vuoskymmenestä toiseen.
"mixei jengi herää niinq"
Niin kauan kuin kaupunki on pieni, autoja ei tarvita. Autoja tarvitaan vasta, kun et pysty siirtymään kohtuullisessa ajassa kaupungin laidalta toiselle. Näin kuuluu eräs kaupungin määritelmä. Itse pidän hyvin paljon kävelykaduista. Siksi olenkin lähdössä käymään Bruggessa jossa ei pahemmin autoja näy.
VastaaPoista"Tämäkin kirjoitus seuraa pääteemaani suomalaisten rakastamasta itseruoskinnasta"
Joko leikkauksia tai veronkorotuksia. Omasta mielestäni pienempi paha on leikkaukset. Varsinkin kun niitä kohteita on ja paljon.
"Harmikseni olen päätynyt työpaikkaan, jossa sairastamista ei katsota hyvällä."
Näin se menee yksityisellä puolella. Työnantajalle on yhdentekevää miksi olet poissa. Kun olet poissa, olet meno etkä tulo. Virkakyöstit ja -kertut ovat tästä autuaan tietämättömiä. Tai välinpitämättömiä. Ärsyttävin puoli sosialismissa on se, että se ruokkii itse itseään. Kaikki haluavat säilyttää oman asemansa ja elintasonsa joka on kuitenkin rahoitettu vain tuottavien yksilöiden tuottavuudella. Eli sama perusongelma kuin kirjoituksessasi voinko äänestää itselleni lisää liksaa [tai työpaikan].
Itse olen työpaikassa, jossa osa on saikulla koko ajan ja osa ei koskaan. Mitä enemmän muut ovat saikulla, sitä paremmalta ne töissäolijat näyttävät. Näin yritän sen nähdä. Sairastelu on erityisen syvältä, kun sinulle arvotussa kantotelineessä on valmistusvirhe, takuuaika on mennyt umpeen eikä kuluttaja-asiamies vastaa kyselyihin. Toivon jaksamista vaivojesi kanssa, Tikka.
"olen jossain määrin erakoitunut etenkin henkisesti"
Aika helvetin moni on henkisesti erakoitunut. Kun huomaat, että ihmiset ympärilläsi puhuvat innoissaan jostain tyhjänpäiväisestä, ja et tunne samaa intoa, on se varsin etäännyttävä kokemus. Toisaalta, on hienoa, että jotkut asiat yhdistävät ihmisiä.
Kiitos kommentista, Lippo. Diggaan tyylistäsi.
VastaaPoistaKohtuullisen ajan määrittely on hankala juttu. Kolmen-neljän kilsa matka ja puolisen tuntia.... kohtuutonta keskellä kantakaupunkia. Kävelykaduille on paikkansa, Helsingissä niitä on jo riittävästi.
Olisi pitänyt minun enemmän avata tuota ruoskintaa. Epäilen nyt nimittäin, että leikkaukset ovat vain sanahelinää ja tulevat ruoskana tasan sinne minne niitä vähiten tarvittaisi. Ne leikkauskohteet, jotka tiedämme täällä blogien pimeissä syövereissä, eivät ole edes leikkauslistalla, veikkaan. äänestämällä taas ensi vuonna samaa sakkia leikkaamaan, saamme lisää keppiä selkään.
Brygge on hieno mesta. Kävin siellä viime vuosikymmenellä. Minusta sinne sai auton parkkiin siihen vanhan kanavaosan reunamille kivuttomasti ja muistaakseni todella edullisesti. Mikä lienee hintataso nyt. Muutenpa siellä onkin autoja ihan normaalin reippaasti, paitsi kanavien vierillä ei tietenkään. Teepä pieni matkaraportti vaikka. Jos käyt Brysselissä niin muista ihailla niitä upeita tunneleita keskellä kaupunkia. Se on jotain se!
Sairastaminen on perseestä. Taudit on syvältä. Minulle on nyt Gaia arponut vähän molempia.
Ymmärrän työnantajanäkökulman täysin. mitä se sille kuuluu jos mies sairastaa. Jokainen on kuitenkin korvattavissa. Itse en ole tavannut vielä ihmistä jolla ei olisi esim muutaman vuoden aikana ollut mitään vikaa.
Muutamia olen tavannut, jotka eivät suostu myöntämään olevansa työkyvyttömiä.
Minulle sopisi joskus ideoitu omavastuu-saikkupäivä, 1-2 alkuun. siinä ne perusflunssat saa kärsittyä pois ja motivaatio krapulasaikkuihin mitataan omassa rahassa. Tuskin tulee voimaan koskaan tätä vauhtia.
Kiitos toivotuksista. Lämmittää ne mieltä,vaikka tulevatkin näin nimimerkkien takaa netissä.
Toisaalta kun mietin aiempaa duunia, jossa olin vuosia, oli siellä sen verran kova luotto "miehistöön" ettei saikkuja sen kummemmin huomioitu, enkä usko minäkään jengin niitä turhaan pitäneen niiden vuosien aikana. Nyt on hieman erilainen kulttuuri menossa. Edellinen duunipaikka oli ehkä kokonaisuutena paras jossa olen ollut, vaikka oli sielläkin omat ongelmansa.
Varmasti olisi eri meininki jossain kaupungin virastossa. Yksityisellä on vedetty löysät pois lähes kaikissa tietämissäni paikoissa. Sit kun yks on pois niin kyllä se näkyy siinä touhussa etenkin pitemmissä saikuissa.
Eipä lopulta ihme että suurin osa ihmisistä jotka tiedän ovat jollain tavalla julkisen puolen hommissa. niin se taitaa olla, mietiskelin tuota tänään oikein kunnolla. Etenkin lukioajan porukoista varmasti yli puolet on virkamiehinä kuka missäkin. muutama muija näkyy olevan KELAn tätinä. unelma duuni.
legendan mukaan hoitavat KELASSA hampaatkin "virman" piikkiin.
http://www.kela.fi/kela-tyonantajana_henkilostoedut
tiedä sit onko se totta.
Erakoitumista helposti muuten internetin tulo. Enää ei ole niin helkkarin yksinäinen olo. Siis nimenomaan henkisesti.
Oluenystävänä haluaisin tukea paikallista panimoteollisuutta ja ostaa paikan päältä valikoiman pullotteita ja palkata joku logistiikkafirma tuomaan ne kotiovelle, mutta en edes halua ajatella sitä verojen määrää. Taitaa käydä niin kuin ennenkin, että pari putelia hyvää viskiä ruumassa tuotuna on se kustannustehokkain vaihtoehto.
VastaaPoistaKyllähän sieltä omaan käyttöön saa verotta tuoda. Tosin kulut tossa on melkoiset, veikkaan.
VastaaPoistaBelgiassa se tarjonta hämmentää. En paljoa liioittele jos sanon että tavallisessa kioskissa brysselissä oli seinällinen erilaisia oluita. Se oli hämmentävä näky.
Uudestaan sielläkin pitäisi käydä.