Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 14: mitä lääkäri tekee työkseen

Kuten varmaan aiemminkin olen todennut, on minulla ollut jo kauan sympatioita Baltiaa kohtaan. Pienissä sitkeissä kansoissa on jotain kunnioitettavaa voimaa ja omaleimaisuutta, sekä nykyisin myös eteenpäin menemisen meininkiä. Kaikki nämä "fiilikset" perustuvat omaan kokemukseeni vierailuista Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Joku voi kokea asiat aivan toisin ja pitää noita maita kehitysmaina ja niiden ihmisiä neuvostoliittolaisina.

Kuitenkin: olen vuosi vuodelta siirtänyt erilaisten hankintojen painopistettä Suomenlahden eteläpuolelle. Auton huollot ja renkaat, kengät, alkoholin (tuon sitä todella vähän tai en ollenkaan), tupakat, lääkkeet, satunnaiset ruokaostokset, baarikierrokset ja ravintolakäynnit ynnä muuta. Vaatteet ostan yleensä Briteistä. Suomi-vaatetta (vertaa suomi-auto) en ole ostanut vuosiin joitain sukkia lukuunottamatta.

Paljolti tässä kaikessa on kysymys siitä, että koen suomalaiset tuotteet ja palvelut valitettavan kalliiksi ja usein suorastaan törkyhintaisiksi. Ja jos sanon, ettei asiakaspalvelua ole, en liioittele paljoa.  Se, miksi Suomessa on monesti maailmanennätyshinnat lähes kaikessa, on sitten isompi arvoitus. Verotuksella on sormensa pelissä ja kun se vielä kertautuu päätyen lopulta tuotteen ja palvelun hintaan, niin näkyyhän se.

Omalta osaltani olen myös terveysturisti. Minulla on tietynlaista vaivaa, johon tarvitsen apua. Erikoislääkärikäynnit Suomessa maksavat todella paljon. Konsultaatio saattaa maksaa Helsingissä 100 euroa tai 250 euroa. Puhumme siis noin vartin juttutuokiosta, jossa ei vielä välttämättä tehdä sen ihmeempiä. Toki kahteen ja puoleen sataan saatetaan jo jotain tehdäkin. Suunta on tuo.

Olen viime aikoina joutunut myös käymään hammaslääkärissä erinäisten vaivojen takia. Vaivat ovat luonteeltaan sellaisia, että kunnallinen puoli ei niitä hoida, joten käyn yksityisellä. Käynnin hinta noin 70 euroa per parikymmentä minuuttia. Siis konsultaatio, jossa on mukana vähän tutkimista. Koko suun röntgenkuva noin 80  euroa. Äkkiähän siinä sataset viuhuu.

No, eilen sitten menin Tallinnaan hammaslääkärille kyselemään samasta aiheesta. Olen oppinut, että lääkärit ovat.... ihmisiä. Niin kauan kuin pää ei ole irti ja kainalossa mukana, saat pitkälti sellaisen vastauksen kuin haluat, kunhan jaksat tavata erilaisia tohtoreita. On uskomatonta, millaisia ihmisiä niihin hommiin hakeutuu. Lähinnä siis se, että niihin hakeutuu, no, kaikenlaisia ihmisiä. Inhimillistä, eikö?

Osaa ei selvästikään "nappaa" yhtään edes selvittää mistä oireet voisivat johtua, jolloin päädytään hoitamaan oiretta. Yleinen "lääke" onkin ollut seuraavanlainen viesti: alat nyt elää sen ongelman kanssa, käyt vertaistuessa ja otat tuosta vähän särkylääkettä.

Sitten on se porukka, josta tulee sellainen fiilis, että pelottaa tietääkö tuo yhtään mistään mitään. Olen monesti miettinyt, että olisin ehkä itse parhaimmillani unelmaduunissa tapaamassa ihmisiä kahdenkesken pienessä huoneessa 10 minuutin ajan. Poissa silmistä, poissa mielessä... "Seuraava, olkaa hyvä!" Motivaation voi menettää, uskon sen. Odotellaan tilipäivää vaan, joka lienee lääkärillä mukavaa odotettavaa.

Näin potilaan näkökulmasta lääkärin uran vaikein ja haastavin rasti monen kohdalla saattaa olla se kouluun pääsy. Jokainen voi miettiä omassa hommassaan kuinka monta vuotta vale-sejase pärjäisi duunipaikalla siinä missä valelääkäri hoiti kai ihmeen hyvin hommia vuosikausia. Että niinkö vaikeita ja haastavia ja raskaita ne perustason hommat ovat, että voi kymmenkunta vuotta olla töissä ammattilaisten keskellä ja tienata siinä sivussa miljoonan eikä kukaan muka huomaa mitään. Siis ilman mitään koulutuksia? No, koulutus nyt on Suomessa muutenkin niin yliarvostettu juttu. Tekemällä oppii myös.

Mihin tämä kaikki sitten johtaa? Se johtaa siihen, ettet voi luottaa lääkäreihin (monikossa), joiden tarinat, teoriat, koulukunnat ja kaikki vaihtelevat riippuen varmaan säästä, päästä, tai ties mistä. On tavattava useita näitä aitoja moniosaajia saadakseen jonkinlaisen linjan siitä, mitä vaivalle ehkä kannattaisi tehdä. Tämä on tilanne, johon en itse haluaisi joutua. Luottaisin mielelläni ammattilaiseen ellei niitä ammattilaisia olisi niin montaa eri mieltä olevia.

Suomalainen lääkäri on tyly ja kiireinen puolijumala. Tiedän, että tämä on julma kärjistys mutta se perustuu vuosien "asiakkuuteen" ja useampaan kymmeneen tapaamaani valkotakkiseen jumalankuvaan, joiden rauhaa olen uskaltanut häiritä pienenä maan matosena tai metsän siivekkäänä. Omat ovat oireeni, anteeksi että vaivasin.

Olen tässä kuussa myös käynyt kaksi kertaa samankaltaisessa konsultaatiossa liittyen hammaslääkäriasioihin. Konsultaatio ja röntgenkuva maksoivat Helsingissä 166 euroa ja Tallinnassa 10 euroa. Kymmenen euroa. Satakuusikymmentäkuusi euroa. Toki Helsingin röntgenkuva oli vähän laajempi kuin Tallinnan. Fakta on, että samoihin vaivoihin tarjottiin hieman erilaista syytä ja ratkaisua niiden poistamiseksi. Viro voitti vakuuttavuudellaan ja kiirettömyydellään Suomen tässä.

Käyn vielä varmaan kolmannella hammaslääkärillä sekä sen lisäksi Tallinnassa erikoislääkärillä liittyen tämän saman vaivan toisenlaiseen hoitoon. On etsittävä Virosta alan erikoislääkäri, koska tapaamani suomalainen erikoislääkäri vähätteli minusta koko vaivaa, mikä suoraan sanottuna aiheutti hetkellisen vihan tuntemuksen. Ehkä se on hyvä tässä tunnustaa kirjoitettuna, jotta asia ei jäisi vaivaamaan.

Hiljaiseksi tämä vetää. Ja hetkittäin se tekee vihaiseksi. Tulee sellainen olo, että kaikki pitäisi tietää itse sekä tehdä itse. Pitäisi olla joka alan erikoislääkäri.

Uskon sen, että monet ihmisten vaivat ovat varmasti todella hankalia ellei mahdottomia hoitaa, vaikeasti diagnosoitavissa ja se motivaatio ihmisten tullessa sinne huoneeseen "valittamaan" saattaa joskus olla kateissa. Omatkin murheet saattavat painaa lääkärin päätä. Mutta kyllä te puolijumalat siitä hyvän korvauksen saatte. Joskus menee työmiehen viikon palkka että heilahtaa. Olette itse siihen hommaanne hakeutuneet, joten älkää te ainakaan potilaalle valittako mitään.

Ei tarvitse olla yliystävällinen feikkaaja vaan asialinja riittää. Kokeilkaa peilin edessä vähän jotain hymyntapaista tai harjoitelkaa kohtaamista potilaan kanssa mielikuvassa. Älä hosu, hätäile tai vähättele potilasta ääneen. Jos et tiedä jotain, niin sano ettet tiedä. Sano "otan selvää" tai "kysyn kokeneemmalta". Ota se puolijumalan henkinen haarniska yltäsi. On varmasti etenkin nuorena uroona mahtava vallan ja voiman tunne viilettää käytävällä valkoinen taikatakki auki släbärit jalassa ja zuumailla hoitsujen takapuolia valkoisten työhousujen läpi mutta töissä siellä silti ollaan ja auttamassa asiakkaita.

Ja niinä päivinä kun ei huvita, niin yritä edes. Niin me muutkit teemme. Teillä se homma on vain erilainen, koska teihin jostain syystä luotetaan kuin jumaliin. Jos lääkärillä itsellään sattuu joskus jotain vaivaa olemaan niin ehkä siitä voi vähän päätellä, miksi se potilas sinne vastaanotolle tuli. Harva siellä huvikseen juoksee, vaikka sellaisiakin varmaan kohtaatte usein.

Tarkoitus ei ole vähätellä lääkäreitä, vaikka ehkä tästä sellainen käsitys välittyy. Arvostan aina ammattilaista ja maksan mielelläni saatuani apua. Lääkäreitä tarvitaan ilman muuta ja on upeaa nähdä, kuinka jotkut ovat selvästi unelmaduunissaan auttamassa ihmisiä, innostuvat etsimään syytä vaivoihin, kyselevät potilaalta kaikenlaista. Ja tosiaan: jaksavat vuosikausia erikoistua johonkin tiettyyn pieneen osa-alueeseen, joista suunnilleen kukaan muu ei ole kuullutkaan. Se on kunnioitettavaa toimintaa semmoinen. Tekisi mieli ihan nimeltä kiittää paria naislääkäriä, jotka ovat auttaneet minua vuosien varrella erityisen paljon.

Ja samalla on todettava, että lääkärinammatti on valitettavan yliarvostettu. Joskus tuntuu, että todella kovat jätkät ( ja miksei mimmitkin) korjaavat diesel-moottoreita.  Enkä ole itse mekaanikko, en.

Onneksi sentään Tallinnassa on kirsikkaolutta hanassa. Kokeilkaapa löytää sitä Suomesta.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän