Hieman hyvääkin

Olen aidon ja hyvän ruuan ystävä. Aina kun matkustan jonnekin, on oikeastaan ykkösasia nautiskella paikallisia ruokia. Suurimmat suosikkini ehkäpä Kreikka ja Italia, kun ruuasta on kyse. Sieltä ne parhaat ruokakokemukset ja ravintolamuistot ovat. Usein aivan tavallisista pikkupaikoista, joiden nimeä ei edes huomaa katsoa. Pastitsio soikoon, että olen nauttinut niistä hetkistä lämpimässä meren äärellä paikallista olutta siemaillen.

On erityisen hienoa huomata, että pekkapuskien ruoka- ja etenkin rasvafasismi saattaa ajan kanssa korjaantua terveempään suuntaan ja suomalaiset voivat syyllistämisen ja itsesyytösten sijaan alkaa lopulta maistaa jotain ja nauttia leivän päällä muitakin kuin 1980-luvulta jostain ilmestyneitä kissanrasvoja ja mitä ihmeellisempiä kevyttuoteita ja rasvattomia juttuja. Aiheesta kertoo Maaseudun Tulevaisuus.

Tervetuloa, hyvät luonnolliset raaka-aineet ja maut Välimereltä ja muualta. Tervemenoa kaikki ruokaan liitetyt ilmastohuuhaa-jutut a la Mengelius Lihattomalla Lokakuulla.

Eniten tervetuloa Vihreätön Vuosi, joka toivottavasti joskus koittaa.