Viikko on ollut rankka juomisen kannalta. Työmatkalla join joitain annoksia joka päivä. On selvää, että nukkuminen on silloin ihan mitä sattuu. Olen nukkunut tällä viikolla tdella huonosti. Eilen tuli kupitettua hieman enemmänkin, minkä seurauksena olen joutunut tärisemään koko lauantain ja kärsimään huonosta olosta joka jatkuu pari päivää. Vaikka nykyään olenkin kohtuukäyttäjä, joudun silti taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni juomishaluja. Ainahan se mielessä on - alkoholi.
Nykyään, ongelmista selvinneenä, pystyn sentään analysoimaan tilannetta. Erotan sen, ettei jokapäiväinen tissuttelu ja jokaviikkoinen kännääminen itseasiassa ole normaalia toimintaa ihmiselle. Ei se ole terveellistäkään, siihen menee rahaa ja aikaa ja lopputulos ei ole millään tapaa positiivinen. Pystyn nykyisellään lopettamaan juomisen jossain vaiheessa iltaa jättämällä vaikka täydenkin annoksen pöydälle. Nuo ovat hienoja tapoja ja huomioita, jotka osoittanevat, että suunta on oikea. Aidosti suunta on raittius, sillä sitä sen on pakko olla. Tämä on pitkä matka mutta onhan tässä aikaa. Kohtalotoverini varmaan tietävät sen hauskan fiiliksen kun kanuuna alkaa helpottaa ja ensimmäisen kerran käy mielessä "kyllähän tässä saattaisi yksi mennä...". Vakuutan, että silloin olet jo itsepetoksen tielle lähtenyt kovaa vauhtia. Minulla itselläni on juuri se fiilis tällä hetkellä, vaikka koko päivän olen kironnut, että pitikö tässä näin käydä.
Neuvoni onkin: älä ota sitä ensimmäistä. Tai jos otat, mieti koko ajan miksi joisit lisää. Maistuuko se juoma enää miltään kuudennen annoksen kohdalla, entä onko tarvetta päihtyä lisää.
Krapulapäivänä tee ajatusharjoitus: keskity rauhallisesti ja mieti juomista. Ota juominen, mielessäsi, vaikkapa tennispallon kokoisena asiana käteesi ja laske se lattialle. Voit tehdä liikkeen aidosti. Kuvittele juominen siellä lattialla. Seiso itse siinä vieressä. No, miltä näyttää? Melko mitättömältä, eikö. Et sinä sitä tarvitse. Voit vaikkaa jättää sen "juomispallon" sinne lattialle pariksi päiväksi. Mieti jotain muuta sen sijaan, sillä varmasti moni muukin asia kiinnostaa. Ja veikkaanpa, että aika moni muu asia kiinnostaa paljon enemmänkin. Keskity niihin, lue joku uusi juttu sinua kiinnostavasta aiheesta. Katso video netistä. Älä soita sille kaverille, jonka kanssa käyt kippaamassa.
Hanki muita kavereita, semmoisia joilla on muutakin miettimistä kuin seuraava baarikierros. Mene töihin, pese auto, tee mitä tahansa muuta mutta pidä ajatus mahdollisuuksien mukaan irti alkolista. Piristyt jo muutamassa päivässä koska saat kunnolla nukuttua. Ei tästä ehkä apua ole jos tilanne on paha eikä kunnon "ammattilaiset" mitään nettiä selaile muutenkaan mutta meille työssäkäyville pienikin tönäisy oikeaan suuntaan saattaa auttaa paljonkin. Niin ja kaada ne kotonasi olevat viinat viemäristä alas. Kierrä kaupan alkoholihyllyt mahdollisuuksien mukaan kaukaa tai niiden kohdalla käännä katseesi pois siitä suosikkijuomastasi. Pikkuasioilla on monesti iso vaikutusvalta näissä hommissa.
Olen jo aiemminkin pohdiskellut syitä siihen, miksi juuri alkoholista tuli minulle vitsaus numero yksi. Syyt ovat varmasti sekä geneettiset että psykologiset: keitto nyt vain maistuu ja se osui nuorena jotenkin niin hyvää saumaan yleisen ahdistuksen keskelle oloa helpottamaan. Paras kaverini alkoholi, ehdottomasti. Ja samalla se ikävin kaveri. Kaikki ne sadat päivät, jotka olen krapulassa maannut ja tärissyt ja kironnut tuota helvetin ainetta, jonka käyttöä en ainakaan aiemmin pystynyt hallitsemaan. Vaihtaisin ne heti pois selviin päiviin jos pystyisin. Harmittaa ja inhottaa, etten ole pitänyt itsestäni parempaa huolta nuorempana. Olin kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti hölmö, näköalaton päihderiippuvainen.
Eihän kukaan pakota juomaan tietenkään. Kaiken kaadan itse kurkusta alas omin käsin. Vitsinä alkanut ja Jutan innoittama alkoholiverokapinani on osoittautunut pieneksi menestykseksi, sillä en ole koko vuonna vieläkään ostanut vähittäismyynnistä kuin pari hassua keskaripulloa. Aiemmin tuli tissuteltua harva se ilta ja kierreltyä kaupan oluthyllyjä. Painokin on pudonnut tänä vuonna viitisen kiloa kuin itsestäään.
Ehkä tämä viikko on kuitenkin jonkinlainen poikkeama vuositasolla. Niin ainakin haluaisin uskoa. Onhan tässä mennyt viikkoja täysin tipatta kesälläkin. Kesä jos mikä on itselleni vaikeaa aikaa, koska kaikenlaisia tilanteita, joissa juomaa on tarjolla, on harva se viikko. Tiedän itsestäni sen, että rutiinit ovat minulle hyväksi. Talviaikaan elämä on tasaisempaa ja houkutuksia juomiseen on vähemmän. Nykyään pystyn kieltäytymään tarjotuista juomista mutta aivan joka kerta ei yksinkertaisesti viitsi sanoa ei.
En silti ole kieltämässä alkoholia, sillä kiellot eivät auta kun on Iso Jano. Jano joka ei vedellä lähde. Päinvastoin: jos minä saisin päättää olisi Suomessa alkoholia myynnissä joka nurkalla kellon ympäri, kuten monissa muissakin paikoissa. Aikanaan se varmasti johtaisi koko aineen arkipäiväistymiseen ja siitä katoaisi kaikki vähäkin hohto. Ehkä joku tulevaisuuden nuori välttyisi näiltä mietteiltä ja krapulapäiviltä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sarjan aiemmat osat luettavissa:
osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt
osa 9: Demareita paossa
osa 8: Kiristyy, kiristyy
Osa 7:Virkamies tietää
Osa 6: Vapun jälkeen
Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla
Osa 4: Simaa!
Osa 3: Suomalainen demari
Osa 2: Tuttu tunne
Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti