tiistai 17. joulukuuta 2013

Pohjolan-Korealainen paikannusneuvos

En tarkkaan muista, koska ensimmäisen kerran kuulin maasta nimeltä Pohjolan-Korea. Olen tutkinut tuota maata ja sen omalaatuisia kansalaisia siitä asti.

Maassa on pieni virkamiespoliittinen eliitti, joka ryöstää miljoonia kansalaisiaan silmittömästi ja täysin häpeilettömästi omia etujaan ajaakseen. Erikoisinta kuitenkin on, että aina kerran neljässä vuodessa nuo miljoonat, miten sen nyt sitten sanoisi... idiootit, luulevat voivansa vaikuttaa jotenkin omiin asioihinsa raapimalla rähjäisen puukehikon sisällä, paikallisen homekoulun aulassa, valkoiseen paperinpalaan jonkin numeron listalta, joissa on usein satojen heitä ryöstämään haluavien ihmisten kuvia.

Kuvaavaa näille kuvissa oleville ihmisille on, että jo vuosikymmenet jokainen heistä on vuorollaan osannut kertoa mitä kaikkea kannattaa mutta harva muistaa kuullensa mitä kuvan henkilö ei varmasti kannata. Tämä on osa Pohjolan-Korean erikoista kulttuuria.

Varsinainen eliitti, joka niin sanotusti tekee temput, ei naamaansa näytä. Kutsukaamme heitä tässä tuomoiksi. He ovat tukevasti virastoissa, nimettöminä ja kasvottomina. Tuomoja on eräiden lähteiden mukaan satojatuhansia. Se on melko paljon.

Kuva

Pohjolan-Koreassa siis järjestetään sosiaalidemokraattiset vaalit aina neljän vuoden välein. Sitten taas ryöstetään ja hakataan kepillä, toistaiseksi kai kuitenkin vain henkisesti, seuraavat neljä vuotta. Idiootit valittavat taas vähän enemmän ja vaativat itselleen lisää veroja, koska se on oikeudenmukaista. Tätä ajatuskulkua tukemaan he tilaavat toisiltaan hauskasti nimettyjä kirjoja, kuten vaikkapa Kuningasjako - Miksi verotus on oikein. Tätä kehää ne siellä ovat kiertäneet jo vuosikymmeniä kiistelleen verotetaanko helvetisti  - vai aivan saatanasti.

Pohjolan-Koreassa on erityisen tärkeää tunnustaa usko yhteiseen jumalaan nimeltä Hyvinvointivaltio. Uskovaisimmat perustavat joskus yhdistyksiä, ikään kuin eräänlaisia seurakuntia, joissa Hyvinvointivaltiota palvotaan. Tiedossani ei ole, millaisia palvontariittejä on käytössä tai mitkä ovat yhteisön pyhiä kirjoja. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Pohjolan-Korean hyvinvointivaltio-uskosta ovat vuosikymmenten takaa. Vaikutteita usko on saanut lähinnä naapurimaista, joista nimeltä voidaan mainita Myrdalia ja Iloisten Kansojen Tosiyhtenäinen Kerho (IKTK), joista jälkimmäinen meni jostain syystä nurin jokunen vuosi sitten.

Erikoista porukkaa, eikö?

Kuva

Mutta maassa maan tavalla, sillä niin ne jotkut umpimieliset siellä yhä hokevat tietämättä, että aidosti kaikki maailman maat, kulttuurit ja toimintamallit ovat ihan samanlaisia ja yhtä arvokkaita keskenään. Monet pohjolan-korealaiset ovat nykyään sitä mieltä, että pohjolan-korealainen elämäntapa ja valtio on niin upea, että muualta jostain syystä sinne muuttaneet ihmiset on kauniisti ohjaten pakotettava noudattamaan tuota pohjolan-korealaista elämäntapaa ja heitä on tuettava siinä taloudellisesti keneltäkään, edes tuen kohteilta, siitä mitään kysymättä.

Pohjolan-Korean uusimpia villityksiä ovat seuranta, tiukka valvonta ja peloitteet. Virastoissa, joita Pohjolan-Koreassa on lukemattomia, majailee arkisin puolenpäivän tietämillä tuomoja ja muutama merjakin, jotka kiimaisina keksivät pohjolan-korealaisille uusia rahastus- ja valvontamenetelmiä. Tulevaisuudessa Pohjolan-Koreassa saattaakin löytyä teiden varsilta kymmeniä valvontaportteja, joiden läpi Äänestävät Idiootit (registered trademark) ajavat ikivanhoilla autonromuillaan.

Eihän se kovin tehokasta valvontaa vielä ole yksinään, joten tarkoitus on lisätä teillä liikkuvat kahden kytän partiot mukaan kyttäykseen. Lisäksi porttikyttäys ja muu siihen liittyvä valvonta saattaisi "työllistää" jopa 350 pohjolan-korealaista. Ei ole aihetta epäillä, etteikö porttikytän virkaan olisi tätä nykyä tuhansia hakijoita.

Satelliittipaikannus, jonka nämä idiootit hihkuen ottavat käyttöönsä velkaisissa/ruosteisissa autoissaan, on tässä suunnitelmassa tukevasti mukana: pohjolan-korealainen haluaa, että hänellä on turvallinen olo. Virastossa lounastava merja takaa sen, sillä hän elää siitä . Usein tuomo ja merja palkitaan Pohjolan-Korean tapaan hassunhauskalla neuvoksen arvonimellä hyvin tehdystä työstä. Neuvoksia riittää: on liikenneneuvosta, esittelijäneuvosta ja muuta monenlaista neuvoa antaa neuvosta. Verotusneuvoskin löytyy. Tulevaisuudessa odotamme paikannusneuvosta ja gps-neuvosta, sillä virastoissa on aina tilaa yhdelle, joka diggaa valvontaa.

Kyttäys- ja ryöstöjärjestelmä (tärkeysjärjestys on tuo Pohjolan-Koreasta saamamme nimettömän tiedon mukaan) on myös suunniteltu siten, ettei minkäänlaiselle vapaamatkustamiselle tai veronkierrolle anneta mahdollisuutta. Jossain maissa tällaista on päässyt tapahtumaan.

Sellainen on pohjolan-korealaisen virkamiehen mukaan maan verottajalle vieras malli.

Kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti