perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kadonneen työn metsästäjät

Pitäisi löytää työpaikka. Se on omalla elämänkokokemuksellani käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tuntuu, että työ on tosiaan Suomessa vähentynyt. Kun kuulee ihmisten tarinoita työnhausta, tai miettii omia kokemuksiaan, tulee mieleen, että yhtä työpaikkaa kohti on ollut todella paljon hakijoita. Tiedän tapauksia, joissa hakijoita on ollut satoja. Tampereen IKEAan haki tuhansia joitakin vuosia sitten ja urheilukauppaan tänäkin vuonna puolentoista tuhatta hakijaa. Toki näistä muutama sata voidaan samantien heivata ohi prosessin, mutta silti.

Syyt siihen, että työtä ei juurikaan ole ainakaan "otettavaksi asti", ovat moninaiset. Niistä voisi joku viisas kirjoittaa kirjan.

Kaikki emme kuitenkaan voi olla lääkäreitä tai juristeja tai kunnan virkamiehiä (hmm....kyösti, siinä sanassa on jotain tuttua... tai ehkä voimmekin olla), joten "jottain tarttis tehrä", että meille tavallisillekin ihmisille tulisi Suomeen enemmän työmahdollisuuksia.

Olen valmis muuttamaan Helsingistä nykytilanteessani työn perässä.

Jos maailma olisi reilu, kuten peruskoulussa lapsille valehdeltiin, voisi homma toimia niin, että työnantajat hakisivat työntekijöitä eikä toisinpäin. Työntekijä voisi kysyä "miksi minun kannattaisi tulla teille". Työvoimapulaa odotellessa ja sen ärjyvää murinaa kuunnellessa joutuu totuttelemaan siihen, että nyt on työnantajan markkinat. Ei oikein enää riitä sekään klisee, että pitää hankkia jotain josta joku on valmis maksamaan. On nimittäin aika moni muukin jo ehtinyt hankkimaan, nuoremmat ainakin. Keski-ikäisen sairastuneen, alkoholille ajoittain person metsänelävän asema ei ole paras mahdollinen. Kupittamista olen kyllä vähentänyt rajusti, mutta mielessähän se on kuten loma - aina.

Ehkä se oli Jutan ja Jyken tarkoituskin lopulta, panna kansa polvilleen kuopan reunalle odottamaan sovhoosin keskusrakennuksen valmistumista. Suomalaisethan diggaavat osuustoiminnasta, ja on mukava olla kusetettava "aasiakasomistaja". Ehkä kolhoosi onkin meille parempi vaihtoehto; siellä jaetaan niitä poonuksia.

Wikipedian lauseessa on tiettyä lohtua. Ainakaan ei kuole nälkään.
Kuten kolhooseissakin, olivat sovhoosien ihmiset sidottuja siihen sovhoosiin, johon he olivat syntyneet

 

Neuvostoliitto, missä sinä viivyt.

Ei se työnteko nyt niin hauskaa lopulta ole.

3 kommenttia:

  1. Ja tämä veronkiertäjä-villen ilmastolaki ei tule helpottamaan kenenkään elämää täällä tulevaisuudessa.
    Ei kannata harkita Helsingistä muuttoa, voi vielä käydä kutsu takaisin radanvarteen asumaan!

    VastaaPoista
  2. Itse muutin hesasta pois muutamia vuosia sitten, täällä Anjalassa on mukavaa, tosin töitä ei ole vieläkään mutta osittain oma syyni kun halusin pitää vuoden vapaata, mutta työttömänä on paljon viihtyisämpää asua maalla omakotitalossa kuin kerrostalossa kaupungissa.
    Ei ole ruuhkia, eikä räksyttäviä naapureita, on oma piha ja talvella kunnon hiihtoladut, paitsi viime talvena ja kauppoja on riittämiin. ja isommat kaupungitkin ovat parinkymmenen kilsan päässä.
    Asunto on edelleen hesassa, en viitsi myydä sitä koska on sen verran hyvällä paikalla.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista. JariS, kuulostaa ihan elämältä. Hetkittäin kaipaan itsekin maakuntiin pois Vihreästä Keskusta. Tässä joutuu kuitenkin vielä tekemään töitä jonkin aikaa. On mulla suunnitelma johon ei työnteko enää kuulu, mutta taitaa se aika utopiaa olla.
    Tosin jos työttömyys iskee, niin menee kuviot kerralla uusiksi.

    VastaaPoista