Polkupyörävero

Helsingin kaupungin liikennesuunnittelupäällikkö Ville Lehmuskoski visioi asukaspysäköinnin hinnan moninkertaistamista. Villen periaatteena on, että "hinnoittelu tehdään läpinäkyväksi ja käyttäjä maksaa". Samaan lauluun yhtyy myös vihreiden kravatti-osasto, mikä lienee pakon sanelema juttu, jos Helsingissä haluaa vaaleissa ääniä kerätä.



Valitettavasti sinänsä aika hyväkin periaate siitä, että olemassaolevat pyörätiet ja pyörien parkkipaikat tulisi siis hinnoitella kysynnän ja tarjonnan mukaan ei toimi, vielä. Siinä missä Helsingin Sanomat tietää, että kukaan ei Helsingin kantakaupungissa tarvitse autoa, tiedän minä, että yksikään aikuinen ihminen ei Suomessa tarvitse polkupyörää.

Helsingin kaupungin suunnitelmat satojen miljoonien eurojen polkupyöräilyfantasioista tulevat kaupunkilaisille todella kalliiksi. Pyöräilystä onkin alettava maksaa todellista hintaa. Ratkaisu on polkupyörävero.

Veroa kannetaan kalenterivuodelta aluksi 681 euroa vuodessa, mikäli helsinkiläinen haluaa pyöräillä. Sillä yritetään kattaa pyöräilyn aiheuttamia ongelmia, jotka pahimmillaan johtavat jopa sivullisten kuolemiin. Summan ei pitäisi olla liikaa, sillä sehän on vain pari euroa päivässä. Jos jotain haluaa, on siitä oltava valmis maksamaan.

Polkupyörille otetaan käyttöön myös rekisteröinti ja vuosittainen katsastus. Näin saavutetaan tila, jossa tiedetään, että pyörät ovat edes jossain määrin ajokuntoisia ja rakenteellisesti turvallisia. Polkupyörän omamassa ja ilmanvastuskerroin huomioidaan verotuksessa. Kokonaismassaan lasketaan 80-kiloinen kuljettaja. Veron määrä on massan ja vaihteiden suhteen määriteltävissä  ensinmainitusta 681 eurosta alkaen.



Erityisen tehokkaat, eli ylitehoiset ja monivaihteiset polkupyörät verotetaan porrastetusti siten, että yli 20-vaihteista veroa kannetaan 10 euroa per vaihde/vuosi.



Kuvissa Helsinki sellaisena kuin se on normaalitilassaan eli ennen kuin ihmiset matkaavat töihin, tai vaihtamaan vapaasti erilaisia hyödykkeitä. Asia, jonka vihreät ja hengenheimolaisensa kaupungin virastoissa haluavat kai estää. Jos rumasti sanotaan, niin eipä täällä kukaan liiku, pienessä Itämeren rannan tuulisessa kylässä. Lisäksi puolet vuodesta kalliit pyörätiet ovat muutaman hassunhauskan trikoosankarin harjoitusratoina ja lasten kulkuteinä. Jos Helsingin kaduilla joskus onkin vähän enemmän autoja näkyvissä, se johtuu lähinnä siitä, että ulkopaikkakuntalaiset tulevat tänne töihin. Sen käyttäminen tekosyynä helsinkiläisten rahojen kuppaamiseen on käsittämätöntä toimintaa.