Miksi en käytä julkisia kulkuvälineitä

Kuten tiedetään, on olemassa ideologioita, joissa kaikki mitä ei ole verotettu on tukea. Kyse on tietenkin mistäpäs muusta kuin poliittisesta priorisoinnista.



Tällä kertaa oikeamieliset iskivät silmänsä työpaikkojen tarjoamiin pysäköintimahdollisuuksiin. Kieltämättä onhan se karmivaa, että ihminen vielä voi käydä töissä miettimättä minne kulkuvälineensä pysäköi. Kuten asiaan kuuluu, on tehty taas vihreitä ja muun värisiä laskelmia ja päädytty huimiin loppusummiin. Pari neliötä asvalttia maksaa niissä helposti tuhansia euroja.

Autopaikkojen hintoja on nykyään tapana laskeskella ja onkin erikoista, ettei kukaan mietiskele paljonko nykytaloihin rakennettavat varsin suuret pyörävarastot maksavat. En minä ainakaan haluaisi maksaa euroakaan siitä että naapurilla on mahdollisuus lämpimään fillaritalliin. Olen pari sellaista nähnyt ja ne ovat olleet isoja lämmitettyjä tiloja. Kelpaa siellä muutaman satasen fillaria säilöä kesät talvet.

Itse ajan joka työpäivä autolla töihin. Ei kai se siihen muuta syytä ole kuin se, että se on tehokas tapa liikkua ja voin niin tehdä. Aikaero omaehtoisen ja jonkun muun päättämän liikkumismuodon välillä on kolminkertainen omaehtoisen eduksi. Raitiovaunua käytän harvoin, lähinnä silloin kun on promilleja veressä eikä huvita mennä säännellyllä taksilla hintaan 10 euroa kilometri muutaman kilometrin matkalla.

Raitiovaunujen suurimpia ongelmia ovat mielestäni hitaus ja kusenhajuiset spurgut, etenkin kun tietää, että itse siinä maksaa samalla spurgunkin matkaa. Bussit - ne lähinnä haisevat ja tukkivat teitä pysähtelmällä sadan metrin välein kantakaupungissa kyydissään suurimman osan ajasta vain muutama vanhus. Naftaa palanee noin 45 litraa satasella mutta on se sen arvoista.



Julkisten kulkuvälineiden filosofian on joku joskus kiteyttänyt suunnilleen näin: se vie sinut hitaasti suunnilleen sieltä mistä haluat lähteä suunnilleen silloin kun et halua lähteä, melkolailla sitä kautta mitä et halua kulkea, niiden ihmisten kanssa joiden kanssa et halua matkustaa, pitkälti sille alueelle minne olet menossa ja hintaan, jota et halua maksaa.

Huomattava on, etten ole millään tapaa kieltämässä tai lakkauttamassa julkista liikennettä. Raitiovaunukiskoa voisi vetää enemmänkin tutulla käyttäjä maksaa - periaatteella. Nykymuodossaan Helsingin sisäinen kuukausilippu on sanalla sanoen ilmainen, jos se yhä on siinä neljänkympin tuntumassa missä se takavuosina. Hinnan voisi alkuun tuplata, ei pitäisi olla paha hinta jos on halua matkustaa.

Saan minä työpaikalla kahviakin "etuna". Keksikää nyt äkkiä verotusarvo sillekin. Kyllähän se vuositasolla on useamman sadan euron etu helposti, jos lasketaan 2 euroa kupilliselle hintaa.