Tiedoksi ja ehkä neuvoksikin

Sunnuntaita, toverit, ja Gaian terve!

Vanha sähköpostini on poistettu käytöstä, enkä pääse sinne enää lukemaan viestejä.

Siirryn Gmailin käyttäjäksi ja siten kokonaan Googlen leiriin.

Alun perusteella kävijämäärät ovat olleet ihan mukavia täällä bloggerin puolella ja blogin "virittely" on mielestäni ratkaisevasti helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Blogini ei ole maahanmuuttoblogi, sillä sellaisia on riittävästi ja monet hoitavat sen lajin niin hyvin, ettei minun sinne kannata lähteä edes yrittämään. Toki joskus saatan jotain huomioita mamuilusta tehdä, mutta ensisijaisesti tämä on länsimaista elämäntapaa tehokkaasti uhkaavan gai´ismin sekä välitöntä vaivaa ja maksamista aiheuttavan virkakyösteilyn pohtimista, niille nauramista sekä niiden molempien ajoittaista suoraa pilkkaamista käsittelevä blogi.

Naurulle ne eivät vielä voi mitään. Sitä ei edes veroteta tätä kirjoitettaessa.

On kuitenkin todettava, taas kerran, että jotain hämärää liittyy pizzahommiin. Nyt ei kaikilla ole puhtaat halpisjauhot laarissa. Wanha mutta vähän Suomessa käsitelty aihe, karvakäsipizza, tarvitsisi perinpohjaisen analyysin. Mistä se tuli, miksi, miten se voi toimia niin laajasti niin huonolla tuotteella, niillä hinnoilla, sillä työvoiman määrällä mitä niissä paikoissa vuodesta toiseen näkee...

kysymyksiä on paljon eikä minulla ole tarjota kuin yksi totuus tästäkään:

kyseessä on laji, jota kukaan ei tarvitse ja jota ei koskaan olisi pitänyt syntyäkään.

On järjetöntä, ellei peräti luonnotonta, lähteä myymään ala-arvoisia pizzoja toiselle puolen maapalloa kahdeksalla eurolla. Ei tästä ole kuin pari viikkoa, kun olin jossain päin Helsinkiä karvakäsipizzaa tilaamassa ja saamani tuote oli jo siinäkin lajissa ala-arvoisin vuosiin. Inhotti, poistuin paikalta sanomatta mitään, enkä sinne koskaan enää palaa. Ketutti, että olin maksanut jostain niin surkeasta tuotteesta. Tunsin itseni idiootiksi, sillä tiesin, nimenomaan tiesin, jo ostohetkellä ja paikkaan sisään astuessani, mitä tulossa on.

Ilmiötä ei kukaan vaivaudu tutkimaan; ei pohtimaan sen laajuutta, vertailemaan sitä muihin maihin, saati miettimään, mikä osa toiminnasta on esimerkiksi rahanpesua, jos mikään. Helsingin Totuudellisten Sanomain valtava koneisto viritetään tutkimaan parinkymmenen nuoren miehen natsikerhoa, ja poikain nimiä julkaistaan Suomen pääsanomalehdessä oikein syntymävuosia myöten. Ehkä tosiaan on niin, että sosialistin pahin vihollinen on toinen sosialisti. Historia puoltaisi sitä teoriaa. Aatu ja Josef-setä, muistanette nuo veitikat...

Jostain löytyy myös aina tutkija, ehkä päivystävä sellainen suojatyöpaikkansa kahvihuoneesta, joka toteaa, että poikien touhu "on syytä ottaa vakavasti, sitä on syytä tarkkailla ja sen toimintaa ei pidä suvaita". No mikäpä siinä, sillä mahtuuhan maailmaan mielipiteitä. Itse sanoisin samaa lähes oikeastaan joka ikisestä suomalaisesta järjestöstä, sen verran kallellaan vasemmistoaatteeseen ja sen tuhovoimaan tämä kansa on. Taitaa jo nykyään lapsikin tietää, että vasurit ne eniten sitä väkivaltaa täälläkin tekevät.

Toki sillä faktatiedolla ei niin ole merkitystä, koska muistamme kaikki, että vasemmistolainen väkivalta nyt vain on erilaista, sellaista niin kuin parempaa lajia. Minä olen sitä aitoa suvakkilajia, vaikka sitä moni ei ehkä usko. Minä nimittäin suvaitsen ihan kaikenlaiset ihmiset ja aatteet niin kauan kuin ne eivät vie minun rahojani, uhkaa terveyttäni tai pilaa välitöntä elinympäristöäni ja jättävät omaisuuteni rauhaan. No niin: saa ajatella vaikka mitä, tekin siellä gai´istien leirissä: minä suvaitsen teitä. Nyt on vain melkoinen määrä esimerkkejä, että muutamat nimeltämainitsemattomat ideologiat eivät älyä noudattaa näitä hienoja periaatteita.

Samaan sarjaan mamupizzojen kanssa pääsevät aasialaisten pitämät keskikaljabaarit, joissa tuoppi maksaa jotain neljän euron pintaan. Täynnä ne ovat jatkuvasti ja kantapeikkoina on alan ammattilaisia. Nämä halpatuoppimestat ovat syöneet pelureita kotimaisia pois, ja sen näkee ihan tällä Viher-Kalliossakin, kun vertaa tilannetta vuosikymmenen takaiseen ja miettii hetken.

Tiedä teistä muista mutta minua nämä ilmiöt ovat kiehtoneet jossain määrin jo vuosia. Kiinnostavampiakin asioita on, mutta jotain erikoisen mielenkiintoista näissä kahdessa on. Muutakin kuin pizzaa ja olutta. Noita normaalitilassaan kahta maailman tavallaan hienointa asiaa. 

Tämä ei ole se normaalitila.