Suosikkisarjamme Alkoholiverokapinallisen elämää palaa pitkältä tauolta. Sarjassa käsitellään suhdettani alkoholiin, suomalaisten suhdetta alkoholiin, tuohon mystisiä voimia ja ties mitä saatanallisuutta sisältävään ainekseen, sekä pohditaan alkoholiin liittyvää kyösteilyä.
Ollessani viime vuonna erittäin huonossa kunnossa, jouduin turvautumaan monina heikkoina hetkinä wanhaan kansanperinteenkin jo mainitsemaan lääkkeeseen eli viinaan. Itse en tuosta sanasta pidä, koska se tuo mieleeni välittömästi humalahakuisen ryyppäämiseen, jossa ei ole mitään tolkkua. Kaikki alkoholi ei ole viinaa, vaikka annikasaarikot vasuriharhassaan varmasti niin luulevatkin.
Edelleen on mainittava, ettei YLE ole tässä yhtään saarikkoja parempi, sillä typerästi nimetty 100 Päivää ilman viinaa -sarja tuo taas tuon saman alkoholikielteisen mielikuvan ainakin minulle. 100 päivää ilman alkoholia on aivan eri asia kuin 100 päivää ilman viinaa. Pystyn olemaan, oikeastaan, vaikka 1000 päivää ilman viinaa, koska en pidä väkevistä juomista oikeastaan missään muodossa. Ei maistu viskit eik konjakit, ei kirkkaat eikä sameat. Jotain jälkiruokaviinejä voi joskus maistella mutta siihen se jää. Olut on minun juomani.
Käytin alkoholia omalla mittarillani runsaasti viime vuonna. Otin sitä lääkkeeksi, eli käytännössä join sen verran, ettei enää jaksanut paljoa miettiä mitään tai ei muuten vain enää taju pelannut. Kyseessä on tapa, jota en suosittele kenellekään. Se kyllä tarjoaa välittömän ensiavun omalla tavallaan, mutta pidemmällä aikavälillä alko vain pahentaa asiaa.
Muistan eräänkin kerran viime kesältä, kun olin varsin kovan kivun uhrina jo varmaan viidettä vuorokautta. Kävin lääkärin vastaanotolla, ei mitään näkyvää vaivaa. "Tämä nyt vaan kuuluu tähän tautiin". Oli toki helpottavaa kuulla, että varsinaista ongelmaa ei ole mutta ei se kipukaan naurattanut. Marssin terveyskeskuksesta suoraan lähimpään anniskelupaikkaan ja kippasin neljä tuoppia A-olutta kurkusta alas. Kivuntunne lieveni huomattavasti ja jossain vaiheessa iltaa päädyinkin jo kotiin nukkumaan.
Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen vähentänyt juomista huomattavasti verrattuna viime vuoden keskimääräiseen kulutukseen. Nyt on henkisesti parempi olla ja en tarvitse sitä ainetta tällä hetkellä samalla tavalla kuin aiemmin. Tästä olen kehitellyt sellaista ajatusta, että riippuvuudet ovat pitkälti opittuja toimintoja ja niillä korvataan jotain, joka puuttuu tai on jäänyt muuten selittämättä, ilman merkitystä.
En oikein jaksa uskoa enää alkoholinkaan aiheuttavan ihmisissä ihan niitä perinteisimmiksi kuvattuja vaikutuksia; hilpeyttä ja sen sellaista. Minua juominen lähinnä väsyttää. Muistan kuulleeni teorian, jonka mukaan alkoholi vaikuttaisi pitkälti kuten juoja ja hänen elinympäristönsä sen kuvittelee vaikuttavan.
Jokainen varmaan on kuullut jossain muodossa lausahduksen "väkevät eivät sovi mulle, niistä menee kuuppa ihan sekaisin". Sama alkoholihan siellä potkii kuin miedoissakin mutta väkevillä on Suomessakin oma jännittävän kiehtova maineensa. Ja jos oletus on että "tästä menee nyt tosi sekaisin ja voi tehdä mitä melkein mitä vaan", niin saattaapa ihmismieli tosiaan niin toimia alkon toimiessa lähinnä eräänlaisena suodattimena tai asioiden mahdollistajana. Mene ja tiedä, aihe on mielenkiintoinen.
Suomalaisen juomakulttuurin on muututtava, ja muutos parempaan on ainakin jossain määrin ollut esillä viime vuosina. Aiheesta on käyty edes pientä keskustelua ja ovatpa Viroon panimon perustaneet suomalaiskaverukset ottaneet näkyvästi kantaa tähän kotimaiseen alkoholipolitiikkaan joka perustuu verotukseen, holhoukseen ja syyllistämisen kautta tapahtuvaan sinänsä mitättömän nautintoaineen mystifiointiin.
Olen nyt pitänyt itselläni sellaista rajoitusta, etten arkisin ota mitään. Juoda voi siis käytännössä vain perjantaina ja launtaina. Sunnuntai ei enää onnistu, koska aineen vaikutuksista toipuminen vie nykyään pari päivää ja kanuunassa en töihin voi mennä.
Vuodesta 2015 on tulossa mielenkiintoinen. Olo on parantunut, janon terävin kärki on katkennut ja suunnitteilla on vaikka mitä.
Kuten aiemmin mainittu, voidaan täällä blogissa keskustella alkoholista. Kyseessä on koko aikuisikäni mukana tukevasti kulkenut aine, jonka kanssa painin varmaan hautaan saakka. Välillä olen voitolla, välillä aine ottaa niskalenkin kuin Käteinen markkinavoimista (eli aika heikon...).
Jos sinulla on ajatuksia, tai haluat kertoa omasta suhteestasi juomiseen, kerro toki.
Muista: jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Sen takia siitä juomasta on mahdollista päästä eroon.
Ehkä otan, ehkä en.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Sarjan aiemmat osat luettavissa:
No "sata päivää ilman viinaa" ihan selkeästi mahdollistaa miedommat juomat, ei sitä muuten voi nähdä - ellei asian katsoja oli kymmenvuotias lapsi, jonka sanastossa viina=alkoholi. Ei kai ole tarpeeksi mediaseksikästä olla sataa päivää ilman alkoholijuomia.
VastaaPoistavarmaan noin onkin, muttei toimi suomalaisille, joille alkoholi on viinaa.
VastaaPoistaViinassa on hohtoa, kiehtovuutta. 100 päivää ilman alkoholia on laimeaa kuin Kepulainen olut. ei säväytä.
Viinasta tulee mulle heti mieleen väkevät viinat ja tossa ylen ohjelman nimessä asenteellisuus nimenomaan. kiitos kommentista.