Mankeliuskonto, tuo menneiden vuosisatain omituinen kultti, joka ei suostu kuolemaan, elää ja voi hyvin täällä Vihreyden ytimessä. Siitä innostuneena Helsingin kaupunki pumppaa pyöräilyn "edistämiseen" (heh heh) kymmeniä miljoonia euroja tänäkin vuonna.
Sanottava on, että touhu todella näkyy täällä. Siis se "räjähdysmäisesti" kasvanut pyöräilyn suosio. Se ei tosin näy siten, kuin ensiksi ehkä kuvittelee. Väitän yhä, että loppupeleissä fillaristeja on varsin vähän. Ei pyöräilijöitä paljoa näy, ne vain pitävän kovaa ääntä. Kovaääniset ovat useasti fihadisteja, joista kirjoitin aiemmin. Marginaalinen osa näistä on sitten vihanistejä, suorastaan aggressiivisia ihmisiä.
Niin, siis miten se "edistäminen", eli kaikkien muiden liikkumismuotojen hankaloittaminen, sitten näkyy. No, fihadistien kaistoina, hidastöyssyinä, järjettöminä liikennevalo-ohjauksina... ja mikä pahinta - fihadistien ylimielisenä asenteena, jonka saattelemana käytöstavat ja terve itsesuojeluvaisto voidaan siirtää ajon ajaksi tarakalle, ilman sitä lapsuudesta tuttua "mustekalaa". Se järki vain on siellä tarakalla ja tippuu jo ensimetreillä, koska oikeassa on oltava eikä tuntinopeus saa laskea. Ajolasit huolehtivat siitä, ettei kärpäsiä, koiria tai muita turhakkeita kannata niin väistellä.
Olen tästä niin paljon kirjoitellut, etten aio nyt toistaa itseäni enää yhtään enempää.
Vanhemmista teksteistä voi selata Helsingin tuhosuunnitelman laatimista. Tavoitteena on autio kylä, oikea onnen ja vihreyden paratiisi, jossa vain ketjuöljy on enää käypä vaihdon väline matkalla betonikuution fillarikellariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti