Siinäpä sitä taas mennään. Suunta on Itäväylällä kohti Vihreän Helmen ydintä. Lämmin ja lumeton talvi yhdistettynä nastarenkaisiin on jyrsinyt Itäväylälle hirvittävät urat muutamassa kuukaudessa. Jostain syystä vaikutti siltä, että itään päin menevä kaista on naapurikaistaa karmeammassa kunnossa Herttoniemen alueella.
Kuvassa on tiettyä symboliikkaa ja siinä kiteytyy ajatuksiani Suomen nykymenosta:
kuvanlaatu on hivenen heikko, eikä oikein näy eteen päin. Jonkinlaiset suuntaviitat siinä on ja oikein vaihtoehtokin nykyiselle kaistapäiselle (sic) menolle olisi oikealla (heh heh) tarjolla. Eteenpäin kuitenkin mennä painetaan eikä seurauksia jäädä turhaan pohtimaan, koska koneessa on vielä polttoainetta ja radiokin toimii. Kyydin maksajallakin vielä on pari markkaa taskussa, ja mikäli oikein huonosti käy, voidaan jonkin aikaa vetää samaa touhua velaksi; mutta vain jonkin aikaa. Valittu suunta vie kuitenkin suoraan vasenta kaistaa, koska sinne tuntuu suurin osa ihmisistä mielellään menevän.
Onneksi ei sentään ole samalla kaistalla vielä vastaantulijoita. Helsingissäkin tiestö päästetään rapistumaan oletettavasti tahallaan ja tarkoituksella, koska ylevämpi aate hyötyy siitä. Pyöräkaistapäistelyyn ja suoranaiseen fihadismiin löytyy kymmeniä miljoonia rahaa samaan aikaan. Minunkin on mainittava, että paperittomien notkujien hoito korpesi minua jo aikoja sitten mutta niin sekin vain maksajansa löytää.
Olo tuntuu itseasiassa melko typerältä, sillä sairastuttuani olen pumpannut kunnalle omia eurojani lääkärikäynneistä miettimättä sitä vaihtoehtoa, että miksen minäkin voisi olla paperiton. Voin esittää vaikka mykkää ranskalaista, sillä vaikenen erityisen sujuvasti juuri ranskaksi vierailtuani viimeksi siellä ulkomaanmatkoillani.
Viisas pääsee vähemmällä mutta nero maksattaa koko touhun muilla.
Suoraan sanottuna: ajaisin mieluummin toiseen suuntaan - pysyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti