keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vähävarainen perhe


"Kaksilapsinen perhe saa työmarkkinatukea, asumistukea ja lapsilisiä kuukausittain 1 577 euroa. Lisäksi perhe saa toimeentulotukea reilut 700 euroa."

ja 

"Niina, 25, jäi työttömäksi siivoojan työstä joulukuussa. Niinan hitsaajamies on ollut työttömänä jo neljä vuotta."

Työttömillä on aika kovat tulot. Tässä tuntee itsensä aika köyhäksi, kun puskee 40 tuntista viikkoa eikä tuo palkkakaan ole ihan vielä wahlroos-osastolla.



Antakaas kun minäkin kerron vähävaraisesta perheestä.


Olen välillä ihmetellyt, kuinka omat vanhempani pärjäsivät. Tulot olivat pienet varmasti sen ajan Suomessa tehdastyöläisillä. Isäukko ajoi useamman talven mopolla töihin ja matkaa oli Google Mapsilla nyt mitaten 25 kilometriä. Auto tuli jossain vaiheessa. Se oli tietenkin Ford Escort, tuo oman aikansa hieno kulkupeli. 

Kun tässä nyt muistelemaan lähdettiin, niin tulee mieleen sekin, että eihän meillä ollut siinä pikkukylän pankin yläkerrassa vaatimattomassa huoneessa asuessa edes puhelinta. Viereisessä talossa oli kyläkauppa, ja sieltä pystyi soittamaan. Posti haettiin laatikosta noin kilometrin päästä.

Näin jälkeen päin ajatellen ihmeellisintä ehkä on, että meillä ei "pankkitalossa", joksi sitä kutsuttiin, ollut juoksevaa vettä. Vesi tuli kaivosta, eikä minulla ole aavistustakaan enää mistä se vesi talvella tuli. Kaivosta varmaan, eihän ne talvella jäädy. Ainakaan meidän kaivo ei muistaakseni jäätynyt. Kaivoon laitettiin "sydänvettä" pumpun pienestä reiästä, mikä pikkupojasta oli jännittävää touhua. 
Kaivolle oli matkaa talolta ehkä parikymmentä metriä. Muistan itsekin kantaneeni useamman sankollisen, tai korvollisen, vettä sieltä sisään.

Katiska meillä oli lähellä olevassa järvessä. Minusta on valokuvakin pikkupoikana muutaman kilon hauen kanssa.

En nyt millään muista miksi kutsuimme sellaista tiskipöydän näköistä laitetta, jossa oli allas ja sen allas sanko, jonne jätevesi sitten valui.

Pihapiiriin kuului aittarakennus, jonka toisessa päässä oli sauna ja toiseessa päässä huussi. Keskellä oli jonkinlainen varasto polttopuille. Sauna oli lapsen mielestä jännittävän hämärä paikka isoine vesiastioineen ja muuripatoineen. Talvella saunottiin kerran pari viikossa, ja kesällä useamminkin. Suihkua ei ollut ollenkaan, mikä on nyt lähes käsittämätöntä. Sähköt meillä asunnossa oli, oli jääkaappi ja pieni hella. Telkkaria en muista olleen.

Tällaisista oloista minä olen maailmalle ponnistanut, vaikka alku oli mitä oli, noin aineellista hyvinvointia ajatellen. Siipeni ottivat sen verran ilmaa alleen, että olen pärjännyt omillani. Jossain vaiheessa lapsuutta muutimme "kylälle"; oikein uuteen rivitalohuoneistoon. Oli sauna, suihku, kaikki sen ajan hienoudet. 

Mikäkö on tarinan opetus, tai tarkoitus? Se, että köyhyys on suhteellista, eikä köyhä tai vaatimattomissa oloissa elävä välttämättä "kärsi" siitä itse. Jututin vanhempiani näistä ajoista jokunen viikko sitten. Työhön aina uskoneilla ihmisillä oli selkeä ja hieno ajatus tuosta elämänvaiheesta. 

"oli työtä sen verran että ruokaa sai ja illalla hyvin nukutti. Niin sitä elettiin ja tyytyväisiä oltiin, koska työtä oli, eikä sitä paljoa muuta osannut kaivata". Nämä ovat äitini sanoja. Äiti teki työtä noin 50 vuotta enkä muista koskaan valituksen sanaa kuulleeni. Vaatimaton kansanihminen viimeisen päälle. Samoin isäni; kova usko työhön ja siihen, että on selviydyttävä itse. Vanhempani ovat todella kurjista oloista, jos asiaa nyt haluaa peilata nykyhetkeen. Äitini on nähnyt nälkää niin, että ruuaksi on hetkittäin ollut vain särkiä lähilammesta. Isälläni ei ole edes omia kenkiä ollut vaan ne saatu sisaruksilta. Nämä asiat ovat siis tapahtuneet vuosikymmeniä sitten. Omat muistoni ovat 70-80 -luvuilta.

Ei köyhyys tai vaatimattomat olosuhteet tee ihmisestä katkeraa, varasta, kateellista tai oikeastaan mitään muutakaan. Köyhyyden syyttäminen ja sen tekosyynä muilta riistämiseen käyttäminen ovat jotain aivan muuta kuin normaalia tavalliselle ihmiselle.

Jos menneinä vuosikymmeninä jotain tukia meilä yhteiskunnalta olikin, ei niistä ainakaan minun kuullen ole koskaan  puhuttu.

Tässä pieni tarina siitä miten lapsiperhe eleli aikoinaan vaatimattomasti. Ja ne matkat, joista Iltiskin kertoo, suuntautuivat tosiaan marjametsään. Eikä niitä reissuja ollut yksi vuoteen vaan suunnilleen yksi viikkoon kesäkaudella. Mustikkaa, puolukkaa, lakkoja, sieniä, karpaloita... monenlaista olen poiminut omin pikku kätösin soilla ja saloilla.

Kovalla työllä vanhempani saivat maksettua omistusasunnon, kesämökin ja autokin on. Isäukko osti kai "kostoksi maailmalle" vanhoilla päivillään moottoripyörän. Ehkä sen verran oli jäänyt nuorena toteutumaton unelma kuitenkin mielen perukoita kaivelemaan. Pyörän tosiaan osti.

Omilla rahoillaan.

6 kommenttia:

  1. Komuutti?
    Tuohon aikaan vielä työllä pystyi jotakin maksamaankin ja vaurautta keräämään.

    VastaaPoista
  2. Avuttomuus, se tuotakin perhettä vaivaa.

    Niin sitä tuli itsekin lapsena kerättyä marjoja ja sieniä vanhempien apuna sekä lähivesistössä oli verkot ja katiskat. Leivät ja leivonnaiset paistettiin itse. Lomamatkat (kotimaan, ulkomaille ei ollut vara matkustaa) tehtiin myös polkupyörillä tai julkisilla eli linja-autoin ja junilla.

    Leivän päälle ei ollut pääsääntöisesti margariinin lisäksi muuta laitettavaa, joten koristelimme ne haarukalla tehdyin kuvioin.

    Kova juttu oli kun isäukko osti veneen. Se oli kallis Lohi-merkkinen lasikuituvene. Moottorina toimi airot.
    Ukon työmatka oli 16km suuntaansa ja polkupyörällä hän sen ajoi, kesät-talvet. Auto meille hommattiin vasta kun olin 13-vuotias (1980-luvun nousukausi mahdollisti käytetyn Nissan Micran hankinnan).

    Sitä on tullut elettyä ns vihreää elämää ennen kuin mokomaa muotia on keksittykään. Siksikään en lämpene kyseisen aatteen kannattajille; kurjuutta kun ei tarvitse harjoitella - se tulee itsestään.
    Kaiken huippu oli se muistaakseni Metro-lehdessä ollut juttu missä virheiden naiskansanedustajanelikko matkasi metrolla metsään...

    On se tosiaan ihmeellistä kuinka mokomien kannatus keskittyy suurkaupunkeihin. Practise what you preach -tekisi eetvarttia noille.

    Ensi alkuun vaikka vuosi eloa ilman sähköä ja johtovettä...
    Tässä olisi sekin hyvä puoli, että noin 95% niistä menehtyisi kokeilun aikana viimeistään talveen tullessa. Se vahvin 5% selviäisi, joten Darwinin opetus tulisi toteennäytetyksi samalla kun takuuvarmasti aatekin karsiutuisi.

    Mutta tosiaan jos 2277€/kk ei riitä nelihenkisen perheen elättämiseen niin paljon on kyseisellä perheellä vielä elämästä kokematta.
    Moni työssäkäyvä ei pääse samoille liksoille ja oikeasti ajanpuute ei ole ko perheen leivänjatkeen hankkimisen esteenä, mars kalaan (onkiminen ja pilkkiminen ovat ilmaisia kalastusmuotoja) ja myöhemmin keväällä, kesällä ja syksyllä metsään (jokamiehen oikeuksiin kuuluu sienten ja marjojen poimiminen)!

    -Tvälups-

    VastaaPoista
  3. Nelihenkinen perhe 2277€/kk puhtaana käteen... onpa köyhää... vielä enemmän pitäisi saada ilmaista rahaa.

    Niin, sitä kun ei itse ole ansainnut vaan se on ilmaiseksi annettu - ei sitä osaa arvostaa. Enemmän vain vaaditaan ilmaista rahaa.

    VastaaPoista
  4. Jep.Kolme henkinen perhe,mies töissä, käteen 1300 e /kk, vaimo työtön, 530e /kk käteen korvauksia. Muita tuloja tai tukia ei ole. Asuntolaina. Auto 25 v vanha nissan. Sanon suoraan miten asiat ovat; tuo mies on saamaton paska. Yrittäisi edes. Töitä löytyy JOS on valmis tekemään. No, hanko on väärällänsä samanlaisia vätyksiä.

    VastaaPoista
  5. En voi muuta sanoa kuin Kiitos ja Kumarrus!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista. Ne piristävät joka kerta.
    Tvälups, sellaista se tosiaan oli. Ilmeisesti sinulla melko samansuuntaista. Ja tässä ollaan. Vihreät ei tiedä noista jutuista mitään.

    Ano, ennen muutettiin työn perässä. nyt valitetaan. nyt ollaan kiinni ehkä velkaluukuissa tai ei vain yksinkertaisesti huvita. Meikäläisenkin vanhemmat kävivät Ruotsissa asti töitä etsimässä...
    25v autot on usein todella luotettavia. Itselläni on myös vanha rassi 90-luvulta.

    VastaaPoista