Bloggaamisen idea lienee tarjota ihmisille erilaisia näkökulmia elämästä ja maailmasta. Tosin riippuuhan se idea paljon myös blogista. On kuvia erilaisista takapuolista ja muistakin lähes yhtä tärkeistä asioista. Meitä on monenlaisia ja jokainen toteuttakoon itseään niin pitkälle kuin haluaa, omalla kustannuksellaan ja häiritsemättä muita. Ei se sen vaikeampaa ole. Kauppaa kun käydään ja hyödykkeitä vaihdetaan ilman turhia välikäsiä, niin hyvinhän tässä käy.
Olen vuosia kysellyt hiljaa ja joskus ääneenkin, miksi asiat Suomessa ja Euroopassa lopulta menivät pieleen. Syy on tiedossa: sosialismi voitti toisen maailmansodan (mikä oli yleensäkin ainoa mahdollinen lopputulos sille kahinalle) ja ulotti kuolemankalpeat lonkeronsa ja kalmanhajuisen ryöstöaatteensa käytännössä jokaisen eurooppalaisen aivojen perukoille. Tuon tarkemmin en asiaa oikeastaan osaa selittäkään.
Ehkä sen houkutusvoima vain on suurempi kuin muilla; se lupaa helppoa elämää, vähän vastuuta ja paljon kaikkea kivaa maassa ja taivaassa mutta hintana sillä on sielusi/minäsi haltuunotto ja täydellinen moraalikato. Kauppaan kuuluu bonuksena totaalinen kontrolli ruumiiseenkin. Edes kuolema ei siitä lopullisesti vapauta, sillä tuo uskonto pilkkoo sinut palasiksi muille uskoville, ellet sitä erikseen kiellä. Sinun osasi on palvella aatetta tai Puoluetta vielä kuolleenakin. Sormenjälkesikin kuuluvat aatteen alttarille, olethan syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Olemme tilanteessa, jossa ihmiset eivät edes ymmärrä olevansa sosialisteja ja oikeistolaisimmatkin ovat lähinnä maltillisia kommunisteja. Ymmärrys todellisuudesta on kateissa. Tästä käytetään yleisesti nimitystä kognitiivinen dissonanssi. Sosialisti on uskossaan erittäin vahva. Oman maailmankäsityksen vastaisetkin asiat vain vahvistavat uskoa aatteeseen. Mikään ei horjuta uskoa.
Yksi aate vain söi Euroopan. Meistä kaikista tuli sosiaalidemokraatteja. Tämä näkyy arjessa, Frankfurtin mellakoissa, joissa tuhannet ihmiset panevat autot palamaan, koska kaupankäynti ei miellytä (ja kyseessä on sentään Saksa) sekä erityisesti Neuvostoliiton läntisimmässä ja viimeisimmässä linnakkeessa - Suomessa. Suomi on paikka, jossa verenpunaisen aivosyövän aiheuttamaa likapyykkiä ei ole pesty. Potilas ei ole vielä vapaa kaikista etäpesäkkeistä vaan jatkaa kitumista hengityskoneessa. Jotkut kutsuvat tätä elämäntapaa "lottovoitoksi". Hulluja nuo suomalaiset.
Ehkä sen houkutusvoima vain on suurempi kuin muilla; se lupaa helppoa elämää, vähän vastuuta ja paljon kaikkea kivaa maassa ja taivaassa mutta hintana sillä on sielusi/minäsi haltuunotto ja täydellinen moraalikato. Kauppaan kuuluu bonuksena totaalinen kontrolli ruumiiseenkin. Edes kuolema ei siitä lopullisesti vapauta, sillä tuo uskonto pilkkoo sinut palasiksi muille uskoville, ellet sitä erikseen kiellä. Sinun osasi on palvella aatetta tai Puoluetta vielä kuolleenakin. Sormenjälkesikin kuuluvat aatteen alttarille, olethan syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Olemme tilanteessa, jossa ihmiset eivät edes ymmärrä olevansa sosialisteja ja oikeistolaisimmatkin ovat lähinnä maltillisia kommunisteja. Ymmärrys todellisuudesta on kateissa. Tästä käytetään yleisesti nimitystä kognitiivinen dissonanssi. Sosialisti on uskossaan erittäin vahva. Oman maailmankäsityksen vastaisetkin asiat vain vahvistavat uskoa aatteeseen. Mikään ei horjuta uskoa.
Yksi aate vain söi Euroopan. Meistä kaikista tuli sosiaalidemokraatteja. Tämä näkyy arjessa, Frankfurtin mellakoissa, joissa tuhannet ihmiset panevat autot palamaan, koska kaupankäynti ei miellytä (ja kyseessä on sentään Saksa) sekä erityisesti Neuvostoliiton läntisimmässä ja viimeisimmässä linnakkeessa - Suomessa. Suomi on paikka, jossa verenpunaisen aivosyövän aiheuttamaa likapyykkiä ei ole pesty. Potilas ei ole vielä vapaa kaikista etäpesäkkeistä vaan jatkaa kitumista hengityskoneessa. Jotkut kutsuvat tätä elämäntapaa "lottovoitoksi". Hulluja nuo suomalaiset.
Tuulihulluus oli pakko mainita ajankohtaisuutensa takia, sillä niin järjetön on tämä kädet kainaloita myöten veronmaksajien taskussa oleva yhdistys. Kyöstien luona rampannee taajaan tuulilobbaria. Maksajat tiedetään kyllä.
Toverini KT totesi joku aika takaperin, että paras palaute ja tuki bloggaajalle on kommentointi. Näin asia nimenomaan on. Tätäkin blogia kyllä luetaan, ja kommentteja laittavat muutamat uskolliset lukijat. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä ja vastaan pitääkin väittää. Olen erityisen ylpeä päästyäni viime vuonna jonkun Virheän tyypin Facebook-seinälle. Se oli eräänlainen etappi, josta olen ylpeä. Ainakin muutama ajatus on siis viherleirissäkin jollain herännyt.
En enää edes tarkkaan muista, miksi aloitin tämän kirjoittamisen. Syynä oli todennäköisesti Helsingin aivan käsittämättömällä tasolla oleva vihertyperyys, joka haittaa jo arkista elämää - ennen kaikkea liikkumista. Siinä mielessä tämä on eräänlainen "lisää kaupunkia Helsinkiin"-blogi, vaikkakin täysin toisella tavalla kuin alkuperäinen, tuon niminen Facebook-ryhmä oman palstansa rakentaa. Ensimmäisestä kirjoituksestani on nyt kulunut reilut kaksi vuotta.
Toisaalta olen peilannut tätä kautta myösitseäni, ennen kaikkea juomisen näkökulmasta. Tekstit ovat jälkeenpäin luettuna hämmentävän rehellisiä, mutta en ala niitä poistamaankaan. Mene ja tiedä, ehkä sekin on jossakin lukijassa jonkin ajatuksen herättänyt.
Nykyisellään olen harvakseltaan kirjoitellut lyhyempiä huomioita kyösteilystä, koska tuntuu, ettei sitä oikein kukaan muu tee ainakaan aivan samalla tavalla. Kyösteily on virkakyöstien perseilyä, jos joku sitä termiä miettii. Puhumme kasvottomasta elättien armeijasta, jonka vahvuus laskettaneen tätä nykyä sadoissa tuhansissa. En yllättyisi vaikka miljoonakin jo ylittyisi, sillä jokaisessa meissä asuu pieni sosiaalidemokraatti, kuten vanha sanontani kuuluu. Jokainen hyötyy toisten ryöstämisestä. Eikö olekin ihan vain vähän omituinen tilanne? Tunteeko maailmanhistoria aivan vastaavaa tilannetta?
Olen asettanut tavoitteeksi 500 kirjoitusta, jonka jälkeen laitan tämän blogin tauolle ja keskityn lukemaan parempia blogeja, jotka toivottavasti jatkavat toimintaansa maailman loppuun saakka tai ainakin niin kauan, että näemme uuden Suomen synnyn. Joko jostain toisesta maasta katsottuna tai sitten täältä paikan päältä. Kyllä se tulossa on mutta "vielä on vähän hiljaista".
Olen asettanut tavoitteeksi 500 kirjoitusta, jonka jälkeen laitan tämän blogin tauolle ja keskityn lukemaan parempia blogeja, jotka toivottavasti jatkavat toimintaansa maailman loppuun saakka tai ainakin niin kauan, että näemme uuden Suomen synnyn. Joko jostain toisesta maasta katsottuna tai sitten täältä paikan päältä. Kyllä se tulossa on mutta "vielä on vähän hiljaista".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti