Original vihree

Minähän olen oikeastaan vihreä. Siis semmoinen old-skuul tyyppi. Olen pikkutikasta asti ollut kova luonnon ystävä ja etenkin ennen aikuisikää liikkunut paljon metsissä ja soilla, järvillä ja joilla. Se oli aikaa ennen kuin CityVihreys löi läpi. Sen takia aidot vihreät arvot ovatkin minulle tärkeitä: tiedättehän näitä perinteisiä ja tylsiä juttuja niin kuin koskematon luonto, monimuotoisuus, eliölajit, aarniometsä (nuoremmat voivat katsoa kuuklesta mikä eläinlaji se on) linnut etenkin, suurpedot, pikkuötökät, kalat ja muut metsän menninkäiset.

Tekisipä mieleni väittää, että tällaisia me suomalaiset olemme; miehet ainakin suurimmassa osin. Arvostamme luontoa. En itse tunnet ketään, jolle asia olisi merkityksetön. Eläinten ja luonnon hyvinvointi kiinnostaa ja lähes jokainen tuttu ukko on ainakin jossain vaiheessa ollut eräjormana laavulla tähtitaivasta katselemassa. Suomalaiset ovat metsäläisiä, mutta ei siinä mitään vikaa ole.

Tuli nuorempana kalasteltua aika paljonkin, mutta sittemmin se on Helsinki-elämän takia jäänyt kokonaan pois. Niinpä on jäänyt myös kaikenlainen luonnossa liikkuminenkin todella vähiin.

Ehkä senkin takia ymmärrän City-Vihreää aatemaailmaa; eli sitä, kun sitä kosketuspintaa ei ole... mihinkään aitoon. Miettii nyt sitäkin, että Viher-Aatteen tyypithän ovat umpihelsinkiläisiä, jos eivät kaikki, niin suurin osa ainakin. Joissain blogeissa Aatteen Profeetoista käytetään nimeä Pyhä Perhe. Tämä perhe on sittemmin kerännyt ainakin 12 opetuslasta ja aivan liian ison joukon akolyytteja. Haavistonpeket ja muut rikkihassit... missä lie Munkassa kasvaneet ja ainoa aito luontoelementti oli ehkä Kekkosen kämpän katolla päivää paistatteleva harakka joulukuussa. Näkyy kai se talo, kun Ramsaynrannan puolelta katsoo.

Itselläni tuli pakkanen ja hiihtoladut tutuksi jo lapsena. Aina oli kylmä ja taisi olla nälkäkin. Sormet jäässä niin, ettei avainta saanut kodin oven lukossa käännettyä. Kesällä söi mäkärät niin, ettei nuotiolla ehtinyt makkaraa paistaa kosken rannassa. Ei siinä mitään hienoa ole, ei todellakaan. Mutta on niillekin hetkille jokin arvo annettava.

Jossain vaiheessa joku osti ensimmäisen hyttyshatun, mikä vähän auttoi metsässä rämpimistä, vaikka tiheimmissä puskissa se jäi kiinni oksiin jatkuvasti. Moniko teistä on uponnut munia myöten suohon? No toivottavasti ei kovin moni. Tai tippunut keväiseen jokeen. Ei kannata kokeilla. Eikä uskoisi miten isoja hyönteisiä Suomenkin metsistä löytyy. Etenkin kun niitä kaivaa paidan alta pois.

Sen takia aitovihreänä haluaisin, ettei joka helkkarin paikkaa Helsingissä rakennettaisi betonihelvetiksi. Kaupunkiluontokin on kaunista omalla tavallaan, vaikka sellaistahan se on saarekemaista ja lajistoltaan vähän köyhää. Eläimet ovat vähissä, kun kaupunki tappoi citykanitkin. Aidosti on annettava pisteet Helsingille kanien hävittämisestä. Niitä alkoi todella olla liikaa täällä.

Aamukävelyllä voi joskus, etenkin sateisen kosteana päivänä, haistaa raikkaan luonnon monet hajut ja tuoksut myös täällä Globaalin vastuunkannon ytimessä eli Stadissa/Hesassa. Se on oikeastaan aika hieno hetki kaupunkilaisen elämässä.

Vihreät, säästäkää Helsingin harvat viheralueet rakentamiselta. Kyllä Suomessa vielä tilaa riittää muuallakin. Eläintarha, Rajasaari ja monet muut ovat meille aitovihreille tärkeitä henkireikiä, ihmisten ja koirien ulkoilupaikkoja, monien kaupunkieläinten kotiseutuja, pikkulintujen pesäpaikkoja ja muutaman miljoonan hyönteisen koko maailma.

Vihreä, eikö betoni jo riitä? Muuta maalle, jos Helsinki ei kelpaa.