Vaikka alkuvuosi on mennyt erittäin kuivissa merkeissä, oli vappuaaton lopputulos parin päivän mittainen kanuuna, eli rehellinen krapula. En edes juonut erityisen montaa keskiolutta, tuota lempijuomaani. Kaiken kaikkiaan varmaan alle kymmenen annosta. Mutta kummasta sekin potki, minkä tuloksena meni vappupäivä kokonaan ihmetellessä ja pieni jälkipolte tuntui vielä torstaina työpaikalla. Iän myötä kanuunat pahenevat, nyt ne kestävät noin kaksi vuorokautta. Vanhempien miesten tarinoista on pääteltävissä, että viikon mittainen kanuuna on sekin mahdollinen vielä joskus.
Vappujuomien "hankkiminen" muistutti jo teiniaikojen temppuilua, sillä enhän minä enää voikaan ostaa olutta vähittäismyynnistä, koska olen nyt Alkoholiverokapinallinen numero 1. Olen tehnyt tästä itselleni tarkoituksella varsin suuren kynnyksen, sillä sen avulla pystyn ensinnäkin vähentämään tissuttelua ja toiseksi Jutta tienaa vähemmän veroja - ja minä nukun yöni paremmin. Useimmat tietänevät alkoholin heikentävän unenlaatua ratkaisevasti. Jo yksi annos riittää unen heikentämiseen.
Onnistuin siis käyttämään "hakijaa", joka toi minulle kymppikassin Virosta tuomiaan juomia, joista Jutta ei saanut euroakaan veroa. Nykyisen alkoholin myynti-ikärajan ollessa "alle 30-vuotiaalta vaikuttava henkilö" -tyylinen temppu, en suostu näyttämään kenellekään henkilöllisyystodistustani ostaessani muutaman keskioluen. Rajansa se on ihmisten alistamisellakin.
Vappuaaton parasta antia olikin kaveriporukalla saunominen ja grillailu sekä puhuminen tyhjänpäivistä asioista, eli niin sanottu maailmanparantaminen, sekä tietenkin pakolliset tuntikausia kestävät autokeskustelut. Kaikki tämä maustettuna hyvällä musiikilla, eli suurimman osan ajasta vanhalla hevirokilla. Siinäpä ne parhaiten arjen murheet unohtuvatkin. Koska en ole millään tapaa uskonnollinen ihminen tai muutenkaan perusta oikeastaan minkäänlaisista kalenterista katsottavista juhla- tai ryyppypäivistä, en sinänsä itse tarvitse vappuakaan mihinkään. Voisin aivan hyvin olla töissä, mutta ollaan nyt poissa, kun muutkin ovat. Sama koskee juhannusta ja mitä näitä muita "pakkovapaita" onkaan.
Toukokuuhun mennessä olen siis ostanut alkoholijuomia vain kaksi kertaa vähittäismyynnistä. Nerokas kapinani Suomen valtion alkoholipolitiikan muuttamiseksi etenee hyvää vauhtia: minä raitistun, Jutta jatkaa oikeudenmukaisuuden jakamista takuuksilla ja aurinko lämmittää. Tästä on hyvä lähteä kohti kesää.
------------------------------------------
Sarjan aiemmat osat luettavissa:
Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla
Osa 4: Simaa!
Osa 3: Suomalainen demari
Osa 2: Tuttu tunne
Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti