No mikäpä täällä Suomessa kohta kannattaisikaan. Verotus jo yksinään tekee yrittämisestä todella haastavan lajin. Viha yrittäjää kohtaan näkyy kaikkialla, valtiovarainministeriä myöten. Työn teettäminen on kallista. Ja lopulta se tosiseikka, että netistähän nykyään tilataan oikeastaan kaikki muu paitsi ravintolaruoka ja lähibaarin tuoppi.
Ihmiset itse tekevät ratkaisunsa ostovoiman heikentyessä. Lopettavat ostamisen kuka mistäkin syistä tai siirtävät hankinta muualle. Itsehän asioin paljon Virossa ja juuri tässä parhaillaan mietin menisinkö lauantaina käymään siellä päiväseltään.
Viime lauantaina ostin Tallinnasta erittäin tunnetun kenkämerkin vedenpitävät, tyylikkäät talvikengät. Olisin ne toki saanut tuosta "kylältä" noin 70 euroa kalliimmalla hinnalla mutta kun minä olen minä enkä halua maksaa Jutalle yhtään ylimääräistä euroa. Anteeksi, suomalainen kenkämyyjä, minä en vain pysty enää. Toivon että ymmärrät. Ei se rahasta ole niinkään kiinni, vaan periaatteesta olla tukematta Jutan ja kavereidensa touhuja enää.
Vasemmiston ja muiden muiden hippien unelmat "kivijalkakaupoista" murenevat autoilun kallistumisen ja etenkin Helsingissä sen tietentahtoen hankaloittamisen takia kuin muropaketti kirjeessä matkalla Alaskaan. Fantasioissahan Vihreillä on fillarit ja kotoinen `Dami, tai joku saksalainen opiskelijakampus. Totuus on kuitenkin niin paljon karumpi täällä loskan ja kylmän keskellä, että Vihreiden suurmieskin joutui fillaroinnin lisääntymisestä kertovassa blogauksessaan kaivamaan aihetta kuvaamaan valokuvan Saksasta. Sitä joku voisi luulla, että se mankeloinnin suosio näkyisi ihan tässä Helsingissä - ei se näy.
No näin minä eilen yhden fillaroijan mutta hän oli varustelusta päätellen urheilija. Tyttöjä kesäisissä, "helemat paukkuen", ei ole näkynyt kuukausiin.
En sano että Tiimarissa montaa kertaa kävin. Joskus ostin sieltä joulukortteja ja jotain pakkaustarvikkeita lahjoille.
Mutta harmittaa se jotenkin silti Tiimarin kuolema. Sen takia tämä pieni kirjoitus.
Tiimari - kuuluit katukuvaan vuosia. Jäät muistoihin varmasti monelle, etenkin käsitöistä pitävälle.
Pannaan tähän sen kunniaksi Helsinkiin soveltuva, kaupunkilaisen kulkuneuvo.
Onhan se hassua että edes kiinalaisen krääsän myyminen ei kannata Suomessa. Kyllä on ostovoima kohdillaan.
VastaaPoistaOli Tiimarissakin vikaa - se pärjäs hyvin silloin, kun sen valikoimissa oli halpoja kyniä, paperitavaraa, keittiön tarpeellisia pikkujuttuja ja halpaa krääsää... kun antoi lapselle euron ja pisti sen Tiimariin, se löysi aina jotain kivaa pientä mieleistä.
VastaaPoistaSitten muuttui valikoimat: alkoi olla kalliita kakkuvuokia (20-30 euroa) ja kalliita kakunkoristeluvermeitä ja muotteja, sisustustarvikkeita, kalliita korutarvikkeita ja helmiä ja muita hienoja askartelujuttuja, valmiiksi muotoonleikattuja ja puoliksi tehtyjä. Halvalla orjatyövoimalla teetettyjä mauttomia esineitä kovalla hinnalla. Tiimari ei halunnut olla lasten kiva halpakauppa vaan tahtoi olla hieno! Vaan kun markkinarako olis ollu krääsäkaupalle, ei niinkään rikkaiden kotirouvien askartelukaupalle.
Ei vain ollut enää mahdollisuutta edes peruuttaa takaisin, koska ulkomailta oli tullut jo Tiimarin jättämään krääsäkaupparakoon Tiger.
Itse Tiimarin vakiasiakkaana näin kyllä sen homman. Aikaisemmin oli tungosta aina, mutta viimeisinä vuosina kaupassa oli usein vain myyjä tai kaksi. Turha itkeä huonoa myyntiä, jos ei ole tarjolla tavaraa, jota joku haluaisi ostaa. Laadukkaampaa tavaraa saa "hienoista" kaupoista samaan hintaan.
Kiitos kattavasta kommentista. Uskon että kiteytit tuossa Tiimarin osuuden alasajosta. Mun muistot siitä ovat ysäriltä, jolloin kama varmasti oli hinnoteltu oikein ja jengi muutenkin p.a. Markalla sai jo jotain silloin.
VastaaPoistaKauniisti ilmaisten "roska" pitäisi myydä roskan hinnalla. Kyllä jengi sitä ostaa silti.
Nyt siinä taitaa tosiaan käydä niin että sen saman kaman myy ruotsalaiset, jotka muutenki myy kohta puolet kaikesta Suomessa myytävästä kamasta.