Käsittääkseni Lexa ja minä asumme molemmat Helsingissä.
Meillä on paljon yhteistä siis: fanitamme Sarasvuota, vaikka en minä kovin suuri fani ole jos totta puhutaan.
Lexaa on haastateltu johonkin kaupunkilehteen, minua ei.
Aikamoinen nautiskelija tuo kaveri kuitenkin on, sillä en näe mitään syytä ottaa kahden minuutin suihkuja haalealla vedellä niitä pari minuuttia kellottaen, kun lyhyempikin aika riittää. Ja sitäpaitsi kerta viikkoon peseydyttiin vähän paremmin ennen wanhaan ihan yleisesti, ainakin meillä maaseudulla. Lauantaisaunan käsite lienee niiltä ajoilta.
Lexan hiilijalka painaa parisen tonnia. Minulla oletettavasti kymmeniä tonneja, koska diggaan muun muassa lennellä lentokoneella eri mestoihin nauttimaan kaikista hienoista ja kiinnostavista asioista.
Lexa kiskoo (puulusikalla?) haaleaa puuroa pelastaakseen maailmaan ja mankeloi järjestöhommiin fillarilla. Minäpoika ajan autolla useamman kerran viikossa "ulos" syömään ja ajan kaikki työmatkat ja muutkin matkat autolla, paitsi jos olen päihtyneenä; silloin pyrin käyttämään taksia tai kävelen. Raitiovaunulla menen jos on pakko, esimerkiksi kun on kova pakkanen.
Hymy kaunistaa, mutta Vihreän hymyn takana on petos siitä, että se sama väkinäinen hymy on väännettävä maksattamalla ja pakottamalla muidenkin naamalle.
Minä en tuputa omaa elämäntyyliäni kenellekään enkä vaadi samaa muilta.
Ja se jos mikä on elävää monikulttuurisuutta ja kaupunkikulttuuria. Kaupunkiin kun mahtuu monenlaista, sillä muuten se ei ole kaupunki vaan jonkin fanaattisen Haalean Puuron Porukan kaappaama fantasiapelikokeilu.
Sellaiseen en halua mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti