tiistai 2. huhtikuuta 2013

Muutunko vihreäksi

Yhdessä asiassa taidan olla vasemmistolainen, ellen peräti vihreä. Vasemmisto on tainnut aina olla kiihkeä asevelvollisuuden vastustaja. Asevelvollisuus on aina tuntunut itselleni Suomen suurimmalta epäkohdalta, oikeastaan niin kauan kuin muistan. Nyt Facebookiin on perustettu ryhmä nimeltä Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.

Hyvä aloite, vaikka en usko vain miehille, väärällä alueella Suomessa asuville kivesten kantajille ja erääseen uskontokuntaan kuulumattomille suunnatun "yleisen" asevelvollisuuden koskaan poistuvan Suomesta. Jokainen suomalainen on jossain määrin "sotavanki". Suomi käy talvista sotaansa yhä uudestaan ja uudestaan. Käytännössä jokainen mies joutuu yhä valitsemaan puolensa tässä asiassa. Itse olen sanonut itseni irti näistä ajatuskuvioista jo kauan aikaa sitten.  Nykyisellään kaikki mikä maanpuolustukseen jotenkin liittyy on minulle merkityksetöntä.  En siis ajattele asiaa. Ajoittain on kuitenkin hauska itsekin mietiskellä myös näitä kuvioita: "mitä tekisin nyt jos..."

Aiheesta on varsin nokkelasti sanaillut ainakin Vihreä Otto Lehto blogissaan. Lisäksi Kansalaisaloitteen Facebook-sivuilta voidaan lukea: "Tällä hetkellä aloitteen suunnittelussa on ollut mukana edustajia Vihreästä miesliikkeestä, Vihreistä nuorista, Loviisan rauhanforumista, Sadankomiteasta, Aseistakieltäytyjäliitosta, Miesten tasa-arvo ry:stä, Vasemmistonuorista, Edistyspuolueesta ja Avoimesta Ministeriöstä".

Tässähän tuntee itsensä jo suorastaan vihervasemmistolaiseksi, kun kerrankin on tuon joukon kanssa jotain yhteistä. Edistyspuolue ei taida olla varsinaisesti vasemmalla ja Avoimesta Ministeriöstä en ole koskaan kuullutkaan.

En ole aseistakieltäytyjä tai pasifisti sinänsä. Väkivalta on joskus hyvä keino ratkaista ongelmia, ampuma-aseillekin on paikkansa, Suomen aselait ovat liian tiukkia ja ampuminen on välillä hauskaakin. Pakottamalla vain hyvin harvoin saa kovin motivoitunutta joukkoa kasaan, enkä usko itse enää määrän korvaavan laatua sotimisessakaan. Jätän asian niille, jotka siitä ovat kiinnostuneet.  Asia on minulle henkilökohtaisesti todellakin yhdentekevä.  Tuskinpa tässä siis  kuitenkaan tarvitsee liittyä Vihreään miesliikkeeseen.

Ja kun nykyään tuntuisi olevan muotia, että sukupuolikin on vain oma kokemus, tulkinnanvarainen asia ja voi ehkä muuttua iän myötä niin kuka on enää asevelvollinen, jos miehen perinteiset tuntomerkit ovat menettäneet merkityksensä.

Jos kutsuntapäivänä olisin ilmoittanut kokevani itseni teinitytöksi olisin säästynyt monilta ongelmilta ja säästänyt vuoden elämästäni. Nykykatsannolla siihen ei olisi kenelläkään mitään sanomista.  Niin se maailma muuttuu.

2 kommenttia:

  1. Täähän on niinkuin kenraali Ehrnrooth totesi, että jos suomalaiset kokevat maansa puolustamisen arvoiseksi, niin sitten maanpuolustustahtoa löytyy. Jos ei koeta, sitten ei löydy.

    VastaaPoista
  2. Tuolla tavoin se on hyvin mitattavissa. Itse en osallistu enää tämän paikan puolustamiseen. Ne osallistukoot, jotka haluavat.

    VastaaPoista