Kosto (Euroopan pimeimpiä hetkiä)

Katselin BBC:n tuottaman historiadokumentin 1945: The Savage Peace. Kuten linkin takaisessa arviossakin todetaan, harvoin enää jaksaa yllättyä tai hämmästyä ihmisen kyvystä julmuuteen. Tämä dokumentti kuitenkin tarjosi erilaisen, saksalaisen, näkökulman Euroopan kipeimpiin hetkiin. Jokainen on nähnyt sellaisen määrän jo pelkästään YLEn "natsidokkareita", etteivät ne varmaan enää suurempia tuntemuksia herätä. Tässä ohjelmassa saksalaiset ovat uhreja.

Toisen maailmansodan päätyttyä ja puna-armeijan jyrättyä läpi koko Itä-Euroopan, joutuivat miljoonat etniset saksalaiset Tsekkoslovakiassa, Puolassa, Liettuassa ja muuallakin kostotoimien ja vainojen kohteiksi. Syyksi riitti usein jo sekin, että puhui saksaa. 

Miljoonia raiskattiin, kymmeniä tuhansia kuoli tauteihin ja teloituksiin. Dokumentti keskittyy Tsekkoslovakian ja osin Puolan tapahtumiin silminnäkijäkertomuksin. Edes lapset eivät säästyneet tuossa julmassa historian pyörteessä. Tsekkoslovakia, joka jäi varsinaisesta sotimisesta jossain määrin rauhaan, toivotti Aadolfin retkikunnat tervetulleeksi jo ennen sodan syttymistä eikä erityisesti pannut vastaankaan, kun Saksa miehitti koko maan. Kuitenkin sodan päätyttyä löytyi ihmisiä, jotka olivat valmiit tappamaan saksalaisia pelkän etnisyyden takia. Sudeettisaksalaisia teloitettiin kymmeniä tuhansia.

Kommunismi (eri muodoissaan) kaappasi sodan jälkeen koko Itä-Euroopan, ja jotenkin oletan, että kostotoimien jonkinlaisina pääjehuina on saattanut hääriä natseja vihanneita kommareita joka puolella. Dokumentti ei millään tapaa ota kantaa tähän. Suomessa aatteelliseksi pääsuunnaksi tuli yhä jyräävä pehmofascistinen punaisen koulukunnan kiltti ja herttainen jäsen sosiaalidemokratia, mutta se on jo toinen tarina se.

Dokumentin näkökulma on tuore ja uudehko, tosin meille historianharrastajille se ei ole täysin uusi. Julmuudet, joita etniset saksalaiset kohtasivat Itä-Euroopassa sodan päätyttyä ovat kyllä olleet tiedossa. Ne hyväksyttiin jo tapahtuessaaan liittoutuneiden johdon taholta. Enkä yllätyisi vaikka Stalin olisi nauttinut tiedosta, että ympäriinsä tapetaan ihmisiä jälleen jonkinlaisen sosialismin takia, tai puolesta. Tai ihan sama minkä takia tapettiin, kunhan vain tapettiin, olisi Stalin saattanut ajatella.

Kaikkialle voidaan aina liittää salaliittoteoria. Niin tähänkin. Kenraali Patton, joka oli ilmaissut huolensa puna-armeijan ryöstöretkestä Itä-Euroopassa, kuoli joulukuussa ´45 auto-onnettomuudessa. Salaliittoteorian mukaan kenraali, joka oli puhunut sodasta Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan, murhattiin.

Kun kaksi väkivaltaista sosialismin muotoa otti yhteen ei-niin-kauan-sitten, ei lopputulos voinut olla mitään muuta kuin kärsimystä ja kurjuutta. Kymmenet, elleivät sadat miljoonat ihmiset joutuivat kärsimään. Kärsimykselle ei ole mitään mittaria; se oli ja on ääretöntä.

Maailman sivu on tapettu ihmisiä milloin minkäkin aatteen nimissä, ja ilmankin aatetta. Yksia asia, johon me jokainen voimme vaikuttaa on, ettei sosialismi(e)n nimissä enää koskaan tapettaisi yhtään ketään.