Ensin arvelin, että avaudun jotain Helsingin Totuussanomain kirjoittamasta köyhäilyartikkelista, jossa haastatellan suomalaista köyhää. Tulot noin 2200 euroa kuukaudessa muiden kustantamana, ja tuskinpa tuohon kuuluu harkinnanvaraiset jutut, kuten silmälasit, vakuutuslaskut ja lääkärikulut ynnä muut.
Mutta joo; antaapa olla. Noita tuon tapaisia juttuja jostain syystä aika tasaisesti julkaistaan. Kaikki yhdistää ainakin se, ettei noiden tyyppien ole oikeastaan enää mitään järkeä ikinä yrittää itseään elättääkään. Päästäkseen tuollaisiin tuloihin parinkin hengen taloudessa se vaatii jo hivenen työtä. Siis joutuu tekemään jotain. Kun melkolailla saman summan saa kotona lomakkeita täyttelemällä niin idiootti pitää olla jos vielä töitä etsii. Tuntipalkkahan noilla on ääretön.
Artikkelin kuvassa on kalleinta pikakahvia mitä kaupasta melkein löytyy. Lisäksi vissypullo pöydällä, sekin maksaa noin 3eur. Aika harvoin noita itse ostan. Omilla rahoillani siis; muiden rahoilla en niin välittäisi kuluista.
Juttuun on haastateltu jotain professorikyöstiä, jonka mielestä niukkuus lamauttaa ihmisen. Minä kun olen tähän asti aina luullut, että se on se moottori joka vetää tavoittelemaan parempaa. Virkakyösti tietää paremmin, pulla suussa, muiden elättämänä.
Köyhyyshän on suhteellista. Viimeksi kun tällaisen lehtijutun bongasin, kirjoittelin hieman omista kokemuksistani.
Eikö köyhänä itseään pitävä voi mennä asumaan halvemmalle paikkakunnalle? Jos tuet ovat samansuuruiset niin ne riittävät niissä paremmin.
VastaaPoista