Teistä muista en tiedä, mutta minusta Suomea vaivaa yleinen toivottomuus. Kansakunta menee eteenpäin kuin muoviämpäri koskessa virran mukana. Liikettä siis riittää mutta se on holtitonta, vailla kontrollia. Jokainen yrittää rääppiä ja repiä etuja itselleen sen minkä ehtii ja mistä ikinä niitä saa.
Tämän blogin aikana, nyt kun asiaa mietin, on Suomessa muuttunut hyvin vähän ja sekin vähä mitä on muutosta tullut, on tullut oikeastaan huonompaan suuntaan. Hallitukset, pääministerit, virkakyöstit turvallisesti virastoissaan... ne vaihtuvat, luikkivat opportunisteina aina seuraavan tilipussin perään ja palaavat kuin Jyrki Käteinen, jonka luulin jo kauan sitten kadonneen kesken pääministerikauden jonnekin mistä ei enää palata. Ei, niin se vain Käteinen tuli takaisin palkkiovirkaan, jonka Hyvät Veljet parhaita Maan Tapoja mukaillen junailivat tälle useamman sarjan epäonnistujalle. Vihreitä naisia tuntuu nyt olevan puhumassa kauniita asioita. Vihreät valtavirtaistuu, "demarisoituu". Palkkiovirat Veikkauksessa ja vastaavissa houkuttelevat varmasti ohisaloja ja mitä näitä nuoria nyt on. Jonain toisena aikana samaiset hahmot laulaisivat toista valtavirran laulua, joka etuja soisi.
Vihreys valtaa muutenkin alaa. Ainakin Helsingin kohdalla näyttää, että sitä on saatu mitä on tilattu. Nimittäin autioituva ja kuoleva fillarikeskusta, jonka pelastamiseksi nyt puuhataan keskustatunnelia. Mainitsin aiheesta vuosia sitten useissa kirjoituksissani. Tunneli sinne tosiaan olisi pitänyt tehdä eri syistä johtuen jo vuosikymmeniä sitten. Nimittäin liikkumisen sujuvoittamiseksi ja yhteisen hengitysilman parantamiseksi. Nyt kivihiili palaa kaupungin keskustassa ja ainoa järkevä reitti itä-länsi -suunnassa vie kaupungin halki. Stockmannin kuolinkamppailuko se teidät cityvihreät säikäytti? Mistä tofu nyt haetaan? Eikö hippi jaksa polkea Aleksanterinkatua kauemmas? Vastatkoon joka tietää.
Samoin Suomen toisessa oikeassa kaupungissa Tampereella on palattu ajassa yli 200 vuotta taaksepäin ja rakennettu muutaman kilometrin ratikkakiskoa jo vuosia. Pari vuotta pitää vielä odottaa, että päästään kävelyvauhdin keskinopeuksiin laitteella, joka varmasti oli vaikkapa 1800-luvun alun keski-Euroopassa kuuminta hottia ja hevosvankkuriin verrattuna tietenkin aikamoista haipakkaa.
En enää jaksa klikata otsikoita, joissa puhutaan polttoaineveron korottamisesta. Mitään uutta ne uutiset eivät enää tarjoa. Näköpiirissä ei oikeastaan ole tavallista kansalaista, tällaista pienituloista työssäkäyvää köyhää helpottavia asioita. En ole onnistunut nostamaan reaalitulojani viime vuosina. Yleinen hintojen nousu yhdistettynä riistoverotukseen on aiheuttanut sen, että itseasiassa nykyisellään on vähemmän rahaa käytössä kuin viitisen vuotta sitten.
Surullisena seuraan pyrkyripoliitikkojen juhlapuheita ja mietin, minne paeta, kun maksukyky romahtaa ja lähes tauoton vitutus lopulta katkaisee sen kuuluisan kamelin selän, minkä jälkeen heittäydyn minäkin tukiviidakon osaksi, mikä kai on vasemmistopuolueiden tavoitekin: tehdä kaikesta toivosta ja työssäkäynnistä turhaa.
Yleisemmin olen keski-iän tultua omakohtaiseksi alkanut miettiä jonkin käsityöammatin opiskelua. Elettyä työelämää on takana jo reilusti yli 20 vuotta ja moni tie on katsottu loppuun. Olisi aika tehdä jotain muuta. Eläkeikä nousee tällä meidän sukupolvelle hiljalleen koko ajan, enkä usko, että moista järjestelmää enää 30-40 vuoden päästä on olemassakaan. Mikä siis neuvoksi, mikä eteen. Kuolemanpelko, josta niin usein puhutaan, onkin ehkä totta tässä iässä.
Mobiiliteknologia on vienyt arjen asioita eteenpäin ja helpottanut elämää. Ne edistysaskeleet, mitä maailmassa on tapahtunut, ovat ja olisivat tapahtuneet kyösteistä ja urapoliitikoista huolimatta.