Saatiin mitä haluttiin

Teistä muista en tiedä, mutta minusta Suomea vaivaa yleinen toivottomuus. Kansakunta menee eteenpäin kuin muoviämpäri koskessa virran mukana. Liikettä siis riittää mutta se on holtitonta, vailla kontrollia. Jokainen yrittää rääppiä ja repiä etuja itselleen sen minkä ehtii ja mistä ikinä niitä saa.

Tämän blogin aikana, nyt kun asiaa mietin, on Suomessa muuttunut hyvin vähän ja sekin vähä mitä on muutosta tullut, on tullut oikeastaan huonompaan suuntaan. Hallitukset, pääministerit, virkakyöstit turvallisesti virastoissaan... ne vaihtuvat, luikkivat opportunisteina aina seuraavan tilipussin perään ja palaavat kuin Jyrki Käteinen, jonka luulin jo kauan sitten kadonneen kesken pääministerikauden jonnekin mistä ei enää palata. Ei, niin se vain Käteinen tuli takaisin palkkiovirkaan, jonka Hyvät Veljet parhaita Maan Tapoja mukaillen junailivat tälle useamman sarjan epäonnistujalle. Vihreitä naisia tuntuu nyt olevan puhumassa kauniita asioita. Vihreät valtavirtaistuu, "demarisoituu". Palkkiovirat Veikkauksessa ja vastaavissa houkuttelevat varmasti ohisaloja ja mitä näitä nuoria nyt on. Jonain toisena aikana samaiset hahmot laulaisivat toista valtavirran laulua, joka etuja soisi. 

Vihreys valtaa muutenkin alaa. Ainakin Helsingin kohdalla näyttää, että sitä on saatu mitä on tilattu. Nimittäin autioituva ja kuoleva fillarikeskusta, jonka pelastamiseksi nyt puuhataan keskustatunnelia.  Mainitsin aiheesta vuosia sitten useissa kirjoituksissani. Tunneli sinne tosiaan olisi pitänyt tehdä eri syistä johtuen jo vuosikymmeniä sitten. Nimittäin liikkumisen sujuvoittamiseksi ja yhteisen hengitysilman parantamiseksi. Nyt kivihiili palaa kaupungin keskustassa ja ainoa järkevä reitti itä-länsi -suunnassa vie kaupungin halki. Stockmannin kuolinkamppailuko se teidät cityvihreät säikäytti? Mistä tofu nyt haetaan? Eikö hippi jaksa polkea Aleksanterinkatua kauemmas? Vastatkoon joka tietää.

Samoin Suomen toisessa oikeassa kaupungissa Tampereella on palattu ajassa yli 200 vuotta taaksepäin ja rakennettu muutaman kilometrin ratikkakiskoa jo vuosia. Pari vuotta pitää vielä odottaa, että päästään kävelyvauhdin keskinopeuksiin laitteella, joka varmasti oli vaikkapa 1800-luvun alun keski-Euroopassa kuuminta hottia ja hevosvankkuriin verrattuna tietenkin aikamoista haipakkaa. 

En enää jaksa klikata otsikoita, joissa puhutaan polttoaineveron korottamisesta. Mitään uutta ne uutiset eivät enää tarjoa. Näköpiirissä ei oikeastaan ole tavallista kansalaista, tällaista pienituloista työssäkäyvää köyhää helpottavia asioita. En ole onnistunut nostamaan reaalitulojani viime vuosina. Yleinen hintojen nousu yhdistettynä riistoverotukseen on aiheuttanut sen, että itseasiassa nykyisellään on vähemmän rahaa käytössä kuin viitisen vuotta sitten. 

Surullisena seuraan pyrkyripoliitikkojen juhlapuheita ja mietin, minne paeta, kun maksukyky romahtaa ja lähes tauoton vitutus lopulta katkaisee sen kuuluisan kamelin selän, minkä jälkeen heittäydyn minäkin tukiviidakon osaksi, mikä kai on vasemmistopuolueiden tavoitekin: tehdä kaikesta toivosta ja työssäkäynnistä turhaa.

Yleisemmin olen keski-iän tultua omakohtaiseksi alkanut miettiä jonkin käsityöammatin opiskelua. Elettyä työelämää on takana jo reilusti yli 20 vuotta ja moni tie on katsottu loppuun. Olisi aika tehdä jotain muuta. Eläkeikä nousee tällä meidän sukupolvelle hiljalleen koko ajan, enkä usko, että moista järjestelmää enää 30-40 vuoden päästä on olemassakaan. Mikä siis neuvoksi, mikä eteen. Kuolemanpelko, josta niin usein puhutaan, onkin ehkä totta tässä iässä.

Mobiiliteknologia on vienyt arjen asioita eteenpäin ja helpottanut elämää. Ne edistysaskeleet, mitä maailmassa on tapahtunut, ovat ja olisivat tapahtuneet kyösteistä ja urapoliitikoista huolimatta.

Kuuden vuoden kyöstitys

Tämän pienen blogin ensimmäiset tekstit tehtiin kylmänä kevättalvena 2013. Nokkelimmat laskekoot montako vuotta siitä on. Itse sain tulokseksi reilut 6 vuotta. Viimeiset kolmisen vuotta olen pitänyt hiljaiseloa ja järjestänyt elämäni uudelleen, uusiksi ja paremmaksi. Poistuin Helsingistä, tuosta Globaalin vastuunkannon ytimestä. Sinun ja minun yhteisen ystävän, virkakyöstin, kanssa olen kuitenkin ollut tekemisissä koko tämän ajan. Henkilökohtaisesti en ole tavannut tänä aikana muistaakseni kuin kyöstin tai pari, mutta eihän se mitään vielä tarkoita. Virkakyösti on läsnä arjessamme typerinä ja järjenvastaisina asetuksina, lakeina, "uudistuksina" (heh heh) ja täällä maakunnissa ennen kaikkea huonokuntoisina teinä. Tiet alkavat olla niin huonossa kunnossa, että kelirikko voitaisiin todellakin julistaa koko maahan; pysyvästi.

Mitkä ovat tämän blogin tunnelmat Suomesta vuonna 2019 kaikkien näiden vuosien jälkeen? Muistan jo ennen muinoin äidinkielen opettajan työnsä puolesta sanoneen, ettei omaan kysymykseensä saa vastata itse omilla vastauksillaan. Vastaan silti yhdellä sanalla: toivottomat. Ei se sitä tarkoita, etteikö maailmassa tai täällä Suomessakin olisi hyviä asioita. Onhan niitä paljonkin. Kaikessa tässä mitä vuosien aikana on tapahtunut, on kuitenkin kyse minua ja sinua suuremmista asioista. On kyse Suomesta, yhteiskunnasta, ihmisyydestä ja tulevaisuudesta. Viimeksi kun katsoin, Suomessa vaalikarja äänesti saman sakin uudestaan tunaroimaan lisää samoja ja uusiakin tunarointeja. Kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta pelattiin ulos tai ne jäivät itse rannalle ruikuttamaan. Velkarahalla ostettiin ääniä opportunistien ruokkimiseksi ja elättämiseksi. Jokin huhu myös oli, että Suomen suurin turhuus, pakkoruotsi, palautetaan ylioppilaskirjoituksiin. Loppurahoilla ostetaan lennokkeja, joilla turvataan kyöstiarmeijoiden tilipussit. Myönnän toki, että nyt mennään jo kauas kyynisyyden rajan taa.

Itse tein sen siirron, että poistuin Helsingistä vuosia sitten. En ole siellä sen jälkeen käynyt. Tein oman pienen osani fihadismin estämiseksi. En ole yllättynyt siitä, ettei oma vastarintani pystynyt tekemään tuolle tuhoisalle aatteelle edes pientä haittaa. Joku ihminen tätäkin blogia yhä selailee, sillä kommenttiosioon oli ilmestynyt kommentti Tampereen surkeasti epäonnistuneesta fihadismin ruokinnasta. Kiitos sinulle, anonyymi, kommentistasi. Luonnonvoimia ja järjenkäyttöä vastaan taistelu on toki fihadismin syvintä ydintä, mutta toivoisi silti joskus kireimmänkin trikoosankarin ja fihadistin miettivän edes pari minuuttia Suomen ilmastoa ja vaikka maaston monimuotoisuutta. Ajokeli fillareilla on yhä sopimaton noin 9 kuukautta vuodesta. Mäkiä tulee ja menee, ja jos työpäivääsi ei kuulu suihku ennen ja jälkeen työpäivän ja lisäksi kuljetat mukanasi muutakin kuin uusinta hipsteriluuria, ei fillari ikinä, koskaan, mitenkään ole vaihtoehto työmatkoille jos matkaa on yli 100 metriä (minkä vegaanikin jaksaa kävellä yhtä kyytiä).  Harva meistä lopulta on kuten "Mengele" Stranius, tuo kylmien puurosuihkujen erikoismies. Me muut nimittäin elämme tässä reaalimaailmassa. Niin se vain on eikä se riipu siitä mitä mieltä sinä tai minä siitä olemme. Ilmasto ei tästä kauniimmaksi ihan heti Suomessa muutu.

Tämä yhden miehen kapina ei riitä. Käyn sotaa joka on jo hävitty. Vihreä aate on turmiollisuudessaan niin vahva ja itse itseään ruokkiva pyrkyreiden pelialusta, ettei tässä pelissä minulla ole mitään mahdollisuutta sitä voittaa. En pyri sitä toisaalta voittamaankaan, vaan tallentamaan eräänlaisen protestin internetin maailmaan siltä varalta, että joku joskus tätä lukee. Tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Ehkä jopa muissa kuin meissä suomalaisissa.

Hallitukset tulevat ja menevät, vain veronkorotukset ovat pysyviä. Perinteinen polttoaineen veronkorotus tuli aina ennenkin. Se on pikaratkaisu, jolla puolueet täyttäneet pyrkyrit paikkaavat vuotavaa venettä matkalla pohjaan. 

Matkalla pohjaan voimme kuitenkin nauraa ja ihmetellä yhdessä miten tässä näin kävi.

Virkakyösti, nauti lomistasi! Kun sinä lomailet, ei meille muille ole tulossa uusia vitsauksia siedettäväksi.

Kun tavoite on selvä pysyy suunta vakaana

Nimimerkki "Forerunner" Helsingin Sanomien kaupungin nopeusrajoitusten alentamista koskevista suunnitelmista:


Tämä on sitä samaa systemaattista jatkumoa, jossa on jo kauan pyritty autoilun vaikeuttamiseen Helsingin niemellä. Näennäisiä syitähän tälle toiminnalle löytyy aina, ja keinoja kyllä löytyy: Nopeusrajoitukset vedetään pääväylilläkin todella alas, nyt jo lähes hevoskauden tasolle. Niiden noudattamiseen pakottamiseksi liikennekamerat pyritään saamaan keskustaankin.

Pysäköinnin hintoja nostetaan rajusti, jonka osana iso osa kakkosvyöhykkeestä juuri muutettiin ykköseksi ja lähes koko kolmosvyöhyke korvattiin kakkosella (käytännössä hinnat siis ovat monilla alueilla yli tuplautuneet). Maksuton iltapysäköinti on viivästetty klo 17:stä klo 21:een. Bussikaistat on tehty ympärivuorokautiksiksi. Autokaistoja korvataan pyöräkaistoilla. Todellista poliittista tahtoa liityntäpysököinnin kehittämiseen ei ole, koska siihenkin liittyy se vihattu objekti nimeltä auto.

Monille näitä toimista on vaikea löytää muita todellisia tarkoitusperiä, kuin poliittiset: uusi punavihreä Helsinki pyrkii yksityisautoilun haittaamiseen ja jopa estämiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Autoilun määrää onkin jo saatu vähennettyä. Samalla tosin ihmisvirtojakin on ohjautunut muualle, joiden joukossa usein niitä kaikista maksukykyisimpiä asiakkaita (ja asukkaita). Lähes kaikki kauppa ja enenevä osa viihdepalveluista onkin jo saatu ohjattua laitakaupungille ja sen ostoskeskuksiin. Pääkonttoreita on muuttanut helpommin saavutettaviin sijainteihin. Erityisesti lähes kaikki asiantuntijatyöpaikat sijaitsevat nykyään kehäteiden tuntumassa, joita on kymmeniä tuhansia. Sitä saa mitä tilaa.

Maakuntien miestä ilahduttaa, että meitä vastafihadisteja vielä on Helsingissäkin.

Monikulttuurisuus on rikkaus

Pelolle ei saa antaa valtaa.

Teveisiä Turkkuun täältä maakunnista.

Muistakaa että meillä on unelma.

Lopulta masentavinta on, ettei vielä tuntikausia hyökkäyksen jälkeenkään kukaan kerro oikeastaan yhtään mitään siitä, mistä lopulta oli kyse.

Mechelininkadun tuho

En asuu enää Helsingissä. Seuraan kuitenkin tuon globaalin vastuunkannon ytimen touhuja ja tuhoa paikallisesta Helsingin Totuudesta.

Mechelinkadun tuho on nyt vasaroitu varmaksi. Itsehän ikuistin Meklun kuviksi viime joulukuussa. Itselleni on niin sanotusti alusta asti ollut selvää, mikä tuonkin kadun kohtalo Vihreiden käsittelyssä on. Vihreä aate ei arvosta mitään, noin niinkuin lopulta. Tuho etenee, elinkelpoisuus kärsii, jopa ympäristö kärsii Gaian aateen, gai´ismin, alttarilla. Vihreä aate on rappiota ja kulttuurin sekä luonnon, kotien, asuinympäristön kuolemaa loppuun saakka vietynä.

En olisi tätäkään jaksanut enää kirjoittaa. Monia hyviä aiheita etenkin fihadismista on jäänyt kirjaamatta tähän Gaismin voittokulkua seuraavaan päiväkirjaan.

Etenkin fihadismin ääriainekset, väkivaltaiset Baanakuristajat ja toisten omaisuutta jalkakäytävillä vahingoittavat sekopäät olisivat, näin jälkikäteen ajateltuna, ansainneet oman mainintansa tässä hiljentyneessä blogissa. Sitä saadaan mitä tuetaan, kuten Kumitonttu sanoo. Helsinki, eli Vihreät kätyreineen, on sitä todella saanut; Vihreää aatetta pakkosyötettynä. Pakkosyötön jälkeen saat vielä laskun toimenpiteestä.

Niin, se miksi kirjasin tämän muistiinpanon, johtuu surullisesta huomiosta: asukkailla ei Viher-Helsingissä ole helvetinkään mahdollisuutta vaikuttaa omaan välittömään elinympäristöönsä. Ei sitten minkäänlaista. Kivekkäät päättävät muiden puolesta.

HS toteaa

Aiemmin Helsingin hallinto-oikeus (HAO) oli hylännyt valitukset lokakuussa 2015. Tuolloin valittajia oli kaikkiaan 20 taloyhtiötä, kuusi yritystä ja yksi rekisteröity yhdistys. Nyt HAO:n päätöksen kumoamista hakeneita oli muutama vähemmän.

Kaupunkihuhu kertoo, että Kivekkäällä itsellään on fillarimyymälä Meklulla. Mikä sattuma!

Helsinki on jalankulkijan painajainen

... minkä takia täällä maakunnissa elämä onkin monella tapaa parempaa laadultaan. Liikkuminen maakunnissa, välineestä riippumatta, on sujuvampaa kuin Viher-Helsingissä.

Jonkun kotkalaisen Hesariin kirjailema mielipidekirjoitus on poikinut hyviä kommentteja.

Samaa olen itse jauhanut tässä blogissa jo vuosia. Nyt muutettuani pois vihermädätetystä fihadismin pesästä, en ole jaksanut enää paljoa kirjoitella. Aika aikaansa kutakin. 

Voi olla, että koittaa aika, jolloin tämä blogi kaivetaan historian arkistojen hämärästä esiin ja ihmetellään "eivätkö he muka tienneet", tai jotain muuta sellaista. Voin sanoa, että kyllä "me" tiesimme ja olimme eri mieltä kuin kovaääniset vihreät fihadistit. 

Äänemme ei vain kantanut kovin kauan aikana, jolloin vegaaninen fihadisti Kallion kaduilla oli se henkinen univormu, joka puettiin Fjällräven repun ja parkatakin lisäksi päälle matkalla yliopistokahvilaan pohtimaan muinaiskehitysmaalaisen kansanviulunrakennusfilosofian jatkokurssin antia paremmille ja oikeassa oleville ihmisille samalla, kun pihalla seisoi fixipyörä ja kahvikin oli niin spesiaalia, ettei sen nimeä suurin osa suomalaisista osannut edes käsityöolut-huuruissaan kirjoittaa oikein. Kaiken kruunasi suussa maistuva nyhtökaurainen lihaton lihapiirakka, tai mikä se vegaanien feikkituote nyt nimeltään onkaan.

Veganismi on gai´ismin tämän hetken korkein uskontunnustus, jonka suurimmat gurut kehittelevät ja tunnustavat vain tuotteet, jotka näyttävät ja maistuvat eniten esikuviltaan sisältämättä mitään niiden alkuperäisten esikuvien raaka-aineista. Melko kieroa, voisi joku sanoa.

Mutta kyllä: meitä fihadismin nousun todistaneita oli muutama. Sen nousun ja valtakauden hintana oli elinkelpoisen Helsingin tuho mutta sen vihersakki maksatti muilla ilomielin prideissa marssien.

Fihadismin järjettömyys yhdessä kuvassa

pari sanaa tämä vaatii. Fihadistit ja trikookiitäjät ovat selvästi täyttä ymmärrystä vailla.