Ysärin puoliväliä

Oikeastaan niin kauan kuin muistan, olen harrastanut historiaa. Alle kouluikäisenä katselin kirjaston kirjoista viikinki- ja keskiaika-aiheisten kirjojen kuvia, selailen Korkeajännityksiä sekä Tex Willereitä. Korkkarit ja Willerit eivät ole varsinaisesti niitä ihan tieteellisimpiä teoksia, mutta on niissä oma viehätyksensä.

Opittuani lukemaan maailma suorastaan räjähti silmille. Lukeminen, etenkin historiasta lukeminen, onkin ollut oikeastaan joka päiväistä puuhaa siitä asti. Mitä vanhemmaksi elää, sitä vähemmän lopulta tietää - asiat käyvät yhä monimutkaisemmiksi.

En ole koskaan pitänyt Jugoslavian hajoamissotia erityisen mielenkiintoisina. Uutiset välittivät lama-Suomessa tuoreeltaan tietoa muistaakseni suunnilleen joka päivä. Toisaalta olin nuorena kiinnostunut tytöistä, rokista ja ennen kaikkea toisen maailman sodan aikaisesta historiasta, joten tuoreeltaan tapahtuvat sotatoimet eivät näin jälkeen päin muistellen aiheuttaneet minkäänlaisia tuntemuksia. 

Kahdeksankymmentäluvun alkuvuosina kävin isäni kanssa Dubrovnikissa. Kaupunkihan joutui sittemmin piiritetyksi. Olin sen verran nuori, ettei isompia muistikuvia ole. Mieleen ovat jääneet vanha kaupunki, merihevoset, kilpikonnat, lämmin ilmasto ja kumpuileva maasto kaupungin ympärillä.

Huomasin tällä viikolla uutisvirrasta, että Srebrenican joukkomurhasta on 20 vuotta. Ahkerana historianharrastajana palauttelin mieliin, mistä olikaan kysymys. Löysin Youtubesta norjalaisten tekemän dokkarin Srebrenica: Town Betrayed. Ohjelma valottaa alueen ja koko sodan sekavuutta. 

Näin vuosikymmenten jälkeenkään on todella vaikea hahmottaa mistä oli lopulta kyse ja kuka teki mitä. Uutisista tutut paikannimet (esim. Sarajavo, Mostar) sekä ihmiset (Slobodan, Ratko, "aliija isetberkovits") eivät lopulta muodosta minkäänlaista selkää kuvaa tuosta kansojen tilkkutäkistä, joka ilmeisesti hajosi omaan mahdottomuuteensa eri uskontojen ja kansojen kyllästyttyä keinotekoiseen yhteiseloon. Serbit, kroaatit, montenegrolaiset, bosniakit, serbokroaatit ja muut menevät nätisti sekaisin ainakin minulla. Ryhmien kesken ties kuinka kauan jatkunut vihanpito leimahti sitten kunnolla liekkeihin ysärin puolivälissä.

Norjalaisten dokkarin perusteella sotaa ovat käyneetkin eräältä osin uskonnot. Slaavit ja muhamettilaiset on helpo kuvitella keskinäiseen vihanpitoon ja sotimaan "ikuista sotaa" jota tunnutaan käyvän jatkuvasti eri puolilla. Muslimien kanssa on ilmeisen vaikeaa tulla toimeen oli aika mikä hyvänsä. Minun(kin) mieliini serbit ovat iskostuneet "syyllisinä" - johonkin. Srebrenicassa tappaminen lähti lapasesta tai oli suunniteltua jo alunperinkin.

Bosnialaisten muslimien toimet eivät kyllä nekään näytä ihan viattomilta. Norjalaisdokkarin perusteella mujahediinibosniakit ovat tehneet kymmenittäin iskuja Srebrenican alueen kyliin ennen serbijoukkojen saapumista ja sama irtopää-sekoilu/ristiinnaulitseminen, joka nykyäänkin on noissa mujahediiniporukoissa kovin trendikästä, näyttäisi olleen pop jo parikymmentä vuotta sitten.

Jonkinlaista etnistä puhdistusta vaikuttaisivat nämä mujahediinit siis alueella suorittaneen, vaikkakin uhriutumisen mestareina ottivat serbien suorittamasta joukkomurhasta kaiken hyödyn irti. Mujahediineja näyttäisi saapuneen bosnialaisiin joukkoihin lähi-itää ja Afrikkaa myöten. Vastaavaa on varmasti tapahtunut kaikkien osapuolien kohdalla ja monet muistanevat eräänkin suomalaisen, joka ilmeisesti toimi palkkasotilaana serbien puolella. Luin tyypin kirjankin tuoreeltaan ysärin loppupuolella. Sota kiehtoo nuorta miestä.

Sisällisodissa harvoin jos koskaan on täysin syyttömiä osapuolia. En oikeastaan tiedä tarkkaan, mihin sota lopulta loppui. Naton pommituksilla serbit saatiin kai rauhoittumaan ja ainakaan näin jälkeen päin en muista yhtään kuka teki lopulta mitä ja miksi rauha lopulta saatiin aikaan. Tällaiselle keskiverto historianharrastajallekaan asia ei ole mitenkään selkeä, joten mitähän se mahtaa olla niille, joita historia ei edes kiinnosta.

Yksittäisin mieleen jääneitä asioista tuosta hajoamissodasta ovat juuri joukkomurhat ja hollantilaisten YK-joukkojen onneton toiminta Srebrenicassa (joillain videoilla hollantilaiset näyttävät kuin pelosta housuun kusseilta "neuvotellessaan" serbikomentajien kanssa). YK-joukot joutuivat katsomaan muun maailman kanssa sivusta, kun serbit raiskasivat ja tappoivat tuhansia ihmisiä parissa päivässä. 

Srebrenican kohdalla ilmeisesti käytiin jonkinlainen käsittämätön vaihtokauppa, jossa kaupunki hylättiin serbien käsiin - vaihtokauppana jostain? Lähistöllä -käsittääkseni- olleet bosnialaiset sotilasosastot pakenevat vuoria pitkin kohti muslimilinjoja ollen samalla serbitykistön teurastettavina. Joistakin lähteistä voi päätellä, että bosniakkien sotilasosastoilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta taistella serbejä vastaan heikommin aseistettuina, ilman panssareita ja tykistöä. 

Kaikenkaikkiaan on helppo, näin jälkeen päin, ajatella, että lopulta ketään ei kiinnosta turvata toisen , varsinkaan tuntemattoman henkeä, jos oma henki on kaupan siinä samalla. Jokaisen porukan, heimon, tai kansan kannattaa ensisijaisesti huolehtia itse oma puolustus kuntoon ja olla luottamatta liikoja sopimuksiin tai paperitiikereihin kuten YK.

Samoin on helppo ajatella, ettei Euroopassa tappaminen päättynyt tuohon onnettomaan sotaan vaan tulevaisuudessa voi aivan hyvin tapahtua samantapaisia etnisiä tai muita konflikteja, joissa veri virtaa ja viattomat menettävät henkensä. 

Vihanpito tuskin aivan heti loppuu ihmisten kesken.