Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 23. Uusi vuosi ja uudet juomat

Suosikkisarjamme Alkoholiverokapinallisen elämää palaa pitkältä tauolta. Sarjassa käsitellään suhdettani alkoholiin, suomalaisten suhdetta alkoholiin, tuohon mystisiä voimia ja ties mitä saatanallisuutta sisältävään ainekseen, sekä pohditaan alkoholiin liittyvää kyösteilyä.

Ollessani viime vuonna erittäin huonossa kunnossa, jouduin turvautumaan monina heikkoina hetkinä wanhaan kansanperinteenkin jo mainitsemaan lääkkeeseen eli viinaan. Itse en tuosta sanasta pidä, koska se tuo mieleeni välittömästi humalahakuisen ryyppäämiseen, jossa ei ole mitään tolkkua. Kaikki alkoholi ei ole viinaa, vaikka annikasaarikot vasuriharhassaan varmasti niin luulevatkin.

Edelleen on mainittava, ettei YLE ole tässä yhtään saarikkoja parempi, sillä typerästi nimetty 100 Päivää ilman viinaa -sarja tuo taas tuon saman alkoholikielteisen mielikuvan ainakin minulle. 100 päivää ilman alkoholia on aivan eri asia kuin 100 päivää ilman viinaa. Pystyn olemaan, oikeastaan, vaikka 1000 päivää ilman viinaa, koska en pidä väkevistä juomista oikeastaan missään muodossa. Ei maistu viskit eik konjakit, ei kirkkaat eikä sameat. Jotain jälkiruokaviinejä voi joskus maistella mutta siihen se jää. Olut on minun juomani.

Käytin alkoholia omalla mittarillani runsaasti viime vuonna. Otin sitä lääkkeeksi, eli käytännössä join sen verran, ettei enää jaksanut paljoa miettiä mitään tai ei muuten vain enää taju pelannut. Kyseessä on tapa, jota en suosittele kenellekään. Se kyllä tarjoaa välittömän ensiavun omalla tavallaan, mutta pidemmällä aikavälillä alko vain pahentaa asiaa.

Muistan eräänkin kerran viime kesältä, kun olin varsin kovan kivun uhrina jo varmaan viidettä vuorokautta. Kävin lääkärin vastaanotolla, ei mitään näkyvää vaivaa. "Tämä nyt vaan kuuluu tähän tautiin". Oli toki helpottavaa kuulla, että varsinaista ongelmaa ei ole mutta ei se kipukaan naurattanut. Marssin terveyskeskuksesta suoraan lähimpään anniskelupaikkaan ja kippasin neljä tuoppia A-olutta kurkusta alas. Kivuntunne lieveni huomattavasti ja jossain vaiheessa iltaa päädyinkin jo kotiin nukkumaan. 

Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen vähentänyt juomista huomattavasti verrattuna viime vuoden keskimääräiseen kulutukseen. Nyt on henkisesti parempi olla ja en tarvitse sitä ainetta tällä hetkellä samalla tavalla kuin aiemmin. Tästä olen kehitellyt sellaista ajatusta, että riippuvuudet ovat pitkälti opittuja toimintoja ja niillä korvataan jotain, joka puuttuu tai on jäänyt muuten selittämättä, ilman merkitystä.

En oikein jaksa uskoa enää alkoholinkaan aiheuttavan ihmisissä ihan niitä perinteisimmiksi kuvattuja vaikutuksia; hilpeyttä ja sen sellaista. Minua juominen lähinnä väsyttää. Muistan kuulleeni teorian, jonka mukaan alkoholi vaikuttaisi pitkälti kuten juoja ja hänen elinympäristönsä sen kuvittelee vaikuttavan. 

Jokainen varmaan on kuullut jossain muodossa lausahduksen "väkevät eivät sovi mulle, niistä menee kuuppa ihan sekaisin". Sama alkoholihan siellä potkii kuin miedoissakin mutta väkevillä on Suomessakin oma jännittävän kiehtova maineensa. Ja jos oletus on että "tästä menee nyt tosi sekaisin ja voi tehdä mitä melkein mitä vaan", niin saattaapa ihmismieli tosiaan niin toimia alkon toimiessa lähinnä eräänlaisena suodattimena tai asioiden mahdollistajana. Mene ja tiedä, aihe on mielenkiintoinen.

Suomalaisen juomakulttuurin on muututtava, ja muutos parempaan on ainakin jossain määrin ollut esillä viime vuosina. Aiheesta on käyty edes pientä keskustelua ja ovatpa Viroon panimon perustaneet suomalaiskaverukset ottaneet näkyvästi kantaa tähän kotimaiseen alkoholipolitiikkaan joka perustuu verotukseen, holhoukseen ja syyllistämisen kautta tapahtuvaan sinänsä mitättömän nautintoaineen mystifiointiin.

Olen nyt pitänyt itselläni sellaista rajoitusta, etten arkisin ota mitään. Juoda voi siis käytännössä vain perjantaina ja launtaina. Sunnuntai ei enää onnistu, koska aineen vaikutuksista toipuminen vie nykyään pari päivää ja kanuunassa en töihin voi mennä. 

Vuodesta 2015 on tulossa mielenkiintoinen. Olo on parantunut, janon terävin kärki on katkennut ja suunnitteilla on vaikka mitä.

Kuten aiemmin mainittu, voidaan täällä blogissa keskustella alkoholista. Kyseessä on koko aikuisikäni mukana tukevasti kulkenut aine, jonka kanssa painin varmaan hautaan saakka. Välillä olen voitolla, välillä aine ottaa niskalenkin kuin Käteinen markkinavoimista (eli aika heikon...).

Jos sinulla on ajatuksia, tai haluat kertoa omasta suhteestasi juomiseen, kerro toki.

Muista: jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Sen takia siitä juomasta on mahdollista päästä eroon.

Ehkä otan, ehkä en. 

-----------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 22: Kuin kuka tahansa meistä

Osa 21: Reaalimaailma

Osa 20: Ihmisen katsastus

Osa 19: Viinalasti

Osa 18: Kiihtynyt kulutus

Osa 17: Ihan hyvä juttu

Osa 16:  Sairasta, sairasta

Osa 15: Uudet vitsaukset

Osa 14: Mitä lääkäri tekee työkseen

Osa 13: Parhaalle ystävälleni

Osa 12: Vuoden kokeilu

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Kes-kusta päässä

Keskustan tavoiteena on keskioluen poisto kaupoista takaisin Alkoon. Minun tavoitteeni on poistaa itseni Suomesta pidemmällä aikavälillä. Tavoitteeni on kytenyt vuosia, vuosia, mutta niin se on varmaan Keskustankin tavoite absoluuttisesta kontrollista mieleen ja ruumiiseen. Siinä meitä odottavat ruokakupongit sekä vankileirien saaristo. Piikkilangan toimittaa joku puoluepomon serkku Isojoelta, lanka tulee tietty Kiinasta asti. "Valmistuttaja Keskustan Lanka ja Luoti"...Eikä tuo maaseutujen hörhöseura sen kontrolli-idean kanssa aivan yksin olekaan, valitettavasti.

En ole poistumiseni kanssa varsinaisesti kiirettä pitänyt, ja voi olla, ettei se koskaan toteudukaan. Se on sellainen yksi iso linja, jota saatan lähteä etenemään, jos elämä siihen jotenkin järkevää tietä näyttää. Viime vuosina elo on lähinnä tarjonnut ongelmia, vaikeuksia ja yhden kroonisen sairauden, jota olen hoitanut suurelta osin kunnallisella puolella. Viimeksi tänään kävin kipulääkärillä eikä sekään käynti taida montaa kymppiä maksaa. 

Ehkä tämän kaiken taustalla on eniten kyllästyminen. Tietynlainen kyllästyminen koko tähän touhuun ihan jo maantieteellisestikin. On helvetin kylmä, surkea ilmasto, pimeää suurimman osan vuodesta, ja pitkä matka kauas pois. Vähän kuin söisi maksalaatikkoa vuosikymmenet. Ihminen joskus kaipaa vaihtelua. Olen matkustellut tähän ikään melko paljon jo, ja samaan aikaan tuntuu, etten ole vielä käynyt missään. Asuin takavuosina joitakin kuukausia eräässä Euroopan maassa ja pidin siitä kyllä. Pientä esimakua on siis jo saatu arjesta muualla.

Nämä maantieteellisesti masentavat asiat olisivat täällä ilman holhoustakin, sekä ilman Pekka Puskaa, joka nousee haudasta tai ehkä kaivetaan jostain suonsilmästä kuin muumion kosto konsanaan joka ikinen vuosikymmen varmaan vielä seuraavat 600 vuotta.

Minulla oli aikoinaan eräs tuttu jannu, joka muisti usein mainita jotenkin näin:

"kunhan Fidel Castro potkaisee tyhjää niin minä vetäisen tukevat kännit hyvästä viskistä".

Nyt kun asiaa mietin niin teenpä minäkin saman - Pekka Puskan kohdalla.

p.s

on hienoa että sanotaan rehellisesti mitä tavoitellaan. Pisteet siitä, Puska ja kumppanit.
Pitäkää hauskaa siellä Tallinnan-risteilyllä! 100 litraa olutta omaan käyttöön, vai miten se nyt oli....

Kyösti lätkii

Me vanhat muistamme 80-lätkän. "Kasikympin lätkäksi" sitä kylillä kutsuttiin. Minullakin sellainen kyöstin armosta oli, mutta tämä tapahtui jo ennen EU-aikaa. Vähän samoin kuin aika kultaa muistot ja on vaikeaa muistaa millaista elämä oli ennen kännyköitä, feispuukkia ja internettiä, on vähän hankalaa muistaa millaista lätkän kanssa oli ja kauanko sen kanssa piti ajella. 

Saattoi olla, että se oli pari kuukautta se aika, tai sitten se oli puoli vuotta.

Mitään järkeähän siinä ei ollut silloin, eikä olisi nytkään. Monet tuntuvat Suomessakin tämä lätkän perään itkevän. Jos hetki mietitään autoja vaikkapa parikymmentä vuotta sitten, huomaamme nopeasti useammankin muutoksen. Yksi olennaisimmista olkoon nyt sitten autojen teho. 80- ja 90-luvuilla tavallisessa perheautossa, joista suurin osa meistä yhä ajaa, oli noin 60-90 hevosvoimaa. Kilowatit ovat nykyään ne viralliset tehon yksiköt mutta mennään hepalla eteenpäin.

Nykyään on aikalailla tavallista, että autossa on jo, sanotaanko, noin 120-160 heposvoimaa. Perheenisille myydään tilavia sportswagoneita, vaikka jo ostohetkellä isi tietää, että eihän tässä ole muuta sporttia kuin mainosmiehen antama nimi ja ehkä kirjaimet takapaksin pellissä. Tehoa saattaa olla kyllä jo 200 heppaa mutta ei se autosta tee urheiluautoa, jos kaikki muu kotterossa on suoraan skodaoktaaviaa.

Mitä tässä yritän selventää on, että Ennen Vanhaan autot olivat kaikki aika tasaisesti "mopoja". 80km/h oli ihan normaali matkanopeus meidäkin perheen reissatessa Suomea ympäri vanhalla Mazdalla. Lätkäläiset eivät niin haitanneet, eikä se lätkän suoma nopeus, 80 kyöstiä tunnissa, tainnut lopulta niin paljoa rasittaa sitä lätkäläistään. Nyt on eri nopeudet ja 80km/h ei sovi mitenkään esimerkiksi moottoritielle, hyvä jos tavalliselle maantiellekään.

On vähä-älyistä kyykytystä pakottaa rangaistuksen uhalla toiset ajamaan hiljempaa kuin toiset ja vedota kuluneeseen klassikkoon - turvallisuuteen. Vastustaako joku turvallisuutta, mitä? Hä?

Liikenteessä ei oikeastaan vieläkään ole kyse siitä. mikä on tuntinopeus. vaan siitä, että kaikilla olisi järkevä nopeus suhteessa toisiin liikkujiin. Tätä nopeutta sitten muutetaan aina tilanteen mukaan. Nopeus voi olla vaikka Star Trekin poimunopeus, kunhan se on se, jolla suurin osa jengistä liikkuu samalla "ajoradalla".  Nopeus on suhteellista, vaikkei kyösti olekaan mikään einstein uusia maksuja ja rajoituksia miettiessään, ei todellakaan.

Juuri tämän takia voi virkakyöstin suureksi harmiksi Saksassa ajaa laajalti ilman mitään nopeusrajoituksia, koska se nyt vain sattuu olemaan se liikennevirran nopeus sillä alueella. Sekaan ei tietenkään pidä mennä laitteilla, jotka liikkuvat ratkaisevasti hitaammin kuin valtaosa samalla alueella liikkuvista vekottimista. Uskon, että paikalliset vihreät ja demarit ja niitähän sielläkin varmaan valtaosa porukasta jo onkin, haluaisi kitkeä baanoilta vapaat nopeudet pois. Yritystäkin on jo ollut. Rajoituksia näkyy siellä jo laajalti, mikäpä siinä. Ajetaan sitten niitten mukaan kun kohdalle sattuu.

Muistelenpa tässä itse ajoreissujani "Sakuihin". Ollessani Baijerin alueella parin päivän ajan viime vuonna, olivat ajonopeudet arvioni mukaan keskimäärin noin 150km/h. Matka taittui oikein mukavasti Nürnbergistä Aatun Kotkanpesälle ja takaisinkin. Hetkittäin mentiin toki noin kahtasataa, oma huippuni taisi olla 225km/h. Välillä sitten 130 ja kun satoi vettä, mentiin kuuttakymppiä.

Ai miltäkö se tuntuu? Vastaan itse: ei miltään. Korkeintaan ihan normaalilta. Tiedätte ajatuksen "näinhän tämän pitääkin toimi". Minkäänlaisia vaaratilanteita ei ollut, vaikka en ollut silloin hetkeäkään suomalaisen virkakyöstin suojeluksessa. Saksalainen on järkevä. Se osaa ajaa tilanteen mukaan. Toki onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu, mutta niitä sattuisi vaikka itse Suurkyösti laittaisi virallisen valvojan mukaan meidän jokaisen arkeen noin kahdeksitoista tunniksi per päivä vahtimaan, että kaikki varmasti menisi sääntöjen mukaan.

Joka ikinen pilkkiukko tietää keväällä, että ei se jää kestää, mutta sinne vaan mennään kaira tanassa ja sitten jää rasahtaa ja henki ukolta kosahtaa. Vaikka jo Pikkukakkosessa vuosikymmeniä sitten oli joka lähetyksessä hieno animaatio, jossa nalle uhmaa luontoa ja tultuaan pelastetuksi eläintoveriensa avulla toteaa viisaasti: Varokaa heikkoa jäätä. Asioita vain tapahtuu joskus. Sivistyksellä voi tiettyyn rajaan asti yrittää vaikuttaa ihmisiin. Kiellot eivät auta kaikkeen.

Mikään lätkä takalasissa ei tuo järkeä kuskin päähän. Se päinvastoin saattaa jopa vähentää sitä toimimalla eräänlaisena alistamisen leimana. Lätkä oli aikoinaan myös joillekin punainen vaate, merkki kuljettajasta, jota täytyy "opettaa".

Paras liikenneturvallisuuden edistäjä on hyväkuntoinen tie, jolla ajaa hyväkuntoisella autolla täysin kunnossa oleva kuski. Kaksi ensimmäistä ei täällä meillä Suomessa koskaan toteutu, koska rahat vie kyösti tässäkin kuussa.

Tiedoksi ja ehkä neuvoksikin

Sunnuntaita, toverit, ja Gaian terve!

Vanha sähköpostini on poistettu käytöstä, enkä pääse sinne enää lukemaan viestejä.

Siirryn Gmailin käyttäjäksi ja siten kokonaan Googlen leiriin.

Alun perusteella kävijämäärät ovat olleet ihan mukavia täällä bloggerin puolella ja blogin "virittely" on mielestäni ratkaisevasti helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Blogini ei ole maahanmuuttoblogi, sillä sellaisia on riittävästi ja monet hoitavat sen lajin niin hyvin, ettei minun sinne kannata lähteä edes yrittämään. Toki joskus saatan jotain huomioita mamuilusta tehdä, mutta ensisijaisesti tämä on länsimaista elämäntapaa tehokkaasti uhkaavan gai´ismin sekä välitöntä vaivaa ja maksamista aiheuttavan virkakyösteilyn pohtimista, niille nauramista sekä niiden molempien ajoittaista suoraa pilkkaamista käsittelevä blogi.

Naurulle ne eivät vielä voi mitään. Sitä ei edes veroteta tätä kirjoitettaessa.

On kuitenkin todettava, taas kerran, että jotain hämärää liittyy pizzahommiin. Nyt ei kaikilla ole puhtaat halpisjauhot laarissa. Wanha mutta vähän Suomessa käsitelty aihe, karvakäsipizza, tarvitsisi perinpohjaisen analyysin. Mistä se tuli, miksi, miten se voi toimia niin laajasti niin huonolla tuotteella, niillä hinnoilla, sillä työvoiman määrällä mitä niissä paikoissa vuodesta toiseen näkee...

kysymyksiä on paljon eikä minulla ole tarjota kuin yksi totuus tästäkään:

kyseessä on laji, jota kukaan ei tarvitse ja jota ei koskaan olisi pitänyt syntyäkään.

On järjetöntä, ellei peräti luonnotonta, lähteä myymään ala-arvoisia pizzoja toiselle puolen maapalloa kahdeksalla eurolla. Ei tästä ole kuin pari viikkoa, kun olin jossain päin Helsinkiä karvakäsipizzaa tilaamassa ja saamani tuote oli jo siinäkin lajissa ala-arvoisin vuosiin. Inhotti, poistuin paikalta sanomatta mitään, enkä sinne koskaan enää palaa. Ketutti, että olin maksanut jostain niin surkeasta tuotteesta. Tunsin itseni idiootiksi, sillä tiesin, nimenomaan tiesin, jo ostohetkellä ja paikkaan sisään astuessani, mitä tulossa on.

Ilmiötä ei kukaan vaivaudu tutkimaan; ei pohtimaan sen laajuutta, vertailemaan sitä muihin maihin, saati miettimään, mikä osa toiminnasta on esimerkiksi rahanpesua, jos mikään. Helsingin Totuudellisten Sanomain valtava koneisto viritetään tutkimaan parinkymmenen nuoren miehen natsikerhoa, ja poikain nimiä julkaistaan Suomen pääsanomalehdessä oikein syntymävuosia myöten. Ehkä tosiaan on niin, että sosialistin pahin vihollinen on toinen sosialisti. Historia puoltaisi sitä teoriaa. Aatu ja Josef-setä, muistanette nuo veitikat...

Jostain löytyy myös aina tutkija, ehkä päivystävä sellainen suojatyöpaikkansa kahvihuoneesta, joka toteaa, että poikien touhu "on syytä ottaa vakavasti, sitä on syytä tarkkailla ja sen toimintaa ei pidä suvaita". No mikäpä siinä, sillä mahtuuhan maailmaan mielipiteitä. Itse sanoisin samaa lähes oikeastaan joka ikisestä suomalaisesta järjestöstä, sen verran kallellaan vasemmistoaatteeseen ja sen tuhovoimaan tämä kansa on. Taitaa jo nykyään lapsikin tietää, että vasurit ne eniten sitä väkivaltaa täälläkin tekevät.

Toki sillä faktatiedolla ei niin ole merkitystä, koska muistamme kaikki, että vasemmistolainen väkivalta nyt vain on erilaista, sellaista niin kuin parempaa lajia. Minä olen sitä aitoa suvakkilajia, vaikka sitä moni ei ehkä usko. Minä nimittäin suvaitsen ihan kaikenlaiset ihmiset ja aatteet niin kauan kuin ne eivät vie minun rahojani, uhkaa terveyttäni tai pilaa välitöntä elinympäristöäni ja jättävät omaisuuteni rauhaan. No niin: saa ajatella vaikka mitä, tekin siellä gai´istien leirissä: minä suvaitsen teitä. Nyt on vain melkoinen määrä esimerkkejä, että muutamat nimeltämainitsemattomat ideologiat eivät älyä noudattaa näitä hienoja periaatteita.

Samaan sarjaan mamupizzojen kanssa pääsevät aasialaisten pitämät keskikaljabaarit, joissa tuoppi maksaa jotain neljän euron pintaan. Täynnä ne ovat jatkuvasti ja kantapeikkoina on alan ammattilaisia. Nämä halpatuoppimestat ovat syöneet pelureita kotimaisia pois, ja sen näkee ihan tällä Viher-Kalliossakin, kun vertaa tilannetta vuosikymmenen takaiseen ja miettii hetken.

Tiedä teistä muista mutta minua nämä ilmiöt ovat kiehtoneet jossain määrin jo vuosia. Kiinnostavampiakin asioita on, mutta jotain erikoisen mielenkiintoista näissä kahdessa on. Muutakin kuin pizzaa ja olutta. Noita normaalitilassaan kahta maailman tavallaan hienointa asiaa. 

Tämä ei ole se normaalitila.

Mies esineenä

Toverini KT pohdiskeli, mistä niitä kahjojen äänestäjiä löytyy. Tiedän yhden mestan. Facebookissa on mainio kirppis-palsta Kallio Kierrättää. Ryhmässä on jo yli 20 000 jäsentä.

Seuraan sitä itse lähinnä huumoriarvon takia, koska palsta koostunee pääasiassa 16-40 vuotiaista helsinkiläisnaisista ja on siten uskomaton otanta myös vihervasemmistolaissosiaalidemokraattiseen aatteeseen. Sanoisinko peräti suomalaiseen nykynaiseen. Palstalla on siis välillä luettavissa muutakin kuin lyhyitä ostetaan/myydään ilmoituksia. Liittyminen ei vaadi Kallion seudulla asumista, tietenkään.

Suosiossa siellä ovat etenkin aikakautemme pyhät lehmät: vanhat polkupyörät. Ruosteisista mankeleista, joita maakunnissa viskotaan metsiin, huutavat nämä kalliolaiset yli satakin euroa oikeastaan poikkeuksetta. Suurin osa myytävästä on tietenkin naistenvaatetta. Hippi-look ei ole kuollut. Surkeat Fjällrävenin Kånken-mallin reput näyttäisivät käytettyinäkin olevan kymmenien eurojen arvoisia.

Kannattaa siis liittyä palstalle. Veikkaan, että on suuri todennäköisyys, etta Kallio Kierrättää päätyy jossain vaiheessa jonkinlaisen gradun tai muun tutkimuksen aiheeksi, vaikkakaan ei toivomallani tavalla, jossa tutkittaisiin vihervasemmistolaista nykynaista ja hänen ostoksiaan.

Suomalaisten ostovoima on pitkälti Aatteen takia painunut niin surkeaksi, että suomalaiset ovat sadoin tuhansin osanottajin käynnistäneet netissä, tarkemmin Facebookissa, eräänlaisen vaihtotalouden. Palveluita ei ole enää varaa ostaa markkinahintaan niiden tarjoajilta vaan Aatteen hengessä ja nimessä erilaisia palveluita kutsutaan nyt avunvaihdoksi. Esimerkkinä vaikka

"tekiskö joku mulle saliohjelman/kasais mun huonekalut/yms ni mä sit voin vaik niinku pestä sun ikkunat tms jotain kivaa, ehdota, pliis mulla ei oo varaa oikein mihkään et nyt joku feivori ois bueno". Aikuiset asialla, sano.

Toki laskeva elintaso on onnistuttu, kyllä, naamioimaan "kierrättämisen" ja muiden "teen hyvää" -mantrojen taakse, kuten aiheeseen kuuluu. Suurin osa jengistä ei edes tajua, että olemme lähestymässä elintasoa, jossa merkittävin osa riistoverotetuista ansioista menee maailman kalleimpiin asuntoihin tai maailman kalleimpaan ruokaan. Jollain tavallahan tämä reaalisosialimin muoto on tarjonnut sen aina: ostovoimaa ei ole. Kallio kierrättää -palstalaisten ulkopuolisessa reaalimaailmassa rahat menevät lisäksi maailman kalleimpaan polttoaineeseen.

Eipä hätää: .on ihanaa kierrättää ja ostaa käytettyä .Njet-liiten julistaa sanaa aina tasaisin väliajoin.

Oikeastihan se on säälittävää reaalisosialismia, kun ihminen joutuu hankkimaan huonolaatuista, muiden hylkäämää tavaraa. Mutta näin on hyvä, koska näin Aate haluaa.

Aatteessa miehen vartalo on seksiobjekti, jota saa kuolata ja arvostella. Tällä kertaa "seksirasismin" kohteeksi on joutunut englantilainen ammattilaisjalkapalloilija.

Kuvitelkaa tuohon kuvaan vaikka Jennifer Lopez ja miehet kommentoimaan samaan tyyliin.

Palstan moderaattorit, tai yp:t, kuten ne siellä tunnetaan, kiljuisivat fasismia, basismia ja ties mitä ja viesti poistettaisiin välittömästi.

Vasemmistoaatteessa nainen on se kuningatar. Kuningas on jo ajat sitten kuopattu kuohittuna.

Sijaa on ainoastaan miestyypille, joka osaa naurattaa naisia pikkutuhmilla jutuilla, jotka ovat Aatteeseen sopivia. Tyypin nakki on varma, mikä tietysti on syy tähän "hauskuuteen" alunperinkin.

"ketään lähdös bisselle tänään Kallios, mul on hirvee kanuuna (auts) ja ei viittis niinku yksin lähtee" on jo aika kova laineri näillä nurkilla.

Naiset käyvät kiimaisina sanavalmiiden hipsteriden päälle. Pelimies vetääkin tänä aikana päälle eräänlaisen vasemmistolais-mainostotoimistolaisen univormun ja lähtee radalle, tai nettiin kopistelemaan saappaankantoja.

Alla suurin osa yhden ilmon viesteistä. Olennainen välittynee.

Juomaa, juomaa

Kattokaapas nyt: Viskipuolue. Ja kuinka hieno yleisohjelma.

Miinus-äänen mahdollisuus vaaleissa loistaa poissaolollaan vuosikymmenestä toiseen,
joten onko ainoa vaihtoehto nykysysteemiä vastaan antaa kapinaääneni persuille?

Nimimerkki: Nukkuvien puolueesta päivää

Tämä ei ole mikään raha-automaatti

Uutiset tietävät kertoa, että Suomen teille tulee 300 uutta yksisilmäistä rosvoa noin tuhannen kilometrin matkalle. Vaikka asiaa miten miettii, on 1000 kilometriä aika paljon tietä.

Kameravalvonnan tarkoitus on veronkeräys.

Itsellenikin sellaisesta on kerran Pudasjärven suomaisemissa, keskellä ei mitään, räpsähtänyt satasen vero, koska ajoin 80km-alueella muistaakseni 97 kilometriä tunnissa. Wittumaisinta, ja näin se on pakko tähän kirjoittaa, on juuri tuo lähes jatkuva muuttuminen: 60, 80, 70, 100, 80, 70, 80, 100...

Kun sitä yksisilmäisen tienvarsirosvon läsnäolon pelkotilaa kestää tunteja, ja parhaimmillaan satoja kilometrejä, sitä haluaisi kiinnittää huomiota siihen liikenteeseen ja sen sujuvuuteen, ympäristöön, hirvieläimiin, mopoilijoihin, traktoreihin, maaseudun mummoihin sekä kesäisin nuoriin naisiin, joita joskus harvoin tiellä näkee.

Mutta ei: on kytättävä numerotauluja pelko persiissä ja vielä kotiin tultuakin on hieman epävarma olo.... "Tuleekohan sieltä lasku".

Kamera vain rahastaa, turvallisuuden kanssa sillä on tuskin mitään tekoa. Voit ajaa kameroista huolimatta miten sattuu. Umpijurrissa, huumeissa, näyttää persettä kameralle, sikailla miten vaan, kunhan teet sen nopeusrajoitusten mukaan. Ajaa vaikkapa peräkärrin kanssa satalasissa pikkutiellä, mikä tuntuisi olevan suomalaisten yksi kansallislaji.

Valvonta vaikuttaa, tiesi jo Valvirakin. Lisävalvonta vaikuttaa lisää.

Ja kaiken lisäksi yksi rahastuskone, autovero, ei oikein tuota. Ja eihän se tuota, kun suomalainen köyhtyy köyhtymistää kyösteilyn seurauksena.