Polkupyöräily on Helsingissä saavuttanut uskonnolliset mittasuhteet. Kyseessä ei ole enää väline, jolla taitetaan matka, jota ei joko jaksa tai huvita kävellä, kun muuta kulkuneuvoa ei ole käytössä. Pyöräilemällä helsinkiläinen tekee katumusharjoituksen, sovittaa
ilmastosyntejään ja osoittaa kuuluvansa oikeamielisiin eli niin sanotusti parempiin ihmisiin.
Osa jatkaa syntien sovittamista jopa
nauttimalla aamupuuron hiutaleet ilman vettä yhdistämällä ruokailun ja suihkussa käynnin kätevään cleantec-innovaatioon. Nämä ihmiset liikkuvat päivittäin keskuudessamme; vapaina, oikeustoimikelpoisina, niin kuin mekin liikumme vapaina ja oikeustoimikelpoisina.
Naisten kohdalla tähän fillari-ilmiöön sisältyy myös lievä itsensäpaljastelu, sillä katukuvan perusteella vaikuttaa olevan harvinaista pyöräillä
ilman läpikuultavia trikoita, joiden läpi stringit juuri sopivasti kuultavat, kun
tarakka on hivenen pystyssä.
Sanomattakin on selvää, että tällaiset liikennekuolemat ovat aivan yhtä "turhia" kuin muutkin liikennekuolemat. Turhia lainausmerkeissä siksi, koska en oikein näe tarpeellisiakaan kuolemia.
Uskonnolliset mitat saavuttanut fihadismi ottaa marttyyrista/kuolleesta kaiken irti. Amerikasta meille kotoutunut onnettomuuspaikalle
ghost biken tuominen on yllättävää, koska tapa on kotoisin juuri paikasta, jota keskimääräinen fihadisti eniten inhoaa - Amerikasta. En itse asiassa juurikaan yllättyisi, vaikka paikalle pystytettäisiin kiinteä muistomerkki tälle vainajalle.
Se, mitä fihadistit ja fillariuskovaiset eivät liikoja mieti, on onnettomuustilanteen synty. Autojen vihaajat keskittyvät tässä ainoastaan välineisiin, koska niitä miettimällä saa parhaat fiilikset vihaansa. Kylmä totuus kuitenkin on, että välineet ovat yhä välineitä. Autot, mankelit, oikeat mankelit ja polkupyörät ovat elottomia esineitä, jotka eivät tee mitään tai itsessään aiheuta mitään. Ainoastaan niitä käyttävät ihmiset tekevät jotain tai jättävät jotain tekemättä.
Suomalaisille tämä yksinkertainen totuus on harvinaisen hankala käsitettäväksi. Se, että esineillä, kuten vaikkapa ampuma-aseilla, ei ole sen hienompaa "universaalia tarkoitusta" eikä "omaa tahtoa" vaikuttaa olevan ylivoimaista ymmärtää. Ovatpahan vain metallikappaleita nämäkin luettelemani esineet, joita ihmiset käyttävät kuka mihinkin.
Jos ihminen on taipuvainen raivostumaan, hän kyllä raivostuu, oli sitten potkukelkan sarvissa tai auton ratissa. Toisaalta keskiverto ihminen kestää hienosti provosointia eikä ole millään tapaa väkivaltainen. Kuitenkin, kun tarpeeksi venettä keikutetaan, löytyy ennemmin tai myöhemmin raja, jonka ylittämisen jälkeen
all bets are off -sanonta on ajankohtainen jokaisella.
Tässäkään liikennekuolemassa eivät siis välineet itessään aiheuttaneet mitään. Kaksi ihmistä sai jostain nähtävästi jonkinlaisen riidan aikaiseksi, mikä ei sinänsä ole ihmiskunnan historiassa kovinkaan harvinaista. Keskisormen heiluttelu "väärässä paikassa väärään aikaan" voi joskus saada kohtuuttomat mittasuhteet ja seuraukset. Tämä onnistuu vaikka munasillaan hiekka-aavikolla seisten, ilman sen ihmeempiä välineitä. Sellaisia me ihmiset olemme.
En tunne tätä kuolemantapausta yhtään sen tarkemmin. Lueskelin Totuudellisten Helsinkiläissanomien juttua ja kommenttiketjua, jossa torioikeus on päättänyt lynkata autolla liikkuneen, noin kärjistetysti. Autolla ajanut, autoilija (en pidä tuosta sanasta) on välittömällä toiminnallaan aiheuttanut polkupyörällä matkanneen ihmisen kuoleman,siltä se vaikuttaa tässä vaiheessa. Se, mitä ennen pään iskeytymistä asvalttiin on tapahtunut, on minulle arvoitus eikä asialla lopulta ole itselleni merkitystä.
Liikennekuolemista harvoin uutisoidaan näinkään paljon. On helppo uskoa, että pyörämies on nyt vaan vittuillut käsimerkein väärälle tyypille. Yhtä helppo on uskoa, että pyörämies on koheltanut perihelsinkiläiseen tapaan autojen keskellä miten sattuu, ehkä jo pidemmäkin aikaa, jolloin kohdalle on osunut jo aiemmin mainittu "väärä tyyppi", jolla on huono kyky sietää provosointia. Voitte kokeilla heilutella keskaria ihan vaikka suomi-tyyliin nakkikiskalla tai taksijonossa ja katsoa monesko vastaantulija ottaa nyrkit käyttöön. Tilanne ei silloin katso mitään välineitä.
Autoa käynnistäessä hyvin harvalla on tappamisen maku ja ajatus ensimmäisenä mielessä. En tiedä, millaisia tuomioita tässä jutussa jaetaan, mutta tappo tai kuolemantuottamus varmaan on kyseessä. Se, onko ollut "vakaa halu tappaa", ja mitä niitä muita lakitermejä on, selvinnee aikanaan.
Olen itse ajanut autolla Helsingissä päivittäin ainakin viimeiset 10 vuotta.
Oman kokemukseni mukaan eniten liikenteessä perseilevät pyöräilijät. Yhtä kaikki; ihmiset perseilevät. Ihmiset, joilta puuttuu kyky ottaa muut ihmiset huomioon. Tämä kaikki riippumatta siitä millä liikutaan ja missä.
Pyöräilyn suurin ongelma on, ettei se sovi liikkumismuotona kaupunkiin oikein mitenkään. Tämän lisäksi nykymuotoinen urheilu- ja kuntoilupyöräily ei ole kovin ekologista. Pyörät vievät tilaa työpaikoilla, vaaditaan suihkutilat (vai onko joku jolla ei tule hiki fillaroidessa?), vettä kuluu aikalailla, jos käy pari kertaa päivässä suihkussa tai miksei vain kerrankin, pitää olla vaatekaappeja... nykyään lisäksi fillareille rakennetaan hulppeita lämmitettyjä säilytystiloja esimerkiksi kerrostaloihin.
Kun oikein kuluttaa energiaa ruumiillisella työllä tai rasituksella, joutuu myös syömään enemmän. Ei kovin ekologista sekään. Fillaroija voisi näitä ympäristönäkökulmia miettiä ketjuja rasvatessaan. Pyöräilyn vaatima energia ei tule mistään muualta kuin syömisestä. Moottorilla kulkeva peli säästää luontoa tässä asiassa.
Runsaasti syövä ihminen on pieni ympäristökatastrofi jo sinänsä. Jotkut kirjaimellisesti syövät kolmen edestä.
Syö vähemmän, pelasta maailma, siis.
Fillari on hidas etenkin Helsingissä, jossa matkat usein (muistan jonkin tutkimuksen) ovat 3-10 kilometriä. Lyhyemmät matka kannattaa kävellä tai mennä skootterilla, bussilla, autolla - moottoriajoneuvolla. Harva tuskin polkee päivittäin tätä pidempiä matkoja jo senkin takia, että siinä kuluu aikaa tunti tai parikin helposti, kun liikennevaloja ja risteyksiä on
bulevardisoitu muutaman sadan metrin välein.
Tätä "bulevardisointia" voi käydä aistimassa Teollisuuskadulla, jossa punaiset valot kohtaavat kulkijan noin 50 metrin välein. Puolen kilometrin matkaan menee helposti silloin useita minuutteja. Huvittavinta on, että tämä ekoterroristinen, saastuttava tyyli on juuri se, jota Viherväki eniten tänne kaipaa. He ovat valmiita tarjoilemaan sinulle lisää hikeä, kuluja, maksamista, hitautta ja vaivaa omassa sokeudessaan ja ihmisvihassaan. Toinen vaihtoehto olisi ihmisten antaa itse valita elämäntapansa. Kuvitelkaa esimerkiksi Tuusulanväylä "bulevardisoituna" aina Kehä Kolmosella saakka. Naurattaako?
Polkupyörän kohdalla kyseessä on 1800-luvun omituinen laite, jonka toivoisi kadonneen historian myrskyissä, mutta vielä on muutamia, jotka tuolla laitteella jostain syystä haluavat matkustaa.Pienten lasten kohdalla sen vielä jotenkin käsittää, mutta mankeloiva aikuinen ei pyörän satulaan enää kuulu 2000-luvulla.
Euroopassa autoillessani olen ilokseni huomannut, että fillarit ovat lähes kadonneet katukuvasta. Olen ajanut Euroopassa ympäriinsä nopeasti laskien noin 20 000 kilometriä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tässä ei ole montaakaan kertaa ajettu samaa tietä kahdesti. Ranskassa näin fillareita ainoastaan ns.
trikookiitäjillä, jotka ajoivat laumassa maaseututietä. Oletan, että kyseessä oli vakavahenkinen urheilujoukkue. Ollessani Amerikassa meni toista viikkoa ilman ensimmäistäkään fillaria.
Helsingissä pyöriä viuhuu joka puolelta, missä tahansa, miten sattuu, vailla itsesuojeluvaistoa tai muiden terveydestä välittämistä.
On mautonta tehdä polkupyöräilystä "harrastus" tai
mankeliuskonto itselleen, ja olettaa, että se on sitä muillekin. Ehkä vainaja oli joku, joka oli ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen joutunut jostain syystä tarttumaan pyörää sarvista. Minäkin juon vettä päivittäin, mutta en ole "vedenjuoja", en "harrasta vedenjuontia", enkä perusta "Helsingin Vesimiehet ry:tä" ainakaan heti tänään. Fihadistin on mahdoton käsittää, että polkupyörä ei jollekin merkitse mitään tai että siitä voi olla jollekin jopa suunnattomasti haittaa.
Pahinta tässä on kuolemantapauksen lisäksi juuri se ajatus, että fillarikansa saa nyt kunnolla vettä satuloihinsa ja kiihkon korkealle, jolloin ihmisten autolla ajamisesta tehdään entistäkin hankalampaa täällä Helsingissä. Karmein ajatus on, että tämä tapaus
immostelee Meillä on Fillari -porukan siihen kiihkoon, että autolla ajavia aletaan vihata ja syyllistää liikkumisestaan entistäkin enemmän, kun se vihaaminen jo nyt on varsin ilmeistä.
Väärinajelijoihin saatetaan kohdistaa jopa väkivaltaa, koska ihmiset tuntien väkivalta oman asian puolesta on aina oikein tai jopa suositeltavaa, mikäli punaisiin aatteisiin halutaan viitata.
Tukholmankadulle tulee fillarikaistat, vaikka katu on jo ennestään erittäin huonosti vetävä työmatka-aikoina. Muutaman kuukauden vuodessa muutaman sadan tai tuhannenkaan fillariuskovaisen takia ei tällaisia kaistoja kannattaisi rakennella. Fillarillä eivät liiku vanhukset, lapset (Helsingissä, käytännössä), vammaiset... kaikki nämä liikkuvat jollain moottoriajoneuvolla. Älkää, pliis, fihadistit, enää hankaloittako uskontunnustuskaistoillanne meidän tavallisten kaupunkilaisten arkea.
Kaupunkielämään kuuluvat monenlaiset laitteet mutta vähiten kaikista sinne kuuluu polkupyörä. Laite, jolla on hidas lähteä liikkeelle, hankala pysähdellä jatkuvasti tökkivässä kaupunkiliikenteessä, ja jolla kaatuminen (syystä tai toisesta) aiheuttaa kohtuuttoman suuret vahingot, koska alas tullaan vauhdilla ja korkealta.
Jos on pakko jollain kaksipyöräisellä, moottorittomalla liikkua, niin
kickbiken minä vielä jotenkin käsitän täällä kaupunkiolosuhteissa. Liikkeellelähtö ja pysähtyminen ovat sillä sangen helppoja.
Toisin kuin fihadistit autoilua, itse en ole kieltämässä pyöräilyä vaan toivoisin fillarikansalta liikennesääntöjen opiskelua ja sitä paljon puhuttua suvaitsevaisuutta eli muiden sietämistä. On omituinen sattuma, että tämä riitatilanne kulminoitui paikkaan, josta
itse otin videopätkän aikoja sitten, eli Tukholmankadun ja Manskun risteykseen.
Peace, ihmiset, niin kuin rauhanväki usein sanoo. Kohta alkaa talvi ja fillarirauha laskeutuu taas kauniisti tänne Pohjolaan, ja munamankelistit laittavat alumiinihevosena talliin ja trikoot naulakkoon. Palataan sitten ensi keväänä näihin samoihin asioihin.
