Itse itseäni lainaten; jokaisessa meissä asuu pieni demari. Viime aikoina olen lueskellut mainiota nettisivustoa Liberalismi.net, koska olen tässä nykyajan "ismien" sekamelskassa yrittänyt pohtia mihin ismiin tässä itse kuuluu - tai pitäisi kuulua. Omimmalta tuntuu liberalismi tai suomalaisessa versiossaan käsittääkseni libertarismi. Siinä todella on jotain koukuttavaa.
Samaisella sivustolla esitetään myös kysymys "millaisista ihmisistä tulee libertaareja". Pohdiskelun luontoisena vastauksena kirjoitetaan muun muassa, että:
"Kenties useimmat aatteen kannattajat ovat luonteensa puolesta individualisteja. Aate houkuttaa heitä, koska useimmat muut ideologiat eivät salli yhtä kokonaista itsemääräämisoikeutta kuin libertarismi. Laaja suvaitsevaisuus, tietty urbaanisuus, introversio ja eksentrisyys kytkeytyvät tähän—useimpien libertaarien kuva ihmisistä ja yhteiskunnasta on hyvin monimuotoinen ja salliva."
No hitsiläinen näinhän se asia onkin. Eipä itselläni ole halua ryöstää muiden rahoja tai alkaa sanella miten elämä pitäisi elää, enkä ole huolissani tulevista sukupolvista kuten Virheät ovat.. Ihmiskuvani on kaikenkaikkiaan varsin myönteinen (sitä se ei viherdemareilla ole) ja minulle käyvät kaikki ismit ja ajatukset, kunhan niitä ei minulle väkisin tyrkytetä. Kaikki tämä tekee elämästä oikeastaan aika helppoa ja leppoisaa. Voi niin sanotusti keskittyä omaan suoritukseen ja seurata muiden hölmöilyjä ikään kuin sivusta.
Kysymys, johon en vuosien pohdinnankaan jälkeen oikeastaan ole löytänyt kunnollista vastausta onkin; miksi ihmeessä tällainen rauhallisen salliva aate ei ole kansainsuosikki. Onko tämä kaikki vain häiriö aivokemiassa? Ei silti en minä tätä sen kummempana aatteena edes pidä; onpahan vain tapa elää. Minkä kumman takia puoli maailmaa ja enemmänkin on eritasoisia sosialisteja, aina hamuilemassa muiden lihapatoja väkivallalla uhaten tai sen lihan tuottamista tai sen myyntiä säädellen?
Kun ajattelen ihmisiä, joiden kanssa olen arjessa tekemisissä eri ympäristöissä, niin kyllähän siellä oikeastaan jokainen todellakin on jonkin lajin demari. Tunnen itseni usein liiankin ulkopuoliseksi syystä, jota en varsinaisesti tiedä.
Miksi vasemmistolaisuus on in vuosisadasta toiseen? Miksi se on sitä myös sellaisten keskuudessa, jotka eivät edes tiedä olevansa vasureita saati tunnusta koko aatetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti