Suomalainen haluaa holhousta

Onhan näitä tutkimuksia jos jonkinlaisia mutta 

nähtävästi suomalainen kaipaa holhousta.

Ei se minua yllätä yhtään. 

Ja kyttäystä, valvontaa ja sääntelyä meille kyllä tarjoillaankin;  toiveenne on toteutunut.

Missä se kieltolaki viipyy?

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset - minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Tahatonta uuskieltä

Minusta on erityisen huvittavaa, että suomalainen yhteiskunta, ja etenkin poliisi osana turvallisuuskoneistoa, vaikuttaa olevan täysin polvillaan ja valmiina kuopan reunalla muutaman kymmenen ulkomaalaisen rikollisen edessä. 

Joskus aikoinaan naureskeltiin, kun autovarkaudesta tuli virallisesti luvan käyttöönotto. Jotain samanlaista uuskieltä on käytössä myös "laiton rahankerääminen" -käsitteessä silloin, kun vanhus käytännössä ryöstetään näyttämällä hänelle jotain "lupalappua".

En minä ainakaan tiedä, miltä näyttää virallinen keräämislupa eikä asia minua edes kiinnosta. Vaikea kuvitella oikealla asialla rahaa keräävän ihmisen tai ihmisjoukon aiheuttavan minkäänlaista ahdistusta "kohteessaan", sillä oikeista kerääjistä päässee yhä eroon sanomalla kiitos ei.

Oikea ratkaisu näihin ongelmiin on rikollisten maahantulon estäminen mutta siihen tämä riistoverotuksella toimiva oleskeluvaltio ei enää kykene. 

Voimme todeta monikulttuurin toimivan ja rikkauksien lisääntyvän kesä kesältä.

 

Edistyksellisiä huomioita

Niin sanotut älypuhelimet ja niiden swype-kirjoitusmenetelmä aiheuttavat joskus omituisia tuntemuksia. Eläessämme vasemmistoedistyksellisen aikakauden oletetulla loppusuoralla, on tehtävä päätelmä, että edistys on tullut myös älypuhelimiin.

Lähetin kaverille tekstiviestiä ja kirjoitin sanan "huomis", jolloin edistyksellinen puhelimeni tarjosi minulle vaihtoehdoksi sanaa "homous". 

Suoraan sanottuna ei tuntunut kivalta näin perusheteron näkökulmasta.

Homous tunkee, %/(/&¤, joka paikkaan nykyään. 

 

 

 

 

 

 

 

Onneksi on valvontaa - ja lisää tulee

Mietiskelin tuossa työmatkalla aikani kuluksi, että eipä ole vähään aikaan ollut uutisia mistään uusista valvontamenetelmistä. Usein olen myös mietiskellyt, mitä erilaisia uusia valvonta- ja rahastustapoja voisikaan vielä keksiä autoilijoille, tai miksei muillekin.

Ja johan pomppasi: "rukouksiini" vastattiin Aamulehden uutisen muodossa.

Sieltähän on tulossa kuulkaapas vaikka mitä! Uusilla älypöntöillä voidaan valvoa esimerkiksi "turvavyön käyttämistä, liian lähellä ajamista, joukkoliikennekaistojen väärinkäyttöä, läpiajokiellon rikkomista, autojen katsastamista, ajoneuvojen rekisteröitymistä ja vakuuttamista sekä sitä, onko ajoneuvo käyttökiellossa."

Minulla olisi tarjota vielä muutamia valvontaideoita, mutta en kerro niitä tässä.

Kirjoitin jo aikoja sitten Sammon taonnasta. Se alkaa kai olla jo taottu valmiiksi. Teho oli välillä vähän laskenutkin mutta virhe on korjattu uudemmalla firmiksellä ja vaihtamalla muutamat osat, jos näin leikkisästi asian muotoilee. Työryhmä lienee istunut pitkään ja hartaasti ja kahvia ja pullaa on viraston neukkarissa kulutettu muutamalla satasella per lärvi. Ehkä on tehty jokin pieni seminaarimatkakin maailmalle ja haettu sieltä vähän ideoita Sammon päivitysprojektiin.

Haluaisin itse laajentaa kameravalvontaa puistoihin, pyöräteille sekä ihmisten asuntoihin. Se tekisi maailmasta turvallisemman paikan elää. Jos jollain on jotain lisävalvontaa vastaan, on hänellä silloin jotain salattavaa, ja silloin häntä sietääkin vähän tarkkailla.

Ja laskuttaa.

Mikä siinä on?

Mikä siinä on, että ratkaisu oikeastaan ihan mihin tahansa Suomessa on veronkorotus?

Mutta niin vain ihmiset hyväksyvät kiltisti hymyillen kaiken paskan mitä valtio jaksaa niskaan vaan kaataa. Sitä saa mitä tilaa.

Semmoinen asia kuin menojen leikkaus on tietenkin tuntematon käsite.

Toisaalta taas kun perusteluna on seuraavanlainen lausahdus: "yleinen ekonomistikanta asiaan Vartiaisen mukaan on, että ruuan kaltaisten hyödykkeiden verotuksen ei ole syytä olla erityisen lievää, koska ihmiset joka tapauksessa syövät, " niin on vain todettava, että homma selvä. Vedetään seuraavaksi verotus tappiin ja olkoon veroprosentti kaikille 100. Joka tapauksessa on syötävä.

Omaa lääkettä

Vasureilla, ainakin joillakin heistä, napsahti nyt oma lääke väärään kurkkuun, kun paikoitellen jotkut koulut nähtävästi ovat kieltäneet lapsilta pyöräilyn koulumatkoilla. Syythän ovat meille autolla liikkuville kovin tuttuja: on tilanpuutetta ja se turvallisuuskin tuppaa kärsimään ja eikö kukaan ajattele lapsia. Muitakin syitä saattaa olla.

Mutta sitä saa mitä tilaa, toimii se kieltely toisinkin päin. Ideoin jo hetken Kieltopäivääkin, joka olisi Anarkiapäivän, Siivouspäivän ja Ravintolapäivän kanssa useamman kerran vuodessa järjestettävä hauskanpitotempaus. Kieltoja saisi keksiä miten päin vain ja sakkomaksut saisi periä tarvittaessa voimakeinoin.  Hauskaa, eikö!

Pyöräily kielletty -aiheesta tietenkin veti ohjaustankot sieraimiin itse Helsingin Totuus, tuo Cityvihreyden ja Globaalin Vastuunkannon airut, joka laati pääkirjoituksen otsikolla Pyöräily kielletty.

Loppuun heitän ajatuksen; miten me nykynuoria vanhemmat ihmiset selvisimme tänne saakka näin sankoin joukoin hengissä, kun vielä markka-aikaan ei erilaisia kieltoja ollut läheskään näin paljon. Lapsi sai ostaa jopa tupakkaa vielä muistaakseni 90-luvulla, eikä aski ollut täynnä "kuolet kohta" -tyyppisiä varoituslauseita. Fillaroida sai ilman kypärää, enkä tunne ketään, joka olisi tavallista naarmua ihmeemmin onnistunut itsensä pyörällä loukkaamaan.  Olisiko kuitenkin niin, että vahinkoja sattuu ja ihmiset tekevät virheitä kielloista huolimatta.