Omaa lääkettä

Vasureilla, ainakin joillakin heistä, napsahti nyt oma lääke väärään kurkkuun, kun paikoitellen jotkut koulut nähtävästi ovat kieltäneet lapsilta pyöräilyn koulumatkoilla. Syythän ovat meille autolla liikkuville kovin tuttuja: on tilanpuutetta ja se turvallisuuskin tuppaa kärsimään ja eikö kukaan ajattele lapsia. Muitakin syitä saattaa olla.

Mutta sitä saa mitä tilaa, toimii se kieltely toisinkin päin. Ideoin jo hetken Kieltopäivääkin, joka olisi Anarkiapäivän, Siivouspäivän ja Ravintolapäivän kanssa useamman kerran vuodessa järjestettävä hauskanpitotempaus. Kieltoja saisi keksiä miten päin vain ja sakkomaksut saisi periä tarvittaessa voimakeinoin.  Hauskaa, eikö!

Pyöräily kielletty -aiheesta tietenkin veti ohjaustankot sieraimiin itse Helsingin Totuus, tuo Cityvihreyden ja Globaalin Vastuunkannon airut, joka laati pääkirjoituksen otsikolla Pyöräily kielletty.

Loppuun heitän ajatuksen; miten me nykynuoria vanhemmat ihmiset selvisimme tänne saakka näin sankoin joukoin hengissä, kun vielä markka-aikaan ei erilaisia kieltoja ollut läheskään näin paljon. Lapsi sai ostaa jopa tupakkaa vielä muistaakseni 90-luvulla, eikä aski ollut täynnä "kuolet kohta" -tyyppisiä varoituslauseita. Fillaroida sai ilman kypärää, enkä tunne ketään, joka olisi tavallista naarmua ihmeemmin onnistunut itsensä pyörällä loukkaamaan.  Olisiko kuitenkin niin, että vahinkoja sattuu ja ihmiset tekevät virheitä kielloista huolimatta.