Tottahan se on, että blogit ovat omalla tavallaan vanha muoto ilmaista itseään. Blogeissa on hitautta, joka on hetkittäin hyvä, mutta suurimmalti osin kyse on "eilisen uutisista". Tieto kulkee nykyään huimaa vauhtia ja ehkäpä siinä mielessä Twitter todella on parempi keino tavoittaa ja vaikuttaa. Itselläni ei ole edes tiliä Twitterissä. Siinä voisi kai kommentoida suoraan vihreiden ja muiden puna-aatteisten twiitteihin ainakin siihen asti, kunnes ne kommentoinnin estävät. Tärkeintä kuitenkin on, että keinoja on ja niistä voi vielä valita.
Tämä blogi on tehnyt tehtävänsä. En pystynyt pysäyttämään Helsingin tuhoa, en Suomen tuhoa, en edes kotikatuni tuhoa täällä Helvet....singissä. En pystynyt vaikuttamaan lopulta mihinkään. Toisaalta, jos sain yhdenkin lukijan heräämään vihreän hulluuden mielettömyyteen, eivät naputtelemani kirjaimet ole menneet täysin turhaan bittiavaruuteen. Taas yhtä huonoa maahanmuuttoblogia tästä omastani ei tule, vaikka mieli ehkä joskus tekisikin sellainen aloittaa. Hyviäkin mamu/iSlam/iPakolainen-blogeja on jo ihan riittävästi. Pyrin pitämään noihin aiheiseen liittyvät ihmettelyt lähinnä sivuasioina.
Suomen tie on alamäki. Oma outo versiomme länsimaisesta elämäntavasta vetelee viimeisiään. Tuntemamamme elämäntapa käytännössä katoaa ja tilalle tulee jotain muuta. Muutos on suuri ja onneksi myös loputon, mutta se tapahtuu sen verran hitaasti, että itse asiassa suurin osa meistä, tai tulevistakaan, ei siitä lopulta kovin paljoa tiedosta. Siirrymme kohti jonkinlaista helvetillistä monikulttuuriviheraalto-sosialismia, joka ainakaan minua ei houkuttele yhtään.
Fihadismin voittokulku tappaa Helsingin nykymuodossaan ja tilalle tulee outo, kolkko ja autio nukkumalähiö. Kaupungista ei silloin enää voida puhua. Tästä olen kirjoittanut useita eri kirjoituksia. Niitä voi selata arkiston puolelta.
Hämeentiellä Viherkahjojen ja fihadistien housut kostuvat, koska fillarikaistat lopulta tuonnekin nähtävästi tulevat. Voisin taas kirjoittaa vaikka kuinka paljon siitä miten järjetöntä ideologinen fillarointi Helsingissä, aivan saatanan kylmässä ja tuulisessa kylässä, joka on täynnä mäkiä, on. Antaapa olla.
Hämeentiekin on yksi suuri ylämäki Kurviin saakka, kun Hakaniemestä lähdetään. Se on 10 kuukautta vuodesta lähes ajokelvoton jo pelkän ilmaston takia. Mitkään faktat eivät ole ennenkään mielipuolia estäneet, joten olkoon tämäkin purnaus tässä. Sörnaisten rantatiellä on jo nyt tilaa fillaroida. Sitä tilaa on siellä ihan liikaa. Fillareitahan siellä ei näy. Hämeentie toimii fihadisteilla kuin minareetti. Kyse on tilan valtaamisesta ja reviirin merkitsemisestä. Punaiset voitonkaistat lisääntyvät ympäri kaupunkia varmaan tahtiin. Eipä niillä juuri ketään näe ajelemassa, mutta se nyt ei se tarkoitus ole ollut alunperinkään.
Totuus on lähempänä tässä. Kuvan varastin jostain. Kyseessä sama kadunpätkä.
Vallaan rapistuvaan kahvaan suomilampaat äänestävät vuosikymmenestä toiseen erilaisia idiootteja punaisissa aatteissaan korottelemaan milloin mitäkin veroa. Persujen piti estää moku-utopian toteutuminen. Itseasiassa uskon, että moni äänestäjä aidosti uskoikin niin. Siinä mielessä pieni yllätys oli, että monikullttuurisen helvetin portit aukesivat suunnilleen hetikohta, kun ministeri-Audin takapenkkiin painauduttiin ensimmäisen kerran. Itse en onneksi äänestänyt, joten eipä tuo niin vituta. Selvähän se oli jo alusta alkaen, ettei mitään uutta ole siitäkään demarileiristä tarjolla. Jos joku ei muista, ei Suomessa ole muita kuin erilaisia demareita.
Ajoneuvovero nyt on pieni Suomi-klassikko. Sitä voi aina vähän korottaa. Tai voi korottaa hieman enemmäkin, kuten viime vuosina on käynyt. Rahaa se ei sinänsä tuo lisää, mutta kirkastaa vasemmistolaisten mieliä kummasti.
Varmaa on enä vain virkakyötien kampaviinerit sekä muhamettilaisten invaasio. Tavallaan molemmat ovat lopulta ihan ok. Jokainen viineri ja muhamettilainen vie Suomen taloutta miinukselle joka päivä. Mistään, ei mistään, ole näkyvissä mitään merkittävää tulonlähdettä. Lopulta, kun verot on korotettu noin 100 prosenttiin ja ajoneuvovero on autosta riippun 5-10 000 euroa vuodessa, alkanee punanuttujen touhu olla valmista.
Muuttoni pois Helsingistä, Vihreyden ytimestä, on ottanut taas yhden askeleen eteenpäin. Toisaalta, kassa tyhjenee valtiolla sitä vauhtia, että on lopulta ihan sama, missä Suomessa asuu; edessä on vain maksamista ja minareetteja.
Te, jotka pystytte, muuttakaa ulkomaille.
Minä vielä silloin tällöin saatan jonkin rivin naputella. Ei tämä tähän lopu. Ei vielä.
