Tavallinen maanantai

Jonkun se on maksettava tämäkin sekoilu. Teknisesti en itse enää kuulu siihen onnellisten kerhoon. Pakko muutama sana on mainita, vaikkei kirjoitusintoa ole kuin nimeksi.

Maailman kalleimmat autot ja polttoaineetkaan eivät saa vasemmistolaisten tavoitetta ikuisesta takapakista ja työnteon lopettamisesta toteutumaan. Vielä jengi jyrää pääkaupungin uraisilla ja kuoppaisilla teillä tekemään jotain hyödyllistä. Vaikka alla olevasta jonosta poistaisi virkakyöstitkin (joita esmes Pasilassa riittää, taitaa Trafikin siellä majailla), jää siihen vielä useita ihan oikeita töitä tekeviä suomalaisia.

Ihminen on kauppaa käyvä eläin. Leppoisa sellainen onkin. Vaihtelemme tavaroita ja hyödykkeitä, satoi tai paistoi, oli virkakyösti kuvioissa tai ei.

Tässäpä aamulla jengiä matkalla ytimen suuntaan. Kuva tältä maanantaiaamulta.

Iltapäivällä ratikan tai spåran ikkunasta voivat työmatkalaiset sitten ihailla tätä; tee työtä jolla on tarkoitus. Se on sun ryöstöverotuksella hankittujen rahojen karkoitus.

Joka ukko jotain 20-35 vee, eikä muuta edes näy. Parrat kasvaa, rapina vain kuuluu. Miehiä parhaissa vuosissaan. Muistuttaa lapsuuden uutiskuvia jostain libanoneista tai beirutista ja mitä niitä islamoituja paskamestoja nyt oli ja on. Vain palavat autot ja lentelevät kivet puuttuu ja kalashnikoveille huitominen saviaitojen yli, rätit päissä ja naamoilla.

Toinen kuva on tärähtänyt pahasti, mutta kyllä siitä se kuuluisa ´olennainen´välittyy.

Koska tämä ei ole mikään maahanmuuttoblogi, vaan jotain ihan muuta, jätän mamutuksesta eli islamisaatiosta kirjoittelun minua huomattavasti pätevämmille ukoille.

Eipähän tämä meno naurata täällä Vihreän Vastuunkannnon Ytimessä. Suomessa ollaan matkalla kohti pohjaa, josta ei pääse onneksi kuin ylöspäin. Ei pidä käsittää väärin, kuvissa oleva meininki ei haittaa minua. Suhtautumiseni on hämmästelevän neutraali. Tätähän jengi nimenomaan on tilannut ja valtio delivers. oikein big time. 

Maakunnissa voitte korkata yhden saunaoluen lisää ihan jo senkintakia, että kuvat ovat tätä touhua haluavien ydinalueelta - Helsingin Kalliosta. Kokonaisuudessaan on siis hyvä, että niin monien ihmisten toimeet monikulttuurin rikkaudesta toteutuvat ihan siinä kotinurkilla. Eihän siitä voi normaali ihminen kuin iloita toisen puolesta.

Kyyti on tästä eteenpäin kylmää - ja kallista. Kylmää niille, joita tämä ei liikoja naurata. Kallista se on ihan jokaiselle meistä.