Väkivallan ihannoija

Joku muuan nimitti minua väkivallan ihannoijaksi tänään. Ei haukku haavaa tee tietenkään. Totuus kuitenkin on, että tuskin tästä enää kauemmas totuudesta pääsee.

Minähän olen siitä outo lintu, että vältän kaikkea väkivaltaa viimeiseen asti, enkä ole koskaan aloittanut ensimmäistäkään hyökkäystä ketään kohtaan, enkä aloita. Olen non-aggressioperiaatteen noudattaja ja ollut sitä jo pikkulapsesta asti. Se tuntui hyvin luonnolliselta pienenkin ihmisen mielestä: elä ja anna toisten elää. Käydään kauppaa ja katsotaan josko päästäisiin yhteisymmärrykseen. Ryöstäverotuskin on väkivaltaa, mutta se nyt ei liity tähän sekään.

En ole käynyt armeijaa, enkä käy, en pane tikkuakaan ristiin systeemin tai valtion tai "isänmaan" puolesta, en ole niille mitään velkaa ja olen oman osani tehnyt ja enemmänkin. Poistun paikalta jos pilliin vihelletään. Jos pois ei pääse niin ampunevat pellon reunaan, nuo elämää ja rauhaa suojelevat maanmieheni - tai minun tuurillani joudun jonkun kirkasotsaisen teinitytön, jonka isä ei koskaan saanut toivottua poikaa, ampumaksi.

Mutta: jos minua tai läheisiäni, tai minulle tärkeitä asioita (joita nyt ei lopulta paljoa ole) uhataan se on niin sanotusti all in. Minä en käy miettimään erilaisia oikeusjärjestelmiä, sillä siten kuin minä elämän ymmärrän, on elämä arvo itsessään ja minulle tärkeän elämän suojelemiseksi olen valmis mihin tahansa, jopa muiden elämän tuhoamiseen. Kotini on linnani, riippumatta siitä mitä Suomen valtio siitä ajattelee. Autoanikaan ette tuhoa tai sinne tunkeudu, silloin minä puolustaudun. Autoni naarmuttaminenkin on väkivaltaa. Ilkivalta on väkivaltaa, minkä te talojen seinien ja muiden jonkun muun omistamien pintojen töhrijät voisitte yrittää sisäistää, koska on kuitenkin jo vuosi 2013 ja sivystys on jo aika vanha asia.

On lapsellisen hölmön sosiaalidemokraatin puhetta jauhaa puhejudoista ja henkisistä auktoriteeteista silloin, kun henki ja terveys on uhattuna. Vain voima ja taidot ja välineet sekä onni painavat. Hyvin harva käy sellaisen kimppuun, jolle tietää häviävänsä. Hyökkääjällä on oltava omavastuu. Joskus se voi olla kovakin. Voit käydä väärän tyypin kimppuun ja menettää henkesi vaikka mitättömänkin asian takia. Sen riskin hyökkääjä ottaa, hän valitsee sen. Se, että joskus sattuu vahinkoja ja syyttömät ja viattomat menettävät henkensä on huonoa tuuria. Vahinkoja sattuu, sille te vasurit ette vielä voi mitään. Koittakaa elää sen kanssa. Ette kertakaikkiaan pysty holhoamaan ja suojelemaan kaikkia elämältä, tupakalta, alkoholilta, auringonvalolta, ilmastonmuutokselta ja kaikilta muilta hirmuisilta uhilta.

Kaikki me joskus kuolemme joka tapauksessa eikä elämä ole reilu peli, jota voit täysin itse ohjata. Yksi suurimpia teille ahdistusta aiheuttavia asioita tuntuisi muutenkin olevan se, että te kuvittele kaiken olevan hallinnassa, mielellään Valtion hallinnassa. Voin paljastaa salaisuuden, jos ette, vasurit, kerro kellekään: valtio ei hallitse tai päätä kaikkea. Virastot eivät tule apuun eikä byrokraatti aina ehdi mukaan, koska on todennäköisesti pitkällä lomalla juuri silloin. Kuten sanonta kuuluu: elämä on.

Perinteisesti isompi käy pienemmän kimppuun, koska tietää, ettei pieni pärjää. (iso on tehnyt harkinnan, punninnut riskit) Jos pieni pärjääkin jonkinlaisten välineiden tai muiden keinojen avulla, on se joidenkin demareiden mielestä väärin. Oikea ratkaisu kai olisi, että pieni hakattaisiin tai raiskattaisiin ja iso poistuisi paikalta ilman seuraamuksia. Jos iso vahingoittuu, koska pienellä olikin jatimatic povitaskussa, on pieni yhtäkkiä syyllinen ja iso uhri. Merkillistä ajattelua, joka aiheuttaa minulle kuvotuksen tunnetta. Keskiverto mies ymmärtää nämä asiat, mutta naisille ne tuntuvat joskus olevan yhtä hepreaa. En minäkään mene ojentamaan moottoripyörillä tunaroivaa poikaporukkaa, joilla on nahkaliivit ja selässä teksti Enkelit Helevetistä. Oikeassahan minä olisin, mutta en minä mitään sano. Jos Sinusta on vaikeaa ymmärtää tätä, kelaa hetki ja ajattele uudestaan.  Jos et keksi ratkaisua niin yritä vielä uudestaan.  Kokeile vaikka Russellin sanontaa: "War does not determine who is right - only who is left"

Ei puukkohippaan kannata puukolla lähteä vaan haulikolla. Tyhmät ja Oikeamieliset kuolevat ensimmäisenä, koska ajattelevat, että porukka pelaa muiden luomilla säännöillä. Viisain tietysti jättää tappelun muille, mihin perustuu muun muassa asevelvollisuus, mutta se on jo toinen tarina. Poliisikaan ei taida noudattaa hienoja "vastataan samalla mitalla kuin uhka on" -periaatteita, kun otti ja ampui starttipistoolilla varustautunutta miestä konepistoolilla. Ai miksikö? No siksi, ettei poliisi ole hölmö. Demareiden mielestä poliisin olisi kai pitänyt lähteä ostamaan starttipistooli ja palata asiaan kunhan tarvittava paperisota on saatu käytyä.

Arkisissa väkivaltatilanteissa yksi tai useampi katsoo sopivan uhrin, jonka kimppuun sitten käydään. Koko touhu voi olla ohi sekunneissa. Valinta on tehty, seuraukset pitää kestää, olivat ne mitkä tahansa.

Olen nähnyt ihmisiä potkittavan ja lyötävän. Se on tylyä katsottavaa. Toisin kuin elokuvissa, se sattuu vielä pitkään.

Kaikesta tästä  on kohdallani pitkä matka väkivallan ihannointiin. Voin pahoin, kun näen väkivaltaa, pystyn hädin tuskin toimimaan niissä tilanteissa. Nyt vanhemmiten tuntuu, että saattaisin jäätyä täysin mutta vaikea sitä on sanoa etukäteen. Aina ne tilanteet ovat tulleet yllättäen ja näin jälkeenpäin ajatellen on hyökkääjä tehnyt laskelman, jossa minä/me emme hänen näkökulmastaan ole olleet puolustuskykyisiä, eri syistä.

Uhriksi minä en ala. Riippumatta siitä, mitä hienoja teorioita tai järjestelmiä kulloisetkin valtiot tai järjestelmät noudattavat, on minulla kuitenkin käytössä eräänlainen pelon maantiede ja nähtävästi itse itselleni myöntämä oikeus puolustaa itseäni ja läheisiäni parhaaksi katsomallani tavalla. Myös miehille ominaisesti on minulla tehtynä joitain valmisteluja mahdollisten veemäisten tilanteiden varalle.

Ämmät saa hoitaa selitykset ja jälkipyykin, minä poistuin mieluummin paikalta ja otan pari olutta ennemmin kuin makaan kivuissa tai kuolleena tai katson läheisteni kärsivän.

Ja ne 110 metrin aidat voitte työntää takaisin sinne missä niitä aitoja ikinä säilytetäänkään - eli varmaankin aitavarastoon.