Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 9. Demareita paossa.

Yritän käydä useita kertoja vuodessa ulkomailla ja on se vuosien aikana hienosti onnistunutkin. Matkailu avartaa, sanotaan. Totta se sanonta onkin. Maailma on hieno paikka. Se on aivan liian hieno paikka demareiden, vihervasureiden ja muiden kaltaistensa pilata. Vapaus on tärkeintä ja vapaus pelottaa ihmistä. Siksi kai Suomessa sitä niin paljon vihataankin. On mukavampaa, kun joku päättää.

Päivän otsikot tietävät taas kerran kertoa, että keskiolutta ollaan hyysäämässä takaisin Alkoon. Minua se ei enää hetkauta,  sillä olen lopettanut vähittäismyynnistä kaiken alkoholinoston jo viime uutena vuotena. Olen monella tapaa ulkoistanut itseni suomalaisesta elämänmenosta, riistoverotuksesta, hyysäyksestä ja viherpipertämisestä - demareista, sanalla sanoen.

Tehkööt mitä huvittavat, minä odottelen kieltolakia. Suomalaiset rakastavat sääntelyä ja holhousta - tehkää maasta kaltaisenne, en minä enää välitä, olen jo henkisesti ulkopuolinen vaikka täällä asunkin. Kunhan meno menee tarpeeksi kahjoksi ja järkevä tilaisuus avautuu, poistun paikalta. Lupaan olla seuraamatta uutisointia uusimmista kielloista ja sääntelyistä. Voin joskus vilkaista laadukkaita blogeja, niitä harvoja joita on.

Kävin ihmettelemässä itseään Suurta Saatanaa kesällä. Se teki monella tapaa lähtemättömän vaikutuksen eikä ollut aivan sellainen, kuin olin kuvitellut television ja elokuvien perusteella, ja mistä itse kukin nyt mielikuvansa ammentaa elämässään, vaan se oli oikeastaan paljon hienompi. Jotain omituisuuksia toki löytyi, mutta niinpä niitä on kaikkialla ollut, missä olen käynyt.

Automiehen paratiisihan se on, sen tietää hippikin. Bensiini palaa, tiet ovat leveitä ja autot meikäläisittäin valtavia. Toki sielläkin paikalliset demarihenkiset ihmisensä on, mutta enää en ihmettele miksi vasemmisto vihaa amerikkalaista elämäntapaa; sehän näytti pitkälti juuri siltä, mitä elämisen pitääkin olla.

Etenkin kun katsoo helikopterista ja yrittää käsittää mitä oikea maantie tarkoittaa. Talk about hiilijalanjälki.

Amerikan Yhdysvallat, me tapaamme vielä.



Ja se alkoholi:

join muutamia erinomaisia oluita, joista en aiemmin ollut kuullutkaan sekä tietenkin päivittäin yhden Bud Lightin.

Missään ei näkynyt ensimmäistäkään umpijurrista ja alkoholia tuntui saavan ainakin omalla aikataulullani aivan tarpeeksi myöhään kaupoista: viskiä, viiniä, mitä vaan. Miten ne selviävät hengissä ilman guzeniinahuovisia ja globaalin vastuun strategiaa?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän