torstai 15. lokakuuta 2015

Kadonneet: jotain ihan muuta

Kirjoitellaanpa muutama rivi varsinaisten ydinaiheiden ulkopuolelta. Olen jo ajalta ennen internettiä saakka miettinyt, minne kadonneet ihmiset katoavat. Vuosia sitten katselin tarkkaan joka jakson sopivan kömpelösti tehdystä Kadonneet - tv-sarjasta. Karmiva oli muun muassa sairaalasta 80-luvulla kadonneen vanhuksen tapaus. 

Ihmisiä katoaa meillä ja maailmalla. Jotkut löytyvät, jotkut jäävät kadoksiin. Arkijärjellä vain tuntuu, että miten ihmeessä esimerkiksi tavallinen suomalainen nuori voi kadota jäljettömiin. Toki meillä täällä vettä riittää, minne hävitä ikiajoiksi. Vesistöissä monet löytyneet ovatkin olleet. Guuglaamalla löytyy parikin tapausta, joissa jopa auto on kadonnut ihmisen mukana. Merkillistä, kerta kaikkiaan.

Jos unohdetaan ufo-miehet, todennäköiset itsemurhatapaukset ja "tahallaan katoamiset", todennäköiset rikollisten välien selvittelyt sekä metsissä piileskelevät sarjamurhaajat (joista sarjamurhaajiakin ehkä Suomessa voisi teoriassa olla joskus ollut, miksei nytkin. Myrkyttäjä sairaanhoitajat eivät kuulu tähän joukkoon) niin minne esimerkiksi lapset ja nuoret katoavat? Siinäpä kysymys.

Suosittua murhapisteinfo-nettisivustoa en ole niin paljoa jaksanut selata. Juttu siellä vaikuttaisi lähtevän aika nopeasti älyttömiin ulottuvuuksiin. Vuosi, pari takaperin luin kaikki viestiketjut Ulvilan murhasta läpi, mutten niistä paljoa netonnut. Ulvilan tapauksessahan murhaaja monen mielestä katosi terassin oven ikkunasta loikkaamalla yön hämärään murhatyönsä tehtyään. 

Tiedä teistä muista, mutta jotain karmivan kiehtovaa näissä kadonneiden tapauksissa on, vaikken edes ole kovin innokas rikosten "fani" tai seuraaja yleensä.

Tampereen seudulla kadonnut Raisa Räisänen on jäänyt nimenä mieleen suomalaisista tapauksista. Samoin omituinen skootteritytön katoaminen ja löytyminen syrjäisestä Likolammesta Tampereelta. Tiekin, jonne ajoi, on umpikuja, josta on lampeen mentävä pihojen ja puskien läpi. Tampereella oli sekin tapaus, jossa nuori mies katosi bileistä viime vuosikymmenellä.

Läheisiäni ei ole kadonnut koskaan, mutta pelko katoamisen aiheuttamasta epävarmuudesta tuntuu hirvittävältä ajatuksena. 

Onko lukijoissa ketään, joka katoamisia on joskus pohtinut?


3 kommenttia:

  1. Mua järkytti kovasti muutama vuosi sitten tutun ihmisen tapaus; meni metsään kuolemaan... katosi tammikuussa, koiranulkoiluttaja löysi osittain syötynä huhtikuussa. Koki kai elämänsä olevan niin umpikujassa.
    Kyllähän sitä miettii varsinkin nuorten ja lasten kohdalla, että mitä kauhuja ne ehkä joutuu kokemaan. Ja muistisairaat vanhukset hämmennyksissä maailmassa, jonka luuli olevan tuttu mutta joka onkin aivan vieras.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Katoamisissa todella on jotain karmaisevaa. Etenkin lasten kohdalla miettii, millaisia ihmispetoja maailmassa onkaan.

    VastaaPoista
  3. Uskon, että lapset ja nuoret ovat mennert jonnekkin, missä on vaarallista ja josta vanhemmat ovat varoittaneet. Esimerkiksi maan alle kalliokolom kautta ja jaanyt loukkuun. Mutta en tarkoita, että kaikille olisi käynyt niin.

    VastaaPoista